3.9.2016

Syksy saa! Lenkillä 2.9.2016.

Onpahan ollut hapokas vuosi. 
Aivan ihania reissuja, monia kotimaisia kehiä mutta myös useita visiittejä ulkomaisiin kehiin. Paljon lenkkeilyä (touko-, kesä-, heinä- ja elokuussa yhteensä 695.4 km), Syystapahtuman ja Hands On 2 -tiimoilta paljon tehokasta touhua, näppärää näpertelyä ja sujuvaa suunnittelua. Syystapahtuman osaltahan järjestelyt ovat parhaillaan kuumimmillaan.

Eihän se olisi Anita, jollei pientä sählinkiä aina olisi, kuten nyt vaikka palkintojen kanssa. 
Minusta on kiva leikkiä ainakin silloin tällöin lapsuuden joulupukkia ja jakaa iloa ja hyvää mieltä lahjojen muodossa. Miten minusta kuitenkin ensin tuntui siltä, että "pitää pyytää hiukan lisää" ja nyt palkintolahjoituksia tulee ovista ja ikkunoista. Kehäsihteeriparat, mahtavatko päästä tavarapaljouden läpi edes työpöytänsä ääreen?

Näinollen valokuvaus ja kuvien käsittely on ollut vähäistä. 
Ei vaan ehdi, ei muista - ja otetut kuvat ovat saattaneet jäädä käsittelemättä koneelle viikkokausiksi. Mutta tiedättekö mitä? Olen teettänyt Vistaprintillä kuvallisia vuosikalentereita omista kuvistani ja yhtäkkiä tuli semmoinen ahdistava tunne, että MITÄ kuvia minä laitan ensivuoden kalenteriin, kun en ole kuvannut tänä vuonna juuri lainkaan? STRESSI numero 1 267 alkoi hiipiä sisuskaluihin ja Lumixin akku oli oitis ladattava.

Pidemmittä pulinoitta, poniinien* kanssa lystinpitoon:

Olemme poikien kanssa saapuneet juoksutuskentälle. Ketään ei ole missään, on vain pehmeä, laaja nurmialue ja tummanpuhuva taivas. Näin lenkin alkuun.

 Bali mittailee maisemia ja valmistautuu tuleviin kaarroksiin.

 Ja sitten mentiin, kurvit suoriksi.

 Jiihaa, jippijaijee, jihuu jahuu huhuu, täältä tullaan!

 Huima on ottanut tuttuun tapaan piikkipaikan ja Bali jahtaa sydämensä kyllyydestä juoksupariaan.

 Hyvä pito pojilla. Kurvailu on kovin näppärän näköistä ja hauskaa riittää!

 Ja riittää...

ja riittää!
Vaihteeksi Bali jahdattavana. Kyllä nämä aerodynaamisesti muotoillut whippetit vain viehättävät silmää. Varsinkin juostessa! Joka nivel, rakenne, solu - on tehty tähän. Silmä lepää, aijaijai. En voi lakata huokailemasta näitä kuvia.

 Juoksut on juostu. Nyt on nuuskuttelun aika. Bali näyttää perää. Ja takapotkuaan.

Lähestymme Håkansbölen kartanoa. Liekö tämä alkuperäinen portti? Ainakin portinpielet ovat.

Riviin järjesty! On oltava nopea. Kukkuu, pitruu, jiihaa, iikk - äänet hämäävät hetken ja pojat tapittavat kameraan. Paitsi tietenkin Huima ja Luxi.

Maasta löytyi kivi, jonka nakkasin pöpelikköön, katseen suuntaan. Toimi! Pojat ovat tässä niinsanotusti tikkana. Vasemmalta: Huima, Luxi, Bali, Hupi ja Viri. Wau mikä lauma, vaikka itse sanonkin. Hyvä että se kamera lähti mukaan, sai dokumentoitua taas kerran upeaa whippetmateriaalia kameran kortille.

 Kartanoalueella oli istutustyöt käynnissä.

 Mutteritalo kurkkii puiden takaa.

 Vielä kukkii kedon kukka.

Vantaa säästää opastinkilvissä.

*poniini on omakeksimäni uudissana. Jos kerran isot whippetit (omassa laumassani esim. 55- ja 56-senttiset Viri ja Luxi) ovat poneja, niin silloin mittoihin menevät ja joidenkin mielestä suuret voisivat olla poniineja. Vähän niin kuin pikkuponeja. Poniini on siis hellittelynimi (pienelle) ponille.

Valtavan ihana syyspäivä ja lenkkeilysää, vaikka harmaat pilvet "kummittelivatkin". Päivän kokonaislenkkisaldo 6.0 km.

Ei kommentteja: