14.1.2023

Tere ilus koer!


Kun Tarun Teretere Oy Ab-matkatoimisto lähetti sähköpostiini mainoksen Tarton tammikuisista kinkereistä, oli huudettava HEP samantien.
Eksoottiset tuomarit kaukaa saapasmaasta ja vieläkin kauempaa Thaimaan Pattayalta kuulostivat niin eksoottisilta, että oli lähdettävä kokeilemaan Tarton taikaa.
 
Hassunhauskasti Tartoon oli luvattu viikonlopun kestävät - 20 astetta ja kaikki kaksikymmentä miinusastetta siellä meidät toivottivatkin tervetulleiksi.
Airbnbmme oli tällä kertaa 2019 rakennetussa kerrarissa - ja kaikkihan oli ihan viimeisen päälle. Mukaanlukien jääkaapin nariseva ovi - yösyömisestä olisi heti jäänyt kiinni - sekä liruliru-suihku, minkä alla sai hoitoaineita vatvoa päästään vartin verran.


Asuimme muuten aivan UUDENKARHEAN megamuseon vieressä (paikallinen Kiasma), jonka ympärillä lenkkeilimme pakkasta ja tuulta vastaan taistellen.
Upea rakennus ja puitteet - olisipa vain ollut lenkkeily-ystävällisempi sää. 


Shoppailu paikallisissa marketeissa on lystikästä.
Hyllyt notkuvat "kaikkea sellaista, mitä ei Suomesta saa" ja vaihtoehtoja on pilvinpimein. Jos Suomessa on 32 eri jogurttia hyllyssä, pistää Viro kolminkertaisesti paremmaksi. Pelkästään levysuklaita on kuusi hyllymetriä, erilaisia kakkuja 10-metrinen vitriini ja valmisruoatkin ovat KUTSUVAN näköisesti aseteltuina läpinäkyvän kalvon alle, eikä kuten Suomessa, piilotettuina pahvikääreisiin. 


Äkkiäkös sitä ottaa yhden tuota, toisen tätä ja kassalle mentäessä älyää, ettei millään saa kahteen päivään ahdettua kaikkea sisäänsä. 
Onneksi ei hätää. Nariseva jääkaappi piti tuotteet kylmässä ja paikallinen ilmasto ja Tarun auto hoiti loput; kylmäketju ei katkennut kertaakaan!

Ensimmäinen näyttelypäivä valkeni vilakkana.
Italialainen Mariano Di Chicco täräytti heti alkuun kaikille kolmelle junnulle eehoot ja Caprinkin tyyppi oli vaivainen "good". Kuitenkin "topline good when standing" riitti PU2-sijaan ja Caprin ensimmäiseen aikuisserttiin, joka tuli siis virolaisesta kehästä. Nappi esitys meiltä, rennosti ja jopa löysästi, sillä Chicco ei liiemmälti liikuttanut, saati muutenkaan puristellut tai hipelöinyt.

Carpi Tarun käsissä

Näissä reissuissa on OMA viehätyksensä sillä, miten hyvin tulee matkatoimiston vetäjän - ja hänen koiransa/koiriensa kanssa juttuun.
Taru oli tehokas ja määrätietoinen - tuntui kuin olisi ollut kokoajan paikallisen taksikuskin kyydissä. Niin tottuneesti hän väänsi rattia ja autoili menemään pitkin Tarton teitä ja Tallinnan kurvailutkin jättivät kauas jälkeensä (!) kokeneen kämppiksen autonkurvailutaidot. Tehtäväkseni jäi ainoastaan katsoa auton ikkunasta ulos ja ihailla maisemia ja Tarun taitoja.
 
Ja Capri nautti silminnähden Flaxin seurasta. Näillä kahdella jutut menivät leppeästi yhteen; aamu-, ip- ja iltajutut. Irtikin spiidailivat ja heti löytyi yhteinen reivisävel. Hirmuista kiitolaukkaa, ympäri ja ympäri, pakkasta uhmaten. Ja iloa täynnä. 


Kun olimme ahtaneet herkulliset (kylmät) pizzat kitusiin - kiitos Jaana Reinekin pizzeriavinkin! - miten hemmetissä viileä pizza voikin olla niin hyvää?? (Ravintola oli kattoon asti täynnä, ilmankos tarjoilija unohti tuoda uunin katolla keikkuneet pizzat tilaajilleen...) niin NYT alkoi perinteinen kakkumättö. Miten Virossa voi kakkuteollisuus olla niin kukkea? Ihmettelen reissusta toiseen. Tosin suklaakakku oli tällä kertaa melkoista mössösössöä ja maistui - kalpealta mössöltä. Onneksi narisevassa jääkaapissa oli vaihtarina mangoa - tai olisiko ollut mandariinia? Ei, ei sekään ollut ihan mieltä myöten. Sen sijaan KIRSIKKAkakkuset veivät kielen mennessään. Onneksi oli vaihtoehtoja. 


Tuulta ja pakkasta uhmaten lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön ja aamulla Phred Wongin kehään.
"Hello you handsome little bugger" - totesi Mr Wong ja minä googlekääntämään. Google kertoo ystävällisesti buggerin tarkoittavan pervoa, tolloa ja homekorvaa - mutta koska Capri ei ole mitään näistä LOL niin päädyimme hymyilemään ja ottamaan vastaan thaimaalaiset kehut. PU-kehä tarjosi hieman jännitysmomenttia, koska olimme ensin neljännellä sijalla - ennen kuin Mr Wong nosti meidät kolmansiksi, heti Jalon ja Camun perään. Siispä sertti sunnuntailtakin - ja eikun KAKKUA kitusiin!


Hallista ulos ja Tarun Teretere-matkatoimiston kyytiin kohti Tallinnaa.
Olipa raskasta. Joutui pyörimään ostoskeskuksessa monta tuntia ja löytämään halvat kengät ja päätymään vielä paikalliseen RAP-clothing kauppaan!


Älyttömästi kiitoksia Tarun Teretere-matkatoimistolle kaikista järjestelyistä ja hänhän ne kengätkin taas löysi tarkalla tutkallaan. Kaikki sujui. Sertit ovat lopulta vain piste iin päälle - kaiken muun ollessa se SUOLA. 

Jokaisella meistä on omat kotkotuksemme ja tapamme toimia, mutta siinä missä me eroamme joskus tavoiltamme paljonkin, koiramme yhdistävät meitä. Koiramme, rotumme, kun on kaikkien whippetistien yhteinen intohimo - ja se kantaa joskus ei niin maistuvien kakkujenkin yli! 


Ja helluiset matkakaverimme tekivät taas - tämänkin - matkan! 




valokuvat Honor70/Lumix/Tarun joku MegaOnePlus

Kaikki reissukuvat täällä: KLIK

Ei kommentteja: