13.11.2021

Tartusta törähti!

Niinhän siinä taas kävi, että Annika kysyi pahaa aavistamatta, että "lähtisitkö Tartoon"? Minähän lähden, tai pyrin lähtemään aina, kun joku kysyy. Ei ole merkitystä tuomareilla, ei sillä onko INT vai NAT, kunhan pääsee tien päälle. 

Olin kysynyt vuosia sitten Suomen Kennelliitolta Mauin lapsivalioituessa Liettuaan "jatko-ohjeita". Ne eivät ehkä kohdallamme menneet ihan maaliin... Nimittäin minun annettiin ymmärtää, että myös mm. Virosta on saatava 3 serttiä. Lähdimme siis "sertinmetsästykseen" Maukulle ilomielin!

Tarto ei ollut ihan niin vastaanottavainen kuin Viron näyttelykohteet ovat tähän asti olleet, eli majoitusta piti metsästää pariviikkoinen!
Hotellit olivat järjestään täynnä ja ne vähät majoitukset, joihin tilaa löytyi, ottivat koirista kevyet 15 eur/kpl/yö. Olin onnistunut saamaan Nina-naapurille kaksi veteraaniani, mutta Samui oli otettava mukaan ryskäämään reissuun, joten matkaan lähtivät näyttelyyn ilmoitettujen, Maui ja Capri, lisäksi myös Samui seuralaiseksi. 

Majoitus oli tällä kertaa Airbnb, johon olin kuitenkin ilmoittanut koiria "vain" 3 mukaan tulleiden neljän sijaan. Onneksi missään vaiheessa koiria ei laskettu :) eikä yhden ylimääräisen ilmaantumista majoitukseen tarvinnut selitellä. Näin se tuli todistetuksi, että siinä se neljä menee kuin kolmekin!

Talo oli todella mukava kaksikerroksinen talo, tosin varustettuna koirille ongelmia aiheuttaneilla portailla. Paitsi että ne olivat erittäin jyrkät, niin lisäksi joka toinen porras oli vasemmalta leveä, oikealta kapea ja seuraava vasemmalta kapea, oikealta leveä.... Varsinkin Samui ja Maui joutuivat toteamaan, että "we are not used to this" ja kolistelivat milloin ylös ja milloin alas ERITTÄIN suurin kolinaefektein. Ei hyvä. 

Päädyin sitten tuutimaan alakerran isoon kylppäriin, lämmitetylle (!) lattialle. Ei huono. Onneksi majoitus tarjosi patjat ja laajan peitevalikoiman, joten ratkaisu oli tosiaan oikein mallikas ajatellen lähtökohtaa, eli vaappumista ja kolistelua jyrkissä ja puolipuolaisissa portaissa!

Lauantailta ei ollut "mitään odotuksia". Silloinhan "se kaikki, mitä tulee, on ihan parasta".
Maui kekkuloi iloisena ja vallattomana, häntä pystyssä, valioluokan toiseksi SA:lla. Lopulta Maui oli PU3 ja sai (toisen) serttinsä Virosta! Ja icing on the cake myös vara-Cacibin! Huikea resultti liehuhäntä-Maukkulille, joka esiintyy kuin unelma halutessaan. Kanankaulat oli taas pakattuna mukaan ja niitähän se Maukkuli tuijotti, hihnan maatessa maassa, kun friistäkkinä mentiin. PU-luokassa jo riehaannuttiin ja saadut ruusukkeet myös "tapettiin" koska nehän olivat vieheen kaltainen palkinto tästä ihanasta kimppameiningistä äitylin kanssa. Iloinen, ihana Maukkuli. Oli kyseessä sitten rata, maasto tai kehä - aina mennään ilon kautta!

Päivän päätteeksi perinteiset Viro-kaakut, kaksin kappalein.
Airbnb:mme oli myös valitettavasti keskellä "ei mitään". Lähtiessämme "lenkkeilemään" talolta eteen tai taakse, niin takuuvarmasti naapuritalojen aitojen takana räksytti menemään - ja nimenomaan menemään - koirat iloisina koko tontin pituudelta. Roskiksetkin olivat kortilla, joten kakkapusseja tuli kanniskeltua päivittäin kilometritolkulla; eli siis takaisin oman talomme pihaan. 


Annika shoppasi KFC:stä ämpärillisen tsikkeniä.
Sitä tässä Samui ja Maui intensiivisesti tuijottavat, josko pientä roipetta sattumalta putoaisi maahan asti....
Annika oli kuitenkin hankkinut karvallisia jäniksenkorvia pussillisen, joten kanantuijotuksen jälkeen päästiin tositoimiin näin:

Valokuvaaminen oli minimissä sekin, koska aina satoi tai oli pimeää. Kuvattua tuli lähinnä möksää ja Annikan kanansyöntiä, johon siis Samui ja Maui "osallistuivat" anovine katseineen. :D

Sunnuntaina Annikan Hoppu otti hienosti Viron sertin ja Capri ROP-penturuusukkeet, Mauin tyytyessä pelkkää ERIin. 


Capri 6,5 mths. 
pic by Annika Einiö

Kotiin tultua saimme sitten kuulla, että Maui on valioitunut Viroon itseasiassa jo heinäkuussa, Narvassa. Että silleen. Miten minä nyt markkinoin kämppikselle "pina coladan hakureissuja"? Ehkä ne on nyt naamioitava Caprin junnuserttien metsästykseksi? 


Kiitos matkaseura aina positiivinen Annika ja maailman mukavin Hoppuli. Niin meni nelikko takapaksissa ilman huolenhäivää. 

Tässä vielä Anita-emäntä kaikkensa antaneena Eckerön paluutunnelmissa. Ihana, ikimuistoinen reissu, taas. Kiitos Annika, kämppis, Hoppu, Maui, Samui ja Capri!


Ja SUPERiso kiitos naapuriin Huiman ja Balin viikonloppuhoidosta Salina-galgon lempeällä myötävaikutuksella! Reissut olisivat aikalailla mahdottomia ilman muun lauman saamista ihaniin käsiin!

Ei kommentteja: