Nokian kisatunnelmia kuvin!

Hupi mennä viipottaa alkuerässä.

Varustetarkistus menossa; vasemmalla Hupi ja oikealla Luxi.

 Valmiina lähtöön.

Jutta lähettämässä Luxia! :)

Hupi vauhdissa.

Tässä näkee hieman poikien eroa.

Hupi johtaa.

Hupi menossa kohti "käännöspaikkaa"...

ja pitkäksi meni. Luxin käännös varmaankin (?) parempi.

Äiti, poika ja isä;
Pipsa, Usva ja Hupi.

Sopisco Ensilumi piipahti kisapaikalla ja näin potrasti seisoi kuvattavana.


ISO kiitos Kääriäisen tiimille, joka otti näitä upeita juoksukuvia!
Kaikki juoksukuvat nyt ladattuna: KLICK.

Kenzolan pojat pistivät (panivat) parastaan! Nokia 10.7.2011

Maastoharrastus se on huisia ja huimaa; herätys lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 03.00 ja kotona oltiin 21.00. Kaikki 18 tuntia liikenteessä! Tänään tiistaina tuntuu ettei enää "käy niin hitaalla" kuin vielä eilen...
a.
Hupi ja Luxi starttasivat, koko koplan ollessa toki matkassa. Matkaseurana Jaana ja Pipsa, jonka piti olla "pentujen jälkeen huonokuntoinen". Kenzolan pojat taasen olivat lenkkeilleet kesäkuussa 240 kilometriä, mutta näkyikö se? Pisteiden perusteella ei. Tosin rata oli äärimmäisen vaativa, pitkä ja sisälsi meille kilpailuttajille näkymättömissä olevan "tekniikkaosion". Siellä lienee tapahtunut kaikkea mielenkiintoista -tai sitten mielenkiinnotonta- pisteiden perusteella.
a.
Itse rata sijaitsi tällä kertaa "lähellä kaikkea". Toimistoa, eläinlääkäriä, buffaa, lepopaikkaa, parkkipaikkaa jne. Tämä asetti omat erityisvaatimuksensa allekirjoittaneen hauiksille. Hupi kun keuhkosi jatkuvalla syötöllä takaisin radalle, Pörrö-Pirre oli tasaisen kiihtynyt ja aiheutti käytöksellään tuon otsikkolisän; panivat parastaan; se kun roikkui Hulan takalistossa tiukalla tassuotteella muiden kilpailijoiden huviksi ja iloksi. Luxi hyöri ja pyöri muuten vain ja vielä päivän päätteeksi Hula menetti sydämensä Marin Daamille ja viritti ilmoille tasaisen -ja pitkän- itkuvirren. Hauikset siis paukkuivat ja kädet olivat kovilla jatkuvan tempomisen ja reuhkaamisen kanssa.
Kisapaikalla oli onneksi mukavaa seuraa ympärillä ja aikaa saatiin jotenkuten tapetuksi.
a.
Ensin starttasi Luxi. KV-kisan ollessa kyseessä lähettäjän lähetyssanana toimi melkoisen vaimea "GO", joka jäi Luxin kisakaverilta kuulematta. Luulinkin ensin ennakoineeni, kun päästin Luxin heti vieheen ollessa liikkeellä ja kuullessani "melko varmasti" tuon GOn. Kuitenkin juoksukaveri jäi pitkäksi toviksi telineisiin, kunnes omistaja osasi äimistykseltään päästää koiransa irti. Hyvin se juoksikin Luxin kiinni ja tulivat kumpainenkin maaliin muistaakseni liki toisiaan.
Tämä episodi jätti jonkin klikin alitajuntaan ja varmistelin Hupin lähtöä, ja kaveri saikin kelvon etumatkan. Luxille alkuerästä 205 pistettä ja Hupille 209.
a. 
Nartuissa Pipsa -se huonokuntoinen pentujen jälkeen- pinkoi pontevasti ja väkivahvasti ja otti kovatasoisessa joukossa aina kuudennen sijan ja PMM 6.-pystinkin.
KV-kisoissa minimipistemäärä finaaliin on 150 pistettä, joten sitten jännittämään kisaparia. No, kuinkas kävikään, Luxi ja Hupi olivat finaalipari. Edessä olikin todellinen ajotesti tälle parivaljakolle, sillä kotioloissa ne ovat taattu painipari ja Hupi lähinnä roikkuu joka käänteessä Luxin kaulassa ja Luxin juoksemiset ovat vähän sellaista varuillaanoloa; koska se Pienenpieni Puupilli taas syöksyy vaatimaan peltopainia.
Jutta lähti avittamaan lähettämisessä ja lähettikin Luxin matkaan hienosti. Odotin peltopainia ja jotain flaidiksen tynkää, mutta kyllä ne vaan jumankekka sitä viehettä ajoivat. Marin kuvatodisteaineiston valossa Hupi on ollut melkoisessa keula-asemassa, ja siltä se näyttikin, että väkivahva Hupi pistää Luxia 6-0. Mutta siellä näkymättömissä, tekniikkaosiossa, Hupi on sitten tehnyt jotain mielenkiintoista tai jättänyt tekemättä, koska Luxin pistesaalis oli 211 ja Hupin 178.
a.
Tietenkin on mahdollista, että Hupin reisilihaksisto on aiheuttanut hetkellisen sokeutumisen tuomarilla ja sen häikäisevä juoksusuoritus on jäänyt näkemättä. Yleensä kovin hömelö Luxi on myös voinut tehdä jonkin ekstraüberhienon käännöksen tai kaksi ja Hupi on jäänyt pyörimään takajalkojensa tekemässä kuopassa tai jotain.  Hupi on voinut myös meille näkymättömässä osiossa ottaa vaikka tovin aurinkoa Luxia odotellessa, joten ei sille sitten voinut enempää pisteitä antaakaan.
Luxille siis kaikki 416 pojoa ja jo uran 8:s SA ja Hupille kokonaispisteet 387 ja SA:sta ei tietoakaan.
a.
Tuikun poika Dusty paukautti sertin ja PMM-tittelin ja Jutan Leevi ikävä kyllä diskin, koska sen mielestä sillä ei saisi olla sen omaa juoksua häiritsevää seuraa. Sensijaan Noah jäi hieman SA-tuloksesta vaikka juoksi hyvin ketterän ja soljuvan näköisesti.
a.
Kauttaaltaan pisteet olivat koirilla melko maltillisia, joten olisi mielenkiintoista TOSIAAN tietää, mitä siellä näkymättömissä, tekniikkaosiossa, oikein puuhasteltiin?
Finaalin jälkeen pojat olivat kaikkensa antaneita ja pojat tuupattiin kaikki läheiseen järveen. Siitä sitten tulikin Pirrelle tuo lisänimi; Pörrö-Pirre, koska sen turkki oli sangen pörröinen pojan kömpiessä järvestä ylös. Juuri kun luulin niiden kaikkien rauhoittuneen, asteli ihanan seesteinen Daami liki laumaamme ja iski itsensä selälleen mahdollisimman viettelevästi. Hula oli myyty siinä sekunnissa. Sen kieli roikkui maassa ja koko mies tärisi hekumasta, Daamin ihmetellessä nyt etäämpää; että "Tällainenko vaikutus minulla on miehiin"?
Mennessämme takaisin autolle jäi hiekkatielle vanat Hulan tassuista, koska se oli todellaKIN vedettävä väkisin autoon.
a.
Kun näkee koiransa (koiriensa) juoksevan urku auki ja hilpeän helpon näköisesti sitä todellakin jää kaipaamaan tuomaripalautetta. Missä mättää? Innokkuudessa? Kyvyssä käännöksiin? Kestävyydessä? Taistelutahdossa? Vai menettävätkö -ja kuinka paljon- Luxi ja Hupi pojoja siitä, että ne vieheen pysähtyessä juoksevat ohi -johtajakoirahan on jo siinä- "Tässäks tää oli" -ilmeellä. Tulisiko lisää -ja kuinka paljon- pisteitä siitä, että ne ryysäisivät repimään muovisuikaleita kenties siinä jo olevan koiran suusta tai alta? Noh, tämä nyt on tällaista jälkispekulointia, mutta sehän onkin yksi maastoharrastuksen suola. Itse suoritus on ohi minuutissa ja paikan päällä voi ja saa ihmetellä kun "samannäköinen juoksu" tuottaa toiselle 200 pistettä ja toiselle 250. Ainiin, mutta me ei nähdä kaikkea ja vaikka nähtäisiinkin, niin nähdyn ymmärtämiseen ei vaan ainakaan meikäläisen kapasiteetti riitä.
a.
Tällaisen kisapäivän jälkeen ei voi taas muuta kuin kiittää järjestäjiä hyvin vedetystä kisapäivästä, paikka oli upea, sää suosi ja ihanat kameralliset kisaa seuraavat ovat ottaneet upeita kuvia ihasteltavaksi. Tässä niistä yksi, ISO kiitos Jaskalle. (huomatkaa kuvassa lentelevät pellon palaset!)
(Lataan myöhemmin koko pläjäyksen löytämiäni kuvia 1geehen.)
Päätän kisaraporttini tähän.

Tietolaari: Kesäisiä tassuvaivoja whippetillä!

Olen jo aiemmin kirjoittanut blogiini whippetien ontumista, mutta minulta pyydettiin tarkempaa selontekoa koskien whippeteillä ja greyhoundeilla tavattavaa "kivi anturassa" -ongelmaa josta minulla ja koirillani on kokemusta.
a.
Olen keskustellut aiheesta myös muutama vuosi sitten ell Jan Räihän kanssa, joka sanoi luennoillaan  tuovan esiin tämän em. roduilla tavattavan, sitkeää ontumaa aiheuttavan vaivan.
a.
Ensimmäinen whippeteistäni, jolla kivi anturassa-vaivaa ilmeni, oli Jamo. Jamon kanssa mentiin eläinlääkäriin asti ja siellä koira rauhoitettiin toimenpidettä varten. Siitä huolimatta, että sanoin sen kyllä antavan kaivaa anturaansa ilman rauhoitetta.
Katsoin silmä kovana, mitä ell tekee; miksi ja miten.
Tuon käynnin jälkeen aloinkin itse hoitaa kivi anturassa -ontumat laumassani. Olen omistanut kaikkiaan kahdeksan whippetiä. Kolmella tätä vaivaa ei ole ilmennyt, mutta viidellä kyllä. Hula on ollut eniten hiekkaa anturoihinsa imevä, kiven poistoja on Hulalle tehty ehkä vuosien varrella yhteensä 6-10 kertaa. Luxille kolmisen kertaa, Hupille kaksi, Virille kertaalleen ja ei kertaakaan Jukulle, Lelulle eikä Jakille.
a.
MITEN kiviontuma ilmoittaa itsestään?
Koiralle ei siis ole sattunut mitään missään. Ei törmäystä, kompastumista, riehumisatakkia tai mitään muutakaan, joka voisi selittää yht´äkkisen ontuman. Ontuma myös tyypillisimmillään oireilee alkuun ehkä vain silloin tällöin, tietyllä alustalla -asvaltilla. Koira keventelee satunnaisesti -tai ontuu hyvinkin runsaasti- alkulenkki on voitu kuitenkin mennä ns. normaalisti. Koira saattaa juosta nurmella kaikille jaloilleen varaten, reippaasti ja riemulla ja kun nurmelta mennään  takaisin asvaltille, ontuma alkaa -joskus heti, joskus muutaman askeleen jälkeen. Tovi tepastellaan taas "kivestä välittämättä" ja hetken kuluttua onnutaan taas.
Selkeitä kivi anturassa -ontuman oireita.
a.
MITÄ pitää tehdä?
Antura on käytävä läpi hyvin tarkkaan. Jos kivi on ollut anturassa jo ehkäpä useamman päivän, selkeätä sisäänmenoaukkoa ei enää välttämättä huomaa. Parhaiten kiven huomaa tietenkin heti sen alkaessa imeytyä sisään. Esim. Hula alkaa lenkillä yht´äkkiä keventää ja kun pysähdymme, se jopa nostaa sen tassun ylös, missä kivi on. Kivi on näin helppo huomata ja se voidaan jopa rapsaista kynnellä anturan pinnasta pois, ennen kuin se "lopullisesti" menee sisään. Matkaa voidaan heti jatkaa ja ontuma loppuu siihen.
Jos näin onnellisesti ei ole, ts. kiveä ei heti huomata, se alkaa imeytyä enemmän anturaan sisään ja mitä kauemmin sen sinne sisään annetaan mennä, myös sitä syvemmälle se menee.
Kotona olen sitten laittanut koiran  kyljelleen pöydälle ja alkanut tutkia tassua Magliten kanssa. Kivi jättää jälkeensä erilaisia sisäänmenoaukkoja; tassussa voi olla selkeä "kraaterimainen" aukko, reikä, tai pieni viilto -nipinnapin silmillä havaittava- TAI esim. pieni musta piste - sekin juuri ja juuri havaittavissa oleva. TARKKA syynäys on tarpeen sen tassun kohdalla, mitä koira ontuu. Nyt tuota kraateria/pistettä/viiltoa aletaan rapsuttaa varoen neulalla. Usein kiviä alkaa singota pinnalta sangen nopeasti - sikäli mikäli olet onnistunut löytämään imeytymiskohdan.
a. 
Kivien anturaan imeytymisessä on se ikävä puoli, että yleensä ensin reikään menee ns. emokivi ja nyt kun anturassa on ikäänkuin valmis sisäänmenoaukko, sinne alkaa mennä LISÄÄ kiviä, usein ns. emokiveä pienempiä. Nämä singahtavat helposti ulos, ja tässä voi kaivaja mennä "halpaan" ja luulla tassun olevan tyhjä. JOS ontuma on jatkunut koiralla pidempään, esim. viikon-kaksi, ilman, että tassua on tarkkaan syynätty, on melko luultavaa, että tassussa on useampi kuin yksi kivi.
Olen kaivanut pääsääntöisesti koiriltani useampia kiviä/kerta. Harvoin anturassa on ollut vain yhtä kivenmurua, yleensä niitä on 2-3 kpl.
a.
PITKISSÄ kiviontumissa on se vaara, että hiekanjyvä muodostaa tassuun kotelon; kipeän ytimen, joka pureutuu yhä syvemmälle, ja sitten tarvitaan jo kirurgin apua. Tällaista meille ei onneksi ole sattunut, mutta olen kuullut asiasta muilta whippetin omistajilta.
Tassuja on siis syytä syynätä tosi tarkkaan HETI ontumalenkin jälkeen; jos koira alkaa vaikka ontua keskellä lenkkiä, koira kotona heti tarkkaan syyniin! Opeta koirasi heti pienestä pitäen käsittelyyn ja erilaisiin toimenpiteisiin; pääset yhtä hienoon tulokseen kuin omassa laumassani; mm. Hupi ja Hula lähinnä nukkuvat kun kaivelen niiden tassuja!
a.
MISTÄ kivien anturaan imeytyminen johtuu?
Tähän ei ell Jan Räihäkään pystynyt antamaan yksiselitteistä vastausta. Meillä lenkkeillään paljon (kesäkuussa keskimäärin 8 km JOKAINEN päivä) asvaltilla, se voi olla yksi tekijä, kesän kuumuus, kuuma asvaltti, tietty hiekkalajike, terävän kiven osuminen oikeassa kulmassa oikealla hetkellä - tässä joitain selityksiä. Vinttikoirilla on melkoinen paino juuri etujaloillaan, syvä rintakehä, iso sydän - etujalat ovat näin alttiimpia imuroimaan kiviä, kuin koira, joka ei ole niin etupainoinen. Toisaalta Hula on kevyin omasta laumastani, ja silti sille eniten kiviä imeytyy.
Anturatyypissä en ole huomannut koirillani mitään selkeitä eroja; "iho" on niillä kaikilla hyvin samanoloinen tassuissa.
a.
ENNALTAEHKÄISY?
En suosittele tossuttamaan koiraa "varmuuden vuoksi", anturaan ei pääse kehittymään näin yhtään luontaista vahvuutta vastustaa kiviä.
Alkukeväästä Hulalla oli sitkeä kiviontuma, jota vielä teippasin (Fixomull/Hypafix) "väärin"; älä siis tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon: kun teippaat tassua "varmuuden vuoksi" ja kivenpoiston jälkeen, ota teippi HETI kotiintultua pois. Kesäkuumalla parinkin päivän jatkuva teippaus altistaa muille varvasvaivoille; tassun välit muhivat ja voivat kehittää sitkeää haavaumaa tmv. varvasväleihin.
a.
VOIKO asvaltilla lenkkeillä ilman huolenhäivää ollenkaan?
Voi ja pitääkin. Jos nyt ajatellaan, että lenkkeilimme kesäkuussa liki 240 kilometriä ja kivi imeytyi tasan yhden kerran tassuun - niin kuin Luxilla kävi- se ei mielestäni ole paljon.
Sensijaan oheisessa kuvassa nähtävä "vaiva" osui kohdallemme kahdesti; niin Luxi kuin Virikin astuivat mähmäiseen purkkaan, joka sitten keräsi muassaan tassuun kaikkea muutakin -kuten kiviä. Luxi ontui kovin ja poistin purkkaa repien ja nyhtäen kesken lenkin, sensijaan Viri ei ontunut lainkaan. Kuvassa on Virin tassu, jonka ongelman näin kotona alkaessani leikata koirieni kynsiä.
Pienillä saksilla leikkasin karvoihin tarttunutta purkkaa -ja karvojahan ei whippetillä ole tassuissaan juurikaan- kova työ purkan poistossa oli!
a.
Vielä pari sanaa eläinlääkäreistä. Kivivaiva ei ole varmasti kovinkaan monelle eläinlääkärille tuttua tai tyypillisintä ontuman aiheuttaja -vaivaa. Syytä saatetaan hakea "pitkän kaavan mukaan" lihaksistosta, epäillä revähtymää tai venähdystä ja lähettää koira omistajineen kotiin särkylääkkeiden ja "lepoa" -kehoitteen kanssa.
On hyvä tunnistaa kiviontuman merkit, joita olen yrittänyt kuvata yllä. Ja muistaa, että kaikki kivet eivät näy röntgenissä!! "Pakottaa" ell -jos sinne asti menette- syynäämään tassu vahvassa valossa ja vaikka suurennuslasin kanssa. Eläinlääkäreillä on "paha tapa" sanoa omistajan epäilyihin: "katsotaan" ja hymyillä päälle vähän siihen tapaan kuin: "kumpi meistä on eläinlääkäri".
Kannattaa olla topakkana ja tuoda esiin tämä rodulle jos nyt ei niin tyypillinen mutta sangen mahdollinen vaiva. Ja jollei ontumalle löydy selkeää selitystä, niin olla vielä enemmän topakkana ja VAATIA ell:ä ottamaan huomioon mahdollinen kiven imeytyminen anturaan tuoden esiin se tosiseikka, että selkeää jälkeä "tapahtumasta" ei tassussa todellakaan välttämättä näy!
a.
JOS Sinua jäi askarruttamaan em. tassuvaivoja koskien vielä jokin, älä epäröi ottaa minuun yhteyttä ja kysyä lisää! Jaan mielelläni laumani kokemuksia muiden whippetharrastajien kanssa!

Kenzolassa osataan lenkkeilyn lomassa myös ottaa rennosti!

Kilometrit ovat paukkuneet, rakkoja on hoideltu ja tassuista kaivettu niin purkkaa kuin kiviäkin mutta lenkkeilyn lomassa ovat pojat osanneet ottaa myös näin lunkisti ja leppoisasti:

Tekstiä ei sitten saakaan kuvien väliin- no, ei hätiämitiä, tuupataan viereen.
Luxi nauttii terassilla loikoilusta.

Hupi päivystää pihan portailla -tuttuun tapaansa.

 Voiko enää tyytyväisempää whippetiä olla?! Auringonpalvoja-Hupi.

Hupi nauttii.

Viri pötköttelee sisätiloissa.

 Hula ja Luxi rentoreiskoina.

Ja sitten on kellahtanut kumoon koko kolmikko: Hupi, Hula ja Luxi!

Aikamoisia lenkkilukemia!

Kenzolassa on viimeaikoina lenkkeilty oikein olan takaa! Useista erilaisista lenkkikengistä huolimatta -ja nimenomaan niiden vaihtelusta huolimatta-  rakkoja on pukannut varpaaseen jos toiseenkin ja kilometrit ovat paukkuneet silti!
Uskomatonta asennetta on löytynyt hellelenkkeilyyn koko poikakoplalta ja alun mukana kannettu yksi vesipullo on vaihtunut suosiolla kahteen pullolliseen. Juomataukoja on pidetty vähintään kaksi -yleensä kolme- per lenkki ja muutenkin menty leppoisaa tahtia.
Tarvittaessa vettä on haettu lisää huutelemalla ihmisten pihoille ja myös Hakunilan Pizza Service on loppumatkasta täyttänyt vesipullojamme!
a.
Eerikäisen Anjaa ei tarvitse pyytää apuun, Hakunilan alueelta löytyy runsaasti varjoisia steppailukujia ja - teitä ja poikia ei ole tarvinnut perässä vetää.
Eräänä päivänä kaartaessamme jo melko liki kotia, alkoi Luxi ontua isosti. Tarkastellessani tassua tarkemmin sieltä löytyikin vertavuotava reikä ja siinä oikein kiilui kiven kärki. Olimme metrin päässä eläinlääkärin ovesta. Samantein sisään siis, koska kynnellä kiveä ei saanut raapaistua rei´ästä pois.
Onneksi ell pääsi auttamaan meitä välittömästi ja pienellä -ja tarkoitukseen sangen sopivalla neulalla- kivi tirskahti ulos! Pala Fixomullia rei´än päälle ja pääsimme ontumatta kotiin.
a.
Kahdesti purkasta on ollut vaivaa; tassupotilaina Luxi ja Viri, tosin Viri ei purkkakerääntymää ontunut (!!). Aiheesta lisää toisessa blogipostauksessa.
Kivenmurusta siis kertaalleen ongelmaa Luxin tapauksessa, kahdesti tuo purkka osui tassuun, tuhansia hyttysiä ollut kimpussa - ei juurikaan muuta raportoitavaa.
Compeed-rakkolaastarit olleet oiva apu meikäläisen tapauksessa. 16 eurolla sai kaksi pakettia (laastareita on ollut jaloissani kerralla peräti viisi!!) ja maanantaina lienee tarve mennä ostamaan moisia lisää. Tarjoustalosta löytyi sporttisukkatarjous ja sukkien neulos onkin lempeä ja mukava tepastelua ajatellen.
a.
Ai se kilometrimäärä kesäkuussa? No, 238,3 km ja kun se jaetaan 30:lla saadaan päiväkohtaiseksi tepastelumääräksi 7,95 km/pvä. 9.6. marssittiin enin kesäkuun määrä: 13,2 km ja yli kympin mentiin yhdeksänä päivänä.

Tätä tuskin jaksaa kovin moni lukea - Uutta tietokonetekniikkaa Kenzolassa!

Päädyin laittamaan em. varoituksen jo otsikkoon. Jutusta tullee pitkä ja ankea.
Ehkä kuitenkin Microsoftilla joku painaa Google-kääntäjää kahvitauollaan ja pohtii syvällä sisimmässään, että "tällaisia kuluttajapalautteita olisi syytä ruotia maanantaipalavereissa".
a.
Tekniikka etenee tänä päivänä harppauksittain. Vuosi on sangen pitkä aikaväli; uutta ja parempaa (???) on kokoajan -lähinnä puolivuosittain-  tarjottava vaativille kuluttajille.
Mutta kuka tekisi kännyköitä, digibokseja ja tietokoneita ns. pitkäkestoisilla ja tärkeimmillä ominaisuuksilla "tavallisille kuluttajille"? Sellaisille, jotka pääsääntöisesti katsovat digiboksillaan VAIN televisiota ja tallentelevat sillointällöin. Sellaisille, joiden toiveena olisi LÄHINNÄ soittaa kännykällään. Ja sellaisille, jotka haluaisivat surffailla tietokoneillaan huoletta menemään.
a.
Tarinahan menee niin, että menin ostamaan uuden hulppean kilometrin levyisen tietokonenäytön. Haaveilin kuvien paremmasta näkyvyydestä ruudulla ja niiden paremmasta käsittelevyydestä sekä mm. siitä, että Canonin laajakuvaiset videoklipit näkyisivät kunnolla.
Ahahahhahahhaaaaa.
Kytkin näytön PERÄTI 5- (viisi) vuotiaaseen tietokoneeseen. Kummasti n. 10 vuotta vanha imurini imuroi pölyä vanhaan malliin, mutta 5 vuotta vanhan tietokoneeni näytönohjain yski. Apuun saapui vanha työkaverini uusine näytönohjaimineen, minkä paketissa TIETENKIN luki, että se on WIN XP -yhteensopiva.
Ahhahahhahahhhaa.
Kahden tunnin hikoilun jälkeen hän luovutti. Kovasti paljon pelittäneen Fujitsun kuorta avattiin menemään -ja suljettiin- siihen malliin, että ritinä, rutina ja kilinä vain kävi sen koommin.
Hermo meni. Tietokoneorientoituneiden ystävieni avustuksella ostaa pläjäytin uuden Acer-myllyn.
Ahhahhahahhahaaaa.
Näitä nauruja nyt tulee spontaanisti tätä kirjoittaessa, koska kaikki on niin perinjuurin lystikästä. Onko vielä sellaisia tietokonemyyjiä ja yleensäkin tietotekniikkaihmisiä, joiden worldissa kaikki menee kuin elokuvissa? On niitä.
Varmaan koko Microsoftin office täys.
Nakitettiin tänne Nörtti Nörttinen, jota lahjottiin ennen ja jälkeen. Eikä mennyt kuin 4,5 tuntia tapella Fujitsua ja Aceria yhteen.
Hatunnosto ja nöyrä kiitos, mutta mitä sitten tapahtui, se onkin jo kokonaan oma lukunsa, ja Blogger senkun venyy.
Ahahahahhhaaa.
a.
Uusi tietokone on uusine ohjelmineen sunmuine härpäkkeineen aina uusi. Ehta ja kiiluva ja äänetön, vauhdikas ja ripeä kaikinpuolin. No, se ei ole koskaan KOKO totuus.
Sillä voi surffata ja hillua päivän kaksi, mutta siihen se päättyy. Valitettavasti.
Älä koskaan tuudittaudu siihen, että millainen kone oli perjantaina -juuri kun aloit ikäänkuin ymmärtää uutta käyttistä ja selainta- sillä sunnuntaina kaikki on toisin.
a.
Automaattipäivitykset ovat heittäneet hurlumheitä ja selain on päivitetty kuin vaivihkaa uusimpaan versioon, joka on selvästikin lähtenyt nörteiltä lapasesta.
Tässä tapauksessa perjantaina moitteetta pyörinyt kone jumitti sunnuntaina jokaikisellä sivulla kuittaillen Flashin uusimmasta päivityksestä; "Sallitko", no, sallinhan minä, muttakun Flash ja IE9 ei kommunikoi.
Pelit ei pyörineet, juntturaa juntturan perään, pop-uppeja, ihme ikkunoita ja sitä rataa. Arpomalla mentiin ikkuna kerrallaan eteenpäin.
Siinä sitten soiteltiin niin Acerille kuin Mustaan Pörssiinkin - sinne, missä sanottiin, että isket vain koneen seinään ja alat puuhastella.
Ahahahhhahhhaaaa. 
Sanomattakin on selvää, että MYÖS viikon verran on pällistelty ja ihmetelty uutta Outlook Expressiä, joka siis on jonkinlainen Windows Mails nykyään. Jokaikinen meili on -kuten tämä blogikirjoituskin- varustettu punaisella alleviivauksella -sellaisella, joka viestittää väärästä oikeinkirjoitusasusta- ja popuppia se pukkaa sieltäkin. Haluttaessa liittää kuvia sähköpostin liitteeksi se VÄKISIN hinasi Hotmailin tiedot Elisan sähköpostiin. No sehän kiva.
Luet siis useamman lootan meilejä Elisan .kolumbus.fi -osoitteesta. Näkymä on kummallistakin kummallisempi ja kuvien liittäminen tosiaan käy jonkin IHMEEN kuvakansion kautta. Normisti kuvia ei liitteenä enää näe. Saati pysty enää liittämään.
Hahahhhhaaaa.
Nimenomaan. Eikä tässä vielä kaikki.
Latasin MP:n vinkistä Chromen koneelle, millä selaimella olenkin pystynyt nyt viikon pelailemaan. Tänään aina klo 15:sta asti. Ilmeisesti jokin Free Pass päättyi kohdallani kello kolmeen, sillä vaikka kone oli kokoajan auki ja juhannusvieraiden lähdettyä palasin illan mittaan pelisivuille - herja herjastahan kaikenmaailman evästeistä ja "solmuista" tuli näytölle niin Chromella kuin hätäpäissäni lataamallani Firefoxillakin.
Pelisivuille EI päässyt.
HERVOTONTA jumppia kaikenmaailman asetuksissa ja KAKSI kertaa on pitänyt kone sammuttaa välissä, että pelit on lähteneet pyörimään.
Siis haloo.
Ottaisin surisevan ja kilisevän Fujitsun koska vain takaisin. Vaikka se mietti ja runksutti välillä, niin se ainakin pyöri, eikä lässyttänyt vähän väliä kaikenmaailman pop-uppien kanssa; Sallitko seuraavien ohjelmien tehdä muutoksia tähän tietokoneeseen: Adobe Flash Player. Juu, salli, ja sama pop-up sekunnin päästä.
Traxmeet ei toimi, siellä sivustolla on ihan sama Adobe-läppä ja pojat "tuessa" neuvoivat asettamaan asetuksia oletusselaimesta uusiksi. No joo, mitenhän sekin tehdään?
a.
Kaikenkaikkiaan näitä ASETUKSIA ja MÄÄREITÄ mitä kone saa tehdä/koska/ja milloin OSAA varmaan sellainen tietokoneorientoitunut tehdä tuosta vain, mutta BASIC käyttäjä on JOKAIKISEN ikkunan kohdalla että HALOO!?
MIKSI kone yleensäkin automaattilataa sellaista, joka ei toimi?? (IE9) Kas siinäpä kysymys. Miksi jotain peliä voi pelata kello kolmeen perjantaina, mutta ei enää seitsemän jälkeen? Miksi keksiasetuksia ei edes Firefoxista löytynyt, miksei Wordpad auennut ja antanut tehdä/liittää Print Screeniä, miksi Chromen keksiasetuksia piti klikata sen seitsemään kertaan ja sulkea kone välillä? Miksi punainen alleviivaus on käytössä täällä Bloggerissa ja uudessa spostilaatikossa KOKOAJAN, todella rasittavaa....... Siis JOKAINEN sana on alleviivattu punaisella. Miksi kuvan liittäminen sähköpostiin VAATI lataamaan sähköpostiin myös Hotmail-osoitteen? Miksi kuvat latautuvat liitteeksi johonkin ihme kuvakansioon?
Paljon kysymyksiä ja zero vastauksia.
Vanhassa vara parempi on kyllä hyvä lause tähän yhteyteen. Kun uudistuksia tehdään ohjelmiin ja sovelluksiin, tuntuu että ne tuovat muassaan myös paljon huononnuksia ja sellaista ei-loogista; pop-uppeja jotka eivät todellakaan ole yksiselitteisiä saati kansantajuisia.

Osatapa tietotekniikkaa -voisi sanoa koneelle, että "Lakkaa rasittamasta käyttäjää".


ps. tämä juttu on kirjoitettu Chromen kautta. IE9 ei näytä Neocounteria eikä Weather-laatikkoa, Chrome kyllä. 

MTR Hakunila 18.6.2011

Lenkkeilyn lomassa bongasimme MTR-tunnelmia tähän tapaan:
a.

Kenzolan pojat ihmettelemässä jonoa urheilukentälle.

Olennainen info kiinni aidassa.

Festariväkeä.

Myötätuulirock - MTR 2011.

Pelkkä käyntikin narikassa maksaa.

Tuumaustauko.

Värikästä festariväkeä.

Tällaisen haluaisin omaan aitaan!

MTR-nosturi vasten tummanpuhuvaa taivasta.

Lenkillä 18.6.2011

Ja taaaaaas mentiin!
a.

Lenkkeilytahtimme on hieman viime päivinä hiipunut. Säät eivät ole olleet kovin suosiollisia ja muuta selityksentynkää. 142,7 km plakkarissa kesäkuun osalta.

Tänään tepsutimme urhoollisesti mustista pilvistä välittämättä ja saimme sadetta niskaamme lenkillä vain n. kolmeen otteeseen...

Yllä lähipeltomme, johon oli käyty vetäisemässä oikein oivat spiidausradat KOIRILLE!

Koirat olivat ihan innoissaan, kun pääsivät pitkästä aikaa remmilenkkeilyn lomassa irti.

Niityllä riitti analysoitavaa.

Hieman on harmaata taivaanrantaa...

Myötätuulirockin nosturi tummaa taivasta vasten.

Kuuron jälkeen lapsukaiset olivat näin touhukkaina toistensa kimpussa.

Jiihaa, lähti Hupi laukkaan pitkine häntineen.

Fudiskentällä oli tällainen meno!

Hupi lempipuuhassaan; piehtaroimassa nurmella ja Luxi nuolee itseään taustalla "kuivaksi" sateen jälkeen.

Sitten vähän painiotteita!

Ja lopuksi Hupi rentoreiskana!

Ja eikun lenkille! -10.6.2011

Voi hyvä tavaton, kuka näitä kuvia oikein ottaa!!??

Mikäs niitä on ottaessa, mutta tänä päivänä niitä ei tuupata enää nätisti vain kuvakansioon nettiin kaiken kansan pällisteltäväksi, vaan ne on tuupattava hetimiten framille Feisbuukkiin ja sitten vielä tänne Bloggeriin kuvakertomukseksi.

Ja kun tallennat ne nimillä, niin kronologinen kuvausjärjestys rikkoontuu, ja myLOGGERIN tallentamat lenkkispeksit ja kuvat täällä eivät enää vastaa.

Kauhistuksen kanahäkki sentään. Ja vielä tuhat tulimmaista päälle.

No onneksi on sentään juomatauko. +30 astetta oli kyllä aika vaativa lenkkilämpötila niin koirille kuin emännällekin. Sitkeästi marssittiin kuitenkin 6,1 km ja latkittiin vettä n. puolen kilsan välein.

Alkulenkistä näytti tältä.

Kohti Itä-Hakkilaa survotaan.

Kuvasarjaa "Miten erotan Luxin ja Hupin". Luxi vasemmalla, Hupi oikealla.

Itä-Hakkilan Koulutietä. Eikä varjon varjoa lähimpään kilsaan...

Fudiskentän nurmikin on korvattu muovisellaisella.

Vihdoin Vanhan Lahdentien varressa on luvassa jälleen varjoisia kujia.

Onko tämä sellainen Piilopirtti?

Puskasta kuului rapsaus. Hupi sangen terhakkana. Olisiko mahdollista saada oravabändiä kehän reunalle?

Matkalle osui myös koirapuisto.
Tämä myös sarjaa "Miten erotan Luxin ja Hupin". Luxi etualalla, Hupi taustalla.
a.

Tässä rakennuksessa on ollut kuuleman n. 15 vuotta sitten Elanto. Nyt se on remontoitu asunnoiksi. Nice!

Vanhan Lahdentien varressa on myös Opvet. Piipahdimme pihassa.

Sorjat pyöräilijätytöt rivissä.
Saapasjalkakissa nähdä, miten kesäkuun lenkkeilymme edistyvät. Tänään 11.6. 94,8 km pulkassa ja tätä kirjoittaessa hervoton pohdinta käynnissä; "Minne huomenna".
Sitä se myLOGGERIN tilaaminen teetti ja lenkkikärpäsen purema myös.