28.9. sunnuntaina lähdimme Tuomarinkartanon maastokisoihin. Päivä venyikin aina kahdeksan tunnin mittaiseksi ja piti sisällään niin lämmintä aurinkoa, vähän sateen ripsuttelua kuin kovaa ja viimaisaa tuultakin.
Kilpailemassa oli 43 whippettiä ja paikalla monia kauden aikana tapaamiamme tuttuja kasvoja. Oli ihana tavata kaikkia teitä ja saada monia lämpimiä halauksia! :)
Koiraharrastuksessa -ja koirien kanssa- on joskus vaikeita aikoja mutta onneksi aina myös paljon iloa ja positiivisia tulevaisuudennäkymiäkin; erityisesti Luxi on piristänyt kovasti ja osoitti Kartanolla suorastaan huikealla tavalla kykynsä ja taitonsa maastoissa!
Kulunut, mutta niin osuva sanonta lienee tässä paikallaan; sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Mustat ja synkät sävyt, missä olen viimeaikoina tarponut alkoivat saada hieman väriä ja keskustelut teistä monien kanssa saivat tuntemaan positiivisia ja lämpimiä fiiliksiä. :) Jokatapauksessa koirieni kanssa harrastamiseen on nyt luvassa hieman niin tuumaustaukoa kuin vuodenajankin asettamaa paussia.
Pitkät lenkit ovat tuuletelleet ajatuksiani ja laumani on saanut pitkästä aikaa juosta päivittäin irti lenkkiemme varrella olevissa metsissä ja aukeilla. Luulen ja toivon, että Luxikin alkaa saada juoksuunsa lisää potkua ja poweria ja maastokilpailemista ilmanmuuta jatketaan ensi keväänä ja kesänä!
Arvonnan jälkeen kävi ilmi, että Luxi saa juosta viimeisessä lähdössä yksinään. Lopulta myös Hula juoksi yksin, sillä Hulan juoksukumppani ei intoutunut pientä suoraa pidempään juoksuun. Alkuerästä Hulalle pisteitä 190 ja kisan 35. sija. Hula ei tietenkään mitenkään
pettänyt -se juoksi aina yhtä suurella intensiteetillä kuin ennenkin ja on hyvin tosissaan ja tomerana toteuttaessaan itseään vieheen perässä. Ja varmasti nautti joka metristä, minkä sänkipellolla laukkasi!
Luxi starttasi siis viimeisessä lähdössä ja saikin huimat alkueräpisteet; 230! Niillä karautettiin finaaliin että soi! Alkuerän jälkeen sijoitus oli 11. mutta finaalissa eivät sitten rahkeet enää riittäneet. Sinänsä väkivahvan näköinen juoksu (mistä näin lähinnä vain etupellolla juostun pätkän) tuotti "enää" 189 pistettä ja Luxin oli loppupisteissä tyytyminen jaettuun 15. sijaan SA:n kera. (yhteispisteet 419) En voi kuitenkaan olla ajattelematta sitä, että kuinka whippetillä voikin kaikki palikat
vain loksahdella paikalleen minimaalisella treenillä. Into on kuin onkin myötäsyntyistä ja geeniperimä saa veren kuohahtamaan toivotulla tavalla muovisuikaleiden ilmestyessä näköpiiriin.
Sekä Hulan että Luxin kohdalla ns. kuppilähetys oli tarpeen. Pojat eivät pääse peruuttelemaan pituussuunnassa ja leikkimään levotonta hissiä, vaan pääsevät "kupista" ampaisemaan suoraan eteenpäin ja saivat näin molemmat hienot startit.
Näyttelylinjaisia whippettejä starttasi 17, joista 5 pääsi finaaliin. Luxusta oli, että Luxi oli heidän joukossaan!
Olin lahjoittanut kilpailuun erityispalkinnon päivän parhaalle näyttelylinjaiselle whippetille ja pehmolelun ja pokaalin pokkasi hienosti neljännelle sijalle juossut Vappu, Besties Jäätelökesä, vielä kovasti onnitteluja! Palkinto meni näin melkeinpä "perheeseen" sillä Helin toinen koirahan on Hupin tytär, Jagodas Gingembre, Tuikku. Ehkäpä Tuikkukin pääsee hieman puraisemaan dalmispehmoa! ;)
Myös Hupin tytär Jagodas Girouette, juoksi kisassa. Kyseessä oli Diivan ensidebyytti ja tuotti 193 pistettä ja 34. sijan. Hupin poika Gaselle´s Get On, Luca, juoksi 216 pistettä ja tuloksena 24. sija.
Kilpailun ylituomari moitti kilpailun jälkeen whippettien heikkoja juoksusuorituksia ja epäili koirilla olleen ehkäpä hieman ylikuntoa pitkän kauden jälkeen? Itse ainakin nautin jokaisesta näkemästäni juoksusta mukaanlukien tietenkin omien koirieni startit. Aina se oman koiran juoksu vain sykähdyttää ja muutkin näkemäni suoritukset olivat hienoja ja huikeita! Mikään ei vain kertakaikkiaan ole hulppeampaa katsottavaa kuin kiitolaukkaa menevä wiipotin.. lihakset jännittyvät äärimmilleen, koiran silmät syttyvät paloon ja päämäärään pyritään kaikin mahdollisin keinoin, kilometrien päähän näkyvällä kovalla tahdolla ja halulla!
Lopulta pisteistä ja sijoituksista viis, kunhan koirilla on hauskaa ja ne tekevät sitä, mihin ne on "tehty".
Kiitos kaikista ylläolevista Hulan juoksukuvista Esa Riikonen.
