Tällä kertaa dogsitteri Henni jäi kotivahdiksi Virin ja Luxin kanssa - kummankaan ei tarvinnut stressata pitkää päivää. Siispä kolmikko matkaan ja menoksi.
Olin ilmoittanut Balin junnuihin, Huiman avoimeen luokkaan ja Hupin veteraanikehään. Ja tuttuun tapaan täysin ilman ennakko-odotuksia. Olin jopa "varoittanut" dogsitteriä, että lähdemme heti veteraanikehän jälkeen kotiin...
Niin siinä sitten kävi, että kaiken keväisen "sääriväännön" jälkeen Bali meni ja pokkasi voiton isosta (20 kpl) junnuluokasta!! Olin Balin kohdalla päässyt eroon selän rapsutuksesta, tälle koiralle se ei yksinkertaisesti sovi. Nohh, kelle koiralle se nyt sopisi. Tähän samaan hengenvetoon puolustaudun kuitenkin sillä, että selänrapsutus on myös (esittäjän) sijaistoiminto. Sillä kuvitellaan (?) saavutettavan jotain tasapainon tapaista tai että koira ottaisi paremmin painoa kaikille raajoilleen. Muidenmuassa.
Olen ollut aina melko laiska treenaamaan koiriani kehään, sillä mielestäni tuomarin tulisi nähdä koiran ansiot vaikka sen esittäisi avaruusolento rumbaten.
Onhan se hienoa, kun koira seisoo vapaasti, namia tuijottaen ja on jokaiselta karvaltaan (myös viiksikarvoilta!) edukseen. Muttakun. Siihen treenaamiseen ei tarvita vain aikaa, vaan myös peilejä, videokuvaa, avustajia, assistentteja, eri metodien testausta ja niiden soveltamista eteenpäin. Loppujen lopuksi harvalla koiranomistajalla on mahdollisuus saada ajan lisäksi käyttöön peilejä, videokuvaa, avustajia, assistentteja - puhumattakaan siitä, että esittäjä omaisi eri esittämismetodien kirjon ja osaisi niiden soveltamisen kulloiseenkin Moppeen.
Itseäni huvitti katsoa itseäni allaolevista kuvista. Olen ottanut selän rapsutuksen sijaan käyttöön ikiaikaisen maneerin: pidän kiinni kintereestä. Tämä maneeri kehittyi minulle 90-luvulla basenjini kanssa. Se oli aina lähdössä lipettiin kehäpaikalta ja kintereestä sitä hellästi pitäen kiinni "ilmoitin" sille, että nyt on syytä pysyä paikallaan.
Maneereista maineeseen:
mitä ilmeisimmin olemme Balin kanssa löytäneet yhteisen sävelen. Bali, Pendahr Fred Perry (Khalibadh Vintermåne x Ch Pendahr P.O.S.H.) took flattering 1st placement in HUGE junior class and ended up BIS-junior!!! judge for males was Wim Wiersma, Netherlands.
BOS-junior was beautiful Brookway Century Fox Girl (Ch Sobers Lucifer x Ch Silentkaze Endlessentertainment) judge for females was Viv Coulter, Ireland
In Team Kenzongos we have suddenly trained all a bit further. There is no need for a handler to make any eye game with judge because dog himself can do so:
Few shots from ring:
Mutta mitä tekee Huima?
En meinannut ensin millään ymmärtää, kun tuomari tulee kättelemään meitä: "I am sorry, but"... ajattelin, että okkei, hienosti neljänsiä... "you are first"! Mitä hittoa, Huima meni ja voitti ison avoimen luokan (13) ja ensimmäinen ajatukseni oli, että "mistä handleri" ja "onko tämä tottakaan"!? Onneksi Kari suostui Huimalle PU-luokkaan handleriksi, koska pidän Balia VIELÄ enemmän mamman poikana ja siksi päädyin etsimään juuri Huimalle handlerin.
Nohh, siinä sitä sitten satuin juoksemaan ryhmän ensimmäisenä PU-kisassa ja kuulin vain jossain vaiheessa Karin parahduksen takaani: "Anita, ei tästä tule yhtään mitään". Huima teki siis loikkiaan.... Siinä se onkin muuten vertaansa vailla. Tuomarille 10 pistettä ja Whippet-Harrastajat hihamerkki, sillä hän soi Karille ja Huimalle ihan oman yksityiskierroksen, jonka aikana Huima liikkui ns. normisti.
Huima siis meni ja voitti oman luokkansa, mutta ei tässä vielä kaikki. Huima oli myös PU3. Eikä tässäkään vielä kaikki. Huima ynnä esittäjänsä Kari pokkasivat SERTin ja Huima tuli valioksi niin että napsahti. Hupi-isin 13 valiojälkeläinen! Upeaksi lopuksi Huima oli VSP-avoin.
This incredible day had a superfantastic end. Huima, Nerejde Helter Skelter (Ch Twyborn Philadelphia x C.I.B Dita) took class win in open class, was BM-3 and took qualifying CC to become a brand new Finnish Champion!!! He is 13th Hupi-kid who has achieved CH-title.
Huima was also BOS-open. BIS-open was Sobers Aaniston Nellwyn (Ch Barnesmore Galileo x Aaniston Few And Far Between).
© C'mere
HUGE thank you Kari for showing him so nicely!
At the very end Hupi, Ch Twyborn Philadelphia (Ch Klenod's Qhavat x Ch Twyborn Swanley Gem) was 3rd with CQ in veteran class.
Tällaisena näyttelypäivänä sitä (taas) ihmettelee, että pitäisikö niitä omia koiriaan sittenkin enemmän kehua kuin moittia? Pitäisikö niissä nähdä enemmän hyvää kuin moitteen sijaa? Virheetöntä koiraa ei ole - muistakaa nyt - on vain paljon koiria, joissa on eri määrä erilaisia virheitä.
Älkää siis tehkö kuten minä teen vaan kuten minä sanon - lakatkaa tuijottamasta koirassanne jotain YHTÄ tai KAHTA asiaa, ja katsokaa koiraanne kokonaisuutena. Monet "silmään ottavat" palaset juniorikoirassa loksahtavat koiran aikuistuessa paikalleen. Tämän jälkeen loksahtavatkin yleensä vain esittäjän/katsojien leuat kun tuomari käskyttää kokoajan menemään ykköspallille.
Koiramme ovat kokonaisuuksia - ja niissä on yleensä virheiden LISÄKSI myös paljon kauniita ja hyviä, rodunomaisia yksityiskohtia! Opettele näkemään ne. Minulla onkin tässä nyt virstanpylväs meneillään. Tuomarikurssin alkeiskurssi opetti näkemään virheitä potenssiin sata, nyt olen ihan omalla jatkokurssilla ja opettelen (taas) näkemään niitä positiivisia asioita!
Harrastaminen on juuri niin positiivista kuin miten haluat nähdä sen. Tämä erkkaripäivä oli eräällä tapaa harrastusurani täyttymys - isossa joukossa koiria on aina ERITYISEN mahtavaa pärjätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti