Huomaan, että emme ole blogini kanssa tavanneet sitten elokuun.
Isäni menehtyi elokuussa, 23. päivä ja koko syyskuu meni lukuisien kuolemaan liittyvien asioiden hoidossa. Ihmisen menehtymisen jälkeistä byrokratiaa ei ole tehty helpoksi eikä ainakaan suoraviivaiseksi. Oikeastaan en muista edes paljoa syyskuusta. Mutta sen muistan, että katsoin tiukasti kalenterista lokakuun puolivälin merkintää: Latvia (Capri, Maui) - ja odotin kovasti, että arkiseen aherrukseen ja pakerrukseen tulee irtiotto arjesta - ja UK-trioni, Samui, Maui ja Capri - todella delivered!!
Kämppiskin suostui kuskiksi - ja niin lastattiin taas Avensis matkaan! Balin ja Huiman luottohoitajan Heidin tullessa kotiin jäävien poikieni seuraksi. Iso kiitos taas Heidille poikien hellästä ja luotettavasta hoivasta!
Olimme varanneet kolmen huoneen Airbnb-huoneiston Cesiksen laitamilta, n. 4 kilometrin päästä itse näyttelypaikasta.
Kämppä oli löytö ja voin vain enää ihmetellä miten minulla kesti niin kauan päätyä Airbnb:den pariin - onneksi Taru ja Heli tomerasti osoittivat em. yöpymismuodon suuntaan. Yksi asia ylitse muiden on RAUHA. Hotellissa kun on yleensä koiranäyttelyviikonlopun aikana monta muutakin koiraa, mikä tarkoittaa suomeksi sanottuna = haukuntaa, metallihäkkien raahausääniä ja yleensä myös discoa/karaokea 22-04 välillä juuri oman huoneesi alakerrassa... Lisäksi koiramaksut alkavat olla aika suolaisia, varsinkin kun meikäläinen on ruvennut pitämään yhtä tai kahta "lisäkaverikoiraa" mukana.
Heinäkuisen Ogren jälkeen aloin haaveilla kolmannesta junnusertistä Caprille ja Latvia oli loogisin vaihtoehto, koska Capri oli sieltä jo kaksi junnuserttiä saalistanut. Lisäksi kutkutti Mauille Latvian sertti, josko sekin napsahtaisi, hyvällä onnella?
Syyskuu meni isän asunnon tyhjentämisessä ja kaikessa liittyvässä asiainhoidossa plus vedin samaan hengenvetoon kehäsihteeriduunit, hautajaiset, COSsin, viettitestauksen... Jaksoin, kun odotin Latvian matkaa!
Lauantain tuomari hieman "pelotti", kun pidin Arne Fossia sangen tiukkana ja pelkäsin poikieni virheiden peittävän (kaiken) hyvän... no, kuinka väärässä olinkaan!
Taisi mennä päinvastoin, kaikki hyvä peitti virheet alleen! Ja siis hyvä, kun ilmoitin rohkeasti molemmat pojat molemmille päiville!!!
Puksuttelimme hiljaksiin varhaisella aamulaivalla, läpi kauppojen, huoltoasemien, wc-käyntien ja lukuisien kahviautomaattien kohti Latviaa ja Cesistä. Google maps ja auton oma navikin veivät meitä melkolailla keskeltä Viroa kohti Latviaa, 2-tietä. Kymmeniä kilometrejä auton navi näytti auton kulkevan keskellä peltoa; tie oli ilmeisen uusi. Päädyimme Valka-nimiseen kaupunkiin, jossa oli SuperAlko, kuinkas muuten. Pina Coladat olivat ylähyllyllä ja sain vain vaivoin kammettua etuosassa olevat pullot ostoskoriin. Nyt meni hetkeksi sormi suuhun. Ei ollut lähettyvillä koripalloilijoita eikä palleja. Sitten katseeni osui metrisiin A-tikkaisiin ja eikun hoplaa ja perimmäisetkin pullot, kaikki 15 kpl, saatiin ostoskoriin. Kreisiä.
Itsestäni ei ole kuvaa - mutta näin se meni!
Airbnb todellakin lunasti kaikki odotukset. Siisti, avara, hyvin varusteltu ja ah, mikä rauha!!! Ympäristö oli todella rauhallinen, ei irtokissan irtokissaa, ei irtokoiran irtokoiraa, rauhallinen, hiljainen talo ja lenkkimaastot alkoivat ikkunan alta. Ei valittamista, mistään!
Mentiin nukkumaan about heti ~ 18 aikaan ja kuinkas kävikään; koko trio herätti kello 03 ja eikun yöhön pissattamaan ja kakattamaan poikia!
Lauantain kehään siis minimaalisin odotuksin - ja huikein tuloksin!!!!!!
Capri kilpaili junioriluokassa sangen näppärää junioria vastaan, itseään n. 6 kk nuorempaa, ja otti hienon luokkavoiton. Heti perään Mauin kanssa valioluokkaan ja Maukulla oli into ja ilo taas tapissa. Tuomaria nauratti; "You have a very happy fellow with a happy tail" - johon minä tietysti vain vastasin hersyvällä naurulla: "Yes, he IS very happy"! Capri PU1 ja LV junnusertti -> LV junnuvalio !!!! ja Maui PU2 ja LV sertti -> LV valio ja LISÄKSI Balt Ch!
VSP Ballenbreich Gigalum ja ROP Baffy Greenfield Dogs
ROP-koiran omistaja Kathriin Usai auttoi molempina päivinä Mauin esittämisessä PU-luokassa, huge thank you Kathriin!
Illalla tungettiin masut täyteen pizzaa ja lenkitettiin koiria nyt "järkevämmin"; eli myöhemmin. Lähistön kaduilla oli varsin uutta ja tehokasta led-tekniikkaa; eli älyvaloja. Valopylväiden valot "haistoivat" kulkijan ja valojen teho voimistui aina lähestyessä, alta kulkiessa. Kun pylväs jäi taakse se himmeni taas.
Just näin. Kreisi mama ja kreisit pojat.
Sunnuntaina saatiinkin sitten mennä kehään rennosti, kun lauantai oli jo niin iloinen yllätys ja saavutus! Sunnuntain tuomari Laszlo Erdös oli erityisen tarkka päistä ja vaikka Caprin kilpakumppanilla oli "parempi pää", Capri kuitenkin vei taas junioriluokan voiton. Mauikin oli maltillisemmalla tuulella tänään ja häntä ei noussut enää "ihan niin korkealle". Komea Maukkuli vei tällä kertaa urosten voiton, koska Capri pisti PU-kehässä vähän loikkien ja hyppien kun hoksasi yhtäkkiä, että leikkikamu on peesissä. Ihanaa, kun poikien laatukriteerit päihittivät virhekriteerit, niin sitä pitää!
Pikkaisen komeat lenkki- ja ajuemaastot...
Tällaisen viikonlopun jälkeen sitä jotenkin herkistyy ja huomasin itsekin sanovani: "eiköhän se Anita voisi ihan vaan uskoa, että sillä on kivat koirat". Kriittisyys kuristaa ja pienentää; koiran omistaminen ei saa olla (ainakaan pelkästään) virheisiin keskittymistä ja niiden ympärillä pyörimistä vaan hyvien asioiden todentamista ja niihin keskittymistä - nimenomaan kokonaisuus nähden. On joskus aivan liian helppoa murehtia, vatvoa, pienentää koiraansa - vain huomatakseen kuinka turhaa ja tarpeetonta se on.
VSP Jothryn Alluring Traits ROP Absidian All Eyes On Me
Koiran voi nähdä niin monin tavoin. Se on ystävä, lenkkikumppani, sielunpuolikas, harrastuskaveri, joka vie tässä tapauksessa ihaniin ja ikimuistoisiin reissuihin ja kokemuksiin! Tuomareiden mielestä taas sillä voi olla "todella kaunis pää ja ilme" tai "se on iso" tai "lanneosaltaan turhan pitkä" mutta lopulta harva (?) näkee saman kuin sinä; koirasi ainutlaatuisuuden. Ei ole toista Mauia, Capria, Samuita.
Kiitos pojat tästä nimenomaisesta, ainutlaatuisesta reissusta. Te teitte tästä ikimuistoisen matkan. Toki sunnuntaiaamun ajue olisi voitu jättää väliin :D mutta siitäkin selvittiin. Samui, joka ei ollut tällä kertaa ilmoitettuna kehään, oli SUPERreissukaveri, huikea. Lupsakampaa kaveria saa rodun parista hakea, uskallan sanoa. Ja nyt kun oikein äidyn kehumaan, päätän postauksen Arne Fossin sanoihin Caprista: "Lovely condition. I love his balance when standing."
Huippureissu, ei vaan tulosten puolesta, vaan kokonaisuutena - aina sitä päätyy hekumoimaan, minkäs teet, kun on niin kivat koirat!
Let them loose - and enjoy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti