Kesän korvalla Peijaksen ortopedi pääsi perehtymään pinkeään päkiääni.
Tein vuonna 2020 uuden lenkkiennätyksen, joka oli 2404,2 km. Tänä vuonna lenkkeilimme 1885,9 km, joka on vuotta 2020 518,3 km vähemmän. Oikein sopivasti, kun kerran ortopedikin käski loiventaa lenkkeilyä!
Jo luonnollista lenkkeilyn vähentämistä tuli myös Caprin myötä, jonka noudin Suomeen Englannista elokuun 4. päivä. Itselleni on vakiintunut 6 kuukauden ikäraja; sitä nuoremman pennun kanssa emme tee mitään megalomaanisia remmimarsseja, mutta tuon rajapyykin jälkeen lenkkeilystä tulee yhtä pitkää aikuisten kanssa.
Olen siitä iloisessa asemassa tätä nykyä, että pääsen koirineni spiidaamaan Samuin pentujen kanssa vehmaisalla vantaalaisella salaisella niityllä sekä yhdessä Tarun poikien kanssa vantaalaisessa salaisessa metsässä.
Ihanan salaista ja sekin (eläin)lääkärin määräämää; taannoin Mauin juoksumattotrialin yhteydessä tuli määräys juoksuttaa poikaa neulaspoluilla sekä niityillä. Tätä ohjetta olemme noudattaneet tänä vuonna hyvin säntillisesti. Huomioineet oman päkiäni sekä Mauin tarpeet - muista pojistani puhumattakaan.
Ihanan salaista ja sekin (eläin)lääkärin määräämää; taannoin Mauin juoksumattotrialin yhteydessä tuli määräys juoksuttaa poikaa neulaspoluilla sekä niityillä. Tätä ohjetta olemme noudattaneet tänä vuonna hyvin säntillisesti. Huomioineet oman päkiäni sekä Mauin tarpeet - muista pojistani puhumattakaan.
The more the merrier - vai miten se sanotaan.
Hurjan kivaa on ollut kaikissa yhteiskinkereissä. Tänään viimeksi Tarun Baileyn ja Meemin kanssa puuskutettiin äkkikovalla hangella ja lenkkeiltiin päälle.
Hurjan kivaa on ollut kaikissa yhteiskinkereissä. Tänään viimeksi Tarun Baileyn ja Meemin kanssa puuskutettiin äkkikovalla hangella ja lenkkeiltiin päälle.
165 kertaa vuoden aikana sain pakotettua itseni uimaan, juoksemaan, kuntopyöräilemään, porrasjumppaan.
Pyöräilyä tuli lenkkeilyn päälle 1148 km. Hei, kaiken rehevyyden ja pyöreyden alla on lihaksia, jotka jaksaa ja venyy - ja paukkuu! Ja tykkää, kun niitä vähän "rääkätään"!
Pyöräilyä tuli lenkkeilyn päälle 1148 km. Hei, kaiken rehevyyden ja pyöreyden alla on lihaksia, jotka jaksaa ja venyy - ja paukkuu! Ja tykkää, kun niitä vähän "rääkätään"!
Rakastan sitä, että Maui sai minut innostumaan tähän kaikkeen.
Toki saan syyttää myös erästä Herbalife-rouvaa, joka jokunen vuosi sitten järjesti läheisellä koululla viikoittaisia jumppia. Hämmästyin, että menin ja tein ja jaksoin. Siitä kaikki lähti ja Maui piti huolen lopusta. Asioilla on tapana järjestyä, kuten sanotaan ja kun vain menee ja tekee, niin joku flow ( = virtauskokemus) hoitaa loput. Vaikka suklaata edelleen meneekin ja jäätelö maistuu, niin välillä ainakin joku suklaarivi ja jäätelöpallo sulaa kuntopyörän selkään.
Toki saan syyttää myös erästä Herbalife-rouvaa, joka jokunen vuosi sitten järjesti läheisellä koululla viikoittaisia jumppia. Hämmästyin, että menin ja tein ja jaksoin. Siitä kaikki lähti ja Maui piti huolen lopusta. Asioilla on tapana järjestyä, kuten sanotaan ja kun vain menee ja tekee, niin joku flow ( = virtauskokemus) hoitaa loput. Vaikka suklaata edelleen meneekin ja jäätelö maistuu, niin välillä ainakin joku suklaarivi ja jäätelöpallo sulaa kuntopyörän selkään.
Rakastan koirissani ylipäätään kaikkea.
Niiden rotua, rodun erilaisia nyansseja kussakin, rotutyypin variaatioita, erilaisia, rikkaita luonteenpiirteitä ja sitä, että ne ovat minun. Että olen löytänyt juuri ne, saanut juuri ne, ja saan viettää niiden kanssa elämääni arjessa ja joskus juhlassakin. Kävisinkö lenkeillä ilman niitä, tuskin. Jollei minun pitäisi puuskuttaa koiriani rata- ja maastokisoissa maalialueelta, kävisinkö pyöräilemässä ja uimasemassa. No tuskin. Nyt ei ainakaan naama enää niin punoita ja puuskutus käy kehän jälkeen kun on hieman arjessa itseään rasittanut yli TV:n edessä makaamisen.
Niiden rotua, rodun erilaisia nyansseja kussakin, rotutyypin variaatioita, erilaisia, rikkaita luonteenpiirteitä ja sitä, että ne ovat minun. Että olen löytänyt juuri ne, saanut juuri ne, ja saan viettää niiden kanssa elämääni arjessa ja joskus juhlassakin. Kävisinkö lenkeillä ilman niitä, tuskin. Jollei minun pitäisi puuskuttaa koiriani rata- ja maastokisoissa maalialueelta, kävisinkö pyöräilemässä ja uimasemassa. No tuskin. Nyt ei ainakaan naama enää niin punoita ja puuskutus käy kehän jälkeen kun on hieman arjessa itseään rasittanut yli TV:n edessä makaamisen.
Koiriani on kiittäminen monesta.
60-vuotispäivä lähestyy ja sitä vääjäämättä kelaa mennyttä. Kuinka silloin Jakin kanssa sitä, Jukun tätä ja Virin tuota. Facebook muistuttaa menneistä ja alleviivaa ollutta ja mennyttä. Hurjan kiitollisena kelaan menneitä tapahtumia ja katson silmät joskus kyyneltyen menneiden koirieni kuvia. Joskus suru valtaa mielen, kun vaikkapa ajattelen, että en SILLOIN kylliksi arvostanut sitä, mitä minulla oli. Kunpa oppisin näkemään kulloisenkin hyvän kaiken kritiikin alta. Kerran eräs ulkomuototuomari soimasi minua siitä, etten näe omien koirieni virheitä. Voin sanoa, että en tiedä mitään kamalampaa kuin sen, että näkee VAIN ne virheet. Been there, done that. Kun pääsin virheiden näkemisen ikeestä, elo on ollut heti helpompaa. Kuinka paljon hyvää kaikissa koirissamme onkaan. Överikulmausten, liian pitkän lanneosan, pystyyn pyrkivien korvien ja LTV-muutosten saati lonkkamaljojen hienoisten mataluuksien jälkeen on ihanaa todeta, että kokonaisuus on sittenkin tärkein ja joskus koiramme jokin yksittäinen ominaisuus tai luonteenpiirre peittoaa KAIKEN. Ihan kaiken.
Jokainen koirani, jokainen vuosi, kaikki yhdessä koettu ja eletty tuo aina JONKIN oivalluksen. Se on koirien kanssa elämisessä ihan parasta. Olen nöyränä ja kiitollisena ihan jokaisen koirani edessä.
Jokainen koirani, jokainen vuosi, kaikki yhdessä koettu ja eletty tuo aina JONKIN oivalluksen. Se on koirien kanssa elämisessä ihan parasta. Olen nöyränä ja kiitollisena ihan jokaisen koirani edessä.
Tänä vuonna emme saavuttaneet Mauille KV-aikaa emmekä Samuille maastoserttiä.
Lähellä se oli. Maukun SB oli 19,57 ja Samuin 422 pistettä.
Pääsisinkö ilman koiriani jännittämään ikinä näin paljon? Ajamaan kisapaikoille, länkyttämään tuttujen ja tuntemattomien kanssa kisan tiimellyksessä, kokemaan ja aistimaan tunnelmaa, virittäytymään siihen, käymään ylipäätään läpi kaikkea sitä hienoa, mitä koiran kanssa voi? No en.
Kisavuodet, näyttelyt ja kinkerit seuraavat toisiaan. Kukin vuosi on yhtä hieno, jokainen kokemus yhtä huikea.
Kisavuodet, näyttelyt ja kinkerit seuraavat toisiaan. Kukin vuosi on yhtä hieno, jokainen kokemus yhtä huikea.
Itselleni YKSI merkityksellisimmistä koiristani on Maui.
Siksi tämän postauksen kaikki kuvat ovat Mauista. Maui VEI MINUT MENNESSÄÄN. Minulle ei jäänyt vaihtoehtoja. Se oli vietävä maastokisoihin, radalle ja näyttelyihinkin. Maun kanssa on treenannut Suomen huippujunnuhandlereita ja no, ovat todenneet, että "hauska koira". Maui on hyvin omintakeinen makeinen ja sen luonne, tapa toimia ja elää on hyvin persoonallinen. Muutamat ovat sanoneet koiraa työlääksi. Sitä se varmasti onkin. Kolme tai neljä vuotta sitä yritettiin asetella kehään - kunnes tajuttiin (tajusin), että se haluaa asetella itse itsensä. Ja sillä on omat, hyvin vaativat, kehänamit. Mauilla on oltava pala paistettua kanankaulaa.
Ja ihan ilman mitään sen kummempia yrittämisiä ja manööverejä tämä persoonallinen Maukkuli on napsinut itselleen niin Liettuan kuin Vironkin valioarvot. Maui ei jätä ketään kylmäksi. Päinvastoin. Kisapaikalla sen kanssa hiki virtaa.
Siksi tämän postauksen kaikki kuvat ovat Mauista. Maui VEI MINUT MENNESSÄÄN. Minulle ei jäänyt vaihtoehtoja. Se oli vietävä maastokisoihin, radalle ja näyttelyihinkin. Maun kanssa on treenannut Suomen huippujunnuhandlereita ja no, ovat todenneet, että "hauska koira". Maui on hyvin omintakeinen makeinen ja sen luonne, tapa toimia ja elää on hyvin persoonallinen. Muutamat ovat sanoneet koiraa työlääksi. Sitä se varmasti onkin. Kolme tai neljä vuotta sitä yritettiin asetella kehään - kunnes tajuttiin (tajusin), että se haluaa asetella itse itsensä. Ja sillä on omat, hyvin vaativat, kehänamit. Mauilla on oltava pala paistettua kanankaulaa.
Ja ihan ilman mitään sen kummempia yrittämisiä ja manööverejä tämä persoonallinen Maukkuli on napsinut itselleen niin Liettuan kuin Vironkin valioarvot. Maui ei jätä ketään kylmäksi. Päinvastoin. Kisapaikalla sen kanssa hiki virtaa.
Koirissa parasta on se, että kun antaa, saa.
Tämä toteutuu täydellisesti Mauin kanssa. Ja Huiman, Balin, Samuin ja Caprin. Olen sijoittanut koiriini paljon rahaa, panostusta, aikaa ja treeniä. Mutta kaikki se, mitä olen saanut takaisin, on ollut mittaamattoman arvokasta. Olen ensinnäkin saanut tutustua monen ihanan yksilön kautta rotuun, elää niiden kanssa arkea ja juhlaa - ja kokea yhteenkuuluvuutta, iloa, rakkautta ja joskus tuskaakin. Kaikki on ollut sen arvoista!
Puhumattakaan siitä, että kuinka paljon olen saanut tutustua rodun parissa oleviin ihaniin ihmisiin, omien koirieni jälkeläisiin ja olla whippetyhteistyössä aina Englantia ja Australiaa myöten.
Älkää siis ihmetelkö, kuinka jankkaan kiitollisuuttani. Rodulle, sen ihmisille ja kaikelle missä on whippet-leima!
Jouluaaton tunnelmia, ja vain Samui paikalla. Rentona TV:n ääressä.
Ja tässä Samui viettää Uutta Vuotta rakettien räiskeessä.
Mauin kuvat yllä:
Antti Ruotsalo, Tuula Heino-Kyllönen ja Anssi Ketomäki
Antti Ruotsalo, Tuula Heino-Kyllönen ja Anssi Ketomäki
Oikein Hyvää ja Antoisaa Uutta Vuotta 2022! Ja älyttömän paljon kiitoksia kaikille KANSSAHARRASTAJILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti