3.10.2014

Kenzola on muuttanut!

Viime talven jäljiltä - apua, uusi talvi on ovella!! - sain kämppiksen lobattua muuttohenkiseksi.
Ei se etupiha niin hyvä juttu ollutkaan koirataloudessa. Pieni etupiha muuttui talvella "valtavaksi". Mäen päällä sijaitseva kiinteistömme kehitti uskomattomia tuulipyörteitä ja lumi suorastaan JYRÄSI ja PUSKI pihallemme. Jos lunta sateli normaalisti 5 senttiä, sitä oli meidän pihalla 50 senttiä. Kinostuneena. Pakkautuneena. Reiteen asti.
Ja kun ei sitä saanut mitenkään HELPOSTI poiskaan. Pihamme edessä oli parkkipaikan kiviseinä, joten lunta oli kannettava käsipelillä lapio kerrallaan METRIEN päähän. Parhaimmillaan tein joskus ulostuloväylää tunnin.  Ai kauheata, kuinka tätä kirjoittaessa syvät, traumaattiset haavat taas aukeavat.

No, enemmittä traumojen kaiveluitta löysimme itsemme kuukausi sitten Helsingistä, Heurekan vierestä (asumme aivan Vantaan rajalla). Pienien alkukankeuksien ja kepposien jälkeen alamme kotiutua. Parissa viikossa saatiin kämppä näyttämään asuttavalta ja nyt uupuu enää pientä hienosäätöä. Pimennysverhoja, videoiden ja stereoiden kytkemistä, terassin rakentamista ja sen sellaista pientä.
Lenkkimaastot ovat todella kivat. 
Pääsimmeköhän me hiihtäjistäkin eroon? Tämä jää tulevana talvena nähtäväksi, mutta alustavasti näyttää lupaavalta.
Vielä en kovin kummoisia lenkkiviritelmiä ole tehnyt, kun my Logger-sivustolla lenkkejä ei vieläkään pääse kuvantamaan. Toivottavasti pojat saavat pian kartat pelittämään! Jokatapauksessa aivan oven edestä lähtee lenkkiä vasempaan ja oikeaan ja sivuunkin tarvittaessa. Vasemmalla olemme käyneet kääntymässä Koivuhaan cittarilla, vasenta puolta joenviertä sinne ja oikeaa takaisin. Reitti on n. 6,5-7 km. Oikealla olemme käyneet kääntymässä Jokiniementiellä ja palanneet Tikkurilantietä takaisin. Reitti on n. 4 km. Puistolan ostarille ja takaisin on 3,5-4,5 km; tällä reitillä onkin useita paluuvaihtoehtoja. Jatkamme lenkkeilyharjoituksia, tosin nyt aamuisin huomattavin loivennuksin Luxin kaularangan äidyttyä kipeäksi.

Katsellaanpa hieman uutta Kenzolaa kuvin:

Puupi tarkkailuasemissa. Ihanaa, kun on eteinen!!!! Aiemmassa Kenzolassa oli ahtauduttava ensin postimerkin kokoiseen tuulikaappiin (täällä sekin on kaksinkertainen!) ja sitten olitkin jo olohuoneessa. Ilmava sisääntulo on oikein jees. Vai mitä Hupi?

 Huima ottaa rennosti.

IKEAn kahden hengen mv-sohva lähti uuteen kotiin. Se, jossa istuessa putosi aina tyynyjen väliin. Tilalle kämppis osti limenvihreän sohvan jonka koirat ottivat heti omakseen. Tuntuu se kelpaavan kämppiksellekin.

 Bali koemakaa. Se on siis hyvä istua ja hyvä pötköttää.

 Yksi koirapeti löysi paikkansa pokaalikaapin edestä. Hupi edustaa siinä näin.

Hieman tuntuu Hupia harmittavan, koska yksi hänen mieleisiään rentoutumispaikkoja oli sohvapöydän alusta. Nyt sinne ei mahdu. On jäätävä tähän sivuun.

 Kämppiksen (yhä vaiheessa) oleva huone.

Meikäläisen makkari. Töllö on tuossa vasemmalla. Verhon takana siintää parveke. Siellä onkin tullut jo tomisteltua - ehdottoman hyvä juttu, että nyt pääsee kätevästi heti parvekkeelle tomuttamaan, eikä tarvitse lähteä hiihtämään toiseen kerrokseen, kuten Heppishaantiellä.

Näitä IKEAn LACK-pöytiä tuli hankittua lopulta kaksin kappalein. Tähän ja keittiöön. Juuri sopivan kapea - samalla vankka - sivupöytä. Myös tuo vihreä lamppu on IKEAn löytö.

Siinä se taas möllöttää. Kämppiksen baarikaappi. Heitettiin (heitin) muuten aika paljon tavaraa pois tästä hökötyksestä. Lähti liköörinjämä jos toinenkin, ynnä yksinäisiä, koskaan käyttämättömiä laseja. Onneksi sen nyt kuitenkin sai naamioitua kaikenlaisin härpäkkein ja sivutuottein kohtuullisen viihtyisän näköiseksi?

 Kuten kirjoitin, pojat tykästyivät limesohvaan.

 Ja minä tähän lamppuun. Mikä helpotus, että kämppis ei jaksanut väsätä tuuletinvalaisinta kattoon.

Tammikuuta odotellessa.


1 kommentti:

carelca kirjoitti...

Upea koti teillä! Kiitos vielä kerran viimeisestä, oli 'niin mukavaa'.