Vihdoin viimein pääsimme matkaan. Narvan näytelmäilmot oli maksettu ja pistetty sisään vasta 1,5 vuotta sitten...
Siinä oli Samuli ehtinyt tulla Viron valioksi välissä ja saalistaa Cacibejakin riittävästi, mutta hotelli Inger oli aikoinaan vaatinut (!) hotellimaksut etukäteen ja niitä oli yritetty suomeksi/englanniksi/viroksi/venäjäksi saada edes osittain takaisin, mutta ei. Ei vaan lähtenyt. Hotelli jäi roikkumaan, laiva peruttiin välillä ja varattiin uudelleen, näyttelyilmot menivät talvelta keväälle, keväältä kesälle, kesältä syksyyn...
Lähdettävä oli, kun vihdoin tuli vihreää valoa.
Lunastamaan maksetut ilmot ja hotellit ja hakemaan jotain glooriaa tähän kaiken ankeuden keskelle. Kolmas, neljäs, viides ja kuudes Covid-aalto kuritti ja kurittaa suomalaisia ja koko maailmaa ja ole siinä sitten.
Laivalla pojat ottivat juuri niin rennosti, kuin olin ajatellutkin. Meri-ilmaa nuuskittiin ja kovalla laivakannella pötköteltiin reporankoina. Piipahdimme jollain kannella ja henkilökunnan kanssa kävi juuri niin kuin Samuin kanssa voi odottaakin:
Samui on Samui vaikka voissa paistaisi. Sanopa sille "moi" niin Samppalinna halaa oitis! Tätä laivan henkilökuntaan kuuluvaa nauratti suuresti koirieni lempinimet "Samppa ja Maukka vaan" - Minä nauran noita nimiä kyllä vielä illallakin!Tuli tepastettua kumpanakin näytelmäaamuna ihan reippaat aamulenkit ja pojat olivat tietysti heti valmiina ja innokkaina nuuskuttamaan Narvan kuivuneita nurmia ja katselemaan maisemia.
tuomari Dina Korna, EE
sunnuntaina Samui oli jälleen VSP kera Cacibin, Maui PU4 ja SERT(!!). ROP oli Born To Charm Suzett
tuomari Kimmo Mustonen, FI
Iso kiitos Heidille, joka huolehti Huimasta, Balista ja kaikista kukistakin (!) ollessamme reissussa ja tietysti kiitos myös kämppis ja Toyota Avensis, että päästiin ylipäätään reissuun! Ilman autoa (ja kuskia) on paha lähteä mihinkään. Koiranhoitajasta puhumattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti