Nimittäin SGY:n juhlaerkkarista pois ajellessa henki salpautui hetkeksi. Sananmukaisesti. Suurinpiirtein Hakunilantien puolivälissä kropan läpi kävi vatsanpohjasta asti humpsahtanut kiitollisuushumaus ja kyyneleet kihosivat silmiin. Saatoin jopa päästää pienen KLUMPPSS-äänen, sillä sydänalaan hetkeksi sattui. Hyvällä, koskettavalla, tavalla.
Tämänpäiväisessä kehistelypäivässä kävi nimittäin niin, että useamman harrastajan - ja jopa ihanan tuomarimme, Jarmo Vuorisen kanssa, muistelimme menneitä koiria.
Lyhyissä, mutta intensiivisissä keskusteluissa näyttelyttäjien kesken vilahtivat menneiden koiriemme nimet, näyttelyt, tapahtumat, voitot, kohtaamiset.
Paikalle oli tullut katsomaan kauniita greyhoundeja emeritustuomari Rainer Vuorinen. Kävin kättelemässä häntä ja vaikutuin kyyneliin hänen hauraasta, kunnioitettavasta presenssistään. Koirien keskellä, koiria katsomaan tultuaan, hän yhä lausui kauniita kohteliaisuuksia minulle. Muistan jo kymmeniä vuosia sitten, kuinka koiranäyttelyn käytävällä kohdatessamme hän pysähtyi: "miten upea paita sinulla onkaan". Rainerilla on ollut aina silmää kauneudelle, muodille, koirille.
Tuleeko herkkyys iän mukana?
Varmasti. Yhdessä kaiken menneen ja kauniin muistelemisen kanssa.
Ei ole mikään turha sanonta; "aika kultaa muistot". Ja niin sen pitääkin. Siinä missä olen vanhemmiten tullut ihmis- ja somesuhteissani tarkemmaksi; en tahdo yhtään enää sietää kiusantekoa, maalittamista ja ilkeilyä joltakulta - vaikka sen verhoaisi olueen; suomalaisillahan on paha tapa selittää rumat käytöstavat oluen syyksi, olut antaa siivet :D laukoa totuuksia?!
Nyt sitä haluaa ympäröidä itsensä hyvyydellä ja myötämielisyydellä, lempeydellä. Hyvä luo hyvää, ilkeys etäännyttää. Me kaikki olemme täällä toisiamme varten, tukeaksemme toisiamme, rakastaaksemme koiriamme - "spread all that"! Katkeruus ja ilkeys ei pue ketään!
Kyllä. Tulemme herkemmiksi.
Myös koiriemme suhteen. Siinä missä osaamisemme kasvaa jokaisen koiran myötä, tietämys lisääntyy ja perspektiivi kasvaa yhdessä oman persoonamme kanssa - huomaan joskus menneisyyden "kuristavan", kuten tänään kävi. Älä anna periksi katkeruudelle ja kyynisyydelle - ole enemmän koirasi kaltainen.
Joskus ajelen Tikkurilan suunnalla ja huomaan puhuvani ääneen ratin takana; "Täällä olen kävellyt Pirren, Puksilin ja Puupillin kanssa". Joskus näin käy Korsossa. "Täällä olen kävellyt Jamon, Laukkasen ja Pupun kanssa". Ja niin edelleen. Kurkkua kuristaa hetken, vettä kertyy silmiin ja kauniiden koirieni kauniit muistot valtaavat mielen.
"Muistan kuinka näin Sinut 1988 Tampereella, Anita".
Muistan Jakin, Kinon ja Pupun. Joku muistaa ihanat koirani. Joku muistaa paikat, tuomarit, tapahtumat ja tilanteet. Minun koirani. Minut.
Se notkauttaa hetkeksi polvet ja saa nöyräksi. Se pistää muistelemaan omaa, antoisaa, elettyä elämääni, jota koirani ovat rikastuttaneet. Kaikki niiden kanssa koettu, eletty ja läpikäyty humpsahtaa sisäelimiin ja sieluun. Silmiin ja aivolohkoon. Muistielimiin.
1990-2003: Jaki, Jakias Charmiga Filemon, oli ensimmäinen
whippetini.
Sielunpuolikkaani, ajatukseni. Aina irti. IRRRRRRTI!
Kahdesti poliisien pysäyttämä. Jatkakaa, he totesivat. Ei tarvetta
hihnalle. Äärimmäisen herkkä, mieleltään ja käytökseltään
hyvin kaunis koira. Liimasi minut ikuisiksi ajoiksi rotuun.
Käsittämätöntä, että minulle suotiin näin kaunis koira;
kliseisesti; Jaki oli täyttä kultaa. Jaki opetti minulle aakkoset
rodun herkkyydestä, sielukkuudesta ja luottamuksesta.
1997-2005: Jamo, Zootsuits Lonely Hearts
Puhelimessa ostamani goldenfawn, jossa kaikki olikin goldenia. Äärimmäisen kaunis, tasapainoinen koira. Jamo opetti minulle pyyteettömyyttä, vei minua syvemmälle rotuun ja sen kauneuteen. Jamo opetti tasapainosta ja liikkeistä; less is more!
1998-2011: Lelu, Zootsuits Night Flights
Kauniin värityksen perusteella (!) ostettu kaunis, äärimmäisen kaunis whippetpoika. Miten urheasti hän olikaan osana isoa laumaa, ei koskaan tehnyt numeroa itsestään, pieni mutta pippurinen, suuri, pieni persoona! Opetti sitkeydestä, vaatimattomuudesta. Verraton, älykäs ja nokkela!
2003-2012: Hula, Carry On Ramblin'Man
Minulle suotiin Hulassa jotain todella ainutlaatuista. Ja ymmärsin sen ainutlaatuisuuden vasta menettäessäni sen! Hula kuoli verrattain nuorena, vain 9-vuotiaana. Äkillisesti. (lymfoomaan) Hulan kuoleman äkillisyys piti minua otteessaan monta kuukautta. Koskaan ei voi tietää elämänlangan lyhyydestä ja kaiken lopullisuudesta. Hula opetti arvostamaan vaatimatonta, mutta puhuttelevaa kauneutta, pyyteetöntä rakkautta, näkemään kokonaisuuden virheiltä. Ilman virheitä ei ole täydellisyyttä, täydellisyyttä ei ole ilman rosoa. Luonne kruunaa kaiken! Kaiken!
2003-2017: Viri, Scheik's Comando
Huhuh, mikä koira. Ylväs, atleettinen, komea. ISO. Ryhdikäs ja puhutteleva. Vaikea ja monisyinen. Viri opetti herkkyydestä, luonteen herkkyyksien "sietämisestä". Luonne ei ehkä ollut "rautahermoinen", mutta Virin vatsa oli. Haha. Uskokaa tai älkää, luonne voi olla samalla herkkä ja vakaa. Oppikaa siitä. Viri opetti luottamuksesta, syvästä uskosta ja vaikeista, joskin äärimmäisen koskettavista luonteenpiirteistä. Älä hauku herkkyyttä ja koirasi vaikeutta, rakasta sitä! Se rakastaa takaisin ja kovaa! Herkkyys voi olla vahvuus!
2004-2019: Hupi, Twyborn Philadelphia
Uusi HUHUH, mikä koira. Monikerroksinen ja syvällinen. Jokaisen kerroksen alla uusi kultaus. Vaikka kaikki koirani ovat olleet "once in a lifetime"-koiria, Hupi menee ellei ykköseksi, niin ainakin TOP 3:een. Opetti luonteen kasvamisesta; alun autismi muuttui äärimmäiseksi varmuudeksi ja itsetietoisuudeksi. Koira voi olla herkkä ja samalla varma, voimakas ja luotettava. Jestas, mitä kerroksia tämä koira tarjosi. Oli ihanaa oppia olemaan vastaanottavainen. Hupi opetti olemaan "koiralle auki". Mitä saatkaan itsellesi, kun opit sen. Oma epävarmuuteni ja osaamattomuuteni pisti "moittimaan koiraa" (!), kun minun olisi pitänyt kiittää sitä. Tämä koira oli suoranainen Taivaan Lahja. Nimi oli enne. Hupi oli pelkkää hupia.
2005-2008: Juku, Strippoker's Forbidden Love
Koira, joka koskettaa sieluani edelleen syvältä. En osannut, en löytänyt meille kanavaa. Oli surullista todeta oma riittämättömyys ja osaamattomuus. Juku vei syviin vesiin. Rakkaus ei aina riitä. Juku opetti äärimmäisestä luonteesta; se voi tehdä pahaa koiralle, sinulle, teille yhdessä, laumalle. Klisee, mutta Jukun kanssa totta; on rakkautta päästää irti. Näemme Taivaassa ja sitten voin pyytää uudelleen anteeksi.
2006-2018: Luxi, Monetblue
Koira, joka kulki omia polkujaan. Koira, jota vei kuollut rotta tai kyy, koira joka hömelyydessään ja viettiensä viemänä joskus hermostutti mutta opetti kärsivällisyyttä ja sai aina kaiken anteeksi. Sen suuret lehmänsilmät eivät jättäneet koskaan kylmäksi. Ei edes silloin, kun se söi kokonaisen oravan, joka oli juuri jäänyt auton alle. Luxi jätti jälkeensä hokeman; "laumassa pitää aina olla yksi Luxi" = eli hömelö oman tien kulkija, vaatimaton mutta vaativa koira, joka tekee juuri niin kuin tykkää eikä pyytele anteeksi.
2011- : Huima, Nerejde Helter Skelter
Huima on opettanut rakenteesta, liikkeistä, pehmeydestä, ulottuvuudesta. Vähän kaikesta. Antelias tyypiltään ja liikkeiltään - ja luonteeltaan täysi vastakohta. Hyvin vaatimaton, kunhan ruokaa on ja pissalle pääsee, se riittää. Äärimmäisen helppo ja ihana laumakoira. Opettanut paljon sietämisestä - antaa mennä, ei haittaa, on Huiman motto.
2013-: Bali, Pendahr Fred Perry
Kuuluisa "yhden kuvan perusteella ostettu, vuoden 2014 Maailmanvoittaja". Tehkää perässä. Haha. Bali on opettanut minulle ensinnäkin monet laulut, sillä Bali laulaa paljon, kovaa ja korkealta. Äärimmäisen anteliasluonteinen, pörinä-äänin leikkivä ja painiva, terävä ja kaiken saaliin perään kirkuva (!) hyvin sivistynyt ja maailmaa nähnyt koira. Elämäni ensimmäinen CIBbi! Opettanut paljon luottamuksesta ja yhteen nivoutumisesta. Paljosta kiitollinen juuri Balille. Ensimmäinen koirani, joka innosti kunnolla ulkomaanreissuille. Miten mukautuva ja osaava koira voikaan olla, kun annat sen olla mukautuva ja osaava!
2017-: Maui, Jothryn Alluring Traits
Jotain tapahtui vuonna 2017, whippetejä 27 vuotta harrastaneena. Jonkunlainen MYÖHÄISvalaistuminen ja rodun kotimaan kasvattajien "kimppuun käyminen". Mauin "saaminen" ei ollut todellakaan helppoa, ja siitä nöyrä kiitos. Meille ei myydä koiraa, emmekä me osta niitä, vaan meille annetaan juuri sillä hetkellä se koira, jota tarvitsemme. Voimme haluta tulenpalavasti koiraa X, mutta saammekin koiran Y. Ja siihen on aina jokin SYY. Ota vastaan - sanottiin Putouksessakin.
Istuin pelkääjän paikalla ummikkona Kathrynin (Mauin kasvattaja) kyydissä Englannin loputtomien nummien keskellä hakemassa Mauia ja kuuntelin hänen loputonta lontootaan hänen selittäessä, että "peruimme jo tehdyt kaupat Mauista, koska minut valtasi TUNNE, että Maui on myytävä sinulle". Voiko enää enempää mikään, koskaan, kuunaan koskettaa?!
Tunne.
Lämmin, koskettava, hellyttävä, rakastettava, luottamuksen arvoinen. Koirasi altistavat sinut SILLE. Ota vastaan!
Maui vei minut syviin ja hikisiin vesiin, ensimmäinen maastovalioni, rataharjoituksissa 19,45s 280 metrillä! Koira, joka haastaa omistajansa, pistää + 55-vuotiaan juoksemaan juoksumatolla, uimaan, puuskuttamaan portaissa. Pure showbred - tehkää perässä. Kroppa tekee, mitä mieli käskee! Eipä tässä olekaan kuin ollut melkein marssimurtuma oikeassa päkiässä, lukemattomia reisikramppeja ja mikälienoidannuoli oikeassa pakarassa.
2018-: Lisää enkkuja tänne ja heti! Samui, Collooney Poker Player
Laumani toinen CIB. Voi älämölö mikä luxury tasapaino. Kasvattaja halusi tietää, miksi haluan JUURI Samuin, no just siksi, koska se seisoo jokaisella tassullaan 25-25-25-25. Juuri eilen sain hetken kokea Samuin kanssa barwaxan-ravin ja nautin joka sekunnista. Stäkkääminen on myös Samuin kanssa jopa liian helppoa, koska se stäkkäytyy itsestään. Samui on mitattu 2 kertaa virallisesti ja kummallakin kerralla mittamiehet ovat olleet jos mahdollista hieman pettyneitä, koska kaikki mitat ovat samoja. Stabiili koira, siis. Samui on opettanut minulle hetkessä elämistä, iloa ja halimista. Kun halaa, niin kaikki sulaa sun haliin. Halilla voi vaikuttaa!
Samui on lisäksi opettanut minulle tasapainosta, suukottamisesta ja loputtomasta Kaiken Rakastamisesta, koska Samui rakastaa kaikkea ja kaikkia.
2021-: Capri, Ballenbreich Gigalum
Ensimmäinen koirani - likipitäen puhelimessa ostamani Jamon jälkeen, jonka pentukuvilla ja niissä olevalla ulkomuodolla ei ollut mitään merkitystä, koska kaikissa koirissa on kuitenkin aina jotain vikaa - miten VAPAUTTAVA tunne ja kokemus! Ostaa vain koira, jonka sukutaulu, isä ja emä ovat "ihania" ja miten suloisen ja kauniin koiran sainkaan. Koska en taaskaan ostanut sitä, vaan se annettiin minulle. Ehkä jonkunlainen inkarnaatio peräti, sillä Capri ei ole vain kaunis, vaan se on herkkä ja hienosyinen whippetin poikanen, yhdistelmä Hupia, Luxia ja Viriä.
Capri on opettanut minulle jo hyvän matkaa paluuta menneisyyteen ja kaiken alkujuurille. Luota koiraasi, anna sille aikaasi, tapahtumia ja tilanteita, tue sitä, kehu ja vaikutu. Siitä whippetistä, joka sinulle on kulloinkin suotu.
Mitä jäi päällimmäisenä mieleen tästä päivästä ja tästä postauksesta?
Jäätävä kiitollisuus.
Voiko olla ylipäätään ihanampaa asiaa kuin koiramme, rotumme ja sen ihmiset. Olen saanut koiriltani valtavasti ja vaikka tämä vuosi on ollut taloudellisesti raskas - johtuen koiristani :D, se on ollut myös rikas.
Olkaa vaikuttuneita. Jokainen opettaa jotakin.
harrastamiseni tilannekuviin ovat tallentaneet: Antti Ruotsalo, Kuvauksellista, KaSi, Juulia Pitkänen, Tuula Heino-Kyllönen, Susanne Siponmaa, Risto Kääriäinen.
Kuvaajia, jotka saavat iloa, tuottaessaan toisille iloa. Respect.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti