Oodi lumenauraajille.

Suomessa on neljä vuodenaikaa.
Ne ovat pehmeä höttölumi, normaali pakkaslumi, loskalumi ja jäätynyt loskalumi. 

Suomessa on myös useita huoltoyhtiöitä. 
Olemme onnekkaasti saaneet Lassila ja Tikanojan omaksemme. Joinakin talvina lunta on tullut onneton ripaus ja koska kaikesta tulee aina säästää ja vastaavasti voittaa tarjouskilpailut, L&T möi oman lumikalustonsa. 

Nyt alati vaihtuvat alihankkijat "piristävät päiväämme"!
Sitä ihan miettii, että KUKA ja MIKSI ryhtyy aurakuskiksi?
Onko siihen oikein palo ja into vai onko elämä vain heittänyt auran rattiin. Aurahan on näyttävä vempain, isot hevosvoimat jylläävät ja massiivisella kauhalla on messevää louhia lunta, vai onko? Traktoriin kun saa erilaisia vempaimia, työnnintä, kahmalokauhaa ja hiekoitusmahdollisuutta. Monipuolinen voimanpesä, siis. Auran hytissä saa painella erilaisia painikkeita, vetää ja työntää ohjaussauvoja, painaa kaasua ja jumitella. Jyrrrr ja murrrr, hevosvoimat jylläävät lumenperkeleen kimpussa. Vai jylläävätkö?

Olemme kuusi vuotta asuneet L&T:n ikeessä.
Useimpina talvina lumityöt ovat vain olleet luokattomia, pistein 1/10. Tänä talvena alkutalvesta oli yritystä, jotenkin pontevampaa ja näyttävämpää meno, parhaimmillaan, kuskista riippuen, pistein 7/10. Asukkaat juoksevat, minä mukaan lukien, aurojen perässä, anoen, lahjoen, itkien ja kannustaen. 

Miksi me juoksemme?
Herttoniemen perukoilta, Hämeenlinnan metsien takaa, Porvoon sydämestä ja Kouvolan kaupungista tulleet aurat ovat kiireisiä. Taloyhtiössämme on 16 taloa, jokaiseen johtaa tie. Tie, jota pitkin ambulanssien ja muiden hälytysajoneuvojen tulisi päästä asuntojen ETEEN. Meillä on kaksi VALTAVAA parkkipaikkaa, joissa on pituutta ja leveyttä. Meillä on kaksi isoa jäteasemaa. Näen joskus ikkunasta oranssit vilkkuvalot ja olen iloinen, että "nyt ovat vihdoin täällä". Otan lasin vettä ja katson ikkunasta uudelleen; vilkkuvaloja ei enää näy. Asukas kertoo, että "kerran näin auran tulevan ja se seisoi 15 minuuttia kääntöpaikalla ja lähti". Toinen asukas kertoo, että "näin ikkunasta auran menevän ohi, aura ylhäällä". 

Joskus aurakuskilla vain "loppuu työaika" tai hän sanoo: "sieltä tulee toinen aura perässä".
No eipä tule. Aurat jäävät jumiin haastaviin rinteisiimme, niihin, joita pitkin me kävelemme kotiin ja yritämme pysyä pystyssä. Aurakuskin työajasta voi mennä 1,5 tuntia (!) juntturassa. GPS-paikannin kertoo työnjohtajalle, että "ohhoh, siellähän on hinkattu ja oltu kaksituntinen". (josta ajasta siis 1,5 tuntia jumissa)

Asukkaat valittavat.
Työnjohtaja sanoo painokkaasti isännöitsijälle, että "siellä on oltu ja homma hoidossa". Parkkipaikalla kolaavat, minä mukaanlukien, uskomme, että NYT, TÄNÄÄN, KOHTA - ja ei, ei taaskaan.

Auran jälkeen (ja ennen) voi pahimmillaan ja parhaimmillaan kymmenkunta asukasta aurata käsipelillä (!!) parkkipaikkaa, että pääsevät ruutuun/ruudusta. Lunta viedään kolalla, kola kerrallaan, kääntöpaikan isoon kasaan raahaten. Kerran otin Sportsträkkerillä raahauskilometrit; 2,5 km lumen raahausta. Ja tämä aurakuskin käynnin jälkeen!

Työnjohtaja uskoo työntekijää ja GPS:sää ja hokee asukkaille/isännöitsijälle, ettei tarvetta uudelle käynnille ole.
Koska homma hoidossa.

Mutta kun ei se ole.

Sitä miettii, että miksi aurakuskilla ei ole kunnianhimoa, ambitiota hommaan?
Miksi tehdä työ niin, että vartin jälkeen tulee valitus? Miksi tehdä työ niin, että paikalle pitää ajaa sieltä Kouvolasta asti uudelleen? 

Ja uskallapa avautua asiasta esimerkiksi Facebookissa.
Kaikki vähänkin lumen kanssa tekemisissä olevat tulevat kilvan selittämään aurauksen nyansseja ja sitä, että "talvi on vaikea kaikille". "Koittakaa ymmärtää, kuskit tekevät 67-tuntisia päiviä". 
Kun sairaanhoitaja haluaa lisää palkkaa, hänelle sanotaan, "mitäs läksit, itse olet ammattisi valinnut". Kun asukas valittaa aurauksesta, asukas saa kuulla kuinka paha lumitilanne on kaikkialla ja kaikilla ja kuskit tekevät parhaansa. Mutta miksi se "paras" on aina "sinnepäin"? Miksi aurakuskit "piipahtavat". Miksi he ajavat aura ylhäällä? Miksi he sipaisevat haastavan parkkiksen kainaloon asti olevan sohjon huitaisuhenkisesti? Miksi heitä ei näy moneen päivään? Miksi asukkaat maksavat kohonneita vuokria ja saavat vastineeksi vain selityksiä ja joutuvat "auraamaan itse", kola kerrallaan?

Tämä talvi jää yhtenä traumaattisimmista mieleeni.

Eilen oli lähellä heittää teekuppi kohti TV-ruutua, kun Seppo Säätila kertoi "lauantaina olevan upea ulkoilusää, nyt kaikki ulos ja nauttimaan auringonpaisteesta". WTF. Otin ihan piruuttani parkkipaikalla nyrjähtäneen nilkkani kanssa aikaa mikä minulla meni konkatessa jäätyneiden loskavallien yli ja ehkä alikin, oikea jalka kun meni "tasaisella", vasen oli syvällä urassa. Polanteita, valleja, loskaa, paskaa ja kokkareita. 300 metrin matkaan meni 10 minuuttia. Ulkoile siinä sitten NAUTTIEN kauniista ilmasta. Seppo Säätilan kommentti kuulosti harhaiselta. Tai sitten hän itse harrastaa ulkoilua kuumailmapallolla.

Olen itkuinen, hermostunut ja hoen kävellessäni perkelettä ääneen ja koirat varmasti pelkäävät minua ajoittain!

Kävelytäpä itse viiden koiran laumaa leveydeltään 5-senttisellä kokkareisella polulla. Ainiin, mutta mitäs läksit. Tämä ei toki koske aurakuskeja. Heitä pitää ymmärtää. Koirilla olisi rutkasti lenkkienergiaa, kun normaalisti kävelemme 6-9 kilometrin päiviä ja nyt olemme pahimmillaan koikkelehtineet päivässä vaivaiset 2 kilometriä!!
Ainiin, mutta aurakuskeja piti ymmärtää.

Ihmettelen myös sitä, että ALKUtalvesta aurat olivat enemmän innoissaan.
Nyt koko Vaunukuja on kaupunginkin toimesta semmoista haaroväliin ulottuvaa kokkaretta, että ihme ettei ole enempää kuin "vain yksi nilkka vähän nyrjähtänyt" ja kirosanat sinkoaa. Lukuisat kävelytiet lähimailla ovat yhä, viimeisimmän tuiskun jälkeen, ottamatta. Aurat ovat nuukahtaneet. No en ihmettele, sen verran tosiaan niitä on ollut tänä talvena jumissa täällä ja mitkälie tulpat on märkänä, kytkin luistaa ja savu nousee konepellin alta.

Eipä siinä sitten. Kevättä odotellessa.
22.12. valoa oli 5 tuntia ja 46 minuuttia. Tänään lumisohjoa ja kokkareita valaisevaa valoa oli JO 10 tuntia 13 minuuttia.