We have a new champion in the house! Salosta saaliina FI MVA-titteli!

Vasen kämmen oli kutissut pari päivää ennen Salon näyttelyä siihen malliin, että mummivainaani sanonnan "Vasen vastaanottaa, oikea ojentaa" oli enteiltävä jotain mukavaa... 

Jospa tänään tulisi se nappisuoritus ja niinhän siinä kävikin. Tällä kertaa "viides kerta toden sanoi"!

Henni saapui aamulla vahtimaan muuta laumaa ja Emmi soitteli jo parkkipaikalta (!!) että missä viivyn - siispä mukavaa matkaseuraakin oli mukana. Vettä satoi, välillä vähemmän ja välillä enemmän, mutta ihmeen hienosti selvisimme sääolosuhteistaKIN.
Lämmin kiitos Hennille avusta muiden koirieni kanssa ja Emmille kaikesta avusta reissulla - you rock, girls!

Bali on ihana koira. Se on opettanut minulle paljon ei vain itsestään, mutta myös rodusta. 

Kuinka ristiriitaisen ihanaa onkaan aina tutustua uuteen koiraan, ihmetellä juuri SEN mittasuhteita ja rakennetta, luonteesta puhumattakaan, ja oppia uutta. Mennä syvemmälle, tajuta ja oivaltaa. Koiramme opettavat meitä - antakaa niiden tehdä niin. Kun aloin oivaltaa ja tajuta Balin kaikkia rakenteen ja luonteen hienouksia ja nyansseja, meille aukeni ihan uusi maailma! Miten hieno koira minulla onkaan.

In English it is something like this: Bali is a wonderful dog. He has taught me a lot about himself and about breed. You are never ready - which I of course know, Bali just reminded me. 

It is always fantastic to get a new dog and start a new journey with it. New dog, new structure, new proportions, new inspiring temperament. Let your dogs teach you, keep your mind open. When I started to realize all about Bali's nature and his structure's beautiful nuances and intricacies - we started to live a whole new life. What a wonderful dog I have. Our dogs really teaches us. Keep your mind open.

Salo NAT 14.6.2015 Stephanie Robertsonille, Irlanti (SHEOL whippetit) esitettiin  35 koiraa. Uroksia näistä 15. Bali hienosti PU 3, SERT ja FI MVA!!! Niin sitä pitää, hyvä Bali, hyvä me!

 Open class males: Mimi Chill's Panther's Daydream, Miyessa Born To Be Wild, Pendahr Fred Perry

 FI CH JWW-14 Pendahr Fred Perry

Bali's critique:
Correct size dog. Good head, nice dark eye. Good neck. Nice laid back shoulder. Moved with a nice drive from behind.

Salo NAT 14.6.2015 Bali won open class males (9 males shown), took CQ, BM-3 placement and qualifying CC - he is now FI CH!!

Thank you Ingunn Ohrem & Hanne Thorkildsen from this jewel. I am grateful, proud and happy -  and privileged to have the opportunity to own such a dog. 

 © kaksi ensimmäistä kuvaa Jaana Jyläntö - muut kuvat Kirsi Aalto - ISO KIITOS kuvaajille Balin minulle antaman syntymäpäivälahjan ikuistamisesta!

Mustialan tuliaiset! incl. my boys critiques.

Suomen kesä näytti taas parhaat puolensa Erkkaripäivänä. 
Ilma oli aluksi hyvinkin aurinkoinen ja tunnelma sitä myöten lupsakka, mutta pian kolea viima alkoi tuntua luissa ja ytimissä. Balin kehävärinästä päätellen myös KOIRIEN luissa ja ytimissä. Kolean viiman jälkeen vuorossa olikin vesisade. Loppupäivä vietettiinkin sitten "enää" siinä koleassa viimassa.

Omista pojistani minulla oli mukana kaksi, liki 11-vee Hupi ja 2-vuotias Bali.
Bali otti muikean luokkasijoituksen 18:sta avoimen luokan uroksen joukosta; ERI/3 SA. Hupi kakkossijan seitsemän veteraanin joukosta, ERI/2 SA. Hupi esitti myös elämänsä ensimmäisen (!) jälkeläisluokan - jota tosin tuomari arvioi arvostelun perusteella lähinnä kasvattajaluokkana - ja sijoittui hienosti kauniiden tyttäriensä kanssa toiseksi!

Siispä suuri ja kaunis kiitos kaikille teille, jotka jäitte Hupin jälkeläisryhmään ja esititte koiranne, Erica jopa kaksi! Kiitos Emmille ja Idalle, jotka auttoivat loppupäivästä tuloksien JA handlauksen kanssa. Leirin purusta puhumattakaan. Iso kiitos!

from left: Ch Twyborn Philadelphia, Softouch Ebony Eyes, Ch C'mere Milwaukee, Bonnywapit Funnybunny, Softouch Eyecatcher

Hupin jälkeläisryhmän arvostelu meni näin:
Group consists of 1 dog and 4 bitches. Dog is masculine and slightly biggish. Bitches are more even. Movements ok.
2 HP
judged by Eva Ekstam, New Zealand

Hupin oma arvostelu:
11 year old pale fawn. Beautiful shape. Loved his overall balance and breed type. Lovely head and expression. Nicely arched neck. Nicely filled in front. Stands over a lot of ground. Moved soundly in all directions. 
EXC/2 CQ
judged by Felicity Thompson, Ireland

Bali:
2 year old pale grey brindle of lovely size. Slightly heavy in skull. Nicely balanced with good reach of neck. Nice depth of chest. Nicely angulated hindquarters. Kept topline on the move. Moved nicely in profile.
EXC/3 CQ
judged by Felicity Thompson

63 urosta esitettiin lauantaina, joista 15 sai SA:n. 63 males were shown on Saturday. 15 of them got CQ. Among those 15 were both of my boys; Bali & Hupi!

kuva Pirjo Muhonen

Silmässäni on (oli) lasiaisvuoto.

Jahka Luxin kivekset saatiin pakettiin on aika vihdoin perehtyä HYKSistä saapuneeseen viisisivuiseen tietopakettiin koskien silmääni. 
Odotin tuota eri silmälääkärien kirjoittamaa pumaskaa (= potilaskertomusta) kuin kuuta nousevaa, sillä vihdoin saisin mustaa valkoisella ja LUKEA mitä minulle oikein tehtiin ja miksi. Pettymys olikin melkoinen, sillä potilaskertomusta ei suinkaan ole kirjoitettu potilaalle vaan se on kirjoitettu kollegoille. Niinpäniin. Vai mitä sanotte tästä:
Muutama solu etuosassa todettavissa, lasiaissamentumaa inferiorisesti, Weiss +. Sp: papilla, makula fysiologiset, keskiperiferiassa ei aktuellia, ääriperiferiassa kello 11 todettavissa latticealue, jonka reunalla todetaan kaksiosainen läppämäisesti revennyt verkkokalvo, mahdollista ablaatiota tämän temporaalipuolen. Latticeen liittyen ns. haamusuonia ympäristössä. Muutoin verkkokalvo kontaktissa, ei vuotoja.

Nythän on kuitenkin niin, että aika-ajoin sitä ihminen joutuu - varsinkin vuosien saatossa - uudelleen lääkärin pakeille milloin mistäkin syystä. 
Ihan hauskintahan oli, kun olin täällä uudessa asuinpaikassa sairaanhoitajan kuudennen asteen kuulustelussa ja hän kyseli hyvin monta MILLOIN ja MIKSI kysymystä. Kuten "Milloin olet viimeksi saanut jäykkäkouristusrokotuksen". Nojuu, sehän oli 8.9.2007 - no en tietenkään vastannut noin, kuka näitä muistaa? Oikeasti?
Sieluni silmin näen myös tilanteen vaikka lähitulevaisuudessa optikolla, ja optikon kysyessä: "Onko käyntejä silmälääkärillä" kerron olleen ja sitten: "miksi"? Siinähän minä sitten jouhevasti selitän: "No koska lattice-alueella oli kello 11:ssä mahdollista ablaatiota temporaalipuolen".

Kertoessani latinankielisistä lääkärien kirjoittamista potilaskertomuksista niin itseäni kuin KOIRIANIkin koskien, loihe lausui eräs ystäväni: "Googlaa". Tähänkö nyt on sitten tultu? Lääkäri kirjoittaa "Papilla fysiologinen, makula rauhallinen ja kello 11 verkkokalvoruptuura" - ja potilas kiltisti googlaa. Lääkärit varmaan kuitenkin osaavat suomentaa diagnoosinsa (?) - mielestäni kertomuksissa voisikin olla suomeksi edes se muutaman rivin tiivistelmä?

Palauteosioni lääkäreille jatkuu: sinä kouluttautuva silmälääkäri, joka käskit pitää silmää "reippaasti auki" kun tungit lasihökötystä silmää kohti. 
Tiedoksesi kerron, että silmässä on automaattinen räpytysrefleksi. Kun kohtisuoraan silmää tulee jotain, oli se sitten pallo tai lääkärin instrumentti, silmähän räpsähtää kiinni, räps. Jos kuitenkin sanot potilaalle, että katsoo kattoa, toisinsanoen luo katseen ylös, niin instrumentin laitto silmään on huomattavasti helpompaa. Kokeile.

Kuusi käyntiä ja viisi laserointia. Mm. näin: 200 mikronia, 120 milliwattia, 130 laukausta. Spot-koko 200, teho 90 mW, 0.2 s tehnyt 134 applikoita reiän ympärille. Argon-laser teho 0.2 millimetriä x 0.2 sekuntia x 90-100 milliwattia yhteensä 150 applikaattia. Ja niin edelleen. 13.2. täräytettiin oikein 279 applikaatiota (Googlasin: applikaatio = päällikeompelu, sovellusohjelma). Lääkäri kirjoittaa, että "saatiin nyt hyvät laserjäljet", ilmankos, sillä applikaatiot tehtiin quadrasfäärisellä linssillä.

Diagnoosit olivat siis 33.3 ja 33.0 = Verkkokalvon repeämä ilman irtaumaa ja Verkkokalvoreiästä aiheutunut irtauma. Tämäkin nyt hieman hämäävää, kun eikös minulla pitänyt olla lasiaisirtauma(sta johtuva verkkokalvon repeämä)? Lisäksi käynnistä 11.12. on kirjoitettu "Keskusteltiin potilaan kanssa tilanteessa mahdollinen riski ja komplikaatio" - ainoa mitä lääkäri "keskusteli" oli "Mitä kuuluu" ja "Mennään laser".

Kiitollinen pitää olla.
Silmä saatiin kuntoon vaikkakin pienesti kiduttaen. Laseroinnissakin on näköjään erilaisia tapoja, semmoinen LAUKAUS tauko LAUKAUS on huomattavasti miellyttävämpi kuin PAMPAMPAMPAMPAMPAM -sarjatuli. Silmä alkaa valua ja kehittää kaikenmaailman kärvistelyreaktiota, joka tuntuu takaraivossa asti. Hoito oli kuitenkin hyvää, sillä silmähän saatiin kuntoon. Sensijaan lääkäreiden toivoisi joskus olevan ihmislähtöisempiä; tulin itse kysyneeksi pari kertaa lääkäreiltä, että "tiedättekö miltä tämä laserointi tuntuu"? Ei, eivät tienneet. No, minähän kerroin.

Ennuste vasemman silmän osalta (kysyttäessä) oli se, että "sama juttu edessä viiden vuoden sisään". Sitä (kauhulla) odotellessa.

Koirallani on (oli) kiveskasvain!

Kaikkea taas.
Toukokuun alkupuolella, ihan ohimennen ja vahingossa huomasin, että Luxin toinen kives oli omituisesti surkastunut toisen kiveksen ollessa "normaali". Enpä ollut moista koskaan nähnyt saati kuullut, mistä voisi olla kyse.
Aina niin muodikas ja ajankohtainen Googlailu ei tuottanut suoranaisia osumia aiheeseen liittyen, joten kilautus kaverille oli agendassa heti toisena. Kiveskasvain.

Sitten alkoi kova äimistely ja ihmettely, että "eikö kasvain yleensä suurenna jotain tai tee jonkun lisäulokkeen"? Näin olin asian mieltänyt.

Testosteronin tuotanto kuulema tällaisessa kasvaincasessa "sekoaa" ja saa sitten kaverin surkastumaan. Näky oli Luxin tapauksessa tällainen:

oikeanpuolenen kives tosiaan on ihan normaalikokoinen ja vasen on surkastunut viinirypäleen kokoiseksi. Hoitona kiveskasvaimissa on kastraatio.

Se hyvä puoli näissä kiveskasvaimissa on, että eivät yleensä lähetä mitään etäispesäkkeitä. Nyt kun Luxi on kastroitu ja kivekset pois niin elon pitäisi sujua ja jatkua ihan entiseen malliin. Ehkäpä jopa hieman rennommin rantein.

Sittemmin sain kuulla, että kiveskasvaimet vanhemmalla koiralla ovat "verrattain yleisiä", tai mikä nyt on yleistä ja mikä ei, mutta mistään kovin eksoottisesta ja harvinaisesta asiasta ei ollut kyse. Jotenkin "hauskaa", että tämä nyt sattui Luxille, joka esim. astutuksissa täällä kotona on kiekunut oven takana hengen hädässä ja pullauttanut silmät päästään ja kielen lattiaan. Luxin kohdalla olen siis aiempina vuosina kastraatiota miettinyt em. tilanteista johtuen: olisi koiralle elo helpompaa, ei tarvitsisi stressailla kaverien astutuksia tai muutenkaan naisasioita.

Kastraatio tehtiin 15.5. Karvakamuissa ja samalla rapsuteltiin hammaskivet pois. 
Leikkaushaavaan laitettiin sulavat tikit ja kaulurikehoite tuli kahdeksi viikoksi. Luxi on niin kiltti ja säyseä poika, että kauluria ei tarvittu päiväksikään. Sensijaan Huima rakastui Luxin leikkaustuoksuihin niin kovin, että sekosi useammaksi päiväksi!! Jo samana päivänä, vartioinnin petettyä, se pääsi tutkailemaan Luxin leikkaushaavaa likeltä; tutkailun tarkoittaessa tässä yhteydessä lähinnä nuolemista. Leikkaushaava oli yhdessä vaiheessa pinkkiäkin pinkimpi, mutta huolellisella Bepanthen-voitelulla pippeli saatiin taas pelittämään!
Leikkaukseen liittyen urokselta joudutaan melkoisesti karvoja ajelemaan ja jokainen voi kuvitella kuinka arkaa ja herkkää iho on genitaalialueella. Taisi yhdessä vaiheessa jäljelle jääneet kivespussit olla ihan ruvellakin.

Mitä kastraation jälkeen?
Karvakamujen saatesanoissa tuodaan esiin seuraavaa: huomioi, että hedelmöittämiskyvyn katoamiseen kuluu noin pari viikkoa kastraatiosta. Kastrointi aiheuttaa myös muutoksia koiran aineenvaihduntaan. Leikkauksen jälkeen koiran energiantarve vähenee kun taas ruokahalun tiedetään lisääntyvän.

Mitään erityistä "muutosta" Luxissa en ole (vielä) huomannut, ihan oma helppo ja kiltti itsensä vaikuttaa olevan.
Enpä voisi taas olla kiitollisempi Susanille ja Ollille, jotka tulivat apuun leikkauksen järjestämisessä, kiitos kaunis. 
Ihanaa, kun Luxi sai nopean avun ja pääsee nauttimaan eläkepäivistään - hieman keventyneenä.

Hyvästä johtajuudesta ei voi koskaan puhua liikaa.

Ei koirien kanssa - eikä tietenkään (varsinkaan) työelämässä. 

Lainaan blogiini tunneälystä väitelleen filosofian tohtori Timo Kultasen tekstiä jonka on toimittaja Teija Varis toimittanut Vantaan Sanomille:

Esimiestyössä pärjäävät parhaiten älykkyysosamäärältään keskiarvoiset henkilöt. Tunneälytaidot erottavat hyvän esimiehen huonosta.

Johtajien ja avainihmisten henkilökohtaisena valmentajanakin toimiva Kultanen kertoo, että joidenkin tutkimusten mukaan menestyksekäs johtaminen on peräti 75% tunneälytaitoa ja vain 25% matemaattisloogista älykkyyttä.
Tunneälyllä tarkoitetaan muun muassa tarkoituksenmukaista ajattelua ja käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa.

Johtajalla on oltava selkeät tavoitteet, sillä niillä motivoidaan työntekijät. 
Hyvä johtaja on myös tuottavuussuuntautunut. Tutkimusten mukaan tuottavuus kulkee käsi kädessä  työntekijöiden motivaation ja tyytyväisyyden kanssa, eli kun tuottavuus on hyvä, ihmisetkin voivat paremmin.

Hyvään johtajuuteen kuuluu myös terve minäkuva. 
Johtajalla on oltava kohtalaisen hyvä itsentunto ja selkeä ammatti-identiteetti, mikä tarkoittaa että johtaja uskoo itseensä johtajana. Nämä ovat Kultasen mukaan eri asioita kuin itseluottamus, joka on enemmän tilannekohtainen ja syntyy muistista ja muistoista, tai itsetunto, joka on omien tulkintojen summa.
Tutkimusten mukaan ainoastaan suomalaiset kokivat, että heidän itsetuntonsa oli huonompi kuin mitä muut siitä ajattelivat!

Itsetunnon lisäksi johtaminen vaatii maltillista ongelmanratkaisukykyä. 
Tunteita ei saa liikaa heittää peliin. Hyvään johtajuuteen kuuluu myös stressittömyys, itsehillintä ja itsenäisyys. Johtajan on oltava riittävän itsenäinen organisaatiossa. Johtajan tehtävä on johtaa ja ellei hän hoida tehtävää, joku toinen ottaa sen haltuunsa.
Yksi johtajan tärkeimpiä tehtäviä on alaisten itsetunnon nostaminen. 
- Itsetunnon nostamisella on aivan keskeinen merkitys työntekijöiden hyvinvoinnissa, työpaikan ilmapiirissä sekä työtuloksissa.

(muuttakaa sanan 'työntekijä/alainen' kohdalle sana 'koira')

jutun tiivistäminen, otsikoinnit, boldaukset ja kursivoinnit allekirjoittaneen
kuvituskuva Kenzolan kuva-arkisto

Nettiostoksia - Kenzola ei suosittele ja suosittelee.

Kuulun huulikiiltojen ystäviin. 
Huulikiiltoa on helppo ja nopea sipaista huuliin ja näin lenkillä puhe soljuu sujuvasti. Huulikiilloissa on kivasti hieman makua, niistä saa hiukan väriä ja niitä on todella nopea käyttää.
Huulirasvat ovat usein hieman tahmaavia, niitä pitää sormella kaivaa (!) rasiasta tai vedellä huulipuikkoa kuusi kertaa huulilla edestakaisin ja vartin kuluttua huulet ovat taas kuivat.

Kuitenkin markkinamiehet (?) ja -naiset keksivät aika-ajoin uusia innovaatioita ja sitten hyllyt notkuvat näitä uusia tuotteita ja vanhoja, hyviä innovaatioita, ei tahdo enää löytää mistään uusien tieltä. Kuten Maybellinen huulikiillot. Ne hävisivät kuin tuhka tuuleen Tarjoustalon hyllyiltä. Kun klikkaa Maybellinen nettisivuille, huulikiilto-sectionissa on tasan yksi tuote, sekin lähinnä huuliLAKKA. Jäljitin kaikkien aikojen suosikkihuulikiiltoni Sokoksen sivuille, mutta yllättäen Maybellinea sai ostaa vain tavaratalosta?
Nyt on muotia hinkata huuliin huulikiiltoKYNÄÄ, josta sitten hyvällä tsägällä tulee vartin hinkkauksen jälkeen huuliin minimaalisesti sävyä ja minimaalisesti sitä kiiltoa.

ARGH.

Vasemmalla kolme huuliTAHMAA ja oikealla kolme huuliKIILTOA.

Nettiostoksille.
Ensin tilasin Pretty.fi -sivustolta kolme huulikiiltoa yhteissummalla 13,87 eur. Valitettavasti huulikiillot olivat lähinnä huuliTAHMAA, sipaisun jälkeen hyvä kun huulia sai enää auki. Kontakti asiakaspalveluun tuotti liibalaaban:
Kosmetiikan pakkausmerkinnöissä on sellainen käytäntö, että parasta ennen päiväykset tulee merkitä sellaisiin tuotteisiin, jotka säilyvät alle 30 kk. Mikäli tuote säilyy yli 30 kk, merkintää ei tarvitse olla.  e.l.f. Essential Super Glossy Lip Shine huulikiillot säilyvät pakkauksessa avaamattomana yli 30 kk ja kyseinen tuote-erä on valmistettu n. 12 kk sitten. Tuote säilyy siis paketissa vielä 1,5 vuotta ja avaamishetkestä vuoden. Tilauksessasi olleet tuotteet pitäisivät siis kyllä olla päiväysten puolesta kunnossa.

Huulikiilloissa on monenlaisia rakenteita ja oikean löytyminen voi olla haasteellista. Omakohtaista tietoa tai kokemusta minulle ei juuri tuon kyseisen kiillon kohdalta ole, mutta tiedustelin asiaa maahantuojalta. Heidän mukaan sen rakenne on paksua ja ohuempia koostumuksia löytyy saman merkin Studio-linjasta; Glossy Gloss ja Glitter Gloss huulikiilloista.

Yli 30 kuukautta! 
En ihan osta tuota. Vaikka kyseessä olivat verrattain halvat tuotteet, voisi firma vaivautua kirjoittamaan pienet tuote-esittelyt missä kerrotaan esim. tuotteen tahmaisuusaste. Valitettavasti en tämän yksittäisen ostokokemuksen perusteella suosittele Pretty.fi -kauppaa, koska kaikki saamani kolme huuliKIILTOA olivat huuliLIIMAA.

Seuraavaksi siirryin shoppailemaan MakeUpShop.fi-kauppaan. Tein huulikiilto-ostoksia 11,97 euron edestä ja tällä kertaa tärppäsi. Huulikiillot olivat huulikiiltoja. Tätä kauppaa siis mielelläni suosittelen ja saatan ostaa ko. sivustolta jotain toisenkin kerran.

Suosittelen vielä lämpimästi Yumpro BioActiv -ruoansulatuskanavaa tukevia ja balansoivia tabletteja, jotka olivat meillä akuutissa käytössä poikien masutaudin yhteydessä. 
Melkeinpä harmittaa, että loppuivat niin pian, kun kaikkien ruoan sekaan niitä reilun viikon verran laitoin.

Yumpro on Lintbells Ltdn tuotemerkki ja sitä jälleenmyy Suomessa Podunk Oy, www.podunk.fi.

Lyhyesti tuotteesta:
Edistää ruoansulatuskanavan hyvinvointia - Ylläpitää ulosteen koostumusta - Lisää hyödyllisiä bakteereja.

Yumpro on monipuolinen yhdistelmä probiootteja ja prebiootteja. Se tasapainottaa koiran ruoansulatuskanavan mikrobistoa ja probiootin Enterococcus faecium E1707 (koirille EU:n rekisteröimä ja hyväksymä probioottikanta) luvataan tasapainottavan koiran immuunijärjestelmän toimintaa.
Puhtaat probiootit, MOS ja scFOS sekä beetaglukaanit auttavat torjumaan suoliston haitallisia bakteereja edistämällä hyvien bakteerien lisääntymistä ja toimintaa paksusuolessa.

Vuorokausiannos whippetin kokoiselle koiralle 2 tbl - purkissa 120 tbl.

Terassille väriä!

Kalenterissa lukee 13. toukokuuta tätä kirjoittaessa. 
Kukkasia olen ostellut jo parisen viikkoa, 80 euron edestä kantanut niitä sisään ja ulos. Kovin toukokuiselta ei kyllä kelit tunnu. Ilkeämielinen sääTYYPPI on jämähtänyt Suomen päälle. Tuulta, tuulta ja tuulta ja aina kylmää ja kovaa. Mittari voi näyttää yli plus kymmentä, mutta ilma tuntuu enempi pariasteiselta! Koiria saa edelleen takittaa, vettä vihmoo ja tuuli ottaa luihin ja ytimiin.

Plantagen ja Pirilän kukkatalo ovat tuoneet väri-iloa Kenzolaan, tästä se lähtee:

Ihmeellistä. Aurinko paistaa! 10.5. istuttelin toisen laatikon, annansilmiä. Toisessa on markettoja ja muratti. Pari istutusta myös seinustalla, toinen aakeassa laakeassa ruukussa, toinen amppelissa.

 Tässä myös yksi istuttamani amppeli.

Dahlia on viety ulos liian aikaisin, kuinka ollakaan. Penkissä myös kolme kivikkokasviostosta, kukkivia sellaisia. Vasemmalla yrittää lähteä kasvuun humala, siitä olisi kiva saada hieman näkösuojaa tuohon yllä olevaan ritilän tapaiseen.

 Astu ulos!

Pojat ovat tulleet terassille päivystämään. Naapurin kissa on pihalla, sitä kuvassa kuikuilevat erityisesti Luxi ja Bali.

Satelee sen verran paljon - ja terassillamme ei (vielä) ole katosta, joten saa nähdä mitä kukat pitävät uimisesta. Täytynee jossain vaiheessa puuttua asiaan, ellei se sääTYYPPI pian muutu.

Lenkillä 10.5.2015

Äitienpäivän kunniaksi lähdimme jo ysiksi lenkkipolulle. 
Kuvittelin pienessä mielessäni, että perheissä nautitaan vielä aamukahvia ja baakkelssia siihen aikaan. Vielä mitä. Porukkaa oli melkeinpä enemmän liikkeellä kuin mihin kuunaan olen joenvarsireiteillä törmännyt! Fleksit naksuivat ja paukkuivat ja fillaristit soittivat kelloa millin päässä korvastani, pariskunnat juoksivat kimppalenkkejä ja jänikset, fasaanit ja lokit venyttelivät ja aamujumppailivat heinikoissa.

Ihan hauskinta oli pysäyttää vetreä kahdeksankymppinen rouva polkupyörällään ja kysyä "minne tuo tie vie". 
Siinä tuli kuultua miehen kuolema, vaimon lonkkaleikkaus ja se että pariskunta ehti asua Tikkurilassa 60 vuotta! Sain hyvät ohjeet matkaan, mutta tiet menivät sittenkin miten sattuu. Kävelin varmaan jo ensimmäisessä risteyksessä harhaan ja pian olivat Tikkuritiet ja Tikkurilantiet päässäni sekaisin. Karttahahmotus ei vain onnistu - varsinkin, kun tiet ovat outoja ja ne risteävät "miten sattuu".

Suunniteltu kahden tunnin lenkki muuttui kolmeksi tunniksi ja vartiksi. Loistavasta lenkkiseurasta huolehtivat tällä kertaa Hupi, Huima ja Bali. Reipas kolmikko, jotka tutustuivat lenkin aikana kauniin ympäröivän luonnon lisäksi erilaisiin eläimiin; bongatuksi tuli niin lokki, rottweiler, jänis, fasaani kuin kuollut päästäinenkin.

Pidemmittä puheitta itse kuviin - myös Canon lenkkeili reippaasti mukana:

Joen varressa, aivan kävelytietä liki, on lokki sisustanut itselleen ja lapsilleen pesän kuolleen puun katkaistulle rungolle.

 Siinä se tyynesti hautoi ja katseli ympärilleen.

 Kaunista. Kuin postikortti.

 Ollaan päästy jo näin pitkälle. TÄNNE ja TÄÄLLÄ meni tietä sinne, tänne ja tuonne...

 ja kauaa ei voinut miettiä, koska pysähtyminen oli näin ankarasti kielletty.

Mielestäni menin vasemmalle, TIKKURILAN suuntaan. Tätä - kuten varmasti miljoonaa muutakin opastetolppaa - oli kyllä pyöritelty!

Ystävämme jänis odotti kärsivällisesti, että ensin Hupi havaitsi sen ja myöhemmin myös Bali otti ilmavainua..

kuvan otto ei olisi nimittäin onnistunut Balin pomppiessa vierellä kärrynpyörää. Tässä vaiheessa se ei vielä ollut havainnut pitkäkorvaa. Tämä tie on muuten Tikkurilantie, eikä tullut katsastettua, mihin se "päättyy", koska vastaan tuli tuttuja taloja ja kurvasin takaisin joenvarteen.

 Tässä taloyhtiössä säästetään ikkunalaseissa.

 Hyvin näyttävä fasaaniherra.

 Lapset tähystävät.

Tämän kuvan myötä vielä kaunista ja sinivalkoista äitienpäivää - oli mukava piipahtaa eilen kylässä!

Aamun lenkkidata: 9,5 km.

Kenzolan vappumarssi - lenkillä 1.5. 2015

Jaahanstaa. Ensin alkusilli - eikun alkusanat.
Masutauti oli tuhma ja ilkeä. Se ei ihan helpolla antanut periksi. Itsekin tein siinä KOIRIENI oksujen ja ripulien lomassa varmaan vähän virhearviointeja, eli aloin lisätä ruoan annoskokoa liian nopeasti ja liian vahvana. Tuli lopulta keiteltyä useampi kattilallinen puuroa pojille ja tauti saatiin noin viikon riehunnan jälkeen selätettyä. Kuvaavaa oli, että kun koira a oli maanantaina ok ja koira b ripuloi yöllä tunnin välein, niin osat olivat tiistaina vaihtuneet, koira a ripuloi ja koira b oli kunnossa.

Huhtikuu on tepasteltu ja loppusaldoksi saatiin 178,1 km. 
Siellä jo Facebookissa kuittailtiin Lidlistä ostamiani lenkkareita, että "etkö sä just ostanut" - niin, mähän pidänkin noita lenkkareita pokaalikaapissa, pölyä keräämässä. Tämä alkuvuosi on kulutettu tennarin pohjia oikein mallikkaasti, tammikuussa 161,8 km, helmikuussa 159,0, maaliskuussa 179,1 ja huhtikuussa 178,1 - yhteensä 678 kilometriä. Saapas nähdä - ei saapas kuitenkaan, vaan lenkkari - että koska joutuu taas kenkäkaupoille tätä tahtia. Välillä miettii, että onko noita ulkoilujalkineita tehty kulutukseen ollenkaan??

Eilen vappuaattona innostuin lähtemään uutuuslenkille kolmen koplan kanssa (Hupi, Huima, Bali) ja sain peräti 4,3 km/h lukemat 8,7 kilometrin lenkille. Huomaa, ettei tullut puhuneeksi puheluita eikä kamerakaan ollut matkassa! Jotenkin snadisti uuvuttavaa kävellä silti outoja katuja ja tienoita, kun ei tiedä mihin mistäkin kannattaa kääntyä vai jatkaako suoraan? Lopulta suuntavaisto oli ihan oikeassa, välillä vain usko meinasi loppua. Noin kaksi kilometriä ennen kotikatua se loppuikin ja kämppis korjasi uupuneen tepastajan kera trion avaruusalukseen.

Tänään sensijaan keskituntinopeutemme oli himpun yli 2 - ja saimme tuhraantumaan vappuihmettelylenkille melkein kaksi tuntia!

Tässä syy(t):

 Vappuaamun siivous käynnissä. Raaps raaps - haravalla roskat pois!

 Melko keltaista.

 Street Art Vantaa - yksityiskohta jalankulkutunnelista.

 Selvisi sitten tämäkin - talo on Vantaan kaupunginmuseo.

Vapputori oli vallannut Tikkurilan! Ostoskäytävällä ei koirien kanssa pystynyt kävelemään, paikalla oli tukkoisempaa kuin koiranäyttelyssä.

 Ihmisiä oli keskustassa paljon liikkeellä.

 Ilmapallot ovat aika erinäköisiä kuin meikäläisen lapsuudessa. "Minkä hahmon otat"?

 Copywriterillä on taas välähtänyt.

 Tikkurilalaista arkkitehtuuria. "Hauska syvennys" normikerrarissa.

Ehkä Dixin sisäänajoramppi yrittää myös olla hauska? Luiska ja suuaukko - kauppakeskuksesta puhumattakaan - tuo mieleen lähinnä laivan. Huomatkaa myös, kuinka hiljaista Tikkurilan laitamilla on vappupäivänä.

 Kauppakeskuksen vieressä on mm. tällainen ympyrätalo. Olikohan sen nimi Tikkurilan Piccadilly?

 Arkkitehti - ja talo - ovat venyneet äärimmilleen.

Sensijaan täällä taitaa laituri hieman painua.

Vappulenkillä oli mittaa 4,2 km. 

Muu maa mustikka, Manta mansikka.

Ihan äkkiä en olisi uskonut tekeväni blogiini englanninbulldoggiaiheista postausta. 
Rotu kun ei edusta ulkomuotonsa puolesta koiraa, joka on "tyyppiseni" ja viimeaikainen rodun ympärillä vellonut terveyskeskustelu on osaltaan synkentänyt rotukuvaa mielessäni. Yritän kuitenkin olla ja elää avoimin mielin ja katsoa kulloistakin rotua ja sen yksilöä "tapauskohtaisesti". Ja kuinka ollakaan, muuttaessamme tänne Heurekan kupeeseen minulle avautui ilo tutustua "naapurin Mantaan", reilu 10-vuotiaaseen englanninbulldoggineitoon, joka lenkkeilee, riehuu, leikkii kepeillä, juoksee (!!), on iloinen ja toimintatarmoinen. Poikkeus vahvistaa säännön, kuten aina.

Mantan omistaja kertoi koiransa olleen vuosia sitten jossain tilaisuudessa, missä rodun ihmisten oli tarkoitus tutkia ja nähdä terverakenteinen, hyvin voiva rodun yksilö. 
Ymmärsin, että Manta oli saanut täysteilauksen. Väärä tyyppi ja väärä rakenne, liian kevyt ja ilmava. Korkearaajainen.
Minun silmään Manta on nimenomaan ihanan kevyt ja ilmava - ja ihan selvästi kuitenkin raskas englanninbulldog. Sillä on ihanat, suorat raajat. Sitä näkee lenkillä! Jo se, että se on elänyt terveenä yli 10-vuotiaaksi luulisi merkitsevän rotua harrastaville ja sitä jalostaville - paljon. Myös edellisessä asuinpaikassamme oli englanninbulldog - sitä ei nähnyt lenkillä. Vain kaupan kulmalla, saman kaupan, jonka vieressä se myös asui.

Vietin tämän aamun tutkien englanninbulldoggiaiheisia sivuja. Koirarodut-sivustolla kerrottu oli aika kylmäävää luettavaa rodun osalta. Todennäköisyys, että rotu elää 0-5 vuotiaaksi on 50,4%, 0-7 67,7% ja 8-9 21,1%. Whippetin osalta prosenttilukemat menevät vuosien 8-9 osalta 11,1% ja 10-18 63,7%. Rotuja ei tietenkään voi verrata, mutta sivustolla tehdyt rotukohtaiset elinajan odotteet sattuivat vain pistämään silmään.
Toinen linkki: Suomen englanninbulldoggiyhdistys ja vielä englanninbulldogin rotumääritelmä jossa sanotaan virheistä ja hylkäävistä virheistä seuraavasti:
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin.
Tuomareiden tulee tiukasti noudattaa tätä rotumääritelmää ja kiinnittää huomiota seuraaviin virheisiin:
VIRHEET: Kirsun osittain tai kokonaan peittävä nenäpoimu.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Hengitysvaikeudet, sisäänkasvanut häntä.
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.

Toivon omalta osaltani rotua vietävän eteenpäin allaolevan kaltaisten yksilöiden toimesta. Ei niiden äärimmilleen jalostettujen, joista kaikki koiraihmiset muistavat vielä Evirassa avatun nartun kuolinsyyn; "tukehtunut tiineyteen".

Mantalle pitkää ikää toivottaen ja naapurin Riittaa kiittäen rotuun perehdyttämisestä:

 
kaikki kuvat © Anita Sandqvist

Kuu kiurusta kesään - vatsataudista vaaksa.

Onpahan Kenzolassa ollut hitskokkia, etten sanoisi.
Pyrin aina koirieni sairastelutilanteissa seuraamaan ensin oireita ja olemusta joskus pitkäänkin, ennen kuin alan toimia - ja pysymään itse mahdollisimman rauhallisena. Lukijoilleni tiedoksi, nuorempana menin eläinlääkäriin näyttämään koirieni pienenpienet haavatkin ja aika pian huomasin, että tapauskohtaisesti "seurailkaa tilannetta pari päivää" ei ole ollenkaan huono neuvo. Kun haavoja ja äksidenttejä on tullut nähdyksi jo melko paljon, niin enää ei suhtaudu kaikkeen niin kauhulla peläten pahinta...

Paitsi.

Mistälie maaperästä tai tuulesta osui Hupi-poikaan mahapöpö. Torstaina oksennettiin ja oltiin vaisuja ja kun oksua tuli vielä perjantainakin ja Hupi tosiaan oli kuin maansa myynyt, alkoi mielikuvitus laukata hurjaan tahtiin. Onneksi sain Arjan avuksi, sillä auto oli tietysti omistajineen kaukana työmatkalla. Hupin veri tutkittiin läpikotaisin ja kaikki arvot olivat kohdallaan ja kuten pitikin. Diagnoosiksi saimme mahatulehduksen ja kotiin viemisiksi oksennuksenestolääkityksen ja varuiksi Tylosin-kuurin.
Kun ilta ehti, oksennuskerhoon liittyi mukaan Bali. Siinä missä Hupi oksenteli lähinnä ulos, Bali oksensi tuossa tuokiossa isoimmille matoille. Tiedättehän sellaisille, jotka on pakko raahata pesetettäviksi joko pesulaan tai mattolaiturille. Kylpyhuoneen lattialle ne eivät mahdu pestäviksi... Oksentelu oli myös hyvin spontaania; ei sellaista normi "mahanpohjasta jurnuuttamista", vaan matolle, suu auki, ja YÖKKS - se pullahti siihen.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä kolmas jäsen liittyi oksuklubiin; Viri. Viri taasen oksensi kylpyhuoneen ja saunan lattialle, miten fiksua!!
Juuri kun painoin yön tunteina pään takaisin tyynyyn, joku oksensi jossain. Kun olin valveilla ja "päivystin", kaikki oli rauhallista. Perjantaina ja lauantain välisenä yönä oksennuksenvalvonta toimi täällä välillä 02-06. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oksentelua esiintyi vasta aamuyön tunteina.
Siinä taisi aamulenkillä sitten ykätä myös Huima, hänkin isänsä tapaan suosii siis ulko-oksentelua.

 Balin ja Luxin virallinen oksennusmatto. Kyllähän se kieltämättä hieman nurmikkoa muistuttaa?

Huolesta soikeana lähdin eilen Messukeskukseen töihin.
Sen verran oli tilanne päällä ja säikäytti tuo Virin olotila - että pelkäsin edessä olevan päivystyskäynnin - ja en koko pitkänä työpäivänä saanut muruakaan alas. Tuomarimme oli ruotsalainen ja arvosteli koirat erittäin laajaa ja omaperäistä sanastoa käyttäen, kirjoittajaparka - hänellä oli täysi työ pysyä perillä lausutuista sanoista... Minä olin vaihteeksi pyörittävänä. Parhaimpana hetkenäni kehässä komensin koiria numerojärjestykseen - kilpailuluokassa.

Välillä lähettelin kotiin tekstareita, että missä mennään. Sain kuulla, että Viri oli erittäin vaisu. Se oksenteli siis vielä la-su yönä ja oli eilen ollut syömättä melkolailla kaksi päivää.

Työpäivän vihdoin päätyttyä illansuussa, suunnistin myyntikojuille ajatuksenani löytää jotain koirien energiageeliä tai masutaudin karkoitetta. Olin ottanut ehkä 20 askelta, kun edessäni oli Podunk Oy:n puoti ja murheen murtamana, väsyneenä ja kovin koomaisena itsekin kysyin, että "onko teillä mitään tuotetta koirien vatsatautiin"?

Kyllä! 

Sain uskomattoman hyvää ja asiantuntevaa palvelua, asiakaspalvelua isolla A:lla. Minut ja murheeni otettiin ikäänkuin "syliin", kuunneltiin ja etsittiin sitten sopivimmat tuotteet Minun Koirieni tarpeisiin.

Kotona koiristani Viri, Luxi ja Huima saivat heti pussit Yumpro BioActiv Plus-jauhetta. Melkoista tököttiä muuten oli. Tuotteesta voi tehdä joko tahnan tai sitten liuoksen, jonka tässä tapauksessa truuttasin ruiskulla suoraan suuhunn.
Tuote-esitteessä jauheesta sanotaan:
* Palauttaa suolistobakteereiden luonnollisen tasapainon
* Sitoo bakteereita, viruksia ja myrkkyjä
* Tukee suoliston toimintaa estämällä haitallisia bakteereja kiinnittymästä suolen seinämään
* Edistää ruoansulatuskanavan hyvinvointia

Annospussi sisältää E.faecium probiootteja (E.faecium on EU-rekisteröity, koirille hyväksytty bakteerikanta), mannan-oligosakkarideja, frukto-oligosakkarideja, beetaglukaania, montmorilloniittia, treoniinia ja pellavansiementä.

Viri halusi illalla myös syödä, ja kaikki muut söivätkin keittämääni puuroa, paitsi Luxi.

Tilanne näyttää nyt rauhoittuneen. 
Pussilliset Yumpro BioActiv Plussaa loi viimeisen silauksen neljän päivän oksuralliin ja viime yö nukuttiin rauhassa. Kukaan ei enää oksenna. Huima töräyttelee pieniä, äänettömiä leijoja, mutta muuten on Kenzolassa rauha maassa.

Jatkan tuotekokeiluja BioActiv-tablettien sekä Yumove -nivelvalmisteen parissa. 

Harmailla pilvillä on kuin onkin hopeareunukset: kiitos Arjalle avustasi paniikkitilanteessamme ja olipa mukava törmätä hädän hetkellä Podunkin tuoteperheeseen!

PIIPAHDA PODUNK OY:n nettisivulla: KLIK.
 

Taivaallinen tyyny!

Osuin kerrankin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. 
Nimittäin Hakunilan apteekin alelaareille. Kotiin matkasi rutkasti alennettu Nexcare coldhot Back and abdomen belt - enää harmittaa, etten ostanut samalla kahta. Tuotteen ovh apteekissa oli niinkin suolainen kuin 51,76 eur - mutta tuotetta ei voi muuta kuin ylistää!

Laatikosta löytyy muotoiltu, pehmeä tyyny, jonka sisällä oleva  sininen geeli on valmistettu 99% biohajoavista tuotteista - ja sen voi lämmittää taivaalliseksi kuumahauteeksi mikroaaltouunissa!
Mukana tulee vyö, jossa geelityynyä voi kätevästi pitää, mutta itse tapaan lämmittää tyynyn tv-töllötyksen ajaksi (jonka teen koirat kainalossa sängyssäni) ja joskus lämmitän tyynyn uudelleen pari kolmekin kertaa pitäen sitä ristiselkäni alla, vaihdellen tyynyn lämmittävää kohtaa selässäni. Lopuksi laitan tyynyn vielä niskaani - ja sitä euforiaa!

Olen koukuttunut tähän jokailtaiseen tapaan nyt parin kuukauden ajan ja voin sanoa, että en tarvitse enää särkylääkkeitä. Ollenkaan. Jokailtainen lämpötyynyn hyväätekevä vaikutus riittää. Minä ja selkäni ihmettelemme enää vain miksi emme keksinyt tuotetta aiemmin?

Kertakäyttölämmitys -teippejä olemme käyttäneet kyllä, ja niistä on ollut apua ja iloa, mutta missä tämä Nexcare-tuote(perhe) on ollut apteekissa asioidessamme? Jossain alahyllyllä? Nytkin farmaseuttiparka joutui availemaan ja tavailemaan pakettia, kun siitä lisäkysymyksiä esitin. Soisin tuoteperheen pikaista rantautumista kaikkiin apteekkeihin ja hintekehityksen suopeaa kehitystä alaspäin, jolloin uskoisin tuotteen myyvän kuin siimaa!

Sain viellä 3m:stä kokeiluun oheiset tuotteet, Coldhot MAXI-tyynyn ja kertakäyttöiset kylmäkuuma-tyynyt, joista viimeksimainittuja en vielä ole ehtinyt käyttää.

Nyt olen niin tämän Back and abdomen belt-tuotteen lumoissa, että en näe, en kuule muita vaihtoehtoja. MAXI-tyynyä kokeilin, mutta se ei ensikokeilulta vaikuta niin miellyttävältä kuin selälle varsinaisesti suunniteltu pehmeä ja muotoiltu tyyny. MAXI-tyyny, joka asetetaan hennon kangasverkon sisään, ei siis tunnu ihoa vasten yhtä miellyttävältä. Johtuuko se tuosta "epäkankaasta" vai muovimateriaalista, jonka sisällä geeli on, vai niiden yhteisvaikutuksesta?

Suosittelen lämpimästi Back and abdomen belt-tuotetta kaikille, joilla selkä vihoittelee ja joiden selkä ja olotila hyötyvät kuumahoidosta. Tyyny rentouttaa kipeitä lihaksia ja koko selkää, hikoiluttaakin ja sitä voi kaikella syyllä kutsua Taivaalliseksi tyynyksi!

Linkki 3M-tuotesivuille: Luonnollinen tapa lievittää kipua.

Kuvituskuvat Kenzolan oma studio ja Googlen kuvahaku