Koirien kanssa eläminen ja oleminen antaa aina uutta ajateltavaa ja pohdittavaa. Vuodesta toiseen. Se, että olen omistanut koiria jo 26 vuotta saa joskus keskustelupalstoilla jonkun lohkaisemaan “luulisi sun pitkänlinjan harrastajana tietävän” mutta myös minut toteamaan, että “en mä mitään tiedä”.
Viimeksi tämä tuli oivallisesti esiin Whippet-Harrastajien luonnetestikyselyssä, jossa kysyttiin mm. omaako koirasi saalistusvietin lisäksi riistaviettiä? Itse käsitin tämän viettierottelun siten, että olen mm. itse omistanut koiria, jotka eivät lähde treeneissä vieheen perään, mutta ajavat kyllä tarvittaessa jänistä. Asia ei ollut ihan näin simppeli. Netissä googlettelu toi esiin monta esimerkkisivua: koiralla kuin koiralla on tunnetut perusvietit, jotka ovat lauma-, sukupuoli-, saalistus- ja puolustusvietti. Me ihmiset olemme sitten tehneet näille perusvieteille omia “alaviettejämme”, joita ovat esimerkiksi riistaviettisyys. Jotkut puhuvat saalistusvietin kohdalla myös ravinnonhankintavietistä.
Lähdetäänpä tutustumaan Viettiteoriaan. Teksti löytyy kokonaisuudessaan Kennel Bacteroidesin sivulta ja olen lainannut sitä tässä osittain. Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut Jari Kokkonen.
Koira ei ajattele. Koirat sen sijaan elävät ja oppivat viettien maailmassa. Tämän vuoksi onkin ensisijaisen tärkeää, että koulutettaessa koiraa kouluttaja tuntee koirien vietit ja osaa myös hyödyntää niitä aina tarpeen mukaan.
Mitä vietti sitten on?
Vietti voidaan käsittää käyttäytymismallina, vaikka yksilöllä ei olisikaan etukäteiskokemusta vastaavasta tilanteesta. Jo pienen vastasyntyneen pennun nisän imemisreaktio on esimerkki viettikäyttäytymisestä. Vietti käsitteenä yhdistyy hyvin paljon perimään, emmekä pysty koulutuksella tekemään tai saamaan koiraan lisää viettiä, vaan pystymme joko vahvistamaan tai tukahduttamaan tätä vietin kautta tapahtuvaa käyttäytymistä.
Viettivire on koiran pään sisällä oleva valmiustila, jonka nälkäisen koiran näkemä jänis nostaa saalisvietiksi. Viettivire on siis koiran sisäistä toimintaa. Viettiärsyke on tässä yhteydessä koiran näkemä jänis. Kun molemmat -sekä viettivire että -ärsyke- ovat yhtäaikaisesti päällä, tapahtuu viettikäyttäytyminen. Jos koiran viettikäyttäytyminen johtaa onnistumiseen -koira saa saaliin kiinni- sitä sanotaan viettipäämäärään pääsemiseksi.
Vietit perustuvat nälkään, rakkauteen, laumaan, pakoon ja aggressioon. Nälän ohjaamaa viettiä kutsutaan saalisvietiksi, rakkaus ohjaa sukupuoliviettiä ja laumaviettiä, pako ohjaa väistämiskäyttäytymistä jonka yhteydessä puhutaan vielä erikseen aktiivisesta ja passiivisesta väistämisestä. Aggressio ohjaa puolustusviettiä.
Jari Kokkonen on kirjoittanut erillisen, koiran moninaista viettimaailmaa kuvaavan artikkelin, jossa syvennytään suojelukoiraurheilussa yleisesti tunnettuihin käsitteisiin. Vinttikoirille omistajineen suojelumaailma on joltisenkin vieras, mutta artikkeli on niin antoisa ja ajatuksia herättävä, että sen soisi kuuluvan pakollisena lukukokemuksena jokaiselle koiraa hankkivalle tai jo hankkineelle.
Palataan alkuperäiseen Viettiteoria -artikkeliin ja sen käsitteistöön.
Patoaminen
Patoamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa koiran viettivire nousee, mutta koira ei pääse -tai sitä ei päästetä - käyttämään viettivirettään viettikäyttäytymiseen. Patoaminen kerää viettienergiaa ja sen voidaan katsoa nostavan nimenomaan aggressiota. Ohjatun patoamisen aikana koiran päässä tapahtuu nk. konflikti; koira haluaisi päästä viettikäyttäytymiseen (esim. saalistamaan), mutta sitä ei päästetä (väistämiskäyttäytyminen); koiralla on nyt vastakkain kaksi vastakkaista viettiä -> ja konflikti nostaa aina aggressiota.
Konflikti
Konfliktilla tarkoitetaan viettiristiriitaa, josta edellä oli yksi esimerkki. Konflikti voidaan ymmärtää myös siten, että koiralla on voimassa jonkin vietin ulkoiset ärsykkeet ja sisäinen viettivire, mutta koira ei pääse viettikäyttäytymiseen, kun sen estää toinen yhtä voimakas vietti. Voisi leikitellä ajatusleikillä, että uroswhippet tuodaan maastokisapaikalle, jossa kilpailu on käynnissä. Samalla viereen tuodaan juoksuaikainen narttu. Mitähän mahtaisi tapahtua? Ainakin siis kahden vietin välinen konflikti. Eri viettisien -tai eri viettivoimakkuuksia omaavien uroksien- välillä voisi olla suuriakin käytöseroja? Joka tapauksessa konfliktit aiheuttavat koiralla erilaisia käyttäytymismalleja. Näitä ovat ambivalentti käyttäytyminen, uudelleen orientoiva käyttäytyminen tai ylilyöntikäyttäytyminen.
Ambivalentti käyttäytyminen
Koiralla voi olla esimerkiksi yhtä aikaa halu väistää ja reagoida aggressiivisesti. Tällöin koira ilmentää sekä mahtailua (reaktiivinen aggressio) että alistumista (väistämiskäyttäytyminen) eleillään ja toiminnoillaan. Tilannetta, jossa koira voi esimerkiksi haukkua pontevasti mutta on samalla valmistautunut pakenemaan, kutsutaan ambivalentiksi käyttäytymiseksi.
Uudelleen orientoiva käyttäytyminen
Uudelleen orientoiva käyttäytyminen on yksi konfliktin ilmenemismuoto. Kun luonnossa koira joutuu lauman arvojärjestyksessä ylempiarvoisen jäsenen uhkailun tai jopa varsinaisen hyökkäyksen kohteeksi, se ei uskalla vastustaa puolustautumalla itseään ylempiarvoista vastaan. Vaikka koira osoittaisikin tällaisessa tilanteessa väistämiskäyttäytymistä, se saattaa olla myös puolustuskäyttäytymisen alaisuudessa. Silloinhan syntyy konflikti; joka aiheuttaa aggressiota. Koira ei kuitenkaan pysty purkamaan aggressiotaan laumajärjestyksessä itseään ylempiarvoista vastaan. Kyseisen tilanteen lauettua koira käykin purkamassa aggressionsa laumajärjestyksessä alempiarvoista kohtaan.
Koulutuksessa uudelleen orientoiva käyttäytyminen ilmenee selvimmin tilanteessa, jossa ohjaaja pakottaa koiraansa suojelussa. Tämä herättää koirassa väistämis- ja puolustuskäyttäytymistä, mutta ohjaajan ollessa laumajärjestyksessä koiran yläpuolella (ohjaajan täytyy aina olla koiran yläpuolella laumajärjestyksessä), koira ei pysty ilmentämään puolustuskäyttäytymistään ohjaajaa vastaan. Tilanteen ratkettua koira “kostaa” ja purkaa aggressionsa maalimiehelle, jonka taas pitää aina olla koiran alapuolella.
Ylilyöntikäyttäytyminen
Ylilyöntikäyttäytymisessä koiralla on kaksi yhtä voimakasta vastakkaista viettiä (konflikti), jotka salpaavat toisensa. Tällöin kummankin vietin viettikäyttäytyminen jää tekemättä ja jokin kolmas täysin käsittämätön käyttäytymismalli esiintyy.
Esimerkiksi jos koira viedään keskeneräisenä kokeeseen; sillä voi esiintyä rata- tai maastokokeessa häirintää juoksukaveria kohtaan. Tässä yhteydessä herkästi puhutaan saalisvietin puutteesta. Viettiteorian käsitteistö antaa tähänkin yhteyteen uuden, hyvän ajatusmallin. Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista. Toinen esimerkki voisi olla viehetreenissä koira, joka ei ole näkevinäänkään viehettä vaan alkaa esimerkiksi virtsata. Tällaista käyttäytymistä kutsutaan ylilyöntikäyttäytymiseksi.
Turhauma
Turhauma nostaa koiran aggressiivisuutta, kuten konfliktikin. Kun konfliktissa koiran viettikäyttäytyminen estyy toisen yhtäaikaisen vietin takia, niin turhaumassa koira on viettikäyttäytymisessä, mutta se ei pääse viettipäämäärään.
Selkeä esimerkki turhauman käytöstä on saalisviettinen koira, joka saalistaa ja saalistaa, mutta ei pääse esimerkiksi puremaan saalista. Se ei näin saavuta viettipäämäärää. Tämän jälkeen riippuu lähinnä koiran ärsytyskynnyksestä kuinka nopeasti koira turhautuu. Matalan ärsykekynnyksen omaava koira voi alkaa haukkua nopeasti ja korkean ärsykekynnyksen omaava koira saattaa ennemminkin vain vetää hihnassa tyyliin “happi loppuu”, kuin vaihtaa viettialuetta. Matalan ärsykekynnyksen voidaan katsoa helpottavan koiran turhautumista.
Huom: turhauma ei (eikä konfliktikaan) tuota koiralle aggressiota, ellei koiran perimässä ole aggressiivisuutta!
Kanavointi
Kyseessä on viettienergian siirtäminen (kanavointi) viettialueelta toiselle viettialueelle. Koira pystyy kanavoimaan esimerkiksi aggressiivisuutensa saalisviettiin.
Hyvän hermorakenteen omaava koira pystyy suoraan siirtämään hyvän hermorakenteensa kautta kaiken aggression tuoman voiman saalisalueelle. Heikon hermorakenteen omaava koira sen sijaan ei pysty/ehdi siirtämään (ohutta) hermorakennettaan pitkin kaikkea aggressiivisuuttaan saaliin puolelle. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että hyvän hermorakenteen omaava koira vaihtaa viettialueensa nopeasti ja pystyy kanavoimaan kaiken aggression tuoman voiman vahvaan ja rauhalliseen toimintaan. Heikon hermorakenteen omaava koira on vastaavassa tilanteessa rauhaton ja kuormittunut.
Mitä parempi hermorakenne koiralla on, sitä helpompaa kanavointi kyseiselle koiralle on.
Ärsykekynnys
Ärsykekynnyksellä tarkoitetaan koiran tarvitsemaa minimiärsykemäärää, joka laukaisee koiran viettikäyttäytymisen. Matalan ärsykekynnyksen omaavat koirat reagoivat pienimpiinkin ärsykkeisiin, esimerkiksi syksyllä puusta putoava lehti laukaisee koirassa saaliskäyttäytymisen. Korkean ärsykekynnyksen omaavat koirat taas tarvitsevat voimakkaan ärsykkeen reagoidakseen.
Ärsykekynnys liittyy läheisesti terävyyteen/vahvahermoisuuteen. Terävä koira näkee ja kuulee kaiken ja reagoi kaikkeen. Terävästä koirasta saa usein rauhattoman kuvan. Vahvahermoinen koira taas pystyy esimerkiksi rauhoittumaan harjoitusten aikana autossa ennen ja jälkeen oman suorituksensa.
Erityyppiset koirat
Koirat ovat eläimiä, joiden käyttäytymiseen vaikuttavat sekä perintötekijät että ympäristötekijät. Kun puhutaan koiran luonnetyypistä tarkoitetaan nimenomaan tätä perintötekijäpuolta koiran käyttäytymisessä.
Koiran käyttäytymiseen vaikuttavat lisäksi monet muut tekijät. Esimerkiksi terävyys/vahvahermoisuus, pehmeys/kovuus, passiivisuus/aktiivisuus, viettivoima, dominoivuus jne.
On tärkeää tiedostaa koiran perimän tyyppi, sillä joutuessaan uuteen tilanteeseen koira reagoi aina viettinsä perusteella siten, mikä kyseiselle yksilölle on ominaista.
Saalispainotteinen
Saalispainotteisia koiria kutsutaan usein myös a-tyypin koiriksi (Helmut Raiser). Jos puolustusärsyke ei ole nuorelle a-tyypin koiralle liian voimakas, koira yleensä vastaa siihen perimänsä kautta saaliskäyttäytymisellä.
Huom: jos saalispainotteista koiraa harjoitetaan pelkällä saaliilla nuorena, saattaa koiran saalisvietti nousta niin vahvaksi, että se ehkäisee koiran aggression kehittymisen.
Aggressiopainotteinen koira
Aggressiopainotteisia koiria ovat perinteisesti karkottavat koirarodut. Tällaisilla koirilla ei useinkaan ole halua purra, mutta ne reagoivat erittäin herkästi aggressiivisesti. Varsinkin reviirin aggressiivinen puolustaminen on näille koirille tyypillistä. Aggressiopainotteiset koirat ovat useimmiten omalla reviirillään erittäin voimakkaita ja itsevarmoja, mutta oman reviirin ulkopuolella niiden käyttäytyminen on epävarmempaa ja heikompaa.
Vielä erityyppisistä koirista ja niiden kouluttamisesta
Kuten jo aiemmin on mainittu, pelkän koiran tyypin (esim. saalis- tai aggressiopainotteinen) mukaan ei voida kuitenkaan tehdä kovin pitkälle vieviä johtopäätöksiä, sillä koira koostuu monista muistakin ominaisuuksista, kuten hermorakenne, koulutettavuus, aktiivisuustaso, viettivoima, dominoivuus, itsevarmuus, kuormitettavuus…
Kyllääntyminen
Kyllääntynyttä koiraa ei enää kiinnosta jokin ärsyke tai toiminto, eli koira kyllääntyy kyseessä olevaan ärsykkeeseen tai toimintoon. Kyllääntyvät asiat ovat suoraan osoitettavissa luonnosta; kuten saalis- tai seksuaaliärsykkeeseen kyllääntyminen.
Kyllääntyminen on negatiivinen asia koirien kouluttamisessa. Valitettavasti esimerkiksi saalisvietti on kyllääntyvä viettialue. Jos koira kyllääntyy johonkin ärsykkeeseen tai toimintoon, on koiran saaminen uudelleen siitä kiinnostuneeksi erittäin vaikeata.
Jos jokin asia on toistettavissa yhä uudelleen ja koira reagoi aina vain uudelleen, tällöin tämä asia ei aiheuta kyllääntymistä koirassa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi puolustautuminen tai väistäminen. Jos koira ei luonnossa ole kokoajan valmis puolustautumaan tai väistämään, se ei elä kovin kauan.
Kyllääntyminen toimintaan eli toimintaspesifinen kyllääntyminen
Toimintaspesifinen kyllääntyminen on kyllääntymistä johonkin tiettyyn toimintoon. Esimerkiksi jos koiraa juoksutetaan nuorena liikaa voi koira kyllääntyä juoksemiseen. Tämän jälkeen koko koiran ikänä koiraa ei enää saada pitämään kyseisestä toiminnosta. Koira on siis kyllääntynyt juoksemiseen.
Kyllääntyminen ärsykkeeseen eli ärsykespesifinen kyllääntyminen
Jos koira kyllääntyy johonkin ärsykkeeseen, niin turtumista kutsutaan ärsykespesifiseksi kyllääntymiseksi. Esimerkiksi luonnossa saaliseläin (esim. jänis) toimii saalisvietin ärsykkeenä, joka laukaisee koiran saaliskäyttäytymisen (saalistaminen, takaa-ajo) edellyttäen, että koiran viettivire on sopiva (koiralla on nälkä). Kun koira saa jäniksen kiinni ja syö sen, niin seuraava jänis ei enää laukaisekaan yhtä voimakasta viettikäyttäytymistä. Jos kaavaa toistetaan tarpeeksi usein, ja koira saa useita jäniksiä peräkkäin syödyksi, sitä ei jossain vaiheessa enää kiinnosta uudet jänikset lainkaan. Tällöin koira on kyllääntynyt ärsykkeeseen.
Tyhjäkäynti
Tyhjäkäynti on koiran tapa suojella hermorakennettaan. Tyhjäkäyntitilanne syntyy, kun koiran sisäinen viettivire nousee niin korkeaksi, että koira hermorakennettaan suojellakseen siirtyy viettikäyttäytymiseen, vaikkei varsinaista ulkoista viettiärsykettä olekaan. Esimerkiksi koiran sisäinen aggressio nousee korkealle. Ei kuitenkaan tapahdu mitään, joka voisi synnyttää koirassa aggressiivisen käyttäytymisen. Tällöin koira voi reagoida aggressiivisesti “tyhjyydelle” tai lähinnä puolustusärsykettä olevalle kohteelle.
Tyhjäkäynnissä eli sijaistoiminnossa koira reagoi viettikäyttäytymisellä, vaikka kyseisen vietin viettiärsyke puuttuu. Koira toimii näin, koska sen sisäinen viettivire on liian korkea ja se saattaa vahingoittaa koiran hermorakennetta.
Intentio
Intentiolla eli päämäärähakuisella käyttäytymisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa koira näkee viettiärsykkeen, mutta sen sisäinen viettivire ei riitä viettikäyttäytymisen laukaisemiseen. Intentiossa koira pyrkii reagoimaan, mutta se ei ole sisäisesti vielä valmis siihen.
Keskustelin tästä tekemästäni tiivistelmästä vielä pitkään puhelimessa knl Bacteroides-koirien kasvattajan, Riitta Lapinleimun, kanssa. Myös hän korosti koiran olevan kokonaisuus ja kaiken koiran tekemisen koostuvan monesta asiasta ja vielä niiden yhteisvaikutuksesta. Viettiteoria palvelee laajoine käsitteistöineen ja niiden selityksineen erityisesti monipuolisesti koulutettavia palveluskoirarotuja. Koiran viettimaailmaa käytetään hyväksi koulutuksessa ja viettiteorian kautta koira saadaan toimimaan kulloinkin halutulla tavalla. Ja ennenkaikkea koiran viettejä ja viettiteoriaa ymmärtämällä kouluttaja osaa ohjata koiraansa oikein!
Koiran viettien ymmärtäminen ja sen tosiasian tajuaminen ja sisäistäminen että koiran elää viettimaailmassa palvelee kuitenkin kaikkia koiranomistajia; ymmärtämällä koiran viettimaailmaa ymmärtää koiraa. Tilanteissa, joissa koira tekee jotain odottamatonta tai “tarjoaa” aiemmin esiintymätöntä käyttäytymistä on hyvä ymmärtää paitsi koiran viettejä myös koiran hermorakennetta, sen perimää, vallitsevaa tilannetta ja sen haasteita & kuormittavuutta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se, että ihminen ei näe kokonaisuutta ja ymmärrä koiran tapaa toimia, ei tee koirasta “sairasta” tai “poikkeuksellista”.
Olisi mielenkiintoista pohtia laajemmin vinttikoirien kyseessä ollessa pelkän saalisviettisyyden kaiken selittävää käyttäytymistä. Usein kun kuulee puhuttavan vain ja ainoastaan saalisvietin voimakkuudesta tai peräti puutteista siinä. Lisäksi maastokokeissa puuttuva tuomaripalaute on mielestäni selkeä epäkohta. Olen kilpailuttanut eri koiriani maastokokeissa yhteensä 46 kertaa. Vain yhden kerran olen onnistunut saamaan tuomaripalautetta (erikseen kysyttäessä). Tuolloin koirallani oli puutteita sen valitsemissa juoksulinjoissa. Se, olisiko tuomaripalautteesta apua kilpailuttajalle ja hänen koiralleen, onkin kokonaan toinen juttu. Mielenkiintoista se kuitenkin olisi, ottaen huomioon sen, että koira on kokonaisuus ja sen juoksusuoritus (ja pisteyttäminen) koostuu myös monista osa-alueista. Uskoisin, että moni muukin harrastaja haluaisi oppia tuntemaan koiransa paremmin. Pärjääkö se kisoissa vauhdilla? Ketteryydellä? Onko sen innokkuudessa tai seuraamisessa puutteita? Kuinka kestävä se on?
Koira ei siis vain aja tai jätä ajamatta. Se voi ajaa hyvin tai huonosti (ja kaikkea siltä väliltä) ja jättää ajamatta monesta (eri) syystä. Täysin vietitön ei varmasti yksikään koira ole. Maastokisassa kun telineisiin jäänyt koira voi seuraavana päivänä tuoda jäniksen pöytään.
Otin Riitta Lapinleimun haasteen vastaan ja yritän nakittaa hänet seuraamaan yhtä maastokisaa ensi vuonna. Toivottavasti tämä tiivistämäni Viettiteoria -artikkeli saa lisää mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää jatkoa. Ovi on nyt ainakin auki -ja (vintti)koirien toimintaa ja käytöstä selittävää teoriaa on toivottavasti luvassa lisää!
Kuvituskuva (copyright) Irene Vinha
