Enkut jyräävät.
Ne juosta kirmaavat radoilla, maastossa, autoilevat, piipahtavat ulkomailla tämän tästä, juoksevat metsissä ja neulaspoluilla, pärskivät rantavedessä, noutavat vesileluja, frisbeetä ja ajavat tassuviehettä. Ne ovat arkihauskoja ja arkimyönteisiä. Valmiina kaikkeen.
Ei Bali eikä Huimakaan jää pekkaa pahemmaksi.
Mutta Huimaa en enää vanhemmiten uskaltaisi ryskäyttää metsässä saati lampimaisemassa ja Bali on sen verran totinen, että liekö juoksisi lammelta suoraan takaisin parkkipaikalle, autoon. Huima ja Bali eivät ehkä ole "arkihauskoja", mutta kovin mukavia arjessa ne ovat nekin. Vanhemman koiran kanssa arki ylipäätään tulee lupsakammaksi ja tuntuu, että koirakin kokee elonsa rutiinien parissa rennoimmaksi.
Isoja laumoja koko aikuisikäni pitäneenä ja "hallinneena" on joutunut kehittämään pelisilmää kullekin yksilölle, laumalle ja tilanteelle.
Miten sitä koirauran alkutaipaleella tulikin vekkiä ja porot nokkaan-tilanteita. Nyt pyrkii hahmottamaan parhaat juoksukokoonpanot ja metsäilymeiningit kunkin yksilön ja parivaljakon kanssa ihan eri tavalla. Ja kokemuksella.
Hahmotuksesta äksöniin, kas tässä vesileikkejä osa 237.
Bailey ja Maui vääntämässä vesilelusta. Oiva kaksikko, tämä.Pientä vääntöä, kuten kuuluu. Mustikan ja Mirrin jostain outlet-korista kaivettu ankkuri tarjoaa sopivasti "ulokkeita" kahteen kitaan.
Tässä Bailey jää odottamaan Mauin ja Samuin noutoa. Mitä sitä suotta sukeltamaan, kun hakunilalainen kaksikko hoitaa homman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti