Kirjoitan muuten tätä lumenvalkoista postausta delfiinien säestyksellä. Klikkasin tunnin mittaiseen Healing songs of Dolphins-klippiin, jonka linkki on aiemmassa postauksessani (Narvan narinat) - ja uudelleen tässä. Nyt tarvitaan rentoutusta, flowta ja relaksaatiota.
Nimittäin lunta on tupruttanut ovista, ikkunoista, lattialistojen alta, postiluukusta, etuovesta, takaovesta, savupiipusta, viemäristä - ja kengät, takki, hanskat ja koirat ovat tuoneet sitä aina sisään asti. Valkoinen lumi on hienoa, pehmeää, upottavaa ja saa koiralapsissa suurta riemastumista aikaan - mutta se on myös piinannut lumityöntekijää. Luntahan on parhaimmillaan ja pahimmillaan satanut kevyet yhdeksän tuntia putkeen. Ensin ~ viikko sitten ja nyt uudelleen. Siinä kysytään rivariasukkaalta jo melkoista sissiasennetta kun lumitöitä joutuu tekemään useamman kertaa päivässä - eikä joku oman asunnon edusta riitä vaan pitää päästä postilaatikoille, jäteasemalle, ylipäätään parkkipaikalle, eteenpäin parkkipaikasta ja niin edelleen - mitä mä tätä edes selitän?
Tuossa autoillessa kotiin ylämäkeä oli ylipäätään hauskaa ajaa puoliksi kävelytietä - se kun oli kiillotettu kiiluvaksi ja tasaiseksi - kun itse ajotie oli silkkaa puuroa hidastustöyssyineen. Tänään olisi ollut vakiometsävuoro Tarun Metsäopastus Oy:n puolesta, mutta ei hotsittanut yhtään lähteä edes YRITTÄMÄÄN autoilua. Liekö olisi käynyt niin, että ajoon olisikin ehkä päässyt, mutta auto olisi jumittanut jonnekin parkkikselle tai jäänyt kotirinteeseen. Pelkkä ajatuskin puistattaa.
Juuri kun olit saanut paikat mallikkaiksi, SITÄ tuli LISÄÄ!
Harva rakennusinsinööri (?) ottanee huomioon MIHIN sitä lunta saa tuupattua. Nimittäin tila on loppunut kesken jo aikaa sitten. Sitä viskoo ja tuuppaa sinne ja tänne - entisestään tursuaviin paikkoihin. Aika äkkiä myös onnettomat allilihakset ja ojentajat paukkuvat ja pingottuvat ja lumen viskely ottaa ei vaan hermoon vaan myös lihaksiin. Tänään kun yritin lumitöiden päälle imuroida, ei pystynyt yhtään työntämään imurin suulaketta eteenpäin; oli pakko imuroida kaikki matot vetäen suulaketta itseensä päin. :D
Lumi kuuluu talveen ja talvi on meidän vuodenajoista yksi.
Silti sitä miettii, pitääkö kaikessa liioitella. Harvoin toki lunta - ja/tai sadetta tulee maltilliset 3 mm - vaan ainahan kaikkea ryöpsyää yli äyräiden. Sitten suomalaiset valittavat huoltoyhtiöistään ja huoltoyhtiöiden puolustajat asettuvat puolustusasemiin. Ei ole koneita, ukkoja, aikaa, rahaa. Näinhän se on. Kaikessa säästetään - paitsi lumen määrässä.
Rivariasumisessa on puolensa - ja koirat tykkäävät.
Rivariasumisen huonoihin puoliin kuuluu 60-senttisten hankien omapoisto. Kauhakuormaajat ja megatraktorit tulevat yleensä vasta kun "pahin on ohi". Usein tuossa vaiheessa olet saanut heiluttaa lapiota jo kuudesti, lumikolaa kahdeksan kertaa ja tuskastua kymmenesti siihen, ettei lunta vain yksinkertaisesti saa mihinkään.
Mutta hei, en ehkä kestä.
Kuvassa on Bali, ja Balin päällä on aikoinaan Jakias Charmiga Filemonille teetetty takki. Takilla on siis ikää kevyet 32 vuotta. Jotkin asiat pysyvät. Ne ovat "oikeat" rotuvalinnat; eli kun koet rotua omistaessasi "tulleesi kotiin" ja hankit koirallesi vermeen, joka kestää kolme vuosikymmentä!!! Takkia on toki moderoitu, mutta se istuu kuin hansikas Balille ja on ollut myös Caprin päällä useita riehulenkkejä.
Olen nimittäin Tarun Metsäopastus Oy;n metsätakkia ihastellut ja ihmetellyt jo useita viikkoja, ellei kuukausia. Kehuja satelee. On lämmin, ilmava, antava, pitää vettä, tuulta, sadetta, vihmaa, lunta, ei kahise, ei rahise, ei jäädy, ei pökkelöidy, on LAAJASTI pidetty/ostettu takki - osta sinäkin. Hieman suolainen ovh-hinta (~ 85 euroa) piti minua kauan ostamatta - mutta SITTEN tuli tarjous, ja olihan se saatava.
Tästä se sitten lähti. Neon4 - tai jos Taru lasketaan mukaan niin Neon5.
Nyt joku sanoo, ettei Mauin takki ole neon. Ei olekaan. Mutta Maui on kyllä muuten Neon. Wikipedia sano Neon-sanasta: loistaa punertavaa hehkua - ja se kyllä sopii Maukkuliin!
Hööksin Tammiston konttuurista tämä sitten lähti matkaan.
Asiakaspalvelu oli 10+ niin puhelimessa kuin itse kaupassakin. Koko oli just eikä melkein ja takkiahan on testattu jo niin lumitöissä kuin lenkkeilyssäkin. Ai että on pinkkiä. Ja pirteää sellaista.
Kännykkä pysyi kuitenkin pinkin takin taskussa, kun Bali ja Huima sinkoilivat sinne sun tänne. Mutta hei, sinkoilu on ihan siedettävää, kun TIETÄÄ että päivät pitenevät ja vielä toi kuusitoistametrinen kinos SULAA!
Sitä odotellessa. Voimia kuitenkin kaikille lumitöiden kanssa painiville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti