Eipä mitenkään laahaa nämä päivitykset perässä...
Oli nimittäin taas ihan huikea COS-tapahtuma 18.9. tällä kertaa Espoossa, 4S-areenalla.
Järkkääminen oli ihan yhtä hektistä kuin aina ennenkin, ilokseni saimme taas ihan huimia sponsseja mukaan ja jaettavaa oli tuttuun tapaan yllinkyllin.
Tapahtumaa - tapahtumia - on todella kivaa järjestää rodussamme ja teimmekin tällä kertaa uuden osallistujaennätyksen, 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi; 73+78 = 151!! (vanha ennätys oli vuodelta 2019 112)
COS juontaa hurahdukseeni rodun kotimaahan, Englantiin.
Ja siihen, että Englannissa on paljon kasvattajia, jotka eivät ole virallisia tuomareita mutta tuomaroivat ns. open-tasolla. Tosin vuosien saatossa on käynyt ilmi, että osa kutsutuista ei halua lentää, ei voi jättää hevosiaan, miestään, ei ehdi/pääse jne. Olemme kuitenkin onnistuneet saamaan aina jonkun todella mielellään arvostelemaan tulevan, joka on vieläpä silminnähden nauttinut tehtävästään!
Ja COSsin päätarkoituksenahan on kerätä rahaa yhdistyksen terveystutkimuskassaan, missä olemme hienosti onnistuneet jo 5 kertaa (!) - yksi COSseistahan oli virtuaalinäyttely, johon saimme myös huikean määrän osallistujia.
Tänä vuonna Luke Sampson, Dapperdiva, arvosteli urokset ja nartut hollantilainen Jan Willem Akerboom, Crème Anglaise. Jan oli minulle kyllin englantilainen - käyttänyt jalostuksessaan paljon englantilaista verta, ja kutsu hyväksyttiin ilomielin! Siellä ja täällä.
Paikka oli vertaansa vailla.
En voi lakata kyllin kehumasta. Valoisa, avara, siisti. Pieni taustatehotiimimme myös, valoisa, avaramielinen ja kovin auttavainen. ISO kiitos kaikille minua ja meitä auttaneille, teitä oli monta!
Kärsivällisyyttä ja vapaamielisyyttä vaaditaan aina myös kämppikseltä, kun koko kämppä tursuaa tavaraa. Hyvä kun vaatehuoneeseen pääsi - peruuttamalla oli pakko tulla ulos.
toim. huom. kuva ei ole varastosta, vaan portaiden alla olevasta tilasta.
Capri, Ballenbreich Gigalum, kilpaili junioriluokassa ja otti komean voiton. Loppusijoitus VSP-juniori. Tämä lapsikoira on lunastanut kaikki odotukset ja vielä enemmän. Ihana katsoa, kokea ja kulkea vierellä kun kerrokset ja kuoret avautuvat ja iloinen, sympaattinen koira niiden alta kuoriutuu esiin. Capri on kultaa, sisältä ja ulkoa!
Maui, Jothryn Alluring Traits iloitsi osallistumisestaan käyttöluokassa ja oli hienosti kolmas kera hemaisevan huikean huispaushäntänsä. Olisimme voineet tuijottaa toisiamme koko päivän. Toki siihen tarvitaan myös pala kanankaulaa, mutta silti. Tämä suloisen syötävä ja äärimmäisen sielukas koira on huikea kisakumppani, olemme sitten radalla tai kehässä.
Samui, Collooney Poker Player, pisti jalalla koreasti Emmin kanssa. Samui on uljas, ylväs ja patsasmaisesti esiintyvä - namia voisi varmaan tuijottaa viikon verran! Jalat aina paikallaan ja kohdillaan, tasapainossa, ei kiiku ei kyykkää, ei peruuta. Valioluokassa 13 koiraa ja sieltä Samppa Linna nappasi nelospallisijoituksen, hienosti!
Muistiinpanoni alkavat olla kaikilta osin sekavia ja tarvitsisin varmasti oman assistentin pikkuhiljaa. Luovana ihmisenä minulle kaikki excelit ja selkokielinen asiainkäsittely on hankalaa. Mietin tässä vain sitä, että miten enää kutsun ketään mahdollisiin tuleviin COSseihin kun vastaus saattaa olla; "kysyit jo kolme vuotta sitten ja minulla on nykyään 17 hevosta lisää" tai "en edelleenkään lennä".
Kiitos taas rodullemme, sen ihmisille ja jokaiselle koiralle yhdessä ja erikseen. Whippetit tekevät tapahtuman kuin tapahtuman. Meidän tarvitsee vain katsoa ja huokailla upean rotumme edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti