Minkäs teet. Äsken käsittelin kuvarupeamaa; siirsin tavaraa koneelta 1geehen. Jaksoin 2,5 tuntia. Sitten vastaan tuli kuvakansio, joka oli kuvattu 5.7. - eikä kuvia oltu muokattu. Tai no, osa oli, mutta suurin osa möllötti nelimegaisina odottaen pienentämistä ja nimeämistä. Suljin kansion ja tulin tänne.
Tulihan piipahdettua Kuopiossa. Kuvassa kukkaloistoa paikallisesta puistosta.
Balin ja allekirjoittaneen osalta reissu oli palkintoköyhähkö, mutta tapahtumia oli senkin edestä. Olin talven pimeinä tunteina saanut päähäni lähteä Kuopioon Cacib-jahtiin, mahdollisuuksia kun oli tarjolla kolme. Tosin kevään aikana Cacibeja tuli juuri, kun niitä vähiten odotti. Sikäli onni onnettomuudessa, koska Kuopiossa Cacibit eivät olleet lähelläkään!
Kuopio on kaunis kaupunki ja siellä tulikin tepastettua mojovat iltalenkit Mian ja Timon sekä koiralauman kera. Perjantaina 4,8 km ja la 5,3 km. Tähän sitten päälle hiihtäminen parkkipaikalta itse kehään, sanoisin puoli kilometriä suuntaansa. Ravirata oli ihanasti kallellaan ja sitähän riitti, kehämme oli sopivasti radan puolivälissä. Hyvä että hiihtämistä riitti, sillä possumunkit olivat pulleita ja ravintola-annokset isoja.
Sanna oli lystikäs ja rento matkakumppani.
Eipä paljon haitannut, että häkkipedit jäivät päiväksi auton katolle ja kastuivat läpimäriksi. Mitä nyt auto haisi hiukan vanhalle ja mädäntyneelle saappaalle, mutta mitäs pienistä. Hotellihuoneessamme haisi sensijaan tuttu ja turvallinen whippetin suolistoaromi, mitä varmasti koko iloinen poikatrio päästeli; Bali, Pluto ja Vito.
Meikäläinen tuuletteli hysteerisesti tunkien tyynyjä ikkunan väliin ja pojat haukkuivat. Ikkunan takana oli niille ohjelmaa kerrakseen ja pihalla olevissa autoissa meteliä piisasi. Kylläpä olikin äänekästä koiraporukkaa. Siinä allekirjoittaneelta pääsi erittäin äänekäs säikähdys kun läpeensä kyllästyneen näköinen rouva työnsi noin neljä kerrosta bokseja hissin ovea kohti ja noin 16 pommia rätkähti räkyttämään. Että olikin kimeät äänet. Samaiset pommit muuten pommittivat hotellikäytäväämme. Eräänä aamuna käytävältä nimittäin löytyi pommin kokoinen sikari, jonka entisenä hotellisiivoojana muitta mutkitta pussitin.
Sannan juhliessa serttejä, valioitumista, sijoituksia ja Mustin ja Mirrin lahjaseteleitä TOISEN Sannan kanssa, joka juhli serttejä, valioitumista ja sijoituksia ja Mustin ja Mirrin lahjaseteleitä meikäläinen marssi Kuopion kaunista rantaviivaa.
Hain mm. perjantaina läheisestä Kreeta-ravintolasta lohiannoksen hotellihuoneeseen. Annos oli niin mehevän maukas, että seuraavana päivänä sovin tehokaksikko Karin ja Katariinan kanssa treffit Kreetalle. Eikun ravintola Kreetaan. Annu tuli tietenkin mukana, joten nelistimme ihanat annokset yhdessä ja nauroimme whippetmaailman ilmiöille ja ehkä jopa paransimme sitä hiukan - nyökytellen toinen toistemme oivalluksille.
Ja sen kerran kun minä istun matkalla tovin ravintolassa.... puolitoista tuntia taisimme ehtiä olla, kun hotellin respasta soitetaan; koiranne ovat karanneet!
Siinä lohiannos ja bananasplit sulivat kun kiidin juoksujalkaa hotellille. Niin se sitten oli ja kävi, että Vitoa oli alkanut tylsistyttää ja se oli pyytänyt Balin messiin ja yhteistuumin nämä kaksi olivat lähteneet hotellihuoneesta livohkaan. Sanna oli autuaan tietämättömänä raviradalla pyörähtelemässä Pluton kanssa ravirataa ehkäpä nyt toiseen suuntaan ja meikäläinen lähti rangaistuksena lenkittämään poikakaksikkoa jälleen väsyksiin.
Sunnuntaina ehdimme vielä ruokailla rantaravintolassa ennen kuin lähdimme viemään nyt hieman kasvanutta koiraporukkaa takaisin kotikonnuille, nimittäin Aida oli liittynyt juoksutuoksuineen laumaan. Tuoksut sekoittivat yhden pojan pään siihen malliin, että Aida matkusti sylissäni kotimatkan. Suloinen nappisilmä Aida.
Ai miten ne kehät menivät Balin osalta? Eikös siellä pärjännyt moni tuttu hienosti?
Justiinsa. Herra Mannucci oli päättänyt jakaa TRIANGLE-ilosanomaa vähän jokaiselle ja opasti kernaasti, kuuluvasti ja näyttävästi miten kolmio tehdään. Arvostelut olivat kolme lausetta koiran virheitä ja yrittipä hän soveltaa ihan omia koiranäyttelysääntöjäkin. Balille perjantailta EH, koska koirassa ei about ollut mitään hyvää.
Sannalle pätkähti koko potti, Vito valioitui komeasti PU1-pallilta ja nappasi Cacibin.
Lauantaina virolaisella Ingatädilla arvostelut olivat pitkiä ja Balistakin alkoi löytyä positiivista sanottavaa, kuten Pleasing male. Excellent type and proportions. Perjantain "Sufficient neck" oli yön aikana muotoutunut ja Ingatädin mielestä se oli nyt "Excellent neck". Body condition oli myös excellent, kyllä se näillä lenkkeilyillä kuuluukin olla. Balille tältä päivältä tuloksena ERI/-
Sannan Pluto pamautti lauantailta sertin ja saman meni ja teki toisen Sannan koira, Arla.
Sunnuntaina alkoi olla jo melko hapokasta. Puuroaamiaisen jälkeen olisi tarvittu pakastinkylmät teepussit silmien alle - silmien alla alkoi nimittäin univelka näkyä - tai sanoisinko roikkua. Yritin siinä aamulla ottaa pienet hapetukset ja kymmenen minuutin joogan kehän laidalla - mutta koska otsassani lukee; "Haluatko avautua minulle" - tuli nuori neito talouspaperikärryjen kanssa luokseni ja eteeni, aamuvirkeällä äänellä kysyen missä on "sen ja sen rodun kehä". Ennen kuin siinä ehti kissaa sanoa, oli neito istunut viereeni ja alkoi kertoa valtavista kävelymääristä, mitä raviradalla on tullut päivittäin marssittua. Taisi tyttö puhua ihan 30 kilometristä/päivä! Siinä tuli lisäksi kuultua muutama wc-paperitarina, kuinka "ihmiset valittavat jatkuvasti kun ei ole paperia" - meitä on liian vähän, tyttö parahti ja pian olikin jo kenkä ja sukka pois jalasta ja rakot olivat rivissä; "katso, tässä on kolme".
Peer Gynt viljeli onneksi hänkin excellent -sanaa mukavasti, nimittäin paljasjalkainen Massimiliano aiheutti minussa elinikäiset traumat. Balilta löytyi Peer-sedän toimesta excellent chest ja fore chest ja sound mover-kommentinkin sai - vaikka olin aamutuimaan poistanut Balin tassusta kivenkin. On se machine. Mun matkakoira Bali. Sitä ei pikkuasiat hätkäytä. Kunhan ei nyt vain olisi ovea oppinut avaamaan. LOL
Balille sunnuntailtakin ERI/-.
Sanna & Sanna patsasteli jälleen PU- ja PN -kehissä ja serttiä tuli ovista ja ikkunoista. Arlasta leivottiin sunnuntaina Hupipupsivalio numero 18.
Ihan huikeeta.
Kamalinta tässä reissaamisessa on se, että parin lepopäivän jälkeen voisi välittömästi, kulkematta lähtöruudun kautta, lähteä uudelleen.
Kiitos ja kulaus. Tämän blogipostauksen aikana on juotu lähes litra ananasmehua.
Kuopiossa poksuivat kuoharit - ehkä tässä pitää alkaa ostella poksuvia matkaan. Poksautella kun voi aina yhdessä tai erikseen, iloon ja eehoohon. Poksuva piristää aina!
Iso kiitos matkan kapteenille Sannalle ja kaikille jotka piristivät päivää, iltaa, lenkkiä, kehänlaitaa. Mahtavan rodun parissa on mahtavia tyyppejä. Poksauttelemisiin!
Isoista isoin kiitos ihana ja kaunis Bali, mun maanmainio matkakoira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti