Kesät menevät vanhemmiten nopeammin.

Miten olikin lapsena niin, että kesä tuntui melkeinpä ikuisuudelta.
Oltiin mummolassa monta viikkoa, uitiin ja kitkettiin porkkanapenkkejä, syötiin ahomansikoita ja tehtiin kukkaseppeleitä. Viikkotolkulla. Nyt ilmoitat koirasi yhteen kesänäytelmään, kolmeen ratakisaan ja yhteen maastokisaan ja sitten se kesä olikin siinä. Syystuulet yltyvät heti elokuun puolivälissä ja sadetta vihmoo aina lokakuulle asti. Kaupungin hiekanlevitysautot ovat lokakuussa valmiina viskomaan hiekkaa asvaltille, kun "säätiedotuksessa luvattiin yhdeksi yöksi miinus 1 astetta". 

Pian viimeisten rata- ja maastokisojen jälkeen somealustoilla oli lukuisia kauden koosteita.
Itselläni ei tunnu olevan kauheasti mitä koostaa. Kausi oli ja meni, viuh vain.

Kesän alussa Mauilla - ja minulla - kävi pieni/suuri (valitse kumman haluat) kömmähdys, kun naapuri juoksutti Maukkulia "kisakuntoon" niin, että ensimmäisessä ratakisassa aika oli + 23 sekuntia 280 metriltä ja maalissa kolmejalkainen koira.
Ell Talviolla oli vammasta (olkanivelen jännetuppitulehdus) hyvä intuitio ja koira saatiinkin hyvin kuntoon, tosin erittäin varovasti edeten. 

Parhaita saamiani oppeja - joita jaan nyt jankutuksina eteenpäin - on ollut "säästää koiraa" ja kisata mieluummin hintsusti kuin överisti. Tämä olikin minulle helppo rasti, koska kämppiksen auto ei juurikaan irtoa pidemmille kisareissuille ja olemme Mauin kanssa Tuomarinkartanon nurmen lumoissa.
 
Mahtaako kovin moni uusi kisauttaja tulla kuitenkaan ajatelleeksi millaisia atleetteja koiramme ovat lihaksineen, sydämineen, lihassyineen? Menevät maitohapoille (ihmisten tavoin), juoksevat äärirajoilla, "pakotettuina" (vietti vie!!), lihakset, nivelet, ligamentit ja kiinnityspinnat pinkeinä pinkovat; extremeä, koiraformulaa, vauhdin hurmaa ja vietin viemää! Se, mikä näyttää helpolta ihmisen silmään ei sitä välttämättä ole! Surprise! Lue aiemmat LEPOa koskevat artikkelini, niin pääset koiraurheilun ytimeen!!!!

Tänä vuonna Maui kisasikin vain neljästi; loukkaantumisen jälkeen kolmesti. Plus nakkimakkarajuoksut, eli tavallaan yhteensä viidesti.
Ajat ovat menneet hintsusti tai hiukan enemmän kuin hintsusti nyt päälle 20:n sekunnin, mutta koira on sama iloinen Maukkuli, ja keuhkoaminen ennen suoritusta samoin. Miksipä se siitä muuttuisi. Kultahännän Sanna on Mauia vatkannut kauden kuluessa ja ainahan sieltä jotain pientä fiksattavaa on löytynyt, mutta myös fleksiibeli ja joustava lihaspohja, jos nyt näin voin asian ilmaista. 

Kesän alussa treenautin myös Capria, nuorimmaistani, jokusen kerran Kartanon moottorijäniksen perässä.
Pitkä matka, baby stepsein, on kuljettu "jogurttipurkkivieheestä"; viehe kun ei ensin kiinnostanut Capria ensinkään. Luulin Osmon ensin vitsailevan, kun kehotti kotona jahtausta aiheuttavien jogurttipurkkien liittämistä vieheeseen. Ai että muuten, miten on mielenkiintoista kulkea matkaa koiran vierellä, jonka tiedät olevan "auki" ja sinun tulee vain kulkea vierellä ja seurata kerrosten avautumista, yksi kerrallaan. Ensin koira on "öö ää" sitten "mikä juttu tää on, selittäkää" ja lopulta "olisit heti sanonut". Valon syttymistä koiran päässä on huisia seurata.

Caprihan lähti ensin moottorin perään JIIHAA ja tappokin oli kunnon ravistus, mutta toinen perään meno saattoi jäädä lähtötelineisiin, mennä pomppuiluksi tai u-käännökseksi jo kolmen metrin jälkeen.
Hmm. Mietintämyssy päähän, somealustalle ulisemaan ja kappanen, apu oli lähempänä kuin uskoinkaan. Capri pääsi Suvi Halonen Oy Ab:n Pienten Pentukoirien Vietinherätys-yksityiskouluun ja ärsyttely teki tehtävänsä. Viehettä vedettiin ensin niin, että koira oli kiinni eikä se päässyt perään, vaikka olisi tehnytkin pienen pompun, että "voisin hiukan ajaa kyllä". Capri oli hihnassa ja vasta kun se teki ns. MEGApompun, niin se sai ajaa sen kolme sekuntia. Treeni oli sitten siinä. Jätettiin nälkä.

Näitä Pienten Pentukoirien Vietinherätys-sessioita taidettiin ottaa yhteensä kolmasti läheisillä vehmailla Hakunilan sporttipohjilla ja vaste oli kyllä maanmainio.
Tästä veti niin omistaja kuin suikaleidenvetäjä-Suvi ihan kiksejä, kun edistyminen oli silminnähtävää ja jopa liikkistä. Miten nämä meidän taitavat koiramme joskus vain tarvitsevat hieman hellää ohjausta, kevyttä tuupintaa ja yksityiskoulua. Muistakaa se, te kaikki "tuskailijat" jonkun nyanssin äärellä; kun kaikki ei menekään kuin elokuvissa. Tarvitaan VAIN oikeaa ohjausta, muutamaa askelta taakse, baby stepsejä eteen - ja kas, oivallus on taattu! Usein sekä koiralla että emännällä!

Kartanolla sitten kesän edetessä saimme Caprille hienoja onnistumisia kun kaveri lähti kuin tykinsuusta - toki koppien edestä lähettäen. Asia kerrallaan.

Mistä tulikin mieleeni motkottaa, että älkää menkö asioissa liian nopeasti eteenpäin.
Olkaa aistit auki koiranne suhteen ja jos koira arkoo koppiin tunkua, älkää tunkeko sitä sinne!!!!!! Vahvistakaa ensin saalisviettiä käsivieheellä ja moottorilla USEAMPI treeni kopin edestä. Ei sinne koppiin ole heti eikä viidestoistakaan päivä vielä pakko mennä!! 
Caprinkaan kanssa ei ole sanottu, että tuleeko siitä ratakoiraa ensinkään vai onko sille sopivin aluevaltaus maastokisaaminen. Ketterä on kovin ja laumassa on rosvon roolissa, Samuin toimiessa poliisina. 

Kesät - ja kisat - loppuvat aina jotenkin kesken ja paljon jää muhimaan talvea vasten, mutta onneksi talvetkin tuppaavat menemään verrattain nopeasti.
Ensin lenkkeilemme vain sateessa, sitten loskassa kolme kuukautta ja pakkasessa toiset kolme. Sitten se on ohi. 

Jos mennään + 5 vuotta taaksepäin en olisi ihan äkkiä uskonut, että treenautan jo kolmatta (enkku)koiraa putkeen juoksemisen saloihin enemmän tosissani.
Toki olen kisannut useamman whippetin kanssa maastoissa aiemminkin, mutta tämä ratatouhu on ihanan uutta ja virkistävää. Lopulta Maui oppi kopitukset PIM! ja radalla saamani vihje "keilapallolähetyksestä" on toiminut Mauilla loistavasti. Toki kaverin lähdöt vaihtelevat tykkilähdöstä viipyilyyn, mutta koska kyse on eläimestä niin lähteköön jahtiin kuten sillä hetkellä parhaaksi katsoo!
Samppa Linna taasen otti useamman koppitreenin, ennen kuin uskoi, ettei veräjä ole vihollinen. Sittemmin kaveri huutaa (siis oikeasti kiekuu!!) ennen lähtöä sekä linkoaa kopissa liki saranat irti, joten melkoisia viettipesiä ovat nämä kaksi; Maukkuli ja Samppa. Capri on hillitympi, mutta ihan HULLU juoksemaan sekin. Ei siinä ehdi mennä edes sekunnin sadasosaa kun liipasinlukko sanoo KLIK kun Capri jo mennä viilettää tuhatta ja sataa, Samui perässään.

Vaikka kesät menevät vanhemmiten nopeammin - koiran kanssa kannattaa kuitenkin ottaa iisisti.
Askel kerrallaan ja hieroa mieluummin hissuksiin asiat kaaliin ja kuntoon, kuin harppoa "suoraan asiaan". Radalla on hyvä roikkua viisaampien hihoissa ja peesissä, heiltä heidän juoksuoppejaan imien. Koira on koira ja YKSILÖLLINEN vieläpä. Siispä aistit auki, avoimena ehdotuksille jos normitreeni piiputtaa ja koirakohtaisuus kunniaan! Kaikki ei tule helpolla, eikä pidäkään - mutta lopussa kiitos seisoo ja maalissa on iloinen koira; suikaleet suussa! Se se on parhautta - oli sitten loppujen lopuksi kyse treenistä tai kisasta; whippet on luotu juoksemaan!

Ja hei - riemu ja riemukkuus on tärkeintä. Luodaan me sitä koirillemme, koska koiramme luovat riemukkuutta meille!

© kuvat Antti Ruotsalo ja Sindy Rahikainen