30.12.2010

Koirat eivät ole tyhmiä.


Mikä nyt ei ole mikään yllätys. Sensijaan meiltä ihmisiltä jää näkemättä paljon sellaista, mikä koirille on "päivänselvää" ja minkä ne lukevat ja näkevät hetkessä.

En ole saanut vielä kameran korttia purettua tiistailta, mutta eiköhän kortti tuossa huomisen kuluessa tyhjene sekin koneelle ja kuvat saadaan esille; nimittäin Kenzolassa piipahti vieraita Tampereelta; Jutta & Make koirineen.
Olimme jo alkuun Jutan kanssa pohtineet, että hänen laumansa Sulo-poika ja oman laumani Viri-poika ovat ne "huumorintajuttomat". Käppäilimme vajaan kilsan lenkin, ennen kuin tulimme sisään. Kuinka ollakaan, ihan ensimmäisiksi Viri ja Sulo alkoivat tuijotuskilpailun, nostivat hännät selän päälle kaarelle ja tepastelivat kynsillään. Mistä kummasta -niinpäniin- juuri nämä kaksi keksivät tuijottaa toisiaan intensiivisesti ja haastavasti? Muut koirat olivat "vain"; "Ahhaa, tällainen lauma, ai tää on teidän olkkari, missäs keittiö on" jne. Ja Hupi ja Hula muiden muassa esittelivät mieluusti tiluksia Sulon ja Virin tepastellessa ja mitä ilmeisimmin keskustellessa seuraavasti:

Viri: Tää on sitten mun kämppä. Turha yrittää mitään pidempiaikaista nurkanvaltausta.
Sulo: Joo, niin varmaan onkin sun kämppä, mutta tää on mun lauma, turha yrittää mitään Noahin tai Leevin kiusaamista.
Viri: Mua ei kiinnosta mikään sun lauman koirien kiusaaminen, mutta olet täällä mun säännöillä vieraana.
Sulo: Siitä voidaan olla montaa mieltä. Pidätkö sä mua ihan pahvina, kyllä mä tiedän, miten vieraisilla ollaan, mutta älä käy mun silmille.
Viri: No sun silmät nyt on niin tuijottavat, että ei niiden tuijotukseen voi vastata muutakuin tuijottamalla takaisin.

-tuijotusta-

Sulo: No ei noi sunkaan silmät mitkään maailman isoimmat ole. Yritätkö sä luomia nostamalla saada ne jotenkin isommiksi?
Viri: Oli miten oli, mä olen tän lauman kingi ja mulla on isommat lihaksetkin kun sulla.
Sulo: Voi olla, mutta mä en olekaan mikään värivikainen fawni niinkuin sä.
Viri: Taidat itse olla jokin kommari, koska olet noin punainen.

Ja sitä rataa.

Pari rähähdystä saatiin tahattomasti aikaiseksi Kenzolan kapeilla käytävillä ja ohitustilanteissa ja yhden aiheutin itse tarjoamalla koirille kesken illan snäksejä. Joka tilanne sekin olisi ehkä mennyt huomaamattomammin ohi, jollei olisi "pitänyt odottaa" kameroiden esiin ottamista ja virittelyä, joka aiheutti turhaa kiihtymyksen nostoa koirien mielissä, kun snäksit eivät heti tulleet tarjolle.

Sitä tunsi itsensä kuin luontodokkarin tekijäksi konsanaan, kun seurasi tätä mielenkiintoista näytelmää. Kuinka isossa laumassa kaksi koirista "keksii" heti toisensa, vahvuutensa ja heikkoutensa ja "keskustelee" tilanteen keskenään jollei selväksi, niin ainakin selvemmäksi.

Koirat eivät totisesti ole tyhmiä ja siinä missä muu lauma tosiaan vain tassutteli menemään ja haukotteli ynnä antoi muita loiventavia elkeitä näytille, nämä kaksi aika-ajoin tuijottivat toisiaan verraten kireästi.

Toinen koiristani, Lelu, jonka luulisi olevan jo elämää nähnyt ja kokenut vanhus ja epilepsian ja sydänvian johdosta verraten raihnainenkin, jaksoi läähättää, astua ja olla "virittyneenä" aina koko illan, yön ja seuraavan aamupäivänkin, kohteena iki-ihana Noah. Noah yritti murista ja kiristellä hampaitaan Lelulle, mutta Lelu tuntui vain innostuvan lisää; "Josko sittenkin Noah taipuisi tyttökaverikseni". Siihen toki olisi tarvittu ensin sukupuolenvaihdosleikkaus, mutta ilmeisesti Lelun huonontunut näkö sai Noahin näyttämään sangen hemaisevalta ja himokkaalta nartulta?

Hupi ja Hula olivat leppoisia, omia itsejään, kuten arvata saattaa ja Luxi sitten sinkoili menemään näiden neljän muun (+ kolmen vieraisilla olleen koiran) välimaastossa milloin haluten leikkiä ja milloin muuten vaan odottaen, että Leevi ja Noah tarjoaisivat sille ja sen kanssa vaikka erän Trivial-pursuitia. Luxi on koiristani se, joka aina halajaa ohjelmaa ja tekemistä.

Mielenkiintoinen vierailu näin koiranäkökulmasta katsoen ja tulipa sitä mietittyä, että miten tämä yhteisilta olisi mahtanut sujua, jos täällä olisi ollutkin 8 rottweilerurosta??

Siispä 10 pistettä ja Whippetrintamerkki kaikille pojilleni illan mutkattomasta sujumisesta ja sen osoituksesta, että whippetrotuiset pojat ne jaksavat yllättää ja nimenomaan positiivisesti!

Kuvassa Picjoken sivuilta löytynyt talvinen kehys ja Viri se siinä patsastelee "arvolleen sopivasti". Alkuperäinen kuva Antti Ruotsalo.

1 kommentti:

Jutta Parkkonen kirjoitti...

LOL!!! Apua, tipuin pallilta ja asiakkaat varmaan luuli että oon ite laitamyötäisessä, hirnuttaa varmaan vielä nukkumaan mennessäkin;-DDDD.

Upeita poikia kaikki kahdeksan! Make liikuttui etenkin hieman dementoituneesta Lelu-murusta. Flaksi ei käynyt, mutta ehkä se sai muisteloita loppuehtoolle;-)