Helmikuisia lenkkejä.

Mukavaa maaliskuuta!

Seuraavat erittäin korkealaatuiset ja taiteelliset kuvat on tullut napsittua parilla helmikuun lopun lenkillä. 
Helmikuu olikin lenkkimäärältään miniluokkaa. Virin onnettomuus kuun alussa verotti käppäilykilometrejä tuntuvasti. Iso kiitos kuuluu kuitenkin naapurin Hennille, joka ulkoilutti Viuhti-huskynsa kanssa Balia erikseen useita kertoja. Ensimmäisen yhteislenkin aluksi Bali pakitti, haukkui ja lauloi ja veti temmokkaasti takaisin kotiin. Noin puolen kilometrin kohdalla alkoi kuitenkin irtautuminen Kenzolasta sujua - ja vain ihkaensimmäisen lenkin aluksi oli tämä identiteettikriisi.
Lenkin lopuiksi Bali vietti aina noin tunnin Hennin kotona Viuhtin kanssa painien. Nyt jos lähden Balia huskylenkille viemään, se pomppii ja laulaa lurittelee into piukeana, että "Jiihaa, huskyhauskaa luvassa". Tämä oli siis Balille kaikinpuolin erinomaista irtautumis- ja itsenäisyystreeniä!

Viri on mielestäni kuntoutunut hyvin ja tepastaaköpöttää menemään kohtuullisen ok. Useampi viikko mentiin kuitenkin minilenkein - ja tämä koski koko laumaa. Parhaimmillaan tai pahimmillaan kiersimme vain rivitaloa ympäri ja sitäkin hissuksiin. MyLogger antoi meille tuntivauhdiksi 1,1 km/h.
Pääasia tietysti on, että Virillä ei ole enää kipuja, se leikkii ja riehuu taas Balin kanssa (!) ja on kaikinpuolin oma itsensä.

Mennäänpä sitten näihin huikeisiin lenkkikuviin; Nissas ja Hakunila 25.2. ja 26.2.:

 Pirre ja Luxi nutuissaan. Joita onkin taas kuvattu - tai no, koiria ja nuttuja yhdessä - ensin juoksi pari päivää sitten mies Nikoninsa ja kamerajalkansa kanssa meidät kiinni viereisen pellon poikki "saakoottaakuvan" ja eilen alkoi takaa kuulua juoksuaskelia ja "oumaigaad" päivittelyä ja englantia puhuva neito otti kännykkäkamerallaan meistä kuvia hokien tasaisin väliajoin oumaigaad. Ollapa kärpäsenä katossa, kun he esitelmöivät kavereilleen: "Olin ottamassa peltomyyristä kuvia, kun semmoinen nainen, jolla oli viisi koiraa käveli ohi. Kattokaa, 5 koiraa ja kaikilla tommonen erivärinen peitto päällä. Niissä on varmaan hirvee hoitaminen. Noissa peitoissa.". 

Ahhh, mikä ihana, lumeton näkymä. Silmä lepää. Muistaako kukaan Kaisaniemessä mitattuja suurimpia lumensyvyyksiä viimevuosilta? Sitä vähän arvelinkin. Tässä muistinvirkistykseksi:
2010 - lähemmäs 80 cm, 2011 - hieman yli 60 cm, 2012 - lähemmäs 60 cm, 2013 - 50 cm.
Lähde: Ilta-Sanomat

 Melkoisen jäätöntä jo. Osalla lenkkiä sai kyllä vielä luistella.

Aakeetalaakeeta. Ja ihanan lumetonta. Yksi asia, mikä on piristänyt erityisesti tänä talvena on kiroilevien hiihtäjien puuttuminen. Tosin kohta alkavat ohitsemme suihkia kiroilevat pyöräilijät.

Kenzola olisi menossa kohti kotia. Juuri rouvan, ibizan ja kännykän kohdilta oikeaan. (tie on siinä vieressä)

Puhelu jatkuu. Ja Kenzola seisoo.

Äsmarketin viereen kohoaa - tai on kohonnut jo - uusi kerrari. Hauskaa saada uudisrakentamista tänne nukkumalähiöön, josta on lähtenyt jo pankki ja posti. Toiveissa olisi, että palvelut vaikka lisääntyisivät tai ainakin parantuisivat.