Vielä ehtii - nimittäin sanoa heihei traumaattiselle helmikuulle.
Mitä se pitikään sisällään? Lunta, lunta ja lunta. Luulin jo näkeväni unta, mutta totta se oli. Lunta tuli aina uudelleen ja uudelleen. Sitten se suli. Sitten se jäätyi. Suli. Sitä tuli lisää. Jäätyi. Oikea säidenhaltijan korkkiruuvimainen kiristystoimenpide maahan, johon on lottovoitto syntyä. Hah.
Sitten hajosi koiraportti. Nilkka nyrjähti. Korona iski. Koirat ripuloivat. Ovikello hajosi. Kämppiksen päiväpeitossa on kahden kämmenen kokoinen reikä.
Sellaista kaikkea pientä, arkea.
Koirat vetävät lenkillä, haukkuvat vastaantulijoille, solmuttavat hihnojaan. Kotona ne liiskaavat matot nurkkiin, rullalle ja minä ähkin ne takaisin. Capri silppuaa leluja. Lelusilppua on kasoittain siellä, täällä ja tuolla. Jonkun toisen kakkatassun jälkiä sohvalla, kynnestä tihkunutta verta. Maui haluaa ulos, vain haukkuakseen naapurin pitbullille. Yksi päivä luulin sen jo loikkaavan naapurin pihaan - mutta sitten se tajusi itsekin, että ruoho on harvoin vihreämpää aidan toisella puolen. Tosin tänä ajankohtana puhunemme lumesta, tuskin lumi sen valkoisempaa olisi siellä ollut. Koirat tuntuvat meluavan tylsyyksissään, hyppivät, pomppivat, astuvat toisiaan. Tuhmuuksia tuhmuuksien perään.
Ja sitten kuitenkin ovat helluisia, ihania, pehmeitä, lämpimiä, käyvät kerälle viereen, kiepille kainaloon. Lämmittävät kroppaa ja sielua, puhuttelevat olemuksellaan ja vain läsnäolollaan.
Arjessa on parasta se, että sitä saa viettää yhdessä whippetin kanssa.
Eilen kun konkkasin ensin pienen aamuympyrän ja sen jälkeen Retkiopas Tarun perässä kokkareisessa metsässä tunnin ja kotiin tultua imuroin, tiskasin, siivosin pihan, laitoin itselle aamiaisen ja koirille päivän pääateriat, pyöräytin kaksi koneellista pyykkiä, kasasin taannoisesta mullanvaihdosta pieniksi jääneet kukkaruukut tiskikoneeseen koirien ruokakippojen kanssa, napsautin senkin masiinan mylvimään - ja sitten, huokaisin vihdoin, 6,5 tunnin äheltämisen jälkeen koirat kainalossa katsomaan Dubain lentokentän intensiivisiä lentokoneen huoltoja sekä sandaalien skannausta. Hetki oli paitsi palkitseva myös kaikessa arkisuudessaan antoisa ja lämmin.
Toivon kaikille samanlaista rakkautta ja myötätuntoa elämään, mitä whippetit meille opettavat ja antavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti