Have a lovely day, my dear Pirre!
wishes: Anita, Hula, Hupi, Luxi and Huima
17.10.2011
Happy birthday, Viri!
Have a lovely day, my dear Pirre!
wishes: Anita, Hula, Hupi, Luxi and Huima
11.10.2011
Kenzolan lehdistökatsaus - Helsingin Sanomat tänään 11.10.2011
Aloitetaan liki kokosivun mainoksesta otsikolla: Tervetuloa turkistilalle!
Mainos on Suomen Turkiseläinten kasvattajain liiton maksama ja siinä on iso värikuva, jossa iloisesti hymyilevä nuorimies pitää turkiseläintä sylissään.
Mainoksessa on listattuna useita turkistilojen vierailupaikkakuntia ja pyydetään ilmoittautumaan puhelimitse tilakäynneille.
"Turkiseläinten kasvatuksesta on monella ihmisellä mielipide, mutta aika harvat ovat omin silmin päässeet näkemään, miten ja millaisessa ympäristössä se tapahtuu. Nyt haluamme tarjota sinulle tilaisuuden siihen."
Mainos päättyy tekstiin:
"Turkistilat ovat perheyrityksiä, ja ala työllistää suoraan ja välillisesti yli 15 000 suomalaista. Turkisten vienti tuo Suomeen vuosittain 300 miljoonan euron tulot.
Ilmoittaudu vierailulle ja ota kamerakin mukaan - tilalla voit kuvata täysin vapaasti".
-----------------------------------------------------------------
En kyllä menisi, vaikka maksettaisi. Vielä vähemmän ottaisin kameraa mukaan ja kuvaisin eläimiä ja niiden oloja.
Ymmärrän turkistuottajien hakevan alalle nostetta ja varsinkin, kun monessa maassa tarhaus on jo kielletty ja tullaan toivottavasti pian kieltämään myös Suomessa.
Valitettavasti en tiedä mitään turhempaa, kuin turkki, turkispäähine, puuhka tai mitä niitä nyt onkaan. Ja vaikka olenkin toimittajahenkinen, ja vastustan mustavalkoista ajattelua, en yksinkertaisesti "halua" muuttaa mielipidettäni turkistarhauksesta. Ihmisellä on toki "oikeus" hankkia elinkeinonsa haluamallaan tavalla, mutta mieluummin ottaisin kutsun vastaan luomuvihannestilalle tai pajukoriyritykseen.
-----------------------------------------------------------------
Seppo Turunen kirjoittaa Mielipide-sivulla:
"Koiria arvioidaan olevan maapallolla 600 miljoonaa, kissoja tätäkin enemmän. Niitä myös villiytyy ja ne levittävät tauteja luonnonvaraisiin eläimiin.
Maapallolla lisääntyvät nykyisin ennen muuta ihmiset, huonosti kierrätykseen sopivat jätteet ja lemmikkieläimet. Luonnonvaraisten eläinten lukumäärä vähenee. Yhtenä syynä siihen on valitettavasti juuri lemmikkiharrastus.
Ilmapiiri yhteiskunnassa on yksiselitteisen myönteinen lemmikkieläimiä kohtaan. Olemme siksi tavallaan sokeita asian kielteisille puolille. Media ylläpitää lemmikkimyönteisyyttä varmaankin myös siksi, että lemmikkibisnes on suuri taloudellinen vaikuttaja. Koirien ja kissojen tuotanto on liiketoimintaa, jolloin sen ongelmiin, kuten perinnöllisesti sairaiden rotujen tuottamiseen, on vaikea puuttua".
-----------------------------------------------------------------
En ole ihan varma, kuinka kieli poskessa yo. juttu (toki yllä siinä vain osa) on kirjoitettu. Onko todellakin tieteellisesti -tai muutenkaan- todistettu, että lemmikkieläimet ovat uhka luonnolle? Mitä tulee yhteiskunnan ilmapiirin myönteisyyteen lemmikkieläimiä kohtaan, en ihan allekirjoita tätäkään. Vaikka voihan olla, että Suomen Kennelliitto innostuu Suomen Turkiseläintuottajien tapaan tekemään mainoksen, jossa kehotetaan ottamaan kamera (ja laskukone) mukaan tarkalla seulalla valittuihin suomalaisiin kenneleihin? Harva kun koiraharrastuksesta ja niiden jalostuksesta juuri mitään tietää -ja nimenomaan sitä, kuinka rahaavievä harrastus koiraharrastus yleensäkin on.
a.
Mitä taas tulee mediaan niin silloin tällöin kun TV-kuvausryhmät ovat paikalla harrasteissa, syntyneet jutut ovat pintaraapaisuja, ja omistajat kilvan kertovat toimittajalle lyhyitä -ja nekin leikattuja- kommentteja. Esitysaika on aamulla kello 08.00, ohjelman pituus 15 minuuttia, tai sitten 10-uutisten kevennyksessä on katsojia huvittava pätkä konekarhusta ja chihuahuasta, joka sitä pontevasti haukkuu.
a.
Viimeiseen lauseeseen yhdyn jossain määrin, vaikka en koiraharrastusta liiketoimintana näekään. Rakentavaa kritiikkiä on äärimmäisen hankala antaa, yleensäkin osata antaa. Ei minullakaan siihen sabluunaa ole; yhtä paljon kuin on koiria ja rotuja, jotka eivät ole hanskassa ja joiden kasvatus on kyseenalaista, yhtä paljon on ihmisiä, jotka pilaavat koiransa ja kasvattavat koiria itsekkäästi.
Koiratietoisuutta olisi siis syytä lisätä ja median tuoda kaikkia alaan liittyviä ilmiöitä syventävästi esiin.
Avoimuus on koiraharrastuksessakin kaiken a ja o ja esimerkiksi tänäpäivänä monessakin rodussa tehtävät terveystutkimukset sellainen alue ja aihe, jota koirayhdistykset ilahduttavassa määrin painottavat ja tuovat esiin.
------------------------------------------------------------------
Niko Kettunen on tehnyt Tiede-sivulle laajan artikkelin otsikolla Miksi ihmisestä tulee homoseksuaali? Artikkelissa on haastateltu erityispedagogiikan dosentti Juhani E. Lehtoa ja filosofian tohtori Teemu Keskisarjaa. Juttu on pitkä ja lainaan tässä vain yhtä, mielenkiintoista kohtaa laajassa artikkelissa:
"Homomiehet ovat keskimääräistä enemmän tekemisissä taiteiden kanssa. Kun homo tuntee erilaisuutta lapsesta asti, hän alkaa nähdä elämää toisin, ja se voi olla myös taiteellisen inspiraation lähde. Taidepiirit ovat aina myös olleet suvaitsevaisia homoja kohtaan.
Laveasti voi sanoa, että monet persoonallisuus- ja kykytekijät ohjaavat homoja naisvaltaisille aloille. Siellä myös ollaan suvaitsevampia homoja kohtaan".
------------------------------------------------------------------
Samaisella Tiede-sivulla on alaotsikon Tiedon jyvä -alla seuraava juttu:
Luonnonlääkkeitä saa vain tietyistä kasviheimoista
"Nykyään myytävistä lääkkeistä noin puolet ovat peräisin luonnosta. Lääkeaineet ovat löytyneet bakteereja, sieniä, lehtiä ja yrttejä tutkimalla.
Tällainen on esimerkiksi kaikille tuttu kipulääke Aspirin. Sen vaikuttava aine saadaan pajun kuoresta."
------------------------------------------------------------------
Aina sitä oppii uutta!
Päätän lehdistökatsaukseni tähän.
Kuvituskuva Mari Kääriäinen
10.10.2011
Kameran tyhjäys - oletko 30.000:s kävijä?
Kameran kortin vihoviimeiset tässä - ja jos kohdallasi vasemmalla ylhäällä oleva laskuri näyttää lukua 30.000 laita viestiä, saat pantapalkinnon - edellyttäen, että kelpaa! :D Keep on clicking!
a.
Hei haloo, nyt nukkumaan!
Luxi haukottelee aamuauringossa. Möksä on kiva lepuuttelumesta, tuo kevythäkki on nyt kämpässä kokoajan auki ja erityisesti Luxin, Huiman ja Hupin lempipaikka. :)
Viheriä softshell-takki on muuttanut Kenzolaan asianmukaisine painatuksineen.
Tahdotko tämän? Jos olet 30.000:s kävijä, saat sen.
a.
Luxi haukottelee aamuauringossa. Möksä on kiva lepuuttelumesta, tuo kevythäkki on nyt kämpässä kokoajan auki ja erityisesti Luxin, Huiman ja Hupin lempipaikka. :)
Tietolaari: Whippetin luonne osa 2 -mietitkö whippetiä?
a.
Aiempi luonnekuvauspostaukseni oli itseasiassa sangen lyhyt; kerrankin lyhyestä virsi kaunis.
Kuitenkin pitkäaikaisten harrastajien kanssa viimeaikoina keskusteltuani olen ollut havaitsevinani jonkinasteista "huolta rodustamme", lähinnä koskien sen muuttunutta ulkonäköä kontra mitä se oli 10-20 vuotta sitten.
Ainahan on kyse henkilökohtaisista painotuksista. Kuka on huolissaan koon kasvusta, kuka luonteesta, kuka juoksuominaisuuksista jne.
a.
Alunalkaen whippet oli ns. köyhän miehen vinttikoira ja se kehitettiin aateliston "omimasta" greyhoundista omaksi rodukseen. Ammoisina aikoina Englannissa greyhoundin pito ei ollut sallittua kuin aatelisilla. Sittemmin tämä laki kumottiin, mutta whippet oli jo silloin syntynyt ja alkoi elää omaa, vahvaa, elämäänsä greyn rinnalla. Köyhälistö, talonpojat ja kaivosmiehet loivat tämän tänäpäivänä nähdyn whippetin; rodun, jonka suosio on monessa maassa 10-ryhmän suurin.
Whippet jalostettiin omaksi rodukseen yhdistämällä greyhoundia ja pieniä terrierirotuja ja tuloksena oli silloinen "minigrey" ja nykyinen whippet, jonka tulisi muistuttaa ulkomuodoltaan hillittyä ja sofistikoitunutta vinttikoiraa, josta rotumääritelmä sanoo mm. näin: "Tasapainoinen yhdistelmä lihasvoimaa ja vahvuutta, jaloutta ja siroja ääriviivoja. Nopea ja suorituskykyinen. Kaikkea liioittelua tulee välttää".
a.
Jossain määrin ymmärrän kasvattajien tunteman huolen; whippet on kasvanut voimakkaan ulkosiitoksen johdosta kokoa ja näyttelypuolen kasvatuksessa on nähtävissä yhä enenevässä määrin ekstriimejä yksilöitä. Pelkästään koko ei ole kasvanut vaan myös olemus kauttaaltaan. Koirat ovat pitkiä, jopa liioiteltuja, etuosat ovat korostuneet ja kulmaukset samoin. Vaatimattomuus ei ole enää kaunista, vaan jalostuksessa suositaan saksanpaimenkoiramaista liikuntaa (ns. Barwaxan), liioiteltuja kulmauksia, vahvaa ulkomuotoa ja olemusta.
Huomaan myös oman makuni kasvaneen vuosien varrella kohti vahvempaa ja "peittää paljon maata alleen seisoen kaikilla raajoillaan" -olemusta. Vaikka minimalistisuus on usein -ja whippetissä parhaimmillaan- todella kaunista, on myös ulottuvuus, olemuksellisuus ja maatavoittavuus sitä. Kuitenkin oma makuni on sangen laaja ja whippetin tyyppikirjo mielestäni rikkaus. On vaikea sanoa, missä mennään yli, mikä on liikaa, tai vastaavasti mikä on liian vähän ja mikä liian vaatimatonta, kun tyyppikirjo on todella laaja.
a.
Rotumääritelmästä voidaan varmasti loputtomiin vääntää peistä ja aina sen ~ 40 x mitä näyttelyitä Suomessa on/vuosi. Tosiasiassa jokainen tuomari soveltaa rotumääritelmää oman näkemyksensä mukaan ja kuten eräs tunnettu whippettuomari on hyvin sanonut; arvosteleminen on kompromissien tekoa. Jäin kuitenkin tänään pitkälle päivää pohtimaan erään kasvattajan kanssa käymääni keskustelua, onko syytä huoleen? Kaunis, hyvin kaikilla raajoillaan seisova, tyypillinen, ehkä hieman vaatimattomampi whippet, kuin liioiteltu, iso, vahva, barwaxania kehässä ravaava? Hakevatko tuomarit tänä päivänä liioiteltua näyttävyyttä minimalistisen näyttävyyden sijaan?
a.
Ajatusleikistä aasinsiltaa whippetin sieluun ja sisimpään, mikä minua henkilökohtaisesti todella kiinnostaa ja joka on ollut omalta kohdaltani rotuun koukuttava tekijä. Ulkomuoto on tietenkin ollut päällimmäisenä mitä tulee rotuvalintaani; tyylipuhtaus ja aerodynaaminen ulkonäkö sekä bonuksena miellyttävä luonne.
Mutta mitä whippet todellisuudessa "kätkee" sisäänsä? Olen ollut whippetharrastaja vuodesta 1990, nyt 21 vuotta. Olisiko sittenkin se whippetin luonne ja sisin, jota meidän tulisi vaalia? Voimmeko sallia ekstriimit yksilöt ja voittajat keskuudessamme jos saavutamme whippetille tyypillisen ja ominaisen luonteen?
a.
Silloin tällöin kuulee whippetillä epätyypillisestä luonteesta (aggressiivinen, arka, hermostunut), minkä kanssa ikävä kyllä olen itsekin joutunut painimaan ja elämään. Olen omistanut ja omistan 9 whippetiä, joten koen omaavani jonkinlaista ajatuspohjaa koskien whippetin luonnetta -ja olemusta. Koen, että en voisi omistaa 5-päistä laumaa, jollei rotu olisi ns. lupsakkahenkinen ja ylipäätään kykeneväinen lauma-ajatteluun ja -elämiseen.
Olen alunperin basenji-ihminen ja hurahtaessani whippetiin koin ahaa-elämyksen; voiko whippetlauman kanssa eläminen tosiaan olla näin auvoisaa? Voi.
a.
Heitin haasteen nykyään niin moderniin ja ajan hermolla elävään Facebookiin: Miksi whippet? Lyhyessä ajassa sain lukuisia vastauksia - kiitos kaikille kommentoineille!
Jos siis mietit whippetiä, ja rotuvalintaprioriteettisi liittyy nimenomaan luonteeseen, olen listannut alla FB:ssä rotua harrastaneiden luonteeseen ja olemukseen liittyneitä kommentteja; näitäKIN kun kannattaa miettiä ja arvottaa:
whippet on kauneuden ruumillistuma
elegantti
kompakti
laajasydäminen
virtaviivainen
luotettava
sopeutuvainen
helppo
eloisa
valpas
upea
lempeä
uskollinen
sielukas
luonteva
linjakas
mahtavan monipuolinen
siisti
pieni
vaatimattoman älykäs
viehättävä
herkkä
itsepäinen
kujeileva
villi
omapäinen
arvonsa tunteva
kainaloinen
vauhdikas
vaivaton
rento
mukavuudenhaluinen
muokkautuva
rehellinen
leppoisa
sielukas
metkukas
vekkuli
lempeä
laumasielu
uskollinen
kaikkia rakastava
kuvankaunis
tasapainoinen
ja lopuksi: muoto, vauhti ja luonne kohdillaan
Herättikö kirjoitukseni sinussa ajatuksia? Jos, niin hyvä. Luen mielellään kommenttejanne!
9.10.2011
Vielä on kukkaisaa!
Keskustelimme Jutan kanssa bloggaamisesta. "Toiset postaavat kukkakuvia" sanoi Jutta, kun puimme sitä, että mitä kukakin postaa blogiinsa.
Tässä siis kukkakuvia, mahtaisiko (toivoa aina voi) olla Kenzolan tämän vuoden viimeiset?
a.
Vielä sinnitellään; kuvauspäivä 7.10.
a.
On muuten kallis harrastus alkaa ripustaa tavaraa terassin kattoon - ainoa paikka, missä Kenzolassa on vielä tilaa - ripustuskoukut maksavat 5-10 euroa kappale. Ai kuinka monta kippoa ja kuppoa siellä nyt roikkuu? 11.
Annansilmät sinnittelevät laatikon reunoilla, keskeltä on riivitty joku plant pois -en enää muista mikä- ja nakattu tuo ruukkukasvi keskelle.
Ei, koirani eivät ole stroolanneet astiaan, lokakuista kukkakoristetta on juuri kasteltu.
Terassin toista - katettua - puolta. Kuvassa kämppäkaverini värkkäämät aitasysteemit, joilla estetään koirien asiointi tällä puolella.
Ai miksi Luxi sitten on tällä puolella? Välillä toki ovat, kun portti unohtuu auki. Lautamateriaali tuntuu koiristani kivalta tassun alla, päätellen sikareista joita alueelle ilmestyy tuolloin...
Tässä siis kukkakuvia, mahtaisiko (toivoa aina voi) olla Kenzolan tämän vuoden viimeiset?
a.
a.
On muuten kallis harrastus alkaa ripustaa tavaraa terassin kattoon - ainoa paikka, missä Kenzolassa on vielä tilaa - ripustuskoukut maksavat 5-10 euroa kappale. Ai kuinka monta kippoa ja kuppoa siellä nyt roikkuu? 11.
Ei, koirani eivät ole stroolanneet astiaan, lokakuista kukkakoristetta on juuri kasteltu.
Ai miksi Luxi sitten on tällä puolella? Välillä toki ovat, kun portti unohtuu auki. Lautamateriaali tuntuu koiristani kivalta tassun alla, päätellen sikareista joita alueelle ilmestyy tuolloin...
6.10.2011
Tietolaari: Kynsienleikkuun tärkeys.
Silloin tällöin näkee whippetejä, joilla on silmiinpistävän pitkät kynnet. Tähän ilmiöön törmää lähinnä näyttelypuolella; näyttelykehiin asti tuodaan erittäin pitkäkyntisiä koiria, mutta myös pienillä pennuilla näkee leikkaamatta jääneitä, jo hyvin pitkiksi kasvaneita kynsiä.
Leikkaamattomuuteen on varmasti monia "syitä". Unohdus, kiire ja kenties se, ettei asiaa yksinkertaisesti koeta tärkeäksi? Joskus myös kuulee, että "koirani ei pidä siitä" tai "se inhoaa kynsienleikkuuta". Joku voi myös sanoa, että "ei se anna leikata niitä".
Whippet on kaunis ja muotopuhdas rotu ja omaan silmääni sen kauneus suorastaan kärsii pitkistä kynsistä, koirasta itsestä puhumattakaan. Oletko joskus yrittänyt itse kävellä liian pitkillä varpaankynsillä? Niinpä. Kipeää tekee.
On äärimmäisen tärkeää opettaa jo ihan pieni pentu kaikenlaiseen käsittelyyn; johon myös kynsienleikkuu kuuluu. Omassa laumassani säännöllinen manikyyri ja pedikyyri kuuluu arkeen; kaikkien viiden kynnet leikataan säännöllisesti n. 1,5-2 viikon välein.
Netistä löytyi oivaa materiaalia tälle Tietolaari-kirjoitukselle:
Kynsienleikkuu on tärkeä osa koiran hyvinvointia.
Lyhyillä kynsillä koiran on mukava olla. Toisilla koirilla leikkausväli on viikko - toisilla pari kuukautta. Kynnet ovat jo selvästi liian pitkät, jos ne osuvat maahan (!) koiran seistessä tasaisella lattialla. Jos kynnet ovat jo niin pitkät, että koiran ranteet ovat vääntyneet, kannattaa koira käyttää eläinlääkärillä näytettävänä. Tarvittaessa ne leikataan rauhoituksessa. Näin pitkäksi kynsiä ei saisi koskaan päästää!
Liian pitkät kynnet voivat aiheuttaa tassujen vääntymisen väärään asentoon ja jopa kynsien kasvamisen ihoon sisälle, varsinkin etukannusten, jotka eivät kulu lainkaan luonnollisella tavalla. Kynnet voivat myös liian pitkinä haljeta tai katketa. Liian pitkinä ollessaan kynnen ydin kasvaa liian pitkäksi ja kynsien leikkaaminen alkaa olla todella hankalaa. Liian pitkät kynnet aiheuttavat koiralle kipua.
Koira on 99% susi, mutta koirat eivät asu 100% luonnossa.
Kuoppia kaivaessa ja asvaltilla kävellessä koiran kynnet kuluvat luonnollisesti. On kuitenkin harhaluulo, että asvaltti olisi ratkaisu pitkiin kynsiin. Kynnen rakenne, askellustapa ja koiran paino voivat olla sellaiset, että asvaltti ei kuluta kynttä juuri ollenkaan.
Koira ei anna leikata kynsiä.
Jos koira käyttäytyy kynsiä leikatessa rimpuillen, huutaen tai purren, ensimmäinen arvio käytökseen on usein se, että koira pelkää kynsienleikkuuta tai sitä sattuu. Monesti syy on kuitenkin kynsienleikkaajan tai avustajan hermostuneisuus, pelko ja epävarmuus käsitellä koiraa ja kynsisaksia. Sekä yksinkertaisesti se, ettei koiraa ole totutettu em. toimenpiteeseen jo heti pentuaikana.
Koirat elävät hetkessä. Ne eivät mieti, mitä tapahtui viime kerralla, kun kynsiä leikattiin. Jos ihminen on tilanteessa epävarma, koira ei luota tähän, eikä anna itseään käsiteltävän. Jos joskus kynnestä on leikatessa tullut verta, ei koira sitä muista seuraavalla kerralla. Ihmisten hössötys saa koiran epäilemään ja pelkäämään tilannetta.
Joskus myös kuulee koirasta, joka on esim. eläinlääkärillä pelästynyt jotain sen tassulle tehtyä toimenpidettä ja "nyt se pelkää, kun sitä koskee tassuun". Tässä yhteydessä olisi äärimmäisen tärkeätä, ettei omistaja itse jää menneeseen ja ruoki omalla epävarmuudellaan ja "säälivällä ymmärryksellään" koiraa kohtaan jo viisi vuotta sitten tapahtunutta. Ihmisen tehtävä on osoittaa, että "kaikki on ok ja nyt kynnet leikataan".
Koirien psykologiaa koskien kynsienleikkuuta.
Koirat eivät ymmärrä ihmisten tapaa rauhoittaa tilannetta puhumalla. Koira tulkitsee energiaa, joka ihmisessä on ja mikä ihmisestä kulloinkin huokuu. Älä siis hyssyttele ja rauhoittele koiraa kynsien leikkuun aikana. Jos koira on pelokas tilanteessa, äänet yhdistyvät pelkotilaan ja huomaamattasi vahvistat koiran pelkotilaa. Kun olet itse aidosti rauhallinen ja päättäväinen, koira luottaa sinuun ja ottaa tilanteen vastaan aivan erilailla, kuin ennen. Kokeile!
Toki koiralla voi olla todellisia traumoja kynsienleikkuusta ja saksista. Näissä tapauksissa koira tulee totuttaa leikkaustilanteeseen -samalla kun omistaja itse opettelee rauhallisen ja päättäväisen lähestymis- ja leikkaustavan.
Koiralle on luonnonmukainen reaktio vetää tassua poispäin, kun joku tarttuu siihen. Opeta koiralle, että kiinni pidettäessä rimpuilu ei auta vaan tilanteesta pääsee pois, kun itse rentoutuu. Olennaista itse leikkaustilanteessa on, että leikkaaminen ei lopu siihen, että koira riuhtoo itsensä pois tai kiljahtaa (kiljahtelu on usein esitystä). Koira voi oppia hyvinkin nopeasti, että tilanteesta pääsee tempomalla pois -ja harjoittelemalla, että se EI pääse venkoilemalla pois.
Lopuksi viisi vinkkiä sujuvaan kynsienhoitoon:
1. Pennun kanssa harjoittelu on tärkeää. Harjoittele kynsienleikkuuta HETI pennun tultua kotiin tai jo noin viikko kotiintulon jälkeen. Tee leikkuusta säännöllinen toimenpide, vältä hössötystä ja ole itse rauhallinen, kärsivällinen ja päämäärätietoinen.
2. Käytä koira pitkällä lenkillä ennen aloitusta. Kun koira on väsynyt, se antautuu leikkaustilanteeseen helpommin.
3. Leikkaa kynsiä usein, vaikka kerran viikossa. Mieluummin vähän, kuin paljon kerralla, jotta kynnen sisällä oleva hermo ei pääsisi kasvamaan (liian) pitkäksi.
4. Kun koira on ollut rauhallinen leikkuun aikana, palkitse se toimenpiteen jälkeen namilla.
5. Jos kynnestä alkaa vuotaa verta, älä tee asiasta isoa numeroa. Koiralle ei jää tilanteesta traumaa, jos olet niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja pysyt rauhallisena.
jutun lähteenä käytetty seuraavia sivustoja:
http://www.trimmaussalonki.fi/
http://www.koirakoulukompassi.com/
Leikkaamattomuuteen on varmasti monia "syitä". Unohdus, kiire ja kenties se, ettei asiaa yksinkertaisesti koeta tärkeäksi? Joskus myös kuulee, että "koirani ei pidä siitä" tai "se inhoaa kynsienleikkuuta". Joku voi myös sanoa, että "ei se anna leikata niitä".
Whippet on kaunis ja muotopuhdas rotu ja omaan silmääni sen kauneus suorastaan kärsii pitkistä kynsistä, koirasta itsestä puhumattakaan. Oletko joskus yrittänyt itse kävellä liian pitkillä varpaankynsillä? Niinpä. Kipeää tekee.
Kaunista?
On äärimmäisen tärkeää opettaa jo ihan pieni pentu kaikenlaiseen käsittelyyn; johon myös kynsienleikkuu kuuluu. Omassa laumassani säännöllinen manikyyri ja pedikyyri kuuluu arkeen; kaikkien viiden kynnet leikataan säännöllisesti n. 1,5-2 viikon välein.
Netistä löytyi oivaa materiaalia tälle Tietolaari-kirjoitukselle:
Kynsienleikkuu on tärkeä osa koiran hyvinvointia.
Lyhyillä kynsillä koiran on mukava olla. Toisilla koirilla leikkausväli on viikko - toisilla pari kuukautta. Kynnet ovat jo selvästi liian pitkät, jos ne osuvat maahan (!) koiran seistessä tasaisella lattialla. Jos kynnet ovat jo niin pitkät, että koiran ranteet ovat vääntyneet, kannattaa koira käyttää eläinlääkärillä näytettävänä. Tarvittaessa ne leikataan rauhoituksessa. Näin pitkäksi kynsiä ei saisi koskaan päästää!
Liian pitkät kynnet voivat aiheuttaa tassujen vääntymisen väärään asentoon ja jopa kynsien kasvamisen ihoon sisälle, varsinkin etukannusten, jotka eivät kulu lainkaan luonnollisella tavalla. Kynnet voivat myös liian pitkinä haljeta tai katketa. Liian pitkinä ollessaan kynnen ydin kasvaa liian pitkäksi ja kynsien leikkaaminen alkaa olla todella hankalaa. Liian pitkät kynnet aiheuttavat koiralle kipua.
Koira on 99% susi, mutta koirat eivät asu 100% luonnossa.
Kuoppia kaivaessa ja asvaltilla kävellessä koiran kynnet kuluvat luonnollisesti. On kuitenkin harhaluulo, että asvaltti olisi ratkaisu pitkiin kynsiin. Kynnen rakenne, askellustapa ja koiran paino voivat olla sellaiset, että asvaltti ei kuluta kynttä juuri ollenkaan.
Koira ei anna leikata kynsiä.
Jos koira käyttäytyy kynsiä leikatessa rimpuillen, huutaen tai purren, ensimmäinen arvio käytökseen on usein se, että koira pelkää kynsienleikkuuta tai sitä sattuu. Monesti syy on kuitenkin kynsienleikkaajan tai avustajan hermostuneisuus, pelko ja epävarmuus käsitellä koiraa ja kynsisaksia. Sekä yksinkertaisesti se, ettei koiraa ole totutettu em. toimenpiteeseen jo heti pentuaikana.
Koirat elävät hetkessä. Ne eivät mieti, mitä tapahtui viime kerralla, kun kynsiä leikattiin. Jos ihminen on tilanteessa epävarma, koira ei luota tähän, eikä anna itseään käsiteltävän. Jos joskus kynnestä on leikatessa tullut verta, ei koira sitä muista seuraavalla kerralla. Ihmisten hössötys saa koiran epäilemään ja pelkäämään tilannetta.
Joskus myös kuulee koirasta, joka on esim. eläinlääkärillä pelästynyt jotain sen tassulle tehtyä toimenpidettä ja "nyt se pelkää, kun sitä koskee tassuun". Tässä yhteydessä olisi äärimmäisen tärkeätä, ettei omistaja itse jää menneeseen ja ruoki omalla epävarmuudellaan ja "säälivällä ymmärryksellään" koiraa kohtaan jo viisi vuotta sitten tapahtunutta. Ihmisen tehtävä on osoittaa, että "kaikki on ok ja nyt kynnet leikataan".
Koirien psykologiaa koskien kynsienleikkuuta.
Koirat eivät ymmärrä ihmisten tapaa rauhoittaa tilannetta puhumalla. Koira tulkitsee energiaa, joka ihmisessä on ja mikä ihmisestä kulloinkin huokuu. Älä siis hyssyttele ja rauhoittele koiraa kynsien leikkuun aikana. Jos koira on pelokas tilanteessa, äänet yhdistyvät pelkotilaan ja huomaamattasi vahvistat koiran pelkotilaa. Kun olet itse aidosti rauhallinen ja päättäväinen, koira luottaa sinuun ja ottaa tilanteen vastaan aivan erilailla, kuin ennen. Kokeile!
Toki koiralla voi olla todellisia traumoja kynsienleikkuusta ja saksista. Näissä tapauksissa koira tulee totuttaa leikkaustilanteeseen -samalla kun omistaja itse opettelee rauhallisen ja päättäväisen lähestymis- ja leikkaustavan.
Koiralle on luonnonmukainen reaktio vetää tassua poispäin, kun joku tarttuu siihen. Opeta koiralle, että kiinni pidettäessä rimpuilu ei auta vaan tilanteesta pääsee pois, kun itse rentoutuu. Olennaista itse leikkaustilanteessa on, että leikkaaminen ei lopu siihen, että koira riuhtoo itsensä pois tai kiljahtaa (kiljahtelu on usein esitystä). Koira voi oppia hyvinkin nopeasti, että tilanteesta pääsee tempomalla pois -ja harjoittelemalla, että se EI pääse venkoilemalla pois.
Lopuksi viisi vinkkiä sujuvaan kynsienhoitoon:
1. Pennun kanssa harjoittelu on tärkeää. Harjoittele kynsienleikkuuta HETI pennun tultua kotiin tai jo noin viikko kotiintulon jälkeen. Tee leikkuusta säännöllinen toimenpide, vältä hössötystä ja ole itse rauhallinen, kärsivällinen ja päämäärätietoinen.
2. Käytä koira pitkällä lenkillä ennen aloitusta. Kun koira on väsynyt, se antautuu leikkaustilanteeseen helpommin.
3. Leikkaa kynsiä usein, vaikka kerran viikossa. Mieluummin vähän, kuin paljon kerralla, jotta kynnen sisällä oleva hermo ei pääsisi kasvamaan (liian) pitkäksi.
4. Kun koira on ollut rauhallinen leikkuun aikana, palkitse se toimenpiteen jälkeen namilla.
5. Jos kynnestä alkaa vuotaa verta, älä tee asiasta isoa numeroa. Koiralle ei jää tilanteesta traumaa, jos olet niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja pysyt rauhallisena.
jutun lähteenä käytetty seuraavia sivustoja:
http://www.trimmaussalonki.fi/
http://www.koirakoulukompassi.com/
Kenzola goes ikänäkö!
Emäntä ehti silmätarkkiin ennen Hupia ja Hulaa. Em. koirilleni on luvassa syksyn edetessä uusintasilmätarkki mutta tuskin he tarvitsevat kaksia laseja, kuten allekirjoittanut.
Hyvä opas ikänäön saloihin tässä: KLICK.
Koska olen likinäköinen, olen nähnyt ja näen yhä lähelle erinomaisesti. Vanhoilla prilleillä tosin on joutunut lukemaan lasien yli:
"Ikänäkö johtuu silmän mykiön asteittaisesta jäykistymisestä. Mykiö on silmän rakenne, joka vastaa kameran linssiä. Mykiön jäykistymisen lisäksi ympäröivän kapselipussin joustavuus vähenee."
Silmäni eivät ole siis enää kyenneet "mukautumaan" samojen lasien läpi tapahtuvaan katseluun sekä kauas että lähelle. Lisääntynyt hajataitteisuus aiheutti myös sen, että en pärjännyt päätetyöskentelyssä enää vanhoillakaan -loivempiarvoisilla- laseilla.
a.
Olin hankkinut vajaa vuosi sitten uudet kaukolasit, joissa ilmeni pinnoitteen murtumista sangoissa. Sain optikolta upeaa palvelua; uudet kaukolasit uusin sangoin JA linssein takuuna.
Nyt sitten plärätään ja toimitaan kaksilla laseilla; lukemiseen vasemmanpuoleiset ja muuhun näkemiseen oikeanpuoleiset.
Uudet kaukolasit tuntuvat poistaneen myös yhden vanhoissa ilmenneen "ongelman"; ne eivät esim. kehässä meinanneet pysyä päässä... Tosin eihän näitä uusia nyt vielä kehässä ole testailtukaan, mutta sirpakammin ovat ja pysyvät nenällä, kuin ne edelliset.
Kiitos Lautta Optiikka upeasta palvelusta ja upeista ja toimivista prilleistä!
Hyvä opas ikänäön saloihin tässä: KLICK.
Koska olen likinäköinen, olen nähnyt ja näen yhä lähelle erinomaisesti. Vanhoilla prilleillä tosin on joutunut lukemaan lasien yli:
"Ikänäkö johtuu silmän mykiön asteittaisesta jäykistymisestä. Mykiö on silmän rakenne, joka vastaa kameran linssiä. Mykiön jäykistymisen lisäksi ympäröivän kapselipussin joustavuus vähenee."
Silmäni eivät ole siis enää kyenneet "mukautumaan" samojen lasien läpi tapahtuvaan katseluun sekä kauas että lähelle. Lisääntynyt hajataitteisuus aiheutti myös sen, että en pärjännyt päätetyöskentelyssä enää vanhoillakaan -loivempiarvoisilla- laseilla.
a.
Olin hankkinut vajaa vuosi sitten uudet kaukolasit, joissa ilmeni pinnoitteen murtumista sangoissa. Sain optikolta upeaa palvelua; uudet kaukolasit uusin sangoin JA linssein takuuna.
Nyt sitten plärätään ja toimitaan kaksilla laseilla; lukemiseen vasemmanpuoleiset ja muuhun näkemiseen oikeanpuoleiset.
Uudet kaukolasit tuntuvat poistaneen myös yhden vanhoissa ilmenneen "ongelman"; ne eivät esim. kehässä meinanneet pysyä päässä... Tosin eihän näitä uusia nyt vielä kehässä ole testailtukaan, mutta sirpakammin ovat ja pysyvät nenällä, kuin ne edelliset.
Kiitos Lautta Optiikka upeasta palvelusta ja upeista ja toimivista prilleistä!
5.10.2011
It is Luxi´s birthday!
Have a luxurious day,
wishes Anita, Hula, Viri, Hupi and Huima!
4.10.2011
Juttulainat: HeSa 4.10.2011
a.
Allaoleva osa jutusta oli kuitenkin ajatuksia herättävä:
Koira voi olla onnellinen tai onneton
Vaikka moni asia koiran tunne-elämässä on yhä mysteeri, yhden asian tutkijat ovat selvittäneet: koira voi olla pitkäaikaiselta mielentilaltaan onnellinen tai onneton.
Brittiläisen Lincolnin yliopiston tutkijat selvittivät tämän kekseliäällä kokeella. Heidän oletuksensa oli, että eläimilläkin alakulo ja pessimismi liittyvät yhteen, kuten ihmisillä.
Tutkijat pitivät yhtä koirien ryhmää pari viikkoa mukavissa, säännöllisissä oloissa, joissa ruoka ilmestyi eteen vipua painamalla.
Toinen joukko joutui ikävään paikkaan: arki oli häilyvää ja muonaa tuli milloin sattui.
Kaikki koirat totutettiin rataan, jonka päässä valkoinen laatikko sisälsi syötävää, musta oli tyhjä.
Kun sinne ilmestyi harmaa laatikko, hyvin pidetyt koirat näkivät sen valkoisena ja tarkastivat, mitä hyvää se kätki. Kaltoin kohdelluille loota oli niin musta, etteivät ne edes lompsineet mokoman luo.
Kuvituskuvassa huomisen syntymäpäiväsankari Luxi "lehden kannessa" kauniine katseineen.
2.10.2011
Whippet-Harrastajien Pulitzeria odotellessa - Lenkillä 30.9.2011.
Asiaan vihkiytymättömille Wikipedia: Pulitzer-palkinto.
Sinnikkäästi tässä vielä rustaan ja postaan Canonin muistikortin viimeiset, uudet näyttöpääte-okulaarit otsalla. Hyvin näkyy, thänkjuu Bea!
Iloista whippet-lenkkisanomaa kuvin ja tekstein tässä, kuvasatsi perjantailta 30.9.:
a.
Poikatrio syksyn lehtien täplittämällä polulla: Huima, Luxi ja Hupi.
Liki 9-vee Hula innostuu haastamaan Huimaa leikkiin!
Isi Hupi painii kieli ulkona lapsensa, Huiman, kanssa.
Ai speksit? No toki: allekirjoittaneelle 5.208 km ja Hupille 6.659 = + 1.451 km enemmän. myLOGGER nakutti Hupin nänänänänäänää-ottakaa kiinni jos saatte -leikin huippisvauhdiksi 36,5 km/h.
Helluiset poika ja isi pellon reunalla.
Ympäri käännetty maa on mielenkiintoista ja ah niin tuoksukasta.
Huima jahtaa Hupia.
Aa juu tookin tu mii?
Nuuuhhh: tässä kolossa on arviolta vartti sitten mennyt kastemato.
Huihai sanoi Huima ja jahtasi Hupia -taas.
Ja lähti sitten Virin kanssa valloittamaan Suurta Kastematovuorta. Huomatkaa oikealla Hupin vaivihkainen alligaattori-look.
Näin reisifriikkinä vedän kiksit tällaisesta kuvasta.
Eyes wide shut - eikun thighs wide open; Luxi, Hupi ja Huima.
Ja lopuksi Viri kertoo meille kaiken olennaisen. On näissä whippetin perissäkin hohtonsa. Pulleat reidet molemmin puolin.
Sinnikkäästi tässä vielä rustaan ja postaan Canonin muistikortin viimeiset, uudet näyttöpääte-okulaarit otsalla. Hyvin näkyy, thänkjuu Bea!
Iloista whippet-lenkkisanomaa kuvin ja tekstein tässä, kuvasatsi perjantailta 30.9.:
a.
Ai speksit? No toki: allekirjoittaneelle 5.208 km ja Hupille 6.659 = + 1.451 km enemmän. myLOGGER nakutti Hupin nänänänänäänää-ottakaa kiinni jos saatte -leikin huippisvauhdiksi 36,5 km/h.
Eyes wide shut - eikun thighs wide open; Luxi, Hupi ja Huima.
Lenkillä 29.9.2011 - koirakuvat!
Tällaista tallentui koirien osalta torstaina 29.9. :
a.
Huima ja Viri huitelevat menemään Hakunilan koirapuistossa.
Huima (yhdessä) mielipuuhassaan; aloittelemassa kaivuupuuhia.
"Koejuoksukoira" Hupi myLOGGER kaulassaan. Ensimmäistä kertaa kokeilin sillä ko. vempainta ja mittautti tällä lenkillä 758 metriä pidemmän lenkin kuin allekirjoittanut saaden hetkelliseksi huippunopeudeksi 28,9 km/h. Sillälailla!
Näin meillä. Hupi on AINA rosvo ja muut poliiseja. Tässä rikospoliisi Viri ja nuorisokyttä Huima perässään.
Pointteri? Eikun Hupi.
Kumpi kuulee paremmin oravien jumpat lehmuksissa? Arvelisin kuvan perusteella, että Viri.
Pystykorva? Eikun Hula.
a.
Lenkillä 29.9. & 30.9. MUUT kuvat!
Digikamera se on kiva lenkkikaveri, mutta se ottaa ihan liikaa kuvia. Sadastaviidestäkymmenestä meni sen seitsemänkymmentä roskiin ja seivattujen kuvien kanssa tässä painin nyt menemään yön pimeydessä. Mihin sitä allekirjoittanut kuitenkaan karvoistaan pääsee, joten lenkille taas mars ja kuvia hophop blogiin:
tässä yhdistetyt MUUT kuvat kahdelta lenkiltämme to ja pe (ai ne speksit? Elokuu 169,7 km, ei huono!):
a.
Näitä pähkinöitä lojuu täällä nyt tienoot rouskuen. Ja oksujen keskellä makuuhuoneissamme. Mielestäni oravat voisivat lopettaa sen volttien heiton puiden oksilla silloin kun lenkkeilemme ja saisivat keskittyä NÄIDEN poistamiseen teiltä ja jemmata NÄMÄ syvälle maahan. Joo. Kaikki koiristani vetää NÄITÄ. Hupi Thö Ahne on koiristani oksunut näitä KOKONAISINA...
Syyskuun värejä.
En usko.
Tämä se on Hakunilan koirapuisto. Tai yksi niistä. Täällä nimittäin on 3 (kolme) peräkkäin. Ensin on pienten koirien/arkojen koirien läntti, sitten tämä isohko ja perässä vielä kolmas, ehkä n. kolmasosa tästä isosta. Täällä se Hupi paukutti sitten myLOGGER kaulassaan torstaina hulppeat ~ 30 km/tunnissa menemään. Jos oikein tihrustat, niin tuolla se Huiman kanssa huitelee taustalla.
Syystöiden parissa mennään. En tunne vempainta. Ehkei se nyt kuitenkaan maastomönkijä ole?
Är det här det som kallas "glada svansen"?
Olisiko pinkki ja violetti syksyn (koululaisten) värejä?
tässä yhdistetyt MUUT kuvat kahdelta lenkiltämme to ja pe (ai ne speksit? Elokuu 169,7 km, ei huono!):
a.
1.10.2011
Huiman tuijotukset ja uudet kokemukset.
Pentukoira Huima kokee ja näkee jatkuvasti uusia asioita. Kaikkea uutta tulee toki tuijottaa tovi jos toinenkin ja jos tarve vaatii, niin pompsahtaa tassuineen päivineen kokemaan.
Viime päivinä on tuijoteltu niin sorsia kuin hevosiakin ja piipahdettu purontapaisessa. Huima ei kammoa vettä; päinvastoin pihan vesiletku on huisin jänskä ja lätäköt liplatellaan kaikilla tassuilla läpi, sateesta ei olla moksiskaan ja suihkuunkin tekisi mieli mukaan!
Ihan mielettömän jännä lätäkkö. Tai puro. Tai joki. Tai enivei vesi.
Niiiin überjännää. Siivekäs ui tuolla!
Jos olen ihan hievahtamatta, se tullee suoraan suuhun?!
Tässä tuijotellaan isin kanssa kohti Ojangon agilitykenttää. Josko sinne seuraavaksi ottamaan vähän aa-esteitä?
Nää hepattimet on myös huisin jänskiä. Viri on kertonut, että se vapaanaollessaan meni hakaan ja haastoi heppasen leikkiin.. en kyllä usko, tai uskalla itse mennä.
Tää puro on kyllä raikas, ehkä vähän liiankin. Eikö teillä ole Suomessa sellaisia kuumia lähteitä?!
Viime päivinä on tuijoteltu niin sorsia kuin hevosiakin ja piipahdettu purontapaisessa. Huima ei kammoa vettä; päinvastoin pihan vesiletku on huisin jänskä ja lätäköt liplatellaan kaikilla tassuilla läpi, sateesta ei olla moksiskaan ja suihkuunkin tekisi mieli mukaan!
Pummataan!
Koirilleni ei allaolevissa kuvissa ole aiheutettu tarpeetonta tuskaa - vaikka ilmeistä voisi päätellä päinvastaista... ;)
Kaikki alkoi Huiman syömättä jääneistä aamuraksuista, joita Hula tuli pontevasti vaatimaan tietokonepöydältäni (jolla raksut olivat). Pian koko kööri oli muljahtelevine (!) silmineen töröllään, tähän tapaan:
a.
Kirsuni antoi ilmoituksen syömättä jääneistä raksuista pöydällä; saisinko pari? -kysyy Hula.
Jos me laitetaan valkuaiset oikein muljahtamaan, niin hellytkö?
Hulan ja Virin tyylinäyte.
Hellyinhän minä.
Nyt kelpasi myös Huimalle, kun muut antoivat ahnasta esimerkkiä.
Niin tota, oliks nää tässä, vai jäiks vielä?
Kaikki alkoi Huiman syömättä jääneistä aamuraksuista, joita Hula tuli pontevasti vaatimaan tietokonepöydältäni (jolla raksut olivat). Pian koko kööri oli muljahtelevine (!) silmineen töröllään, tähän tapaan:
a.
Hulan ja Virin tyylinäyte.
Nyt kelpasi myös Huimalle, kun muut antoivat ahnasta esimerkkiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
