Pienet pennut kysyvät meiltä malttia.
Välillä kun kysytään jo ihan 8-viikkoisesta, että "millainen luonne sillä on" ja jos vastaakin, että "en minä vielä tiedä" niin kyllä nyt kuuluisi villejä arvioita ainakin esittää. Lokerointia tehdään jo!
Ja usein jo pennun kuuluu hyppiä heti ihmisiä vasten, mennä pelotta kohti puuhkaniskaisia schäfereitä ja ottaa kaikki ympärillä oleva haltuun kuin pikkuvanha whippet konsanaan. Pelotta, avoimin mielin ja tulta päin.
Minulla on ollut ilo omistaa useampikin herkkäsieluinen whippetin aihio.
Milloin on jännittänyt rekka-auto, ostoskeskus tai autossa matkustaminen. Mustat koirat ovat olleet mörköjä, ihmiset outoja ja uudet tilanteet arveluttavia. Yksi ei tykkää kun taputtaa päähän, toinen kun katsoo suoraan päin ja kolmas pitää sateenvarjoja epäilyttävinä. Minulla on ollut myös ilo omistaa useampi herkkäsieluinen whippetin aihio, joista on kasvanut sangen itsetietoisia aikuisia!
Ajan kanssa.
Hyvä tulee useammankin asian suhteen.
Tätä ei voi kylliksi alleviivata. Pentu ei ole aina heti sinut kaiken kanssa. Vaikka se olisi kotona avoin ja rohkea se voi haukkua Vantaan Sanomien postikärryt pystyyn, hälyttää jokaisesta vastaantulevasta koirasta kimeästi ja miettiä sähköovien äärellä pitkän tovin. Kaiken tämän hämmästyksen äärellä on tuikitärkeää ihan vain TUTUSTUA siihen omaan pentuun ja sen ajatusmaailmaan ja edesottamuksiin. Rakentaa luottamusta. Se on kaiken jatkotekemisen perusta.
Yhteinen luottamus kun syntyy yhdessä.
Yhdessä mennään ja tehdään.
Kun lapsikoira luottaa sinuun ja siihen, että et vie sitä surman suuhun tai moottorisahamurhaajan käsiin - se on jo hyvä lähtöpiste kaikelle muulle. Kauheasti kehutaan. Suomalaiset ovat arkoja kehumaan ja päästelemään suustaan ihkutuksia ja tsemppejä kun on yleisöäkin ympärillä. Mutta rohkeasti vain.
Aina ei ole karkkia taskussa.
Silloin sanotaan HEI WAU HYVÄ ja HIENOSTI. Kehutaan ja sanotaan ääneen: SINÄ OSASIT! Ehkä jopa jankataan, että EI OLE MITÄÄN HÄTÄÄ, pärjäät kyllä. Sitä pieni tarvitsee. Kehua ja tsemppiä kohdata maailman kaikki ihmeet.
Malttia ei siis saa K-kaupasta eikä Prismastakaan.
Maltti tehdään yhdessä pennun kanssa. Silmät, korvat ja aistit auki. Yhdessä se (maltti) myös kasvaa ja yhdessä se tuottaa hedelmää. Banaaneja ja aprikooseja!
Minulla vähän tänään sydän suli kun hetken mielijohteesta tuuppasin pienenpienen Ibizan Karin kätösiin.
Huikea pieni tuttavuudenluontihetki. Hitaasti, eleettömästi ja koiraa kuunnellen.
On voitava nähdä koiran kasvu, sen edellytykset ja oivallukset.
Koirien kanssa jaksan olla kärsivällinen. Se on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Kun annat aikaa ja malttia lopussa kiitos - siis koira - seisoo. Omilla raajoillaan, elämälle auki.
Kuvista kiitos Nelly ja Pirjo.
Karille erityiskiitos - kun antaa malttia, saa malttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti