13.7.2016

Pärnussa pärisemässä!

Nyt lähti melkoinen päristelytiimi Pärnuun. Nimittäin allekirjoittanut, Susanne sekä whippet Bali ja bc Hailey. 
Olin ehkä juuri vartti sitten saanut pestyksi kaikki viisi pesukoneellista Ruotsin jäljiltä; pyykkiä oli siis jäänyt pelkästään kaksi koneellista kotiin odottamaan, siihen sitten Tånga Hedin kaikki nutut ja sukat päälle ja bonuksena kaksinkertainen lakanapyykki. Tai kolminkertainen, Ruotsissa oli mukana yksi sängyllinen lakanaa.
Aivan oikeasti tuntui siltä, että pesin matkojen välissä vain pyykkiä ja huokailin, oikein mitään muuta en saanut aikaiseksi. Kun taas piti lähteä. 

Matkaseura oli ylipuhuttu talven pimeinä päivinä ja matkan vihdoin lähestyessä alkoi kehäseuran päivittely. 
Lauantaina 4 whippetiä ja sunnuntaina 5. Bordercollieita 11 molempina päivinä. Taas on kuultu muutama jälkeisnillitys, että "ei ollut edes kilpailua". No, syytön minä siihen olen. Jokainen nillittäjä ottaa ja ilmoittaa koiransa Viro/Liettua/Latvia -sektorille ja sitten menee vain ja ottaa tarvitsemansa. Tuuripuheet ovat myös hauskoja. Sitä tuuria saa myös jokainen käydä kokeilemassa, olkaa hyvä.
Matkailu avartaa mutta halpaa se ei ole. Tuomarin ei myöskään "tarvitse" antaa koiralle SA:ta, tai jos antaakin, niin jälleen Cacibia ei ole "pakko" jakaa.
Nämä tuuripuheet ja "eihän siellä ollut edes kilpailua" -tuhahdukset on siis tarkoitettu kuultaviksi niin, että itse koiralla ei ollut mitään osaa eikä arpaa saavutuksiinsa.

Pärnussa on silmää kauneudelle. Puistoissa on erittäin kauniita kukkaistutuksia ja -sommitelmia. Niitä Bali tässä analysoi.

 SST ja Bali ja Hailey.

 Tällaisia pikkuisia kukka-asetelmia oli siellä ja täällä. Bali nauttii hetken varjosta.

 Yksi shoppailukatu.

 Kauniita kirkkoja oli myös siellä ja täällä. Tässä yksi.

Anita ja Bali. Ja nenä.

Lauantaina olimme liikenteessä noin aamukuudesta iltakymmeneen-yhteentoista. Kyllä se Cacibien pokkaaminen ihan työstä käy. Oli kilpailua tai ei.
 Näkymä "hotellin" parvekkeelta.

Itse hotelli (= asuintalo). Kuudennessa kerroksessa oli meidän kaksio.

Balin kanssa aamulenkillä.

Matkaseura oli sikäli tällä kertaa poikkeuksellisen hauskaa, että olimme molemmat "aavistuksen ylikierroksella käyviä kaksosia". 
Laittakaapa kaksi kaksosta kaksioon, niin johan pärisee. Unta ei oikein saanut, sänkykin hajosi (!!! ensimmäisenä yönä kaksi sälettä vain tippuivat kiinnikkeistään. Voimakkaan pamauksen kera.), ruokakaupassa oli valinnan vaikeutta, puhetta riitti, pähkintää ja pohdintaa "koiraihmisyydestä" yleensä ja kilpailemisesta. Mielenkiintoista vääntöä.

Sunnuntai meni sitten hieman usvaisemmin, kapealla sohvalla nukkuminen kävi työstä sekin. Silmät olivat jotenkin heti aamusta ihan sirrillä ja päässä humisi. Olin edellisenä iltana huitaissut huiviin hieman kuplivaa, ihan kaikkea en saanut juoduksi koska se toinen kaksonen kärsi hirveästä hedarista. Joimme siis Balin kanssa kaksin ja seikkailimme somessa.


Pärnu oli kaunis kaupunki. Joskin vastakohtien sellainen. 
Taloja oli oikein nättiä ja pipetillä laitettua ja sitten kunnon rötisköä.





Ruokakaupat ovat oma lukunsa. Menkää nyt herrantähden Keskon sedät sinne hiukan pyörimään ja tuokaa nyt ihan ensimmäisenä Rakvere-pasteijat ja -makkarat Suomeen.
Hyvän sään aikana. Hyvät hyssykät sentään, että on maukasta pasteijaa ja makkaraa Virossa, ihan naapurissa. Rekkaan vain ja K-marketin hyllyyn, pian.
Pina coladaakin saa useampaa sorttia (suomalainen Alko myy yhtä), tosin PC:n hinta oli harmillisesti noussut viime marraskuusta.
Ihailin myös jälleen hartaasti Prisman wc-tuoksuosastoa. Suomihan on myynyt 50 vuotta männyntuoksua toilettiin. Okei, ehkä myös limeä, mutta limeä tuotteessa on lähinnä vain väri. Viron Prisman tuoksuhyllyjä oli ehkä n. 15 metriä pituussuunnassa ja kolme korkeussuunnassa. Pinkkiä, violettia, keltaista. Freesiaa, kukkaketoa ja timoteitä. Nuuhhh.

Susannen matkatoimisto, SusuSpeedTravel Agency, SST oli erittäin pätevä.
Kaupunki oli hallussa, risteykset, tiet, kaupat, ostoskeskukset. Kaikki. Ainoastaan näyttelyaamuna ajoimme tien väärään päähän, koska näyttelykirjeessä oli vain tien nimi muttei numeroa. U-käännöksen jälkeen olimme kuitenkin oikeassa suunnassa. Itse näyttely järjestettiin isohkolla urheilukentällä. Poppi soi ja eesti keeli soljui korvissa. Kehät pyörivät tehokkaasti - mitä nyt lauantaina ryhmäkilpailuja odotellessa meni kyllä pitkään. Majapaikassa olimme illalla 20.30. Enkä valita. Mikäs sitä on ryhmäkilpailuja odotellessa kun RYPPIKAKKOSTA pukkaa!!!

SST hallitsi myös kuvauspaikat. Saimme erittäin hyviä posetuskuvia lauantain jo käännyttyä iltaan Pärnun laitamilla. Yksi kuvaussessio pidettiin vielä majapaikkamme pihassa - siitä oma postauksensa tulossa.

 Balitsukki kurkkii parkissa. On menossa Hailey ja voittopokaalit -kuvaus.

Kaunis vesialue Pärnun laitamilla.

Sunnuntaina emme jääneet ryhmiin vaan suunnistimme takaisin Tallinnaan. Tällaisissa maisemissa:
 Tämä mikään maisema ole. Haikara se siinä tepastaa. Näitä näimme useita. Komeita lintuja!

 Pikkaisen tummaa pilveä. Lähempänä Tallinnaa vettä tulikin jo kuin saavista. Ja rakeita myös!

Ostoskeskuksessa. Täällä kävimme natustamassa kanakorin ja piipahdin myös Prisman blondausosastolla.

Yritin lifata muutamaan purjealukseen. No luck.

En keksi oikeastaan mitään valittamista. Ja mitä sitä valittamaankaan. 
Matkailu on mukavaa ja vielä mukavampaa se on sellaisessa matkaseurassa, jossa on "kaikki hallussa". Ei tarvitse kuin perässä hiihtää ja aina välillä huutaa: "mä en pääse niin nopeasti" kun Bali pyörii jaloissa, näyttelyhäkki hakkaa pohkeeseen, reppu painaa selkärankaa kuopalle ja eväslaukku ei meinaa pysyä olkapäällä.

Huisi reissu ja lähtisin koska vain uudelleen!
Kiitos SST Agency ja Hailey seurasta. Mihinkäs seuraavaksi? Tuurilla ja ilman kilpailua, LOL.

Ei kommentteja: