Hupi-tribuutti - osa 6.

Hupin vuosi 2011 näytti tältä:

 Rennosti alkaa. Hupimaiseen tyyliin. Hupi on aina osannut rentoutumisen jalon taidon.

 Kuono kainaloon ja aa aa.

Jaaha, tuntuu Hupi tuumivan kevättä nuuhkiessaan. Vihdoinkin pääsee pelloille ja niityille kirmaamaan ja remmimarssimaan ilman sähköistäviä fleecetakkeja!

 Tässä ravataan aakealla ja laakealla jalkapallokentällä. Jonka vieressä on aakea ja laakea pelto.

 Pönäkkä Puupi nurminatametsällä.

 Pihapedillä kauniina.

 Oho. Pirre tepasti Hupin väijypaikalle ja sitäkös Hupi suurine silmineen ihmettelemään.

Vuonna 2011 olimme Ruotsissa Jutan & co:n kanssa. Ihanaa, kun pyysivät mukaan ja veivät mennessään. 
Rattoisa ja niin mukava reissu! Hieman Hupi läähätteli mennessä laivalla mutta takaisin tullessa laiva-atmosfääriin sopi jo rauhoittua.
Nauratti kun Hupi oli/on usein kehissä ollut sangen verkkainen kaveri ja sitä ei juurikaan ole oman kauneutensa ja komeutensa esittely niin napannut. Enemmänkin on etsinyt handlereilta pudonneita snäksejä maasta. Vaan kuinkas kävikään! Ruotsissapa kaveri innostui melkeinpä barwaxaniin ja liihotti kovassa valioluokassa kolmanneksi. Menipä muuten Jutan Leevi-Hupinpoika ja täräytti valioluokan voittoon. Ei huonot resultit, ei.
21.7.2011 norjalainen Hanne-Berit Husby kirjoitutti Hupista näin:
"Utmärk typ. Kraftig men mycket goda proportioner. Härligt huvud. Kunde haft lite mindre öron. Välvinklad. Välkroppad. God benstomme. Ställs ut i sommar päls. Utm rörelser".
Ei Hupilla mitään kesäkarvaa ollut. Sama karva kesät talvet. Korvat taasen? Isoilla korvilla kuulee paremmin.

 Siellä sitä törötetään menemään svenssoneiden keskellä.

 Hieman alkaa silmät lupsua. Kauniina törötys on rankkaa hommaa.

 Vaan vielä kierretään kunniakierros. Tämäkin ravikuva Vilstasta, Ruotsista.

Tässä sitä on silmät apposen auki!
Komea Hupi Antin komeassa maastokilpailukuvassa!
Hupi on hyvä ja elävä esimerkki siitä, että koskaan ei pidä antaa periksi. Hupi ei ensialkuun ollut vieheestä lainkaan kiinnostunut. Asteikolla nollasta kymppiin Hupin kiinnostus oli pyöreä nolla. Vaikka meille treeneissä naurettiin ja käskettiin mennä kotiin, me tulimme uudelleen. Ja komeasti tulimmekin. Hupin ensimmäinen maastokilpailu kisattiin 28.2.2010 Mustialassa. Kisa on jäänyt myös muistilokosiin;
nimittäin varoitin kilpakumppania siitä, että tämä on koiran ensikilpailu, enkä yhtään tiedä mitä se tekee. Melkein pyysin etukäteen anteeksi. Kilpakumppani tokaisi, että "ei se mitään, meidän Rekku on kokenut juoksija". No, kuinkas sitten taas kävikään. Rekku jäi telineisiin (kääntyi peräti ympäri) ja Hupi juoksi radan yksin. Pisteitä ensikilpailusta 205. Komeat AE- ja ensikisapisteet!

2.5. juostiin Ilolassa, alkuerästä 179 pistettä eikä asiaa finaaliin. Kolmas kisa juostiin taas Mustialassa, 15.8., yhteispistein 451. Uusilla säännöillä Hupi olisi pokannut sertin, mutta me saimme kotiin viemisiksi sijoituksen 6/19 ja SA:n. Kartanolla 26.9. alkuerästä herui 203 pistettä.

Vuonna 2011 Mustialasta 13.3. 234 ae-pistettä (ei asiaa finaaliin!), 25.4.2011 SE sitten tapahtui. Hupista tuli ensimmäinen Kenzolan whippet, joka juoksi MAASTOSERTIN pistein 401.
10.7. Sarkolasta 387 yhteispistettä, 21.8. Mustialasta vaivaiset 188 alkueräpistettä, 25.9. Helsingistä 448 yhteispistettä ja viimeiseksi kilpailuksi jäi Hyvinkää, 12.5.2012 ja 191 alkueräpistettä. Kaikenkaikkiaan Hupi juoksi 10 kisaa. 
Those were the days. Mikä koira minulla onkaan. 

Enää jäljellä vuodet 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016. Hyvinhän tämä sujuu!