Aika-ajoin mietin, että alkutaipaleemme oli hieman hapuileva, kuten se uuden koiran kanssa aina on. Myös Hupiin "tottuminen" vei aikaa ja Virin villeys tuli sekin hieman puun takaa. Ei ole mitään järkeä vertailla koiria toisiinsa tai yrittää luoda "whippet-luonnesabluunaa", koska jokainen koira on oma yksilönsä. Geenit määrittävät luonnetta jonkin verran, emo ja ensimmäiset elinviikot paljon ja loppu on sitten ympäristön ja uusien elinolosuhteiden ja -tapahtumien sinfoniaa. Matkiipa pentu kavereitaankin ja otollisessa tilanteessa voi muodostaa jopa loppuelämän käsityksiä jostain tilanteesta.
Balin ollessa n. 4-5 kuukauden ikäinen silloisessa taloyhtiössämme sattui jännä episodi.
Lyhyen ajan sisällä avonaisesta asunnon ovesta ja/tai pihaportista kävivät laumamme "päälle" cockerspanieli, briard ja clumberi - joka vieläpä kahteen kertaan. Juoksulaukkaa jalkoihin ja rrrräyhh-wuhhh-rrräyhhh - siihen korvan juureen pomppimaan ja huutamaan. Olen tätä usein miettinyt, että kuinka paljon tällainen joukkohysteria muiden koirien taholta vaikuttaa otollisessa iässä olevaan pieneen koiraan? Tällaisessa tilanteessa mm. Viri kiihtyi tilaan, jossa se puri Hupia kankkuun. Viimeisimmässä clumberiepisodissa Bali pelästyi niin, että se alkoi huutaa suoraa huutoa - ja turha kai mainitakaan, että em. koirien omistajat olisivat esim. kysyneet "sattuiko mitään" tai "oletteko ok"? Koira haettiin vain eleettömästi kaulapannasta raahaten kotiin.
Bali on älyttömän suloinen kainaloinen, jolla riittää kuitenkin itsetuntoakin. Se on nokkela, älykäs, vivahteikas koira.
Minun pitäisi mennä koirien tavoin eteenpäin ja lakata miettimästä, että "millainen Balista olisi tullut ilman cockerin, briardin ja clumberin hyökkäystä"? Luultavasti yhtä ihana. Se toisaalta menee välillä näyttelyssä ja lenkillä pohkeiden suojiin ja toisaalta se menee baarwaxania eturintamassa, rinta rottingilla. Se laulaa ja tervehtii iloisesti naapurit kuin kesälaitumelle juuri ensimmäistä kertaa päästetty lypsylehmä - aina kuin näkisi heidät ensimmäistä kertaa. Yhtä iloisena. Se viihdyttää itse itseään heittelemällä leluja ja löytää asunnon parhaat kiitoradat. Ylipäätään pidän Balia hyvin hoksaavana, iloisena ja innokkaana koirana.
Jokaisen koirani kanssa olen päässyt tekemään huikean "sipulimatkan". Kerros kerrokselta niistä jokaisesta on löytynyt hieno ja vivahteikas persoona, sieltä monen kuoren alta, pikkuhiljaa. Ensimmäiset 2-3 vuotta on aina "tutustumista" ja luonteen muovautumista. Niin se on. Hiljaa hyvä tulee.
Balin elämän alku laumassamme oli siis draamallisesti rikas. Sen sääret herättivät ihmisissä suurta närkästystä ja kauhua ja mittasuhteiltaan se ei tuntunut vastaavan useimpien harrastajien toiveisiin. Toisaalta ilman tätä kaikkea mittavaa draamaa ja sääripolemiikkia olisin tuskin päässyt koskaan kokemaan niin värikästä whippetintäyteistä elämää kuin Balin kanssa olen kokenut. Ryysyistä rikkauksiin, niinhän se menee. Nimittäin säärikeskustelu sai kyytiä, kun Bali meni junioriluokasta voittamaan vuonna 2014 Maailmanvoittajanäyttelyn ROPin Helsingissä. Tämä se onkin sellainen tapahtuma, että joudun välillä menemään epäuskoisena kertaamaan sitä Youtube-videoiden pariin. ~ 160 koiraa ~14 maasta. Käsittämätöntä mutta niin äärimmäisen hienoa, että henkeä salpaa edelleen.
Vielä tarvittiin yksi kommentti siivittämään meitä eteenpäin. "Sehän oli vain yksi näyttely". Niin, tosiaan, yksi pikku maailmanvoittaja vain. Sanoisin yksi näyttely, joka oli huikean hieno alku. Hienoja kehähetkiä on sittemmin koettu niin Virossa, Ruotsissa kuin kotimaisissakin kehissä Vaasaa ja Kuopiota myöden. Tämä pieni sinibrindle poika, valloittava veijari, kultainen kainalokoira on napsinut sittemmin 3 kotimaan Cacibia ja 2 Viron Cacibia, ollen nippanappa 2015 ulkona top ten-listalta (sijoitus 11.) ja nyt roikutaan sijassa 7 kiinni, jos oikein muistan.
Nyt on syksy 2016 ja asumme takaisin ihanien lenkkimaastojen äärellä Vantaan Hakunilassa. Reippaita lenkkejä poikien kanssa, ihania niittyjä ja luontopolkuja. Balille paljon pähkinöitä ja punaisia ruusunmarjoja ja jokaisella lenkillä vähintään yksi oksalla jumppaava orava.
Niinpä menin ja tilasin Vistaprintiltä pari Bali-paitaa. Stay tuned. Balijulisteiden lisäksi. Muutossa meni hieno kauniinvihreä Maailmanvoittaja-juliste, jonka sain vasta nyt aikaiseksi tilata uusiksi. Smartphoto muutti tällä kertaa hieman värejä ja uusi sävy on lähinnä keltavihreä, vieläpä hieman samea sellainen. Mutta ei haittaa. Itse malli on niin valokuvauksellinen ja hieno, että väristä viis. Lisäksi printtautin kolme A4-kuvaa Balista seinälle laitettavaksi.
On se sellainen valovoimainen ja valloittava epeli, että tästä kun pääsen niin menen ja haliruttaan. Taas.
Kehukaa koirianne. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti