Monen enkkubloggauksen jälkeen jää jäljelle enää suomenkielinen hapatus ja jäpätys koskien KOKO joulukuun kestänyttä ihme tundrailua ja jäätikköilyä mikä on Kenzolassakin aiheuttanut takitusta päivä toisensa jälkeen. Naama on ollut hapankorpulla kun puet viittä ympäri kämppää luut suussa viuhtovaa puikkonokkaa ja kotiin tullessa kökit taas peppu pystyssä riisuen viittä kodin lämpöön ryysivää wiipotinta.
Eikä siinä vielä kaikki. Vedäpä lenkkiä vastatuuleen miinus viidessätoista kun koko Hakunilan on miinoittanut miljoona hiihtäjää ja yritä talsia kolmijalkaisten koirien kanssa pulkkien, hiihtäjien, teletappien, isien ja äitien & sauvakävelijöiden välistä & lomasta ja kisko siinä sitten jatkuvasti kolmijalkaisia LIINAT KIINNI pistäviä koiriasi NARTTUkoirien pissajälkiä lutsuttamasta. Ahh, lenkkeilyä!
Eikä tässäKÄÄN vielä kaikki.
Vaikka rotsit on vimosen päälle ergonomisesti suunniteltuja, muotoiltuja ja ommeltuja, niin kyllähän niissä melkoinen pissinhaju tuntui jo viikon aktiivisen takituksen jälkeen. Aina se pissi osuu jonnekin takin liepeeseen, seuraavana päivänä seuraavaan saumaan ja sitten taas kolmanteen kohtaan. Kun ei se uros aina pissaa sojottaen vinoon, vaan väliin nelijalkaisena, väliin miten sattuu ja sitä rataa. Ja yleensä takin sisään.
Eikun pesukone pyörimään, ja tälle talvea takit saivat jo toisen pesun neljässäkympissä ja rumpukoneen uumenissa.
Talomme rakentaja ei ole juurikaan ajatellut äänieristyksiä, pattereiden paikkoja tai niiden toimivuuksia, peltikaton luomaa räminää sateella & tuulella saati metallisten vesirännien hervotonta pärinää & pörinää sateen sattuessa, MUTTA olipahan lykännyt kylpyhuoneen seinään tämän maanmainion stikkedisitsumassatsumaksen, johon sopi justiinsa eikä melkein viiden whippetpojan takit ja olivatpa vielä aamulla kuivaneetkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti