Heinäkuu heilimöi hurjaa vauhtia ja vihdoin koitti jo talven pimeinä päivinä sovittu matka Ogreen, Latviaan.
Talvi ja kevät eivät ole olleet ihan helppoja, joten Ogren reissu tuntui siksikin todella odotetulta ja toivotulta arjen katkaisulta!
Heidi lupautui ilokseni tulemaan hoitamaan kotiin jääneet Huiman ja Balin - ja olivatkin ottaneet kaikki ihanan rennosti, metsissä ja mustikkamättäillä samoillen. Ihanaa, kun on tuttu hoitaja.
Maui lähti bonuskoirana mukaan, vaikka olin ilmoittanut kehiin vain Samuin ja Caprin. Näin jälkiviisaana - sehän se parasta viisautta aina onkin !! - olisin voinut pistää Maukun sunnuntaille kilpailemaan Latvian sertistä, mutta mistä sitä (taas) tiesi mitä kannattaa ja ei kannata. Toisaalta koiria oli lauantaina yhteensä 12 ja sunnuntaina 7 - kumpanakin päivänä oli hieman haasteellista löytää Samuille PU-kehään handleria, mutta siitäkin onneksi selvittiin!
Laivamatka Tallinnaan sujui nopsasti ja itselläni sitä mukavasti vauhditti ristikoiden tekeminen.
Sen sijaan Tallinnasta "ulos löytäminen" on aina yhtä jännittävää ja kuskin vaatimuksesta piti pitää kahdet eri navigoinnit päällä - sitten hänen kuitenkaan uskomatta kumpaankaan! Onnistuimme siksi ajamaan jossain mystisessä Y-risteyksen tapaisessa vikaan ja jouduttiin U-kääntämään auto päästäksemme tutulle "Joe"-tielle.
Mitähän Circle-huoltoasemilla on oikein tapahtunut?
Sillä mehevä ja maukas kebab-tortilla oli enää muisto vain. Valmiiksi viikko sitten kääräisty kebab-rulla, hintaa 5,50 (!!) iskettiin grillivastuksien alle ja maku muistutti lähinnä kainaloa ja vettyneitä uimahousuja. Jäin enää ihmettelemään asemilta löytyviä Subway-tyylisiä kaukaloita (tomaattia, salaattia, sipulia jne.) että kuka niistä saa laitettua rullansa, kun minulle myytiin tämä viikko sitten kääräisty!?
Huoltoasemilla - ja muissakin virolaisissa ja latvialaisissa kaupoissa oli mielenkiintoinen ilmiö.
Nimittäin proteiinipatukoita ja vitamiinivesiä oli hyllymetreittäin. Toisaalta napostellaan siis ihan grilliruokaa; huoltoasemien seiniin nojasi useita miehiä syömässä hotdogejaan - mutta toisaalta tarjolla oli siis ääretön määrä näitä vesiä ja patukoita! Jos nyt äkkiseltään sanoisin, että suomalaisessa kaupassa on kolmea, neljää eri vitamiinivettä - niin menepä Baltiaan, merkkejä on 20 - ja ylikin! Sitä sai olla ihan silmät selällään.
Olin varannut edullisen Airbnb-majoituksen.
Viisastuneena diskojen jytkeestä - miten onkin osunut AINA kämppä suoraan diskon päälle hotellissa ja jahka diskojytkeessä on tauko, niin karaoke kaikaa. Airbnb:ssä voi köllötellä aamulla reporankana silloinkin, kun kaikki ovat aamiaisella - ja 37 koiraa haukkuu, kun emännät ja isännät ovat poissa!
Menomatkalla oli harmiksemme kaksi mojovaa liikennejumia, toinen lisäsi matka-aikaa reilulla puolella tunnilla (!) - ja kyseessä oli silta, jonka yli sai ajaa vain yhteen suuntaan kerrallaan. Toinen jumi juonsi ihan liikennevalo-ohjatusta risteyksestä. Yhteensä n. 45 minuuttia lisää matka-aikaa, mutta onneksemme meillä ei ollut kiire.
Majapaikkaan oli onneksi helppo löytää ja meitä odotti oikein mukava talon emäntä; hän itse perheineen asui viereistä taloa.
Mutta ihan kaikki ei mennyt tälläkään kertaa maaliin asumisen suhteen.
Tosin uskon, ettei sellaista kämppää olekaan, missä kaikki olisi just eikä melkein.
Asunnon lattiat olivat kylmää klinkkeriä/betonia, joten tohvelit olisivat olleet tarpeen. Portaat olivat JÄLLEEN mallia porrasväli +- metrin, pojat kyllä koikkelehtivat rytinällä ylös ja alas mutta Maui kovin bambi jäällä-henkisesti - ja sainkin kantaa sen yläkerrasta alas, sen verran järkyttynyt hän oli itsekin omasta koikkelehdinnastaan. Yläkerran makuuhuoneet jäivät siis minulta (ja koirilta) käyttämättä. Nukuttiin alakerran KAPEASSA sohvassa (tuo sininen ^) kaikki neljä (!) ja ihmettelen itsekin, miten se edes onnistui. Nukkuma-asentoa oli minulle tarjolla vain yksi, oikealla kyljellä, kolme koiraa kyljen päällä, joten huumoria ja pitkää mieltä - ja tietysti väsymystä - tarvittiin, että uni tuli silmään. Ihmeen hyvin selvittiin!!!
Lisäksi oli tarjolla erittäin jännittävä suihku!!
Kuumaa, kuumaa ja kuumaa. Suihkun alle ei pystynyt menemään ollenkaan, vaan vettä piti käsin huiskia päälle, että sai shampoot huuhdottua! Vuokraaja oli tässä kohti varsin lystikäs; hän kävi näyttämässä, kuinka "tämä johto pitää irrottaa" (ei mitään vaikutusta) ja "kun odottaa kaksi minuuttia, niin vesi on sopivaa" (ei mitään vaikutusta).
Asunnon ovenkahvat olivat nekin oma lukunsa. Käännä oikealle, eikun ylös, vedä itseesi päin, eikun sisään ja paina ja rämpsäytä ovi - huhuh - onneksi kämppis oli sisäistänyt kahvojen veivaukset, sillä olisin varmasti vieläkin siellä koirineni... En siis onnistunut saamaan kertaakaan omatoimisesti ovia auki!
Aivan asuntomme vieressä oli pieni ruokakauppa - oikein semmoinen vanhanajan pikkuputiikki, josta sai ostaa esimerkiksi meillä Suomessa myytävää sipulinippua YKSI sipulin varsi kerrallaan! Viina- ja oluthyllyt notkuivat ja kauppa kävikin lähinnä niiden osalta. Koiralenkillä rempseä paikallinen Teodors puhui pitkät pätkät latviaa ja esitteli viinapulloaan - odotin kokoajan koska hän tarjoaa sitä minulle, onneksi ei.
Lauantaina Ogren kansallisessa näyttelyssä oli 6 + 6 whippetiä.
Capri oli vuorossa ensimmäisenä. Inga Siil kirjotti mm. "Excellent type, masculine head. Excellent top- and underline. Very well angulated and bodied. Excellent side movements. Lot of temperament." Komeasti SA ja jatkoon.
Samui avoimessa luokassa mm. seuraavin kommentein: "Excellent ears. Balanced angulations. Excellent fore chest, ribcage, body." SA ja PU-kehään.
PU-kehässä olikin sitten vain Capri ja Samui! Oksana tuli Samuin kanssa apuun ja Capri PU1 junnusertin kera ja Samui PU2 ja SERT -> LV Ch ja Balt Ch-titteli!!
Sunnuntaina koiria oli 2+5.
Omat koirat taas kilpailemassa toisiaan vastaan!
Onneksi löysin Samuille jälleen esittäjän, latvialainen Nadina Ozolina tuli apuun! Samui liikkuikin hänen kanssaan ihanan reippaasti.
Capri jälleen PU1, junnusertti ja VSP! Branislav Rajic kirjoitti mm. "Well balanced. Beautiful head. Well muscled thighs. Nice body substance. Moves well." Viimeinen lause varsinkin ilahdutti, koska Capri pompsahteli aika paljon.... Lapsi oli iloinen kun sai "tehdä äitylin kanssa yhdessä"!
Samui PU2 Nadinan esittämänä ja arvostelussa mm. "Excellent fore chest, ribcage, loin, ears, tail. Parallel hocks. Excellent pasterns. Movement parallel. Good temperament."
Olenko pikkaisen ylpeä?
No olen.
Tämä alkaa sitäpaitsi olla ihan legendaarista, että otan koiristani "kaveriksi" jonkun sille, jolle pääajatuksena "haen jotain". Tämähän tapahtui Moletaissa vuonna 2018 ensimmäisen kerran Balin kanssa; Maui oli otettu mukaan vain ihan treenimielessä. No Mauipa kahmi serttejä siihen malliin, että piti lähteä samana vuonna uusiksi Jurbarkasiin, Liettuaan, jotta kyseinen "seuralainen" sai klousattua itselleen kolme Liettuan titteliä. Nyt oli Capri treenimielessä mukana ja pesi mennen tullen CIBbi-Samuin! Nuorissa on tulevaisuus!
Mutta näinhän se menee.
Et odota mitään - ja saat. Odotat - ja kenties petyt.
Iloinen saa olla Sampan menestykseen, varsinkin kun lauantaina vain Capri ja Samui saivat SA:n. Kuin myös iloinen siitä, että kehien laidalta aina apua saa!
Kokonaisuutena kiva reissu - niin kuin reissut aina.
Irti arjesta ja onneksi mennessä JA tullessa ei ollut kiire. Paluumatkalla jouduimme nimittäin venyttämään 4,5 tunnin ajomatkan kahdeksaan tuntiin! Pojat saivat juosta myös IRRRRTI matkan varrella frisbeen perässä ja päästellä oikein kunnolla. Minulle jotenkin todella tärkeää, kun muutenhan makaavat vain autossa tai boksissa ja näyttelypaikalla tepastus on aika minimaalista.
Kotiin oli ihana tulla - rauhalliset, seesteiset ja ihanat Huima ja Bali olivat olleet Heidin hellässä hoivassa.
Olipa ihana nukkua LEVEÄSTI omassa sängyssä kapeasti nukuttujen öiden jälkeen! Eipä siinä mennyt kuin päivä tai kaksi kun sitä alkoi jo miettiä MISTÄ rahat seuraavaan reissuun?!
Näinhän tämä menee. Muu maa mustikka, oma maa mansikka. Ja sitten se LAKKA alkaa taas kiehtoa, jospa sitä TAAS lähtisi jonnekin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti