2.7.2022

Kesätarinoita.



Kesä on kuuma. Sananmukaisesti.
Mikä siinä onkin, että kun ikää tulee sitä vaikuttuu ja liikuttuu koiriensa ja "lastenlastensa" saavutuksista yhä enenevässä määrin, pohtii perinnöllisyyttä yhä syvällisemmin ja - kärsii erilaisista vartalojumeista vuosi vuodelta enemmän.

Muistanette "melkein marssimurtumani" oikeassa päkiässä, joka magneettikuvauksessa todennettiin Peijaksen kolisevassa ja mölypitoisessa magneettikuvantamiskapselissa. Ortopedi "käski" downshiftata, joten olemme kuluvaa vuotta marssineet vain 920 kilometriä. 
Talven lumikuorman keskellä astuin parkkipaikalla lunta kolatessani nilkan littuun ja jomotusta ja nilkan nillitystä paranneltiinkin muutama kuukausi!
Jahka nilkka oli saatu kohtuueheäksi, sorruin leikkimään Lassila ja Tikanojaa ja lakaisin hiekkaa pihamaaltamme niin temmokkaasti, että nyt vasen olkapääni on ollut juntturassa vasta vaivaiset ~ 2,5 kk. Onnistuin saamaan yksityisellä puolella kaksi kortisonipiikkiä, yhteishinnaltaan 14 euroa. Noh, ensin tuntui, että auttoi, mutta juiliipa se olkapää yhä edelleen.
Vanhaksi ei ole tulemista.

Sensijaan lämpö on hellinyt puikkonokkiani siinä määrin, että ovat reippaasti (!) lenkkeilleet ja kirmailleet satunnaisesti irti päästyään kevyenlaisesti, kuin virtaviivaiset höyhenet.
Tänä aamuna ei kello 07.00 ollut irtijuoksua tarjolla, sillä jäniksiä pönötti siellä ja täällä!! Mutta kyllä on fiksut koirat minulla! Kaksi kun pääsee hetkellisesti leikkimään ilman hihnaa, niin kuin yhdessä tuumin päättävät kumpi on poliisi ja kumpi rosvo. Niin NÄTISTI ja PIETEETILLÄ suhtautuvat tehtävään, että viuh ja vauh vain, selkeä hetken missio ja sitten kiinni ja matka jatkuu.

Kesä on siitä juuri hauskaa ja ilmiömäistä aikaa, että puikkonokkien riemu kaikesta on herkästi nähtävissä.
Ruohon natustus on niin intensiivistä, että hetken voi luulla koiriensa olevan märehtijöitä verkkomahoineen. Tutuille pelloille vedetään kuin hengen hädässä ja pettymys on suuri, kun pellolla lymyävä pitkäkorva estää hetken riemun. Maui ja Samui yhdessä ovat melkoisia tuulenvireen nuuhkijoita ja jo nuuhkuasennosta näkee, että "nyt on saaliseläintä jemmassa"! Kun taas Samuilla ja Caprilla on sisäänrakennettu Rosvo ja poliisi - juoksupeliasennus. 

Ruoho, riekkuriemu ja metsässä samoilu kera uinnin on vain niin parasta, että omakin sydän sulaa. Ellei ole jo helteistä sulanut.

Tälle kesälle osui toki hieman vaivaakin.
Nimittäin naapurin lenkkeily Maukkulin kanssa ei ehkä sittenkään ollut pelkästään hyvästä. Kauden ensimmäisessä ratakisassa nimittäin onnistuin astumaan Maukkulin jalalle; jolloin myöhemmin selvisi, että jalka vääntyi (!) pinkeystilanteesta johtuen sen verran, että Maukku sanoi AU. Kuitenkin kopeille marssi sujui sujuvasti, joten Maukku matkaan. Maalissa odottikin sitten + 23 sekunnin jälkeen kolmijalkainen Maukkuli.
Sittemmin Talvio paikansi melkolailla heti ongelman olkaniveleen ja tarkemmin jännetupen tulehdustilaan. Punkteerattiin tulehdusnestettä ja ollaan sittemmin otettu iisisti. Kyseessä on rasitusvamma ja eiköhän tuo juonna yhtäkkiseen juoksulenkkeilyyn asvaltilla, voi Maukkuli. Hyvästä ideasta tuli "paha" tulos, mutta minkäs teet. Tässä meille kaikille hyvä muistutus, nämä eivät ole jääkiekkomailoja vaan eläviä eläimiä. Kaikki ei sovi kaikille ja hyväkin tarkoitus voi kääntyä itseään vastaan.
Joustavimmankaan koiran paikat ei kestä, jos yhtäkkiä mennään + 8 kilsaa juosten. Liika on liikaa. Intoahan ihan kaikkeen Mauilla riittää kuin pienessä kylässä, mutta ligamentit ja jännetupet ei nyt oikein olleet innosta piukeina kuitenkaan!

Lähistöllä sijaitsee vehmas metsä, joka tosin on täynnä jätettä, punkkeja, hylättyjä grillejä, puoliksi kaluttuja maissintähkiä, ihmiskakkaa ja grillijätettä - mutta onhan siellä hyvätkin puolensa.
Kuten kaislikkoinen lampi, jonne lapsukaiset tänään hylkäsivät "ei suuhun sopivan" vesilelun. Kysyttiin kyllä mielikuvitusta ja innokkuuttakin löytää lähistöltä hylätty joulukuusi, joka oli hiiltymisestä päätellen käynyt myös grillitulilla! Ei siinä. Leggingsit jalassa, joulukuusi tanassa, naaraamaan vesilelua. Siinä Caprikin innostui "auttamaan" ja pärski ympärilläni apua tarjoten. 



Caprista puheenollen.

Tämä virtaviivainen nuori, joka on alkanut kuoriutua kuin perhosen toukka konsanaan, meni ja esiintyi kuin unelma kerhomme erkkarissa. 15 junnua luokassa ja upea luokkavoitto! - Ja vieläpä kera junnusertin. Huikea resultti - ja huikea Moranderin perheen ottama muuvementtikuva, voi jösses sentään!


Miten koiramme tekevätkään meidät ylpeiksi ja iloisiksi - ja saavat meidät tuntemaan harvinaista tyytyväisyyden tunnetta siitä, että "olemme tehneet jotain oikein". 

Omassa erikoisnäyttelyssämme 18.6. vastaanotin kerhomme myöntämän Tunnustuspalkinnon. Mistä olen äärettömän kiitollinen ja otettu.


Luovuutta ja tekemisen intoa ei oikein ihmisestä saa pois, kun ne on kerran ihmiseen istutettu ja toimiminen oman rotumme ja kerhomme hyväksi onkin ehkä parasta, mitä tiedän. Kun aihe - whippet - on sydäntä lähellä, syntyy myös halu tehdä ja toimia. Mikä ihana moottori ja liikkeellepanija rotumme onkaan!


Kiitos. 
Rodullemme, sen ihmisille ja kaikille tekijöille, toimijoille ja mahdollistajille.

Ei kommentteja: