Piipahdin lenkin jälkeen alakerrassa vaatteiden vaihdossa ja kun tulin takaisin ylös, minua odotti seuraavanlainen näky:
Huima mielipuuhassaan...
kuinka paljon ihanaa fyllinkiä onkaan täällä...
Hupi tarjoaa apuaan ja Hula (ylen)katsoo tuoliltaan; kuinka lapsellista!
Lapseni; lapsellista tai ei, niin ihanaa puuhaa!
Kuinka tässä nyt näin kävi. Äiti kävelee asunnossa ison muovikassin kanssa ja kerää kaiken pois? Elämä ei ole reilua. Mutta ehkäpä näitä tulee uusia. ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti