Siispä vuotta 2021 pakettiin osa kaksi.
Meillä oli vuoden pimeimpään aikaan kahden pimeän kehittämä idea VirtuaaliCOSsista. Näin jälkeenpäin voin vain miettiä, että olipa pimeän hyvä idea. Tammikuussa kuvattiin peräti kahteen otteeseen whippetejä Antti Ruotsalon toimesta ja Emmin assisteeraamana. Ja että olikin vimosen päälle valot ja studiokankaat ja -olosuhteet. Ja koirat. Koska me emme koskaan kiitä toisiamme tarpeeksi, niin kyllä nyt kiitän kuudennetta kertaa Antin kameraa kuvausasenteesta puhumattakaan. Vaikka välillä jonkun koiran kanssa oli hiukan haastetta niin Emmin ja Antin yhteistyö oli saumatonta. Seamless.
Tammikuussa juoksin juoksumatolla 16 kertaa. Ja päkiä paukkui yhdessä lonksuvan maton kanssa.
Helmikuussahan sitten törähti tuo COS ilmoille ja kauheasti näyttäisi kalenterissa olevan merkintöjä joista en enää joulukuussa ymmärrä hölkäsen pölähtämää.
Bali täytti 8 ja Samui uusintamitattiin. Tylsästi kaikki 10 mittaa osoitti presiis samaa lukemaa. Kerta toisensa jälkeen. Poika se on balanssissa ja säkä stabiili. Juoksumatolla ähistettiin ja kiusattiin kipeää päkiää 14 kertaa. Helmikuussa oli myös yksi mieliin jäävä astutusrupeama. Kolme päivää ihmeteltiin, haahuiltiin ja ilmakitaroitiin, sitten haettiin proge ja saatiin eläinlääkäriltä kehote jatkaa kaksi seuraavaa päivää, jotka olisivat parhaat. Ja näin oli myös uroksen mielestä. Parhaat päivät.
Maaliskuussa piti mennä Narvaan. Mutta ähäkutti, ei päästy.
Juostiin sitten juoksumatolla 18 kertaa. Kalenterimerkintöjen mukaan - jos nyt niistä enää mitään ymmärsin - on kovasti käyty metsässä, kiitos Tarun Metsäopastus Oy:n. Huima täytti 10 vuotta. Tuo ikuinen lapsi.
Huhtikuussa on vihdoin siirrytty (tajuttu siirtyä) juoksumatolta pyörän selkään.
3 kertaa vielä juoksumattoa ennen kuin uskoin, ja 15 kertaa pyörän selässä. Huhtikuussa piti myös lähteä Liettuaan, mutta ähäkutti, ei päästy. Huhtikuussa astuteltiin taas ja saatiin toinen mieliinpainuva astutus ja jälleen osoitus siitä, että siinä missä vuodet eivät ole veljiä keskenään, eivät kyllä ole nartut ja astutuksetkaan. Kaikki aina kovin erilaisia ja joskus vaativat enemmän kekseliäisyyttä meiltä kaksijalkaisilta, joskus vähemmän. Luonto on ihmeellinen. Aina vaan. Capri syntyi!
Toukokuussa yritettiin hieman soutaakin taloyhtiön uudella soutukoneella.
Mutta se ei ollut kovin kannustavaa. Vartin soutu antoi koneen näytön mukaan suurinpiirtein 3 poltettua kaloria. Jotenkin kaikki säädöt oli pielessä (?) tai niille ei osannut tehdä mitään. Soutukoneelta tuli äkkiä hyppästyä taas pyörän selkään. Pyöräilyä 14 x, soutua 3. Portaissa kahdesti. Portaat ovat hieman jääneet kaiken tiimellyksessä, myönnettäköön. Toukokuussa kisasimme Samuin kanssa Liedossa ja saalistimme 422 pistettä.
Samuin persoonallisuus on siis vain niin tässä. Toivekuvauusinta. Ja heti perään toinen:
Kesäkuussa soutukone sai jäädä kokonaan. Pyh mikä rakkine.
Pyöräilyä 13 kertaa. Portaissa kertaalleen. Starttasimme ratakauden. 2.6. Mauin 280 metriä taittui aikaan 19,73 ja Samuilla sama matka 21,26. Neulasmetsämerkintöjä kolmesti. Mauista tuli isä Cielo Nocturno-vauvoille. Ihana, aurinkoinen kuukausi. Pojat jeesi ryhmäkokeissa ja treenilähdöissä HVK:lla minkä ehtivät. Ihanaa.
kuva Riti Koivu
Heinäkuussa hiki virtasi ilman pyöräilyäkin.
Seitsemän kertaa sentään raahauduin satulan selkään. Samui saalisti Virolahdelta 197 pistettä. Ja Jumesniemeltä 381. Hei, vihdoin pääsimme Narvaan. Samui pokkasi sieltä kaksi Cacibia ja Mauikin sertin. Maui olisi valioitunut tuolla sertillä Viroon, mutta koska olemme epäuskoisia tampioita (siis minä) niin emme anoneet valioitumista vaan jatkoimme metsästystä... Mauia kiritti lauantain kilpailuluokassa vetreä ja vallaton irliskasvattaja Aki ja sunnuntaina Maui oli heltynyt Sannan käsiin sulaksi vahaksi. HVK:lla juostiin pää punaisena niin treeni- kuin kisalähdöissäkin. Mikä ihana, vehmas ja vehreä kotirata! Mauille 31.7. kisasta 19,57 sekunnin kellotus.
Elokuussa piipahdimme Whippet-Harrastajien erkkarissa pokkaamassa kaksi ERIä.
Toiselle valioluokasta ja toiselle käyttöluokasta. Kaiken kukkuraksi elokuun 4. päivä matkustin Edinburghiin hakemaan kolmannen enkkuni, Caprin! Ikimuistoinen matka, taas. Maui juoksi 280 metriä päälle 20 sekuntia ja pääsi tykkäämäänsä manipulaatiohoitoon palkinnoksi. Koira, joka seisoo hieronnat ja vinkuu kotiin oli tässä hoitotyypissä reporankana ja hyvä kun sain sen kotiin sieltä. Samui saalisti Virojoelta 124 pistettä ja rakkaus poikaan sen kuin syvenee.
Portaissa ähistin kertaalleen, pyörän satulassa seitsemästi. Helteinen, ihana kuukausi tämäkin.
Kerrankin se Ruotsalo on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Nämä ihanat näytelmämuistot ovat Antin Canonista. Kiitos!
Syyskuussa kalenteri on ollut täynnä HVK-merkintöjä. Töissä, kisoissa, treeneissä.
18.9. Maukulle 19,86 kellotus. Ja kalvot olivat taatusti auki. Baanasta puhumattakaan. Caprin kanssa treenattiin jo mätsäreissä, pyöräiltyä tuli kaikki 9 kertaa. Uintia (!) pitkästä aikaa kertaalleen! Palangasta pälähti Samuille inttiyttävä Cacib, joka oli kyllä huikea saavutus kovassa joukossa. Ihanat muistot taas tästäkin matkasta, kiitos matkakumppanien - ja toki lauantaisen tuomarin!
Tämäkin kuva blogissani varmaan kuudetta kertaa. Mutta minkäs teet. Muistelu on mukavaa ja vanhemmiten muistelua tulee useimmiten tårta på tårta, uudelleen ja uudelleen!
Lokakuussa pyöräilyä 10 x, uintia kertaalleen (lähti aika nytkähtäen liikkeelle pitkästä aikaa...), portaita 1 x. Heikkoa sekin.
Lokakuusta ei paljon muistijälkiä tai merkityksellisiä kalenterimerkintöjä jäänyt, mätsäreitä, talkoita, metsäilyä, HVK:ta. 19.10. Mauille 19,92 radalta. Ihanaa juoksuttaa vuodesta toiseen, kun lapsi tykkää. Aina niin kuin olisi ensimmäistä kertaa vuoristoradassa ja hattarakoneella; Äiti äiti, päästä jo!
Marraskuussa pyöräilyä 10 x, uintia 4 x (noniin, nyt päästiin vauhtiin!) ja portaissa kertaalleen. Metsäretkiä, kaakelien kunnostusta! Vihdoin saatiin uudet kaakelisaumat entisten kulahtaneiden tilalle. Ja hei, piipahdettiin TAAS Virossakin. Hakemassa Maukulle se tarpeeton lisäsertti. Hirveän ankea kuukausi muuten. Aivan kuin joku musta PEITTO olisi laskeutunut Suomen ylle. Ja aivan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, vaan piti vielä syytää kiviMURSKETTA tienoot täyteen. Onneksi tuli jonkunlainen lumivaippa ja peitti pahimmat ja terävimmät kivet.
Tässä aikalailla nämä marraskuun fiilikset demonstroituna. Á la Samui & Huima.
Joulukuu on vaiheessa, mutta so far pyöräilyä kolmasti ja uintia kahdesti.
Kyllä tämä tästä. Hurjaa tahtia saapi kirjoittaa näyttelyarvosteluja puhtaaksi, sillä juuri kun on urakoinut sen "ensimmäisen lähetyksen" on jo seuraava lähetys odottamassa pakettiautomaatissa.
Kaiken tämän summaamisen jälkeen sitä vaan miettii, että mitä tekisin ilman koiriani?
Harrastaisinko sudokuja vai neulontaa? Niinno, harrastanhan nytkin sivujuonteena pyöräilyä ja uintia, mutta ne ovat siksi, että jaksaisin harrastaa koiraharrastusta. Hahah. Entäpä se lenkkeily sitten? Kilometrit tässä vaiheessa ovat 1790,7. Mitään uutta ennätystä ei ole siis sillä saralla tulossa. Kuten Peijaksen ortopedi toivoikin.
Juoksumatto = 51 x
Kuntopyörän päällä = 88 (vielä on joulukuuta jäljellä), kilometreissä 1028 km (toistaiseksi)
Portaissa = 6 x
Uintia = 8 x (vielä ehtii)
Miksi lasken näitä jumppasuoritteita? Osoittaakseni itselleni ja muille, että kyllä pystyy, jaksaa ja voi!
Ensikesää odotellessa!
Kiitos kaikille meidän mukana kulkeneille ja tsempanneille taas tästäkin vuodesta, kiitos!
Toki vielä on vuotta jäljellä, mutta ajattelin kerrankin olla hyvissä ajoin kaikissa summauksissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti