Kahden koiran kanssa ajoittainen aktiiviharrastaminen hapottaa! Viime vuosi oli Maukun, nyt Sämykkä keulii mukana. Mauille upea maastovalioituminen heti vuoden alkuun ja pian olikin jo kesä ja heinäkuun lämmössä kellotettiin Mauille upea 280-metrinen, 19,49 vauhdissa. Sitten tulikin kaikenlaista, kuten bulimiaa ja ruuhkaisia lähtöjä, kipakoita koillistuulia ja lähdön sumputtumista. Tässä yhteydessä on tietysti mainittava, että ratalinjainen wipatsimiini suoriutuu näistä kaikista. Ruuhkaisista lähdöistä, bulimiasta, kipakoista koillistuulista ja sumppujuoksuista - KV-ajoin. Sensijaan pullukampi-ish lajitoverinsa, jonka suonissa virtaa vain lapsen annos nopeusgeenejä, joutuu taistelemaan kaiken läpi ja kaikkea vastaan.
No, olen hehkuttanut Maukun MELKEIN KV-ajan jo moneen kertaan - ja voi olla, että hehkutan vastakin.
Myös Samui ehti juoksaista soolokokeen kesän päätteeksi.
Se oli minulle hieman ylläri - ja varmasti Samuillekin - kun koppa pantiin päähän, uikkari päälle ja työnnettiin suljettuun koppiin - suljetusta laatikosta kun ei oltu harjoiteltu kertaakaan. Mutta Samui se juosta jolkotti siistin soolon ja kellotti 20,88. Ei huono startti ja aika rookielle. Kuten kuvasta näkyy, intoa piisaa tälläkin enkkupojalla.
Jossain välissä piipahdimme Latvian Ogressa, ihanan homeisessa hotellissa - iloisessa seurassa ja mehevien marjakaakkujen äärellä.
Sämppä hehkui täällä ja Mauin rooliksi jäi sivustaseuraajan, joskin tärkeä, rooli.
Vielä piti Rakvereen tunkea kaksikon kanssa ja hauska ja intensiivinen reissu tuli tästäkin.
Lisää titteleitä Sämylle ja Mauille MELKEIN sertti. Mauin osana on ollut jäädä Vuoden tulokaslistalla hopealle, jumittaa mestaruudesta juostessa ruuhkalähdöissä ja jäädä kauaksi parhaista kellotuksistaan, tehdä tärkeissä paikoissa parit kuperkeikat, lumota tuomari näyttelyssä ja kuulla sanat "unfortunately" tjsp ja kiljua vapaa-aikana jänikset suolapatsaiksi. Sellainen se meidän Maukku on. Totaalisen ihana pakkaus.
Vuoden mittaan, Samui onnistui nappaisemaan pari serttiä Suomen kehäkahinoissa sekä pokkasi kolmasti varasertin.
Yritin laskea sen saamia pisteitäkin jossain vaiheessa, mutta putosin kärryiltä 67:n pisteen kohdalla. No mutta mitä ihmettä, Sämppä meni ja otti VSP Vuoden Nuori Koira 2019-tittelin, että paukahti! Kun tihrustin pisteet kännykän ruudulta, olin tipahtaa päiväpeitteineni lattialle. Oli nimittäin YLLÄTYS isolla yyllä, kun kuvittelin, että hyvä jos kolmansia ollaan! Ja ne lopulliset pisteet olivat 78!
Piipahdimme syksyn ja talven pimeydessä myös Jyväskylässä, josta saaliina laihahko ERI/4 ja kameran väläys.
Näyttäisi siltä, että pääsin pälkähästä ja Avensiksen OMA kamera (joka lukee liikennemerkkejä) oli sittenkin oikeassa. Kiitos tästä, sillä sakkoraha kannetaan ensiviikolla ihan muuhun, paljon tärkeämpään.
Joulukuun Messari päätti perinteisesti harrastusvuoden. Samui edustamassa ja minä ohjaimissa. Niin, se revähtänyt reisi. Tuskin paranee koskaan. Kestää ARKIkäytön ja vesijuoksun, uinnin, portaat - mutta EI äkkinäistä, pitkäkestoista harppomisjuoksua kehässä. Kilpailuluokassa tuomari poimi meidät luokan voittaneen taakse kakkoseksi, mutta jouduimme juoksemaan paikastamme, huonoin tuloksin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen meidät laitettiin kolmansiksi, ja lopulta neljänsiksi. Niin siinä joskus käy. Reisirevähdyksen kanssa tai ilman reisirevähdystä.
Laskeskelin tuossa jonkun yön ratoksi vuoden treenejäkin. Edelleen on portaat ohjelmistossa kerran viikkoon, uinti samoin ja juoksumatolle pyrin pääsemään aina, kun vain ehdin ja on tilaisuus. 43 kertaa olen ehtinyt. Mutta matto ei ole edistänyt sanottavammin kehäjuoksua - matolla juoksu on sittenkin kovin erilaista kuin Oikea Juoksu. Kunto on varmasti noussut jonkin verran, mutta reisi on mitä on. Ei tässä enää nuorruta.
Hapokkuutta on piisannut muuallakin kuin juoksumatolla.
Harrastukseen tosin mielestäni kuuluu tietty hapokkuus. Varsinkin näin vanhemmiten. Magnesiumia kaipaa niin reisi kuin mielikin. Itse teen nykyisin kolmen ainesosan energiajuomaa, jota rinksuttelin viimeksi Messarissa. Siihen kuuluu Dexal-lemonlime, Pirkka C-vitamiinipore ja vielä Lidlin magnesiumpore. Näyttää virtsalta, mutta on hyvä ja raikas kombo!
Muuhun harrastushapokkuuteen on joskus vaikea löytää instant ratkaisua tai oikotietä onneen. On vain luovittava, mentävä läpi piikkipensaiden ja pyörremyrskyjen ja uskottava, että mielenmyllerrykset tasoittuvat.
Harrastus muuttaa muotoaan, kuten olen niin monenmonta kertaa täällä jauhanut.
Alkuharrastustaipaleen kirkasotsaisuus, ehdottomuus ja mustavalkoisuus muuttuu vuosien saatossa vääjäämättä sarkasmiksi, kyynisyydeksi, realismiksi, toppuutteluksi ja perspektiivihakuisuudeksi. Vuodet jättävät jälkensä. Kaikki koettu, mitä me kannamme mukanamme, omassa harrastusrepussamme, antaa ajoittain vastauksia ja sitä perspektiiviä ja ajoittain painaa selkää ja aiheuttaa kipuilua.
Kun nuoremmat menevät tarkasti vieheurassa, kuten nuori innokas whippetkin, vanhemmat oikovat ja vetävät tiukat kulmat loivemmin. Saattaapa joku juosta suoraan maaliin, kun kokee kurvailun pitkällä radalla vallan tarpeettomaksi.
Älä jätä huumoria kotiin. Pidä pilke silmässä, sananmuunnokset ja hauska irvailu aina mukana harrastaessa.
Ja jaa muillekin. Ihan parasta settiä oli Messarissa kun tuomarimme lausui väliajalla "Samuilla olevan yhä some puppyfat". Kun sitä siinä makustelin ja nieleskelin muutaman huumorintajuisen vääräleuan kanssa ääneen, sain kuulla Vuoden Parhaan takaisintokaisuehdotuksen; "Olisit sanonut sille tuomarille rinta rottingilla ja lantio eteen työntyneenä, että tis is oolsou papifät"!
Olen tehnyt tällä viikolla erään pitkänlinjan harrastajan kanssa sopimuksen, että katsomme KAIKKIA koiria, voittajia ja häviäjiä, ensi vuonna POSITIIVISUUDEN kautta. Sellaisia perusasioiden näkemisiä ja ääneen toistamisia, kuten pitkä sääri, suora selkä, heikko alaleuka - vältämme ja pyrimme katsomaan koiraa hyvien ominaisuuksien kautta.
Tästä haastetta kaikille teille - harjoitelkaapa; on muuten yllättävän vaikeaa, mutta antoisaa ja kyynisyys harrastamiseen saattaa jopa hieman väistyä - tai ainakin pienentyä!
Team Kenzongos - hapokkuutta vastaan, positiivisuuden puolesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti