Olin hädintuskin selvinnyt Kaunasin koettelemuksista, kun tie kutsui taas.
Kämppis oli erehtynyt lausumaan iltalenkin pimeydessä, että "jos jossain Tallinnassa on näyttely, niin sinne voin lähteä kuskiksi". Nohh, arvannette, että kotiin tultua guuglasin Viron näyttelysivut samantien. No kappanen, siellähän oli juuri sopivasti Tallinnassa näyttely, jossa voisi käydä vähän mittelemässä voimiaan, eikun koiriaan.
Booking.comin sivuilta napattiin taas asumus ja tähän nappaamiseen tulee minun nyt jatkossa kiinnittää huomiota.
Ei riitä, että majoittaja lupaa hövelisti "Lemmikkieläimet ovat tervetulleita" vaan ne pitää esitellä yksitellen, pituus- ja leveyssuunnassa, eikä vain "couple of dogs" -henkisesti. Toki allekirjoittaneella tarinaa riittää, mutta aina ei tiedä mitä majoittaja haluaa lukea, tietää ja kuinka tarkasti. Itselle kun 2 koiraa on likipitäen sama kuin 4. Kaikille ei ole. Älkää luulko, että luulen niin.
Majoittautuessa kävi nimittäin ilmi, että noin 10 minuutin sisällä koirien kappalemäärä näkyi naapurin toimesta ikkunasta ja se ilmoitettiin ilmeisen hätääntyneenä heti ilmeisen hätääntyneelle majoittajalle.
Lisärankkua, eikun euroa oli tulossa 60 euron edestä, mutta sain ent. hotellisiivoojan statuksellani majoittajan rauhoittumaan ja lisävaadekin pieneni puoleen.
Kämppähän jäi siis kiiluvaan kuntoon ja lupaukseni siitä, että "et tule huomaamaan, onko koiria ollut 2 vai 4" piti kutinsa. Majoittajaa jäi majoittumisemme kuitenkin kaivelemaan ja hän tähdensi palautteessaan, että "we are not a dog shelter". No hyvä. Luulin, että olitte ja olisin voinut jättää koirani sinne teille kun en jaksa niitä oikein enää. Varsinkaan nyt, kun kaikilla 6.000 kulmakunnan nartulla on yhtäaikaa juoksuaika.
Kämppä oli onneksi kivalla alueella ja tepastimme mukavat ilta- ja aamulenkit siellä koirien kanssa. Irtikin saivat pojat viilettää, ja näyttää mistä kana pissii kaikille ikkunastaan meitä tiiraileville.
Näyttelypaikalle oli vain n. vartin ajo ja vanha kunnon Saku-halli repeili ainakin lauantaina liitoksistaan.
Caprilla oli kumpanakin päivänä Absidian-kaveri vastassa - + lauantaina yksi toinenkin uros, mutta Capri otti komeasti niin lauantaina kuin sunnuntainakin luokkavoiton. Oli IHANAA voida iloita Vacasta, joka ajomatkamme aikana kauppaan, Hesburgeriin ja kämpille - muuttui Cacibiksi!
Balilla oli lauantaina handleri, ihana Sonja, joka ei kaikesta yrittämisestä huolimatta saanut Balia rentoutumaan ja antamaan parastaan. Balihan on ollut kehässä viimeksi ehkä sata vuotta sitten. Sekin vielä.
Bali rentoili kuitenkin kämpillä senkin edestä.
Onneksi olin ollut Taru Toursin matkalla, ja osasin Hesessä tehdä tilauksen näytöltä.
Tilaamani sipulirenkaat teettivät kuitenkin henkilökunnalla lisätyötä runsaasti ja jäljessäni tulleet n. 8 asiakasta saivat kaikki tilauksensa minua ennen. Pitääkö minun aina olla niin vaikea ja vaativa? Sopii kysyä. Sipulirenkaat lienee olleet syväjäädytettyjä ja siksi niiden paistaminen kuohkeiksi vei ekstravartin. Jos toisenkin.
Jaksan ihmetellä Viron marketteja.
Kaikissa himoitsemissani tuoteryhmissä on 6.000.000 vaihtoehtoa. Niitä ovat mm. shampoot, hoitoaineet ja suihkusaippuat. Kynttilöitä on kuusi hyllyllistä ja ne kaikki tuoksuvat. Rahka-, jogurtti- ja riisivanukkaat - 187 eri vaihtoehtoa. Ostapa se aprikoosiriisipudding ja havaitse, että siinä on vain aprikoosin TUOKSU, muuten se on pelkkää riisiä. Virheostoksia tuli siis tehtyä. Kuten BAILEYS-kakku, hemmetti soikoon, johon oli isketty KAIKKI irtain, mitä leipomosta löytyy hääkakkujen rakentamisen jäljiltä. Kirsikkaa, linimenttiä, suklaaputkia, kultaspraytä, keksimuruja, sokeria, sitten myös sokeria ja vielä kerran sokeria ja KAIKKI mitä harjalla ja kihvelillä saadaan leipomon lattiasta irti. Ei jatkoon. Valitettavasti. Tekisi mieli tehdä reklamaatio Baileys-tehtaalle, että tehkää nyt joku roti, mitä saa myydä Baileys-tuotemerkin alla.
Sunnuntaina kehän jälkeen - vein tällä kertaa itse Balin aina epäviralliseen PU5-sijoitukseen asti! - piipahdimme paikallisessa superhypermarketissa, josta löytyi myös Nautica-ostoskeskuksen tapaan kunnon street wear-kauppa. Kiireessä nappasin kaksi paitaa kainaloon, maksoiko ne yhteensä 11 euroa. Sillälailla. Sitten kanakebab äkkiä huuleen ja alkoi haaveilu pikaisemmasta kotiinpaluusta.
Caprin kanssa patsastelua. Lukiluki.
Aikaistimme kotiinpaluuta kahdella tunnilla ja päädyimme Muugan Eckerö-laivaan.
Olipa jännä tuttavuus. Ei lapsia, ja varsinkaan itkeviä, ei minkäänlaista levottomuutta, lattialla makuuta eikä oikeastaan ääniäkään. Loungessa puhuttiin kuiskaten ja piipahdettiin verkkaan ravintolan puolella kahvia hakemassa. Siellä keksin kysyä, että olisiko teillä jotain muutakin leipää kuin tuota kinkkusämpylää. No olihan. Vajaalla vitosella sai semmoisen leivän, että mahdan muistella sitä vielä vanhainkodissakin. Oli kokoa, näköä - ja ennenkaikkea makua!
Kotona olin onnellinen, että KAIKKI pojat olivat mukana ja niin nätisti.
Taas kerran. Jokainen on reissannut useita kertoja ja kokemus ja ehkä jopa reissuhenkisyys näkyy heissä kaikissa. Lungisti, rennosti ja nauttienkin. Airbnb toisensa jälkeen koemaataan ja hyväksi todetaan. Sohvia ei syödä - mitä nyt Tallinnassa taisi muutama koiperhonen mennä Maukkulin masuun! Itse näyttely on aina vain pieni osa matkaa - ja se kaikki muu on vain jotenkin niin ihanaa, kun sen saa viettää, mennä ja tehdä omien nelijalkaisten kanssa.
Että näyttelyyn lähdettiin. Lopulta siivottiin yksi Airbnb putipuhtaaksi, syötiin kaakkua ja baakkelssia, lenkkeiltiin Lasnamäen kaduilla, ostettiin vähän lisää logopaitoja, mentiin ja viiletettiin taas pää kolmantena jalkana.
Pojat tyylikkäästi messissä. Ylpeä saa olla nelijalkaisistaan. Ihan hyvin se kämppiskin suoritti, unohtamatta Toyota Avensista. Luotettavaa ja pulleaa matka-autoa.
Lopuksi vielä päätähtien rentoilukuvat reissulta:
Ja Maukkuli ja Capri. Hirveän raskaasti ottavat.
Matkailu avartaa - ja se on kaksinverroin mukavampaa nelijalkaisten kanssa. Tai tässä tapauksessa NELINverroin mukavampaa!
kuvat Honor70 paitsi Caprin näyttelykuvasta kiitos Kalev!
