Tänään ajellessa kotiin RC-näytelmästä olin vaikuttunut siitä, kuinka äkkiä olinkaan oppinut kaikki parhaat ajoreitit, kaupat ja niiden parkkipaikat - ja ihan koirien ansiosta!
Koiralenkeillä oppii kaiken.
"Punaisessa takissa oleva rouva ulkoiluttaa pontevaa hiukan ärjyä bokseria ja keltaisessa takissa mies valkoista karvaisampaa ja pienempää, hyppiväistä karvakaveria."
Onkin suuri ero, lähdenkö aamulenkille 06.45 vai 07.00 tai peräti 07.20. Kohtaamamme koirakot vaihtelevat kovin. Toki fleksit naksuvat samaan tapaan kuin Hakunilassakin!
Lidlin Plus-kortin lataus on aiheuttanut myös pieniä ongelmia.
Lidlin Minttusuklaa- ja Rommirusinajäätelöt voisi poistaa markkinoilta. Hiljan löysin heidän Guava-energiajuoman, liian hyvää sekin. Koska makuuhuoneessani ei vieläkään ole valospottia, syön teeveetä pimeydessä tuijotellessani salakavalan isoja jäätelöannoksia ja joustovyötäröiset housuni (!) ovat alkaneet kiristää!!
Polvi sensijaan alkaa vihdoin joustaa sen verran, että lenkit ovat parhaimmillaan jo 3-4 km kerrallaan. Toki runksuu edelleen ja vihloo, juilii, rahisee. Periksi ei anneta!
Klaukkalassa riittääkin marssittavaa ja lääniä. Mihin vielä päädymmekään loputtomilla Kuonomäen- ja Klaukkalanteillä!
Isosuo on jo tullut tutuksi ja kävelyreitteihin on helppo saada (alusta)vaihtelua.
Tässä kuussa olen tehnyt vaihteeksi enemmän kehiskeikkaa.
Pientä lisätienestiä bensan ostamiseen ja koirien terveystutkimuksiin! :D
Kirjoittaminen on mukavaa.
Mutta eilinen keikka kyllä muistutti kaikin tavoin sen, että VIIMA ja TUULI tekevät siitä vähemmän mukavaa! Kuvittele, että sanot tuomarille noin kymmenen minuutin välein; "hetki, pyyhin silmäni" - sillä veden valumiselta ei nähnyt näppistä saati tekstiä läppärin ruudulta!
En äkkiä löydä kerrostaloasumisesta negatiivista.
Toki sormet syyhyää hiekan lakaisuun pihalla, sillä kone ei vain ole poistanut kaikkea.... Tiistaina haemmekin Hakunilasta sinne jääneet harjat. Joten kohta suihke taas käy! Onneksi pihamaa on huomattavan paljon pienempi kuin Vaunukujalla.
Talo on älyttömän rauhallinen. Silloin tällöin yläkerrassa asuva pieni koira aiheuttaa pientä äksöniä omassa laumassani, jos osutaan kohdakkain tai jos olemme kotona ja parvekkeen ovi on auki ja kulku lenkille käy parvekkeemme editse.
Yläkerrassa asuu päivittäisimuroitsija, jonka Hooverin suulakkeen äänet kuuluvat joskus todella selvästi (aina klo 10), joskus vähemmän selvästi. Hyvä, kun joku jaksaa imuroida päivittäin, respect!
Ja Ibiza näytteli tänään viiden uroksen joukosta hienosti ERI/2 tuloksella jo tutuksi tulleen luottohandlerin Tarun kanssa.
Lukiessani Kartanon parkkiksella Ibizan arvostelua tuli vettä silmiin!
Ja viikon päästä ultrataan kotonani 15 whippetiä!
Onpa mukavaa voida olla järjestämässä ties kuinka monennetta joukkista, tällä kertaa kotonani. Onneksi on mahdollisuus kiikuttaa omat koirat alta pois.
Kuun lopussa kehäilen vielä Riihimäellä. Olen alkanut kirjata seinäkalenteriini merkintöjä "lataa akku" että varmasti muistan pistää tehot kaakkoon! Viimeksi eilen + 80 arvostelun kirjoittamisen jälkeen akku sanoi vielä olevan varausta n. 7 tunnin työskentelyyn.
Mikä on ihmeellistä, sillä tikkurilalainen akkukauppias väitti, että "akku antaa max 3-4 tuntia työskentelyaikaa"? Vähänpä tiesi tuokin hemmo Verkkokaupan TEHOakuista Lenovoon. Vielä ei ole tullut tilannetta, että akku olisi kyykännyt. Ja tähän kop kop kop.
Vielä mietin lopuksi sattuman vaikutusta elämäämme.
Miten valitsemme harrastamamme rodun ja kietoudumme siihen (joskus) yhä syvemmin.
Sattumalla on mielestäni SUURI vaikutus elämäämme ihan kaikessa, ei vain koiriin liittyen. Ja miten tuolla rodun harrasteissa törmäät siihen ja tähän "tyyppiin", usein vain ohimennen, joka parhaimmassa tapauksessa buustaa sinua ja koiraasi eteenpäin joskus ihan pienellä hintillä, joskus isommalla. Jakaa oivalluksiaan, näkemyksiään ja kannustaa!
Kannustaa ei voi koskaan tarpeeksi!
Ole siis oman ja toisenkin elämän kannustaja. Saa itsellesi, kaverillesi, koirallesi ja kaverin koiralle hyvää mieltä ja tsemppiä sanomalla, että "kyllä se siitä" tai "hienosti meni tänään"!
Taas tähän loppuun: kiitos kanssakulkijoille. Me kaikki otamme, saamme, jaamme. Tehdään tästä jatkumo.
sykähdyttävä kehäkuvamuisto: © Antti Ruotsalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti