Syntymän ihmeitä!

Kaiken näköistä pientä ja kivaa on vaihteeksi sattunut - tai syntynyt. 
Pari kuukautta sitten visiteerasi kaunis ja kurvikas Hulantyttö-Pilvi, Tuiskuniityn Escada, Hupin luona.
Tämä onkin mielenkiintoinen yhdistelmä. Mielenkiintoinen, tuhahtaa nyt joku, mutta tuhahduksia maailmaan mahtuu. Sillä Hulan tyttäriä on heiluteltu Hupin nenän edessä aiemminkin. Jopa siinä määrin, että asiasta tuli minulle sitä tärkeämpi mitä enemmän Hulan tyttäriä Hupin nenän edessä heiluteltiin ja ehdoteltiin. Ehdittiinpä yhtä Hupinkin tytärtä heilutella Hulan nenän edessä, mutta kaikki nämä comboyritykset kaatuivat. Milloin mihinkin.
Hei sun heiluvillesi - Pilvi synnytti Hassu-pojan 18.3.2014 - tervetuloa maailmaan! 
Pilven masu oli pieni alusta asti, mutta silti ehdittiin kahta tai peräti kolmea pentua toivoa. Yksi syntyi, ja sitäkin kauniimpi. Mustapigmenttinen, brindle hurmuripoika.
Jos olet kiinnostunut Hassu-pojasta, ota yhteys knl Tuiskuniittyyn.

Joulun aikoihin - ja miksei muinakin aikoina - on K-markettien ja kukkakauppojen hyllyillä joulukaktuksia. Tiedättekö, niitä, joissa on myytäessä miljoona nuppua ja kasvit on tuupattuna minimaaliseen muoviruukkuun. Sitten ne kukkivat ja lentävät yleensä roskikseen, kun multa on aina kuivaa, kasvit kaatuilevat ja sitä rataa. Tällä kertaa hellyin ja säästin yhden kaktuksen ja kas, se tuuppasi yhden kukan jo aikaa sitten ja nyt siinä on 7 pentua - eikun nuppua!

Syntymän ihmeitä kerrakseen!

Kyllä luonto on ihmeellinen. Ja kaunis.

Lenkillä 6. ja 11.3.2014

Kamera on ollut taas pariin otteeseen matkassa joten käydäänpä suoraan tapahtumarikkaisiin lenkkikuviin:

6.3. on ollut vielä jotain "lumitiivistymää" nähtävissä läheisellä niityllä. Ja sekin teiden ja polkujen kohdalla. Yleensä maaliskuun alussa on saanut kuitenkin kahlata vielä lumisohjossa - nyt ovat jo poistaneet teiltä hiekkaa! Kevät - tervetuloa!

Takitus vielä varmemmaksi vakuudeksi. Tosin loppulenkistä, kun ei enää tullut, oli hienoinen läkähtymisvaara.

Pysäytin tämän tutun rouvan ja kysyin, "saanko ottaa kuvan, olette niin tyylikkäänä". Rouva ilahtui ja hämmentyi, mutta pysähtyi sentään hetkeksi.

Whippeteillä on mahtava havainne- ja tutkavälineistö. Silmät, sieraimet, korvat... Muistista puhumattakaan. Hevoshaantiellä on pitkään maannut oravanraato kohdassa x. Hyvissä ajoin ennen raatoa lauma aktivoituu, Luxi etunenässä, ja yritän muistaa ohittaa kohdan useilla välimetreillä. Kerran puhuin puhelimessa ajatuksissani ja ennen kuin siinä kissaa ehti sanoa, oli läpeensä mätä raato Luxin suussa. Onneksi se pudotti sen tällä kertaa. Yläkuvassa on kuitenkin kolme koiraa aistinut selvää väreilyä, mitä luultavimmin on aiheuttanut jossain kaukana kuusen oksalla aerobiccaava orava.

Ensin kolme koiraa rivissä ja sitten kolme kääpää lääpällään, limittäin ja lomittain.

Tällaisia pysähdyksiä sattuu nyt useita. Äänen lähteestä ON pyrittävä ottamaan selvää.

 Lähistölle on rakennettu useamman vuoden hulppeaa kivilinnaa. Vihdoin siellä asutaan, mutta ilmeisesti vesijohdot eivät toimi halutunlaisesti?

Vaihteeksi pantaostoksia ja vaihteeksi pantakuva ilman mallin päätä - valo ei metsässä riittänyt kuin "osakuvaan". Kuinka voikaan olla herkkä ja kaunis panta ilman sen kummempia kommervenkkejä?! Minulle niitä tärkeitä kommervenkittömyyksiä on nolla heijastinnauhaa ja kurraosa, joka ei ole mustaa nauhaa.... Ihana idea laittaa kurraan pinkkiä palloa pinkin fleecen kaveriksi. Kiitos Tinde!

Sitten ikuistin koko lauman kevään ensimmäisellä nakulenkillä, joka oli siis 11.3. Bali päättii lurauttaa "Mulla on kevättä rinnassa" -laulun.

Hupi, Huima, Luxi, Viri ja Bali - voi mikä poikaviisikko!

Lenkkeilemisiin!

Jos metsään haluat mennä nyt...

sä takuulla yllätyt, koska siellä on HIRMUINEN lauma whippetejä!
Enpä voisi olla taas kiitollisempi nuorisolle, joka raahaa minua mukanaan erilaisissa Tuusulan ja Vantaan tarjoamissa metsiköissä.
1.3. järjesti Helin ja Tarun WHDetur retken Tuusulaan. Parin tunnin ajan samoilimme jäätiköllä ja metsän siimeksessä. Nastallisista lenkkareista - Icebug - olisi ollut suuri apu. Toisaalta myös isosta takamuksesta oli apua, sillä kun olin selälläni kahdesti takapuolessani oli luontaista tyynyä.

Melkoinen kööri viiletti menemään Tuusulan takametsissä:

Hupi eteerisenä:

Erilaisia whippetpitoisia kokoonpanoja:

Helin kanssa poseerataan valtaisan juuripaakun vieressä. Kylläpä näytämmekin pieniltä!!

Kiitos seurasta Heli ja Taru ja kiitos kuvista Heli ja Taru!

Helmikuisia lenkkejä.

Mukavaa maaliskuuta!

Seuraavat erittäin korkealaatuiset ja taiteelliset kuvat on tullut napsittua parilla helmikuun lopun lenkillä. 
Helmikuu olikin lenkkimäärältään miniluokkaa. Virin onnettomuus kuun alussa verotti käppäilykilometrejä tuntuvasti. Iso kiitos kuuluu kuitenkin naapurin Hennille, joka ulkoilutti Viuhti-huskynsa kanssa Balia erikseen useita kertoja. Ensimmäisen yhteislenkin aluksi Bali pakitti, haukkui ja lauloi ja veti temmokkaasti takaisin kotiin. Noin puolen kilometrin kohdalla alkoi kuitenkin irtautuminen Kenzolasta sujua - ja vain ihkaensimmäisen lenkin aluksi oli tämä identiteettikriisi.
Lenkin lopuiksi Bali vietti aina noin tunnin Hennin kotona Viuhtin kanssa painien. Nyt jos lähden Balia huskylenkille viemään, se pomppii ja laulaa lurittelee into piukeana, että "Jiihaa, huskyhauskaa luvassa". Tämä oli siis Balille kaikinpuolin erinomaista irtautumis- ja itsenäisyystreeniä!

Viri on mielestäni kuntoutunut hyvin ja tepastaaköpöttää menemään kohtuullisen ok. Useampi viikko mentiin kuitenkin minilenkein - ja tämä koski koko laumaa. Parhaimmillaan tai pahimmillaan kiersimme vain rivitaloa ympäri ja sitäkin hissuksiin. MyLogger antoi meille tuntivauhdiksi 1,1 km/h.
Pääasia tietysti on, että Virillä ei ole enää kipuja, se leikkii ja riehuu taas Balin kanssa (!) ja on kaikinpuolin oma itsensä.

Mennäänpä sitten näihin huikeisiin lenkkikuviin; Nissas ja Hakunila 25.2. ja 26.2.:

 Pirre ja Luxi nutuissaan. Joita onkin taas kuvattu - tai no, koiria ja nuttuja yhdessä - ensin juoksi pari päivää sitten mies Nikoninsa ja kamerajalkansa kanssa meidät kiinni viereisen pellon poikki "saakoottaakuvan" ja eilen alkoi takaa kuulua juoksuaskelia ja "oumaigaad" päivittelyä ja englantia puhuva neito otti kännykkäkamerallaan meistä kuvia hokien tasaisin väliajoin oumaigaad. Ollapa kärpäsenä katossa, kun he esitelmöivät kavereilleen: "Olin ottamassa peltomyyristä kuvia, kun semmoinen nainen, jolla oli viisi koiraa käveli ohi. Kattokaa, 5 koiraa ja kaikilla tommonen erivärinen peitto päällä. Niissä on varmaan hirvee hoitaminen. Noissa peitoissa.". 

Ahhh, mikä ihana, lumeton näkymä. Silmä lepää. Muistaako kukaan Kaisaniemessä mitattuja suurimpia lumensyvyyksiä viimevuosilta? Sitä vähän arvelinkin. Tässä muistinvirkistykseksi:
2010 - lähemmäs 80 cm, 2011 - hieman yli 60 cm, 2012 - lähemmäs 60 cm, 2013 - 50 cm.
Lähde: Ilta-Sanomat

 Melkoisen jäätöntä jo. Osalla lenkkiä sai kyllä vielä luistella.

Aakeetalaakeeta. Ja ihanan lumetonta. Yksi asia, mikä on piristänyt erityisesti tänä talvena on kiroilevien hiihtäjien puuttuminen. Tosin kohta alkavat ohitsemme suihkia kiroilevat pyöräilijät.

Kenzola olisi menossa kohti kotia. Juuri rouvan, ibizan ja kännykän kohdilta oikeaan. (tie on siinä vieressä)

Puhelu jatkuu. Ja Kenzola seisoo.

Äsmarketin viereen kohoaa - tai on kohonnut jo - uusi kerrari. Hauskaa saada uudisrakentamista tänne nukkumalähiöön, josta on lähtenyt jo pankki ja posti. Toiveissa olisi, että palvelut vaikka lisääntyisivät tai ainakin parantuisivat.

Lapsenlapsia katsomassa Järvenpäässä 15.2.2014

Piipahdin C'mere -kennelissä 15.2. katsomassa Bentleyn ja Roseen (HeJW Brookway Academy Choice x C'mere Milwaukee) pentuja, jotka ovat Hupin lapsenlapsia.

Pennut olivat juuri niin suloisia ja ihania, kuin mitä ajattelinkin niiden olevan.
Kahdeksan fawn-pennun erottaminen toisistaan ei ole ihan maailman helpoin rasti ja voi mennä jonkun aikaa sisäistää kuka on kuka. Toivottavasti mahdollisimman montaa näistä pennuista näkee tulevissa tapahtumissa.
Paikalla oli samaan aikaan kaksikin kuvausryhmää, oma kamerani oli matkassa vain "sivutuotteena", pennuista löytyy upeita yksittäiskuvia niin Jutta Parkkosen kuvat.fi - kuin Pia Mannilankin kuvat.fi- kansioista.
Yksi pennuista toi kuitenkin melkoisia takaumia yhdeksän vuoden taakse. Ilmetty Pikku-Puupi:

Isot ja lämpimät kiitokset Kipan vieraanvaraisuudesta, pöytä suorastaan notkui herkkuja. C'merelässä oli ajateltu myös viihdepuolta; paikalla esiintyi nuori naissolisti Miisa:

Välillä whippetneidot venyttelivät ikkunan edessä tähän malliin:

Onnea C'mere P-pennuille tulevaan!

Whippet Tapahtuma 9.2.2014

Käykö sinulle joskus (usein?) niin, että jäät näyttelyn jälkeen odottamaan SITÄ kuvaa tai tuota TULOSTA, ennen kuin kirjoitat aiheesta blogiin? 
Sitten meneekin päivä ja kaksi ja nyt yli viikko, ennen kuin pääsee sorvin ääreen.
No, toki tässä tällä kertaa on flunssallakin vaikutusta (11:s päivä menossa!!), mutta eilen vasta varmistui kysymällä erikseen yksi tulos. (ja hetki sitten tekstiviestillä loput, lol)

Olin sunnuntai-aamuna vielä epävarma lähdenkö Balin kanssa Klaukkalaan ollenkaan. Olo oli melkoisen heikko, mutta toiveikkaasti sitten kuitenkin päädyttiin tien päälle kaikista ongelmista huolimatta. Auto näytteli flunssan ohella aika suurta osaa. Kämppis oli ilmoittanut n. viikko aikaisemmin, että hänen täytyy lähteä sunnuntaina ajamaan Joensuuhun työmatkalle, joten auton on oltava takaisin viimeistään kello 13. Oikeastaan helpotus. Kurkku kipeä ja röhäyskä, Bali ehkä sijoittuu, mutta keskentekoisena tuskin kovin korkealle, pääsen heti junnukehän jälkeen lähtemään, ihanaa, en olisi jaksanut keskittyä tulosten(kaan) ottamiseen...

Vaan kuinkas sitten kävikään!
Tavoistani täysin poiketen en tällä kertaa ostanut luetteloa. Autoin aamulla sen, minkä jaksoin ja siirryin nurkkaan yskimään.
Junioriluokassa oli kuusi koiraa ja Bali meni ja voitti luokan!!! Se siitä auton palauttamisesta kello yhdeksi. Pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyimme Balin kanssa ajamaan Hakunilaan auto ja sitten kämppis ajoi meidät Klaukkalaan takaisin. Melkoista säätöä, siis.
Bali kävi pyörähtämässä paras pää-, parhaat liikkeet- ja paras uros -kehissä ilman sijoituksia. Kurkku käheänä sain kun sainkin istuttua pitkälle iltaan ja kävimme pokkaamassa VSP-ruusukkeen päivän parhaan juniorin kehästä. Ei kahta ilman kolmatta; Hula oli Tapahtumassa aikoinaan VSP-seniori, Hupi Erkkarissa VSP-veteraani ja nyt Bali VSP-juniori. Mistä tuomarit tietävät, että vihreä on lempivärini? :)

Bali, Pendahr Fred Perry 1/kp, VSP-juniori

Tapahtumassa Hupin lapset sijoittuivat toinen toistaan upeammin:
valiouroksissa Leevi, C.I.B Best-Looking Brooklyn oli 3/kp,

Milli, Bonnywapit Funnybunny junioriluokassa 1/kp ja BIS-juniori!

Sokerina pohjalla upean sulavalinjainen ja terve liikkuja Tuikku, Ch Jagodas Gingembre BIS!!!!

toim. huom. tarkistelin äsken tekstiviestitse lisää tuloksia;

Manhis, C'mere Manhattan sijoittui avoimessa luokassa toiseksi kp:n kera,

(kuva Messukeskuksesta)

ja Cilla, C'mere Malibu samassa luokassa kolmanneksi kp:n kera.

(kuva Messukeskuksesta)


Tuomarina tapahtumassa oli Lisa Winder, Burnt Sienna.



ISOSTI onnea kaikille hienoista sijoituksista - silmiähivelevän kauniita ja hyväkuntoisia nelijalkaisia - Go to way, kuten eräs liettualainen Facebookissa sanoi (po. Way to go) ja Keep up the good work!

Kuvituskuvista kiitos Mari Kääriäinen, Antti Ruotsalo, Piu Kaiponen, Elina Ervasti ja Riina Tuominen.

Nyt on ollut hieman nihkeää.

Blogi on uinunut yhdessä kirjoittajan kanssa. Mistäpä sitä oikein alottaisi näin

pitkän tauon jälkeen?
Jos nyt lähdetään siitä liikkeelle, että jo joulukuu oli traumaattinen. 
Koirat kävivät yksi kerrallaan kennelyskän läpi - miinus Huima, joka toki nyt yskii... Lenkit olivat minimissä röhien ja köhien vuoksi.
Tammikuussa päästiin sitten hiukan jutun juonesta kiinni, tosin taivaalta ryöpsähti sitä itseään, mistä puhun alemmassa postauksessa. Siihen sitten vielä miinus kympit päälle ja tuuli Siperiasta, niin avot. 12.1. alkoi Huiman yskä. Jota nyt kennelyskänä tällä kertaa hoidetaan. Toivomme pikaista häätöä. Lääkkeiden kanssa oli nimittäin hieman säätöä - tämäpä menee runolliseksi - mutta ei siitä sen enempää, tulee vain paha mieli. Oli väärinymmärrystä ja eläintenhoitajia, joille sanotut säännöt olivat mustavalkoisia.
Siinä sitten tammikuun toiseksi viimeisellä viikolla Viri kehitti kuonoonsa paiseen. Tätä käytiin tutkimassa ja hoitamassa 200 euron edestä; ei siinä mitään, mutta kun alun "poistettava P4" muuttui muotoon: "ei täällä mitään poistettavaa ole, eikä hammaskiveäkään" niin kyllähän se vähän sitten harmitti. Patti hävisi antibioottien myötä, onneksi.
Eläinlääkärit ovat muuten ihania: "Se on syönyt keppiä ja siitä on voinut joku säie mennä ikeneen", "Tämä ei syö keppejä", "No mutta se on metsässä voinut juosta keppiin"... En sitten enää halunnut tuottaa eläinlääkärille enempää pahaa mieltä sanomalla: "Me ei juosta metsissä".

Eikä tässä vielä kaikki.
Kävin pitkästä aikaa sunnuntaiulkoilemassa kolmen koplan kanssa; Viri, Hupi ja Bali. Kotiin tullessa kaikki oli vielä "normaalia" mutta jahka Pirre nousi päikkäreiltä, alkoi semmoinen kiljunta, että sydäntä raastoi.
Kaikkien - lukuisien - käänteiden jälkeen Viri on ollut nyt reilun viikon levossa, Norocarpeilla ja saapa se opiaattejakin kovaan kipuun ja vinkaisut ovat vaienneet. Kovin vaisu se yhä on ja tepastaa varoen ja verkkaisesti. Lenkit ovat taas tietenkin minimissä, tuossa ikkunan alla pyöritään pientä ympyrää ja MyLogger on antanut meille keskituntinopeudeksi 1,1 km. Että näin.
Kaularanka tuntuisi olevan kipupaikka; Viri vinkaisee, kun sen päätä kääntää vasempaan.
Naapuri on käynyt ulkoiluttamassa Balia erikseen, mutta on tämä kyllä aikamoista säätöä nyt.
Muistakaa, kun niitä koiria mietitte ja laumakokoja sun muita, niin herra Murphy vierailee mielellään isommissa laumoissa ja kun sille kerran avaa oven, niin sisälle päästyään se saattaa häipyä vähäksi aikaa mutta tulee mielellään takaisin.

Pisteenä iin päälle, kynttilänä kakussa, kuorrutteena cupcakessa ja niin edelleen: oma kunnon flunssa. Vointi on ollut todella kökkö, tämä ei olekaan mikään pikkuflunssa vaan kunnon röhä; hengittele siinä sitten suun kautta, kun nenä on tukossa ja kurkku niin kipeä, että hengittäminenkin sattuu. Viides päivä nyt menossa, ehkä tämä tästä.

Jos joku haluaa tarjota Murphylle kodin edes päiväksi, ota yhteys allekirjoittaneeseen. Alan kyllästyä hyysäämään häntä.

Kuvituskuvassa otsan rypistelyä kehän laidalla. Nyt on kyllä otsa rutussa tunnelmat Kenzolassa - siksi osuva kuva. Kuvasta kiitos Antti Ruotsalo.

Muistellaanpa hieman talviolosuhteita.

Facebook-, TV-, blogi- ja IS/IL-hitti on NYT toivoa lunta ja pakkasta. Suomalaiset ovat kai (?) tottuneet talviolosuhteisiin ja kesästä kynsin hampain nauttivana kansana haluavat pitää kynsin hampain kiinni myös talviolosuhteista. Erinäisten postausten ja lehtijuttujen mukaan ihmisten mielestä talvella KUULUU olla lunta ja pakkasta.

Tiedä sitten, kuinka moni näistä toivojista asuu kerrostalossa? 
Ja kuinka moni asuu asuinalueella, joka kuuluu ns. a-piiriin ja siellä hierotaan Bobcatilla, lapiolla ja harjalla alkaen kello 04.00 aamusta. Kuinka monella on autokatos? Autopaikka autotallissa tai peräti pysäköintihallissa. Onko kaikilla talviolosuhteita halajavilla Ice-Bugit (melkoisen hinnakkaat nastakengät), pitkäkarvaisia koiria (jestas, sitä postausten määrää, mitä nämä karvakkaiden koirien omistajat ovat FB:ssä itkeneet sadetta; joka kuitenkin kuuluu Suomen sääilmastoon oli sitten kevät, kesä, syys tai talvi), takapiha (härregyydendö, että me etupihalliset saamme hieroa väylää, että pääsemme yleensä edes postilaatikolle), ja ovatko he kaikenkaikkiaan niin etuoikeutettuja, että lumi on heistä vain hauskaa?

Allekirjoittaneelle lumi on aiheuttanut VAIN traumoja. 
Palautellaanpa hieman mieliin, mitä kaikkea se lumi & pakkanen aiheuttaa:
ensinnäkin jo pelkkä pakkasilma imeyttää auton ovet kiinni:

ne eivät meinaa liikkeelle lähdettäessä aueta sitten millään. Kun vihdoin auton ovet - tai YHDEN oven saa auki - (usein se pelkääjän puoleinen -> autoon on mentävä siis pelkääjän puolelta sisään) niin ikkuna(t) eivät tietenkään aukea. Siinähän höyrystät hengitykselläsi ikkunoita.

Tämähän on vasta pientä. Usein jotta ylipäätään pääset sinne autolle - tai mihinkään - on tehtävä n. puoli tuntia-tunti, lumitöitä. Auto on KAIVETTAVA lumen keskeltä ESIIN, jotta pääsee kokeilemaan josko ovi/ikkunat jne. aukeaisivat.
Autoa on myös lämmiteltävä hyvä tovi, ennen kuin pääsee sillä ajamaan. Pakkasilmalla auto hörppii myös kosolti bensaa, startti 30 l/100 km ja ensimmäiset 15 kilsaa mennään äbäyt 17 l/100 km. En ole vasta kuin auton kohdalla, ja jo nyt minua stressaa niin, että verenpaineet paukkuvat.

Nykyisessä kiinteistössämme tehdään kyllä PÄÄväylää autoille, mutta esimerkiksi rivarien edustat on ainakin ensialkuun meidän asukkaiden kontolla. 
Pieni Bobcat tulee jurruttamaan tätä rivariväylää hyvällä tsägällä samana lumisadepäivänä n. kello 3 iltapäivästä tai sitten kolmen päivän päästä. Ei riitä, että teet väylän omalta pihalta ulos (kuva yllä), väylä on tehtävä myös postilaatikoille, omalta pihalta eteenpäin. Turha kai mainitakaan, että meidän rivissä, jossa asuu 8 taloutta, n. 1-2 tekee lumitöitä. Me olemme se toinen talous.

Ylläolevassa kuvassa mennään kohti postilaatikoita - ja lenkkiä. Et kai luullut, että Bobcat on tehnyt tuon väylän?
Koska kuulumme ö-piiriin, mitä lumenluontiin tulee, niin kävelytiet ovat yleensä yhtä sohjoa ja niiden keskellä kulkee vain hienoinen kävelyväylä. Useat kadunpätkät ovat "kevätpiiriä" ja niitä siivotaan vasta huhtikuussa... Hiihtäjiä sivakoi oikealta, vasemmalta, bussipysäkeillä ja onpa heitä tullut suojatielläkin vastaan. He eivät huuda "havuja perkele" vaan "väylää s*tana" ja siinä saa koiratkin osumia sauvoista, jos emme ehdi väistää kun he sivakoivat ohitsemme. Vaikka emme mene koirien kanssa suinkaan laduille, niin ehei, heitä tulee hiihtäen ihan S-marketin heviosastollakin vastaan; LATUA!!!!!

Jos nyt onnistutkin lenkkeilemään hiihtäjien, pulkkailijoiden ja ketä heitä nyt tuolla lumessa ilakoikin, keskellä niin se LIUKKAUS, sekin vielä. Ei siinä mene vain mummot tantereeseen, vaan siinä lippailevat niin koirat kuin omistajansa. Autoista puhumattakaan. Oli nastat tai kitkat, niin ympäri mennään ja yleensä ylinopeutta.

Jollei satu olemaan Ice-Bugeja (ruotsalainen keksintö, muuten) niin siellähän sitä sitten ollaan häntäluu kipeänä yleensä 2-3 kertaa talvessa, kun ei kenkä pidä väistöissä ja pliukkaalla.

Onko ylläoleva näky jonkun mielestä kaunis?
Mitä kauemmin sataa, sitä enemmän ja useammin lumitöitä. Lähdepä tuosta "hätäseen" käymään jossain tai päästä yllätysvieras sisään; "venaa tunti". LOL

Hyvin usein saa lukea toiveen VALOSTA; lumi toisi valoa. Lumi kieltämättä tuo valoa, mutta myös tuskaa, vaivaa ja kipua.
Mitä tulee siihen, että jotkut kiroilevat voimakkaastikin FB-profiileissaan; "Tule tänne s*tana pesemään mun koiria ja imuroimaan hiekkaa" niin en voi kuin hämmästellä. Suomihan ei ole Teneriffa. Jollekin kuraton eteinen on kuitenkin toiselle se tunnin väylän kaivuu ennen lenkille pääsyä ja sitten jos kauppareissullekin vielä halajaa, niin auto on kaivettava ensin lumen alta. (muistinvirkistykseksi: katso kuva viisi). Pitäisikö minun nyt mennä omaan FB-profiiliin huutamaan, että "tulkaa s*tana kaivamaan auto lumen alta esiin"?

Siinä sitä nyt on, lunta. Kun ei sitä täältä pihalta saa poiskaan, sitä on säilöttävä pergolan alle. Ei tuossa kovin montaa senttiä ole, että ottaa kattoon asti.

En vain kykene näkemään lumessa mitään hyvää. En valoa, en iloa, en pakkaskelin pirtsakkuutta. Lumi on vain jumittavia auton ovia, bensan lisäkulutusta, lumitöitä, hankalaa etenemistä, lenkkien lyhenemistä. Naapurin kolaamaa lunta Sinun pihallesi, Sinun aitaa vasten ja Bobcatin + pohjoistuulen jurruuttamaa lunta juuri Sinun pihallesi ja Sinun oveesi:

Jos minulta kysytään, niin lunta voisi sataa vain Siperiassa. Ja jos on pakko sataa Suomessa, niin max kaksi senttiä talveen. Mitä pakkasiin tulee, niin -1 aste riittää. Kiitos. 

Kevättä odotellessa.


Kuvituskuvat suurimmaksi osaksi oma 1g-kuvasaitti. Muut Googlen kuvahaku; toinen autokuvista YLEn sivuilta. 

Viime vuoden lenkit - ja rakettirallin jälkeen kohti mieluisaa yllätystä!

Se on sitten tammikuun ensimmäinen päivä; Oikein Hyvää Uutta Vuotta blogiani seuraaville!

Viime vuoden lenkkilukemat on nyt saatu laskettua ja suureksi yllätyksekseni (tällä ei kuitenkaan tarkoiteta otsikon yllätystä) jäimme vain 114.3 km jälkeen edellisvuodesta. Viime vuonna tuntui, että Balin tulon myötä tepastelimme pitkään sangen "loivasti" ja joulukuuhun osui vielä kennelyskäkin, joka sekin loivensi menoamme parin viikon verran.
Yhteismarssimäärämme oli 1803 km.  Yli 200 kilometrin ei menty yhtenäkään kuukautena, mutta yli 150:n seuraavina: tammikuu 155.3, heinäkuu 169.6, elokuu 162.1, lokakuu 171.8, marraskuu 184.4. Joulukuussa teimme jopa uuden lenkkiennätyksen; 2011 125.4, 2012 96.5 ja 2013 131.0.
Hatunnosto Kenzolan pojille, reippaasti olette taas kulkeneet mamman mukana!

Sensijaan rakettiralli eilen tuntui erityisen ikävältä. 
Vaikka Virin oloa helpottavatkin rauhoittavat lääkkeet, niin alkaa tuntua, että kohta tarvitsen niitä itse... Kuten olen kertonut, asumme rakettirinteen välittömässä läheisyydessä. Itseasiassa raketteja lähetetään meidän keittiön/makuuhuoneiden ikkunoiden alta. Nyt rahaa oli jäänyt joulupöydistä ja -ostoksista ilmeisen paljon yli, koska raketteja lähetettiin tasaisena virtana. Koko illan ja yön.
Viri nukkui lähes koko illan ja alkuyön saunaan laitetulla pedillä. Se kyllä yritti tulla välillä meidän muiden seuraan, mutta sitten jo paukkui, ujelsi ja vihelsi ja taas poika hipsi läähätellen pedilleen saunaan. Jotenkin raketit ärsyttivät minua tänä uutena vuotena erittäin paljon. Eikä mieltä juuri ylentänyt kuulla, että Sydney oli laittanut taivaalle ruutina peräti 4 miljoona euroa!

Mieli oli jotenkin aika matala aamulenkille lähtiessä. 
Tai no, Viri uskaltautui yötä vasten pissille vasta joskus 02:n jälkeen, joten pääsimme kaikki nukkumaan 03:n ympyröissä. Aamulenkkimme myöhästyi normaalista monella tunnilla...

Mutta sitten tapahtui jotain ihmeellistä. 
Olotila ja päivä virkistyivät kuin taikaiskusta, kun kurvasin koirien kanssa Kehä III:n vierelle kulkevalle katuosuudelle: HARJA-AUTOT OLIVAT KÄYNEET HARJAAMASSA HIEKAT POIS! Mahtavuutta! Kurvasin vielä Vanhan Lahdentienkin viertä, ja sama juttu! Nyt kyllä iso kiitos sille pomolle, joka on tuon harjauskäskyn antanut. Wautsiwau ja jippijaijee! Ilmeisesti rahaa on jäänyt kaupungilta mukavasti säästöön tai jemmaan, kun ei ole tarvinnut aurata lumia. Niinpä ovat sitten lähteneet harja-autoilla siivoamaan asvaltilla lojuvia hiekkamääriä. En voi lakata ylistämästä tätä asiaa; m a h t a v a a!

Kuvituskuva: oma 1g-kuva-arkisto.