No ei ihme, kun tapahtumaa ja tilannetta vyöryy siinä määrin, ettei meinaa perässä pysyä. Joskus ihmettelen, että olen kuitenkin kohtuuselväpäinen (?) kaiken keskellä.
Helmikuu heilimöi jo täyttä laukkaa ja joulukuun pimein päivä on enää muisto vain.
Tai muistuttelenpa; pahimmillaan aurinko nousi 09.23 ja laski 15.10. Tänään 12.2. aurinko nousi 08.08 ja laskee 17.01. Valon vauhti on hurjaa.
Syksyisestä COSsista kirjoittaminen jäi blogiini kokonaan, koska tein siitä lehteemme tilausjutun.
COS 2017 oli kuitenkin melkoinen suksee ja uusi COS 2018 on jo tekeillä. Terveysrahaston kartuttaminen on tärkeää ja tapahtumien luominen sitä silmälläpitäen mielekästä.
Ja kyllä, lokakuisia tapahtumia aletaan suunnitella jo edellisen vuoden lopussa. Tuomarit on lyöty lukkoon ja paikkavaraus tehty. Kesän kuluessa sitten se kaikki muu.
HAKA-päiväkin kaivettiin naftaliinista, kun inspiraatio iski. Marraskuussa sitä sitten. Loistavien luennoitsijoiden imussa.
Australialainen whippetkasvattaja oli minuun yhteydessä.
Olin alkuun hieman hämilläni, sillä hän avasi visiteerausintoaan vasta myöhemmin, kirjeenvaihdon kuluessa. Hän halusi vain nähdä suomalaisia koiria ja erityisesti Hupi kuului joukkoon, koska sillä on Australiassa jo melkoisesti lapsia ja lapsenlapsiakin. Tästä sitten idea lähti taas lentoon ja Sandra Patterson pääseekin maaliskuussa näkemään ja kopeloimaan rotuamme isomminkin, sillä tilaisuudessa on tilaa peräti 45 whippetille ja paikkoja on vielä tätä kirjoittaessa 22. Mielenkiintoinen treenituokio tulossa ShowHau Centerille.
On myös aina ilo - ja erittäin mielenkiintoista - saada laumani testattavaksi tuotteita.
Balin - jolla on muuten tänään 5-vuotissynttärit - testattavana on tällä hetkellä kahtakin eri tuotetta. Toinen on tuo Zincbalans-sinkkijauhe ja toinen HauHau Champion Superpremium-sarjan uutuus, Viljaton Lammas & Peruna. Ruokaa ei näillä näkymin edes suoda laumani vanhuksille, Hupille ja Luxille, joilla on mahaoireiden vuoksi menossa vähärasvainen ruokavalio. Huiman laarissa on vielä ruokaa sen verran, että syödään se pois ja jatketaan sitten lammasperunalla, eli Huimakin pääsee mukaan testiryhmään. Toistaiseksi kokemukset molemmista tuotteista erittäin positiivisia. Kummastakin tuotteesta toki tulossa omia postauksia blogiini.
Vuoden alku ollut tässä hieman kaoottinen, ensin Luxia ja sen mahavaivoja hoidettiin eläinlääkärin pakeilla ja juuri kun olin ehtinyt sanoa "kissa", käytiin seuraavaksi Mauin silmä värjäämässä mahdollisten haavojen varalta, sen vasemmanpuoleisen silmänvalkuaisen muututtua verenpunaiseksi. Onneksi silmässä ei ollut mitään sen vakavampaa. Nyt on sitten pientä huolta Huimasta, jonka kortisonilääkitystä joudutaan ilmeisesti alkuun ainakin tihentämään. Kolmen päivän välein annettu annostus ei enää riitä, eikä ehkä kahdenkaan päivän välein. Odotan parhaillaan Huimaa hoitaneen eläinlääkärin puhelua. Aamu onkin tässä jo viestitelty, sillä olen pitänyt Huiman lääkityksestä ja oireista päiväkirjaa joulukuusta 2015 alkaen.
Perjantai-ilta, 9.2., vietettiin iltamätsärissä.
Taas löytyi uusi tyttö pyörittämään Mauia, Sabrina. Sanoisin, että meillä on Suomessa kasvamassa legioonallinen innokkaita ja taitavia nuoria koiraharrastuksen parissa ja pariin. Onkin äärimmäisen tärkeää millaisen viestikapulan me vanhemmat heille annamme. Moitimmeko vai kannustamme ja miten heitä ylipäätään kohtelemme ja opastamme?
Maui on koiristani ensimmäinen, jota oikein "työnnän" kaikille vieraille, jotta siitä ei tulisi mammanpoikaa joka vinkuu perääni kuin hengenhädässä. No ei taida olla pelkoa. Hyvä kun saan koiran kiinni pellolla tai metsässä. Se kun ei korvaansa lotkauta huuteluilleni. Muutenkin jos olen vaikka kaverin kanssa siellä metsässä ja kaveri kutsuu samaan aikaan koiriaan kuin minä, niin Mauihan vaeltaa sinne kaverin luokse, ei minun.
Maui on jokatapauksessa mainio koira. Se on niin valloittava, villi, omapäinen ja hauska, että sydän sulaa aina kun sitä katson. Perjantaisen tuomarin palaute oli myös korvakarkkia: "onpa kiva nähdä whippet, joka on iloinen". Voin myös sanoa, että on kiva omistaa sellainen koira.
Lauantaina olin ulkoiluttamassa uusia punaisia kenkiäni oheisessa räppilookissa.
Ja tuuppaamassa Huiman Jennyn pyöritettäväksi ja Hupin Emmin käsiin. Olipa mukava piipahdus W-H Tapahtumassa. Molemmille pojille hieno kakkostila; Huima käyttöluokan 2. (3) ja Hupi veteraaniluokan 2. (2). Huimalle myös KP ja kutsu Urosten parhaat liikkeet -kisaan. Siellä saikin sitten Jenny-parka juosta. Nimittäin tuomari veti kisan läpi knock out -periaatteella, eli kierros ja yhden koiran kättely pois. Koiria taisi olla kisassa + 10 ja kehätkin oli yhdistetty, joten Jennyn reidet olivat varmasti mukavasti maitohapoilla päivän päätteeksi. Mutta jos oli mätsärituomarin puheet korvakarkkia, niin nyt oli tuo Parhaat uroksen liikkeet silmäkarkkia. Nimittäin Huimalla on upea draivi, se aivan puhkeaa kukkaan liikkeessä, työntää vaivattomasti ja vahvasti lantiolla, avaa etuliikkeet auki ja eteen - jopa tätä kirjoittaessa menee kylmät väreet kun näky nousee eteeni! Niin hienoa katseltavaa se oli. Kiitos Jenny, että tarjosit minulle tämän nautinnon katsoa omaa, upeaa koiraani! 45 urosta esitettiin ja Huimalla päivän kolmanneksi parhaat liikkeet, wau!
Emmi esitti Tapahtumassa myös Jiven, Geada Flor Joyous Jive, ja voitti hienosti nuotenluokan (6). Jiven osalta treeni jatkuu nyt Emmin käsissä, toivotaan, että kehäkokemuksen karttuessa, puolintoisin, esiintyminen asettuu.
Hyvä handleri on mielestäni melko eleetön, keskittyy olennaiseen ja tuntee ja näkee käsissään kulloisenkin koiran vahvuudet ja heikkoudet ja esittäessään pyrkii tuomaan koiran vahvuuksia esiin peittäen heikkouksia. Ei ihan helppoa mutta todella kaunista katsoa.
Whippet on vaativahko esitettävä, koska siitä näkee "kaiken heti". Ja whippethän osaa mm. kenottaa, joko eteen tai taakse, seistä takajalat mitenkuten, steppailla, köyristellä ja nojata - ja päivän biorytmitkin voi vain olla pielessä. Motivoiminen lihapullasiivullakaan ei toimi, jos mieli on känkkäränkkä ja kärsivällisyys on luokkaa 3 sekuntia ja tylsistyminen.
Päätän tämän(kin) blogikirjoituksen sanomalla: kuinka hienoa onkaan olla whippetisti ja omistaa sulavalinjainen, virtaviivainen, lihaksikas ja lempeä koiramaailman ferrari. Ei mitään liikaa ei mitään liian vähän - vain katkeamattomia kauniita linjoja.
Lähdenpä tästä oman ferrarilaumani kanssa lenkille ja nuorisoketjua juoksuttamaan pellolle. Siinä sitä silmä lepää ja kärsivällisyyskin kasvaa, kun Mauia huutelee vielä vartti sen jälkeen kun kaikki muut koirat ovat kiinni.
Helmeilevää helmikuuta blogiani seuraaville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti