17.1.2010

Kevään tullen koirankakkakeskustelu voimistuu.


Vantaan Sanomat oli jälleen viimeisimmässä numerossaan tehnyt jutun koirankakasta. Tällä kertaa viitattiin kyseisen lehden keskustelupalstalla vellovaan keskusteluun -jota en viitsinyt käydä edes katsomassa; luin lehden lainaamat muutamat sitaatit, ja se riitti mainiosti.

Lehden mukaan keskustelupalstalla useat kirjoittajat haluaisivat koiraveron takaisin ja mieluiten korotettuna. (hassua; minä haluaisin sensijaan koiranomistajille verohelpotuksia) Se vähentäisi heidän mukaansa koiramäärää ja siten myös tienposkien kakkoja. Olipa joku kirjoittaja toivonut koiranomistajien hankkivan parempia kenkiä, kun lakeerikengissä kävellessään kakattavat koiriaan kävelyteiden varsilla sensijaan että menisivät kunnon jalkineissa metsiin.

Itse mietin jalkineiden sijaan, että miten saisimme ihmisille parempaa tekemistä kuin kirjoittaa lehtien yleisönosastoille koirankakasta? Luoko masentava talviaika ja lumessa tarpominen "ilmapiirin", jossa vain koirankakasta jauhaminen tuo hetken helpotuksen esim. työstressiin ja helpottaa siten oloa? Jos omasta mielestä koirat ovat turhia ja kirppuisia räksyttäjiä, tuoko koiraveron takaisin vaatiminen "hyvää mieltä" ja tunteen, että "siitäs saitte"?

Olen joskus itse huomannut, että kun alkaa oikein kiinnittää huomiota vaikkapa punaisiin autoihin, niitä tulee heti kymmenen vastaan. Kun lenkillä mieli on musta ja alkava työviikko veemäisine pomoineen ja alati kasvavine työmäärineen valtaa ajatukset lapsen kroonisesta poskiontelotulehduksesta puhumattakaan, on tietenkin hyvä luoda katse maahan ja alkaa laskea kakkakikkareita. Sensijaan, että nauttisi ulkoilun muassaan tuomista iloista ja eduista; näkee ihmisiä ja tuttuja, voi vaihtaa ajatuksia, havainnoida vaikkapa luonnon monimuotoisuutta nähden paljon virkeitä talvilintuja, kaunista kuuraa puissa ja kivissä, iloisia ja reippaita lapsiperheitä pulkkineen, uusia rakenteilla olevia taloja jne.

Linnutkaan eivät enää käveleskele kaduilla vaan joutuvat raukkaparat lentelemään, kun muuten liukastuisivat kakkaan ja sulat olisivat ihan tahmassa. Tuttujakaan ei enää kaduilla näe, koska kahlaaminen koirankakassa on niin raskasta puuhaa, että jäävät mieluummin koteihinsa katsomaan mäkihyppyä sipsikulhon kanssa. Höyrystyvä koirankakka nousee ilman mukana ylös ja mustaa kauniin valkoiset puut. Puuparat. Joutuvat tuijottamaan kakkaa päivät pääksytysten, masentuvat nekin ja keväällä eivät tee edes lehtiä. Kauniit luonnonkivetkin ovat yltäpäältä kakassa ja vain koiravero voi ne pelastaa. Lapsiperheiden pulkat ovat ulkoilupäivän jälkeen huollettava huolella, sillä koirankakka on tehnyt ne liukumattomiksi. Rakennusmestaritkin kieltäytyvät tulemaan enää työpaikoille ja rakennusurakat eivät etene, koska Lexuksen renkaat ovat toistuvasti koirankakassa ja uusien kitkarenkaiden kitkaominaisuudet ovat mennyttä.

Ihminen näkee, mitä haluaa. Kiinnittäessään huomion ulkoillessaan vain kakkaan, niin sitä sitten näkee kaikkialla. Ja todentotta, itse näen lenkillä "vain" latuja. Hiihtäjiä, hiihtäjiä ja vielä kerran hiihtäjiä.
Hiihtäjät ovat kunnon kansaa ja veronmaksajia. He kuuluvat Suomen lumiseen talveen yhtä oikeutetusti kuin hengitykseen tarvittava elin, nenä, päähän.

Koiraihmiset taas ovat ihan turhaa väkeä. Liekö maksavat edes veroja? Hyvin käyttäytyvä, äänetön ja hajuton koira on tietysti ok ja ainakin poliisikoirat saavat kakkia tien reunaan. Poliisikoiran kakka ei edes tartu kenkiin. Mutta koiranpito kaupungeissa ja taajamissa on monen mielestä täysin tarpeetonta. Kihniön metsämökissä erakkona asuva metsästäjä saa pitää koiransa ja ampua koiransa kanssa yhteistyössä hirven tai karhun hengen pitimikseen. Metsässähän kakka maatuu nopeammin ja paremmin, kuin teiden pientareilla. Kaupungissa asuva, ja varsinkin useamman koiran kanssa kulkeva, saa sensijaan selitellä ja perustella koiramääräänsä ja ottaa muita huomioon asumisessaan ja elämäntavassaan 24/7. Kaupungissa koira on monen mielestä "tarpeeton" ja se tulisi olla mahdollisimman näkymätön. Ja mieluiten umpinainen.

Miten koiranpitoon saataisi nostetta ja hohtoa? Miten ihmisten "turhautumat" saataisi suunnattua koirista ja niiden ulosteista pois? Miksei koirankakkakeskustelua juurikaan käydä suven aikana?

Siispä lenkille ja ulos, ja katse YLÖS! Jospa se helpottaisi. Edes vähän? Koirankakan tehdessä hyökkäyksen kenkiisi, kannattaa muistaa, että maassa on myös räkää ja muuta tahmaa. Kenkään voi tarttua baarissa myös wc-paperiliehu. Ja pahimmassa tapauksessa baarin omistaja on jättänyt veronsakin maksamatta.

Ei kommentteja: