Ei ole mikään suuri salaisuus että tykkään piipahtaa Baltian puolella. Asiaan lienee montakin eri syytä ja pienin niistä ei ole Baltiasta löytyvä Pina colada-tarjonta. Mikä ihana combo; hieman näytellä wipokasta ja samaan syssyyn viuhtoa Rimin, Maximan ja Coopin liköörihyllyillä. Kakku- ja suklaadihyllyistä puhumattakaan.
Olen siitä iloisessa asemassa - aina silloin tällöin - että nartulliset ihmiset kysyvät mukaan.
Minähän lähden likipitäen aina, kun vain suinkin on mahdollisuus ja sopivat koiraset mukaan. Tällä kertaa jätin eläinlääkärilaskun laskulle ja nappasin tililtä sinne "säästetyt" rahat Viroon. Ei mitään järkeä, mutta harvoin koira-asioissa onkaan järkeä. Kun on mentävä, on mentävä. Ylipäätään tiellä oleminen on ajoittain tuiki tärkeää. Ihan yhtä tärkeää kuin hapen saanti ja verenkierto. Kotona arkihan on aina tylsää ja toistaa itseään. Baltian turneella voi aina repäistä itsensä hetkeksi irti ankeasta arjesta.
Kiitos siis Hannalle ja eräälle toiselleKIN harrastajalle, joka hieman tällä kertaa patisti. Turkuun oli vartti sitten 9 kk täyttänyt Capri ilmoitettu, mutta AVI määräsi Viroon. Siispä sinne. Lauantaina Virosta napsahtikin junnusertti mutta sunnuntaina jäimme ilman SA:ta joten yhden junnusertin kera paluumatkalle. Mutta sainpa syödä KOKONAISEN mustikkakakun!!
Tällä kertaa meitä - minua - varoiteltiin usein messengerviestein liukkaudesta, lumisateesta, tuulesta ja kolareista.
Yritin viestejä hieman siloitella eteenpäin itse kuskille, johon minulla oli 100% luotto. Ja hei, suomalaiset ovat tottuneet lumeen ja liukkauteen!!! Huomasinkin taas, että moni ihminen on huolissaan milloin mistäkin. Päivän paheksunnan lisäksi. En kuitenkaan halunnut jakaa pelkoja eteenpäin, sillä Hanna oli varustautunut uusilla nastarenkailla ja autokin oli pullea, leveä ja muheva.
Hannalla oli mukana iki-ihana junnutiimi, 10-vuotias Jimi ja 8-vuotias Sara.
Mutta jestas mikä kaksikko Jimppa ja Sara! Kauniit, tyylikkäät, innostuneet ja iloiset lapset. Adoptoisin koska vaan. Manchesterilaiset pitivät mekkalaa ja älämölöä mutta pokkasivat molempina päivinä ROPit ja VSPeet. Veteraani-Nepi pokkasi molempina päivinä whippetien ROPit nuorempien ja tsampioonien nenän edestä, respect!
Paikalla oli loppujenlopuksi vain yksi virolainen koira muiden whippetien ollessa vallan Suomesta.
Hauskaa. Mutta myös rentoa. Näyttelypaikka oli siisti halli, jonka vieressä sijaitsi 1000-niminen halpahalli. Sieltä jouduin sunnuntaina hakemaan kilon makeisia - hitsi, kun olisin ennalta tiennyt mitkä (kaksi) niistä olivat parhaita. Niin olisi ne huonot jääneet ostamatta. Lauantaina juhlistimme Caprin kanssa serttiä pizzan ja kaakun voimin; kokonaisella viidellä eurolla.
Hotelli oli siisti YES nimeltään ja aivan vierestä lähti USKOMATTOMAN pitkä ja LAAJA puistoalue mallia Helsingin Esplanadi.
Silmänkantamattomiin puistoa, puustoa, lumista kävelytietä. Ihan ei rahkeet riittäneet lähteä kilometrien päähän - mutta Capri sai kaksi aamua tepastaa puistossa vapaana.
Koirien kanssa onkin parasta kaikenlainen vapaus ja vetreys.
Tänään puhuin erään sairaanhoitajan kanssa siitä, että kuinka koirat huoltavat verenpainettamme, kolesteroliamme ja hapetusta ylipäätään. Olisikin tuikitärkeää antaa kaiken POSITIIVISEN koirajohdannaisen virrata elimistöömme ja verisuonistoomme sen sijaan, että antaisimme SOMEkeskusteluiden alkaa tykyttää otsaverisuonissa.
Harrasteisiin ei juuri nyt pääse, kilpailemisesta puhumattakaan mutta koira-ARKI on just nyt parasta. Vaikka välillä lenkillä tulee kuuluvalla äänellä kiroilleeksi, saatanaa ja perkelettäkin, kun jumittavat koko kööri pissaläikkiin ja vetävät puskiin ja puiden alle niin HUIPPUAhan tämä on, koirien kanssa elo!
Koittakaa koiraihmiset malttaa ja antaa positiivisen viben valloittaa mieltä kaiken negatiivisen sijaan, let the flow sink in! Koiramaailmaan KUULUU vääntö, vikinä ja vaikerrus - mutta tilalle voi aina koittaa laittaa delfiinien ääntelyä (relaxing!!) tai soittaa jotain megamukavaa plattaa Youtubesta (tässä muutama ehdotus):
1. Healing songs of Dolphins
2. Sikki flow
3. Vihje
4. Giant
TAI antautua rentoutuksen maailmaan:
1. Kaikki on hyvin
2. Luppohetki
Elämä koirien ja nimenomaan whippetien kanssa on ihanaa - ota siitä kaikki irti, jätä huolet ja anna mennä!
Kiitos Hanna ja Jimppa & Sara - ihana reissuseura! <3 Caprilla vielä hieman totuttelemista vieraassa autossa autoiluun ja turvavöihin.... Kiitos, kun pyysit mukaan! Ihana reissu - tien päällä just whippetin kanssa = parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti