Koiramme 1-2 2012 tarjosi mielenkiintoisen lukuhetken ylläolevan otsikon parissa.
Jutun on kirjoittanut
Katri Syvärinen.
Alkuperäisen tekstin lyhentäminen ja tiivistäminen sekä kursivoinnit allekirjoittaneen.
Perinteisesti koiran tapakasvatukseen ja peruskoulutukseen on lainattu mallia susilaumasta, jossa lauman hierarkia on voimakas. Muuttuuko tilanne kun kyseesä on ihmisten ja koirien muodostama lauma? Onko ihmisen syytä olla koiralauman johtaja?
Johtajuuden merkityksestä käydään koulutusmaailmassa keskustelua, ja eri tahoilla on asiasta erilaisia näkemyksiä.
Yliopistollisen eläinsairaalan käyttäytymisklinikan johtaja, eläinten käyttäytymistieteilijä
David Appleby painottaa, että ajatus kesyttämättömään luontoon ja laumanjohtajaksi palaamisesta ei ole tarpeen. Koirat ovat domestikoituneita eläimiä, jotka ovat Applebyn mielestä sopeutuneet elämään ihmisen kanssa eivätkä käyttäydy susilauman tavoin.
a.
Yli 30 vuotta koiramaailmassa toiminut Palveluskoiraliiton puheenjohtaja ja Kennelliiton hallituksen jäsen
Tapio Toivola puolestaan on huomannut, että johtajuudesta luopuminen on aiheuttanut viime vuosina ongelmia. Koulutusmenetelmät ovat Toivolan mielestä menneet monelta osin positiiviseen suuntaan, mutta hän toivoo, että johtajuus säilyisi yhä peruskasvatuksen ja -koulutuksen tavoitteena.
a.
Davin Appleby puolestaan kertoo, että johtajuusongelmaksi tulkitaan monenlaisia käyttäytymishäiriöitä ja suurin osa tulkinnoista on virheellisiä.
- Ei-toivotun käyttäytymisen luokittelu johtajuusongelmaksi ei automaattisesti tarkoita fyysisen väkivallan käyttöä, mutta ääritapauksissa väärin tulkittuja oireita pyritään hoitamaan fyysisellä voimankäytöllä.
Koiran satuttaminen uhkaa sen hyvinvointia ja samalla ihmisen ja koiran välistä suhdetta. Tällöin ei toteudu se tavoite, että ihminen ja koira ovat toisilleen hyviä seuralaisia. Molempien elämänlaatu heikkenee.
Myös voimakas henkinen johtajuuden osoittaminen saattaa aiheuttaa sen, että omistaja aiheuttaa koirassa ahdistusta. - Tällöin koira saattaa jopa vaikuttaa tavallista kiintyneemmältä omistajaansa, koska se on levoton ja pyrkii tyynnyttelemään omistajaansa.
Applebyn mukaan ei ole kyse siitä, etteikö dominanssia olisi lainkaan olemassa, mutta eri asia on, miten se määritellään. Koira luokitellaan helposti dominoivaksi, ja sen jälkeen hoidetaan kaikkea ei-toivottua käyttäytymistä johtajuusongelmana.
Mikään koira ei kuitenkaan ole jatkuvasti dominoiva, vaan se on huomattavasti älykkäämpi ja monimutkaisempi eläin.
Yksinkertaista koiran leimaamista tietynlaiseksi olisi syytä välttää ja perehtyä mieluummin tarkemmin sen käyttäytymiseen ja tunnetiloihin kullakin hetkellä.
- Jos ongelma johtuu jostakin tietystä tunnetilasta, kuten pelosta, mutta sitä hoidetaan väärän tulkinnan vuoksi johtajuusongelmana, voi olla, että pelko purkautuu myöhemmin jonakin muuna käyttäytymishäiriönä.
Johtajuusongelmiin ei pitäisi vedota, jos koira on puolustuskannalla pelätessään omistajansa aikeita. Näin käy usein, kun omistaja käyttää rankaisemista estääkseen ei-toivotun käytöksen. Johtajuusongelmista ei pitäisi myöskään puhua, kun todellinen ongelma on se, että koira on riippuvainen omistajastaan ja tämän huomiosta.
Koira oppii usein ei-toivottuja käytöstapoja kiinnittääkseen tai säilyttääkseen omistajansa huomion.
Kun ei-toivottua käytöstä pyritään estämään osoittamalla johtajuutta ankarin keinoin, koira voi stressaantua ja sen mieliala voi riippua entistä enemmän omistajan huomiosta. Tällöin ei-toivottu käytös lisääntyy, kun koira pyrkii saamaan huomiota.
a.
Todellinen ongelma on yleensä muualla kuin ihmisen ja koiran välisen asetelman epäselvyydessä. Esimerkiksi koira, joka puolustaa paikkaansa tai luutaan, saattaa todennäköisesti tuntea ennemmin
resurssien menettämisen pelkoa kuin puolustushalua dominanssin vuoksi.
- Tärkeä kouluttamisen keino on se, miten kontrolloidaan koiran tavoittelemia resursseja, kuten ruokaa, tilaa ja ihmisen huomiota. Ja muistaa, että resurssien arvo koiran silmissä vaihtelee eri tilanteissa.
Sillä ei ole merkitystä, kuka kulkee ovesta ensin tai kuka syö ensin: pääasia, että koira on osannut käyttäytyä toivotulla tavalla, ennen kuin se saa ruokaa tai pääsee ulosta ovesta.
a.
Ihmisen tulee keskittyä siihen käyttäytymiseen, jota koiralta haluaa, eikä siihen, jota ei haluta. Ei-toivotusta käyttäytymisestä rankaisemisen sijaan opetetaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän.
Palveluskoiraliiton puheenjohtaja ja palveluskoirakokeiden ylituomari Tapio Toivola:
- Siitä aiheutuu usein ongelmia, jos ihminen luopuu laumanjohtajuudestaan. Jotta koirien kanssa voi säällisesti elää, asua ja liikkua, pitää olla koiralle täysin selvää, että ihminen on lauman johtaja. Hän määrittelee reunaehdot, pitää niistä joka kerta kiinni ja ratkaisee vastaan tulevat tilanteet. Koira ei siihen laumanjohtajana pysty, vaikka haluaisikin. Se tarvitsee ohjausta, Toivola toteaa.
- Johtajuus ei saa perustua pelkoon.
Koiralla pitää olla hyvä olla ihmisen lähellä. Jos koira on ihmisen lähellä siksi, että se on ainoa paikka jossa sitä ei rankaista, silloin ihminen ei ole oivaltanut kouluttamisen ideaa.
Myös Toivola toteaa, että sillä, kuka kulkee ovesta ensimmäisenä, ei ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa.
- Koulutuksessa edetään palkitsemisen kautta. Kuitenkin jos koira puolustaa kuppiaan, ei anna keppiä tai lelua pois tai ei tule suosiolla alas sängyltä, voit tulkita, että olet menettämässä johtajuuden. Tällöin koiralle osoitetaan ilmeillä ja eleillä, että nyt tuli tehtyä väärin.
a.
Tapio Toivola on seurannut koirien käyttäytymisen kehitystä huolestuneena. Kentällä näkee yhä enemmän koiria, jotka eivät ole ohjaajiensa hallinnassa. Aggressiivinen käyttäytyminen on lisääntynyt ja sen huomaa palveluskoirakokeissa, miten koirat reagoivat tuomarin tekemään tarkastukseen. Jopa SM-tasolla koira saattaa purra sekä ohjaajaa että tuomaria. Koirat myös käyvät kokeissa yhä useammin toistensa kimppuun.
Syitä käyttäytymisongelmien lisääntymiseen on Toivolan arvion mukaan lukuisia.
Koiranjalostus on yksi ongelma: siinä olisi jo kauan sitten pitänyt korostaa luonteen merkitystä. Joissain roduissa ja lajeissa suorastaan ihannoidaan yliteräviä koiria.
- Johtajuudesta luopuminen on mielestäni yksi lisääntyneiden ongelmien syy. Johtajuutta ei osata tai uskalleta ottaa, ja seurauksia näkee kaikkien koirarotujen parissa.
Myös koiralajien urheilulliset tavoitteet ohjaavat koirien käyttäytymistä huonoon suuntaan. Kokeissa pärjäävät koirat, joiden energiamäärä vaatii koko ajan jonkin kohteen energian purkamiseksi. Nopeaa, hektistä suoritusta suositaan, ja koirien energiaa ei haluta vähentää komentamalla.
a.
Toivola kannattaa uusia positiivisia, koiran huomioivia koulutustapoja, mutta nyt hänen mielestään on menty liikaakin sallivaan äärilaitaan, jossa koiraa ei uskalleta kontrolloida.
a.
Lopuksi
Tapio Eerola kommentoi omalla Täällä vartioin minä -palstallaan juttua näin:
David Appleby korostaa, että palkkion antaminen ja pidättäminen on toimiva koulutusmetodi kaikille koirille. Se on totta, mutta tavallisen kansalaisen koirankoulutustaito ja viitseliäisyys loppuvat usein tasan tähän. Omistajalla menee sormi suuhun kun voimakkaampi vietti alkaa viedä koiraa ja jokin muu asia kiinnostaa makupalaa enemmän. Arkielämässä näkeekin turhan usein ei-toivotulla tavalla käyttäytyvän koiran, jolle omistaja avuttoman kaavamaisesti tyrkyttää kokoajan palkkiota.
Tavallisen kansalaisen onkin varminta olla koiransa laumanjohtaja, joka jo pennun tapakasvatusvaiheessa varmistaa, että koira on omistajansa hallinnassa. Johtajuus ei tarkoita väkivallan käyttöä, vaan luottamuksen saavuttamista puhumalla sekä opitun ja sovitun seurantaa.
Ja miksi koirakoulukuntien väliin ei jo avaudu kolmatta tietä? Jos
Cesar Millan vetää yli 10.000 suomalaista koiranomistajaa tulevaan "konserttiinsa", eikö se kerro arvotyhjiöstä koirien tapakasvatuksessa ja koulutuksessa. Johtajuus on julistettu harhaopiksi ja tilalle tarjotut uudet opit koetaan liian vaikeiksi ja korkealentoisiksi. Koiranomistajat kuitenkin janoavat toimivia menetelmiä ja kerääntyvät kuuntelemaan taikuria, joka ottaa koirat haltuunsa niitä tökkimällä ja omalaatuisesti suhauttelemalla.
Kohtuus-koulukunnan koiran tapakasvatusteorian ja käytännön menetelmät voisi jo joku kirjoittaa vaikkapa kirjaksi.
---------------------------------------------------------
Yksi esimerkki tulee mieleeni: olin isossa koirapuistossa koirineni ja paikalla oli erittäin aktiivinen ja innokas 6-kuinen russeli. Se seurasi iloisena laumaani ja leikki leikkimästä päästyä nuorimman koirani kanssa. Omistaja seisoi keskellä koirapuistoa paikallaan ja huuteli jatkuvasti koiraansa nimeltä, yrittäen saada sen tulemaan luokseen. Kun olin kiertänyt oman laumani kanssa takaisin koirapuiston keskelle -russelin ollessa kokoajan laumani jatkona- kysyin omistajalta ystävällisesti: Saanko neuvoa? Omistajan vastattua myöntävästi, sanoin, että koiraa kannattaisi kutsua silloin, kun se on "kuulolla". Nyt kun huudat kokoajan sen nimeä, se oppii, että "huuteletkin vain huvikseen ja tulla voi sitten, kun itseä huvittaa".
Omasta mielestäni yksi koiranpidon peruspilareita onkin se, kuinka tehdä itsestään Niin Hyvä Tyyppi koiran silmissä, että kuunteleminen kannattaa (aina) ja äänen lähteen luokse on mukava mennä! (namitus + kontaktiharjoitukset ensin häiriöttömässä ympäristössä) Ja se, että luoksekutsua ei tehdä "varmuuden vuoksi" tai "omaa epävarmuuttaan", vaan vain tosi mielellä ja silloin, kun koira
pitää saada kiinni.
Kuvituskuva Asta Simonelyte
