19.10.2010

Lenkillä 18.10.2010 - uuden Canonin kanssa!

Suunnistimme kuulaassa ja sangen aurinkoisessa säässä yhdelle Hakunilan isoista pelloista. Pojat ottivat heti melkoisen hiittijuoksun, sillä samaisella pellolla oli kaksi muutakin whippetiä! Taidettiin siinä vetää vähän pellon vieressäkin, onneksi omat koirat tulivat verraten nopeasti takaisin -vieraan whippetin säikähdettyä pontevaa laumaamme! Omistajakin siinä äimisteli oman koiransa reaktiota -tää tykkää yleensä tosi paljon lajitovereista-, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja vieraatkin whiput saatiin kiinni ja kotiin.


Sitten oli aika alkaa ihmetellä uuden Canonin tekniikkaa ja kuvaustaktiikkaa. Tämä uusi kun "tarjoaa" eri kuvausmoodeja -aina tilanteen mukaan. Näytössä käy tulppaanin kuvaa, kasvokuvaketta ja mitä siellä nyt kaikkea tapahtuukaan, kaikkea ei edes ehdi nähdä. Se siis ottaa "itse" käyttöön kussakin kuvaustilanteessa aina sopivammaksi katsomansa moodin.
Tässä kuvassa lie käytössä "möllötysmoodi"; Lelu ja Hupi malleina.


Kauniisti ja kirkkaasti toistaa värejä. Lelu aurinkoisella pellolla.


Hupinkin olemus näyttäytyy näin "pehmeänä". Pellolla oli yksi pakkaamaton heinäpaali ja sen päälle piti tietysti pompsahtaa tekemään tarkempaa tutkimusta.


Hulan kuvauksessa on muuten -ainakin ollut- omat haasteensa. Turkin väritys on ilmeisen haasteellinen kuvattava? Harvoin on onnistunut näin "oikeanlainen" kuva Hulan värityksestä. Turkin sävy kun menee usein vähän likaiseksi tai suttuiseksi, ja Hulan kuvat varsinkin tapaavat usein olemaan enemmän ja vähemmän tärähtäneen näköisiä? Tässä Hula nyt kuitenkin tepastaa menemään pellolla, mitä ilmeisimmin jäniksenkakkaa tai hiiriä etsien.


Jossain vaiheessa kokeilin urheilumoodia, muuta en kuvattaessa huomannut kuin sen, että kamera ei näytä stillikuvaa kuvaamisen välissä. Se on heti uudelleen kuvaustilassa. No, pysäytti tämän Hupin pompsahduksen kuitenkin. Varsinaisia juoksukuvia en päässyt tällä kertaa ottamaan, kun suurimmat juoksuhepulit vedettiin n. puolen kilometrin päässä heti pellolle tultuamme....


Ja tässä Hula painelee menemään. Ihan siisti kuva.


Tässä kuvassa voi hämmästellä Hupin persuuslihaksia; palleroita, jotka sillä on hännän molemmin puolin, takaselässä. On siinä mollukkaa kerrakseen.


Tässä sinänsä "harvinainen" otos, että kaikki 5 ovat kuvassa!


Luxi tepastaa...


ja kurvailee!


Viri on piirtynyt näin kauniisti kuvaan. :)

Illalla pentuja kuvatessa sitten hämmästeltiin taas Canonin tarjotessa kasvontunnistusta koirakuvauksessa... Ihminen istuu edessä pöydällä seisotettavan pennun takana sohvalla; Canon tarkentaa automaattisesti ihmisen kasvoihin. Aiemmasta kamerasta poistin tuon toiminnon, tässä uudessa toiminnon poisto ei ollut ainakaan heti näkyvillä ja tarjolla MENUn takana. Siispä kilautus Canon helppiin.
Oiva apu muuten, voin suositella! Helpdeskissä haettiin vastaava kamera nopeasti puhelimessa auttaneen käteen ja sitten kohti MENUvalikoita. Valintakiekosta on siis jatkossa valittava P-toiminto kuvatessa esim. seisotuskuvia, joissa ihminen on takana. "P" on kuulema sama kuin AUTO-mutta siihen saa tehdä omia esivalintoja. Täältä P:stä tuo kasvontunnistus saatiin pois. Toki voisi käyttää tuota "esitarkennusta"; viet objektiivin koiran kylkeen, painat laukaisimen puoliväliin ja "palaat" ottamaan koko kuvaa. Jotenkin minulle epäluontaista, muutenkin niin hektisessä koirakuvaamisessa, jossa usein seuraavan rodun ihmiset läähättävät kehänauhojen takana jo pääsyä kehään...
Myös urheilumoodiin tehtiin viilauksia. Sinne muokattiin tarkennusikkuna "siniseksi", joka tarkoittaa sitä, että kamera ei "lukitse" tarkennusta, vaan hakee sitä kuvatessa liikkuvia kohteita "kokoajan" uudelleen. Tämä toiminto, kuten tuon P:n kanssa toimiminen jää nyt sitten jatkossa kokeiltavaksi ja ihmeteltäväksi, että miten saan sen/ne kuvattaessa pelittämään!

17.10.2010

Hauskaa 7-vee synttäriä Viri!


Jei, mä sain Pedigree Jumbonen! Narsk.


Miten tää menee ihan pipariksi?


Murusiksi pieniksi.


Söinks mä sen jo? Ja tarjosin kavereille kans?


Siis tota öö, eiks mulle olis kuulunut koko paketti?


No jos kaikki Jumbonet meni, niin olisko sulla vielä jotain muuta?


Hauskaa 7-vee synttäriä Viri! Happy birthday 7 yr old Viri!

Toivovat Anita, Lelu, Hula, Hupi ja Luxi!

BONUSTRACK: Viri can´t believe he eat all already! CLICK.

Ja VIELÄ sisäkuvaustunnelmointia!

Sen verran lystikäs on nyt tämä Canon SX20 IS:n sisäkuvausmoodi, että tässähän napsii menemään ihan into piukeana. Ei taida blogin lukijatkaan pysyä menossa mukana, kun puolen tunnin välein pukkaa uutta topikin tynkää.


Niin on itsensä näköinen -herttaisen pehmoinen- vanha herra Lelu!


Hupi kysyy kameralta, että kuvaatko vain, vai annatko snäksiä myös?


Jaaha. Ei suolapähkinöitä tänään.


Luxi lepuuttaa näin herttaisesti Lelu tyynynään.


Salama ei häiritse unta antoisaa.


Etualalla Lelu, Luxi Lelua vasten, Luxin takana Hula ja oikealla takana Viri. Kuinka cozya kerrakseen!

16.10.2010

MORE fantastic shownews keep coming!


Today at Rakvere NAT, judged by Cristian Stavarache, Romania: Teise, Ch Extraordinary Delight Dominija (Ch Carry On Ramblin´Man x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) took qualifying CC to become EE & Balt Ch!

Way to go, happy to see this beautiful girl doing so well in rings!

My heartfelt congratulations to all concerned.


Look at Lelu - no flash used!

I didn´t know, but I know now: Canon SX20 IS takes proper pics inside (also) without flash!


12,5 yrs old Lelu modeling. He is such a sweetheart!
Hula sleeping behind.


I like this contrast; black sofa and white Lelu. :)




No more shining eyes when picturing inside.


Sleeping Lelu.

Leggy ones!

First pics out of Canon SX20 IS!
This one is taken without flash:


Like father...


like son. And here is flash used.
Such a leggy boys! ;D

Welcome Canon SX20 IS, our new familymember!


Kuten allaolevasta postauksesta kävi ilmi, on Canon S5 IS muuttamassa uuteen (whippet)kotiin. Oli aika luopua, kun niin sopivasti osui kohdalle Plussatarjous. S5:n kanssa taisi laskuri pyörähtää ympäri ainakin pari-kolme kertaa, ihan varma en ole. Nähtäväksi jää, miten tämän uuden SX20:n kanssa tullaan juttuun. Ainakin alkuun ihmettelin, missä on kuvien poisto-toiminto? Sitä ei löytynyt useidenkaan MENU-selauksien jälkeen. Tilalla on vain ja ainoastaan ALUSTA -toiminto. Akut ja muistikortti ovat omissa lokosissaan, entisen yhteisen pesän sijaan.

S5:ssä oli 8 megapikseliä, SX20:ssä niitä on 12,1. Muuta tekniikkaan liittyvää ja muuttunutta: S5 6,0-72, o mm/SX20 5,0-100,0 mm ja S5 1:2,7-3,5 USM/SX20 1:2,8-5,7 USM. Eiköhän näillä millimetreillä ja usmeilla pärjätä taas jonkin aikaa... ;D

Äänivalikoima oli aika tylsä, tasan kaksi vaihtoehtoa eri räpsyääniin. Etsinruutu tarjosi tehdasasetuksissa harmaata kehystä, jonka oli tarkoitus auttaa (?) videokuvauksessa. Poistin sen, kun häiritsi. Edellisessä kamerassa ei kehyksiä ollut.

Muutaman räpsyn otin äsken sisällä ja salamaa ei ottanut avuksi kohtuullisen hämärässäkään? Ehkäpä Kenzolan poikain silmät lopettaisivat jatkossa sisäkuvauksessa ufoilun?

Ai miksi tuo otsikko on englanniksi ja kaikki teksti suomeksi? Hyvä kysymys. En tiedä itsekään.


Goodbye Canon S5 IS - kalliolla kukkulalla!

Näiden kuvien myötä on aika sanoa jäähyväiset erittäin hyvin palvelleelle Canon S5 IS:lle. Kyllähän se ikävä tulee... Napit ja toiminnot ovat tulleet tuttuakin tutummiksi ja pahaa sanottavaa ei ole. Parhaansa teki kaikissa ääriolosuhteissakin. Ei se ole Canonin vika, että kameraa ostavat ihmiset suosivat (ehkä) enemmän patsaskuvausta tai familipotretteja, jossa kaikki ovat sotilaallisesti aloillaan. Canon onkin kiitettävästi keskittynyt innovaatioissaan punasilmäisyyden poistoon (joulu-, juhannus- ja vappukuvaus), kasvontunnistukseen ja nyt jopa hymyntunnistukseen!?
Canonin kamerasuunnittelijat eivät ehkä edes tiedä, että on olemassa whippetrotuinen koira, joka kykenee sekunnissa taittamaan 15 metriä. Ja sekunnin-parin aikana ehtii vielä tekemään useita tiukkoja käännöksiä ja suunnanmuutoksiakin! Ei siinä ehdi laukaisin likimainkaan rapsahtaa, kun whippet on jo kuvasta ulkona.


Tässä tulevat Kalliolla kukkulalla -henkiset jäähyväiskuvat tältä päivältä:


Ensin kiipeilivät Hupi ja Luxi.


Sitten punki Viri takalistoineen rakentamaan omaa majaansa kalliolle kukkulalle. Kiva kivisäpinä!


Tule, tule tyttö nuori, jakamaan se kanssamme! Viri ja Hupi varsinkin tiirailevat kovin, josko olisi sopivaa tyttöstä näköpiirissä. Luxi on vähän, njooh, mä täs nyt vaan nyhjään...


Lopuksi kukkulan kuninkaaksi jäi itseoikeutetusti Viri, huomisen syntymäpäiväsankari!


In spotlight: Best-Looking Brooklyn!

Way to go, Jutta & Leevi!

C.I.B Best-Looking Brooklyn (Ch Twyborn Philadelphia x Best-Looking Blooming Martha)


is not just FI CH...


but also EE CH...


and LT CH...


and now also new SE CH!!!!
Today in Sweden Mr Bo Bengtson (Bohem -Whippets) made him BD-3 with CC!
Couldn´t be more proud.

pics by Marko Sainivaara, Kirsi Aalto, Anita Sandqvist, Johanna Gustafsson.

14.10.2010

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään...


muutakin kuin koiria. Tapaan lukea Vantaan Lauria kannesta kanteen, lehdessä on usein mielenkiintoisia haastatteluja -ja haastateltavia.

Toimittaja Soili Pohjalainen oli kirjoittanut jutun otsikolla Terapiaa kotona ja haastatellut siihen psykologia, hengellistä ohjaajaa ja leffaterapeuttia. Lainaan tähän kahta ensinmainittua:

Työterveyspsykologi Anne Hyvén kertoo:

-Ole itsellesi armollinen. Syyllisyys on yksi hyvinvoinnin pahimpia vihollisia. Moni kokee huonommuutta, kun ei pysty noudattamaan joka puolelta tulvivia elämänohjeita.
-On tärkeää tuntea itsensä. Ja jatkaa: myös asenne ratkaisee. Pimeästä vuodenajasta valittamisen sijaan voi nauttia kynttilänvalosta.

Anne Hyvénin vinkit suruun: Suru ei ole sairaus. Se on merkki kyvystä kiintyä tai sitoutua. Suru auttaa luopumaan ja päästämään irti. Vihaan: Asiat eivät synnytä vihaa, vaan se mitä me ajattelemme asioista. Vihan tunne menee ohi puolessa tunnissa, jollei sitä ruoki lisää. Parhaimmillaan vihan voi kanavoida energiaksi, joka saa muuttamaan asioita.

Eero Voutilainen teki työuransa liikkeenjohdon konsulttina, työyhteisöjen kehittäjänä ja mentorina. Hän kuvaa itseään karjalaiseksi etsijäksi ja kyselijäksi. Eeron mielestä kyselyn pitäisi jatkua lapsuudesta elämänloppuun saakka.

- Siinä vaiheessa kun kysymykset vähenevät, jotain pysähtyy. Kysymykset ovat paljon tärkeämpiä kuin vastaukset. Oikea kysymys herättää ja koskettaa.

Eero Voutilaisen vinkit suruun: Anna itsellesi lupa surra. Kuuntele, mitä kerrottavaa surulla on sinulle. Sinä et ole suru, vaan jokin sinussa suree. Suru on ystäväsi. Vihaan: Kutsu viha kylään. (kuinka loistavasti sanottu, oma kommenttini) Hyväksymällä vihan ja kuuntelemalla sitä, viha lauhtuu ja helpottuu. Viha voi olla merkki siitä, että pelkäät rakastaa tai ottaa vastaan rakkautta.


Kuvassa Luxin ja Virin Terapiaa kotona; poikien hellyttävän seesteinen, viha- ja suruvapaa hetki.

12.10.2010

Marko goes BOB and BIG-1!


10.10.2010 at Siauliai NAT, Lithuania Marko, Ch Everlasting Desire Dominija (Ch Carry On Ramblin´Man x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) did his very best and took not just BOB but also BIG-1!

judge Laszlo Erdos, Hungary

Heartfelt congratulations to all concerned from Team Kenzongos!

Hupi met Mila!


I & my boys had a pleasure to meet little Mila, Satangin Mew For You (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Satangin Always On My Mind) last Saturday, 9.10.

Mila lives in Sipoo and is owned by Arja Saarinen.

Especially Hupi enjoyed this short but nice visit and tried very hard to play with his little daughter!

Unfortunately it wasn´t very good day for my Canon (rather cold and dark day), but you can see some pictures from Hupi & Mila here: CLICK.

9.10.2010

Hupi & Mona -puppies at knl Mimi Chill´s

Hupi, Ch Twyborn Philadelphia and Mona, Ch Taraly Black Panther -pups (born 21.8.2010) are now 7 weeks. Here are the latest pics of them;


male Mimi Chill´s Rocky Prince


male Mimi Chill´s Miracle Man MacGywer


bitch Mimi Chill´s Miss Tiger


bitch Mimi Chill´s Beauty Of Philadelphia


bitch Mimi Chill´s Little Miss Sunshine

6.10.2010

Hupi coursing! HVK 26.9.2010

Käytiin Hupin kanssa piipahtamassa HVK:n maastoissa 26.9. Kisarapsa on jäänyt odottamaan kuvia.. NYT niitä on ja taas niin huisin hienoja, että ei pysty valitsemaan millään paria parasta, vaan Hupin menoa on tässä 12 toinen toistaan hienompaa ruutua! Kiitos ja kumarrus Irene Vinhalle!


Lähdössä oli taas pientä hitskokkia. Edellinen lähtö teetti tuomareilla päänvaivaa ja palaveerasivat kohtuullisen pitkään lähdön jälkeen. Meidät oli kuitenkin jo "komennettu" lähtöpaikalle ja siinä sitten käkittiin ja kykittiin sinkoilevien koiriemme kera. Hupi ei kovin hyvää lähtöä (em. johtuen?) tällä kertaa saanut ja jäikin "peränpitäjäksi" väkivahvalle kilpakaverilleen. Ainakin joksikin aikaa. ;)


Vaan pisti sitten lippa vinossa -eikun koppa kenossa- jalalla koreasti jahka liikkeelle päästiin!


Leveä reisi. Njam.


Lentoa...


...ponnistusta..


... pinnistystä..


ja vauhtia!


Maalialueelle tullessa Hupi pisti parastaan. Tämä on harvoin nähtyä Kenzola-menoa tämä. Meillähän tiimissä on tupanneet Ferrarit ja McLarenit vähän piiputtamaan loppurutistuksessa; suuttimista on tullut köhää ja siivekkeitä on irronnut. Rätinajogeenihän tarvitsee mieluusti seurakseen niin hyvää kuntoa, voimakasta saalisviettiä kuin taistelutahtoakin. Hupilla tuntuu ainakin tuota viimeksimainittua olevan sangen kelvosti. Juostaan loppuun asti, kun kerran lähdettiin! Taistelutahto näkyy mielestäni juurikin hyvin siinä, että vaikka maitohapot kirraavat jo reisiä, äitiä on ikävä ja kaverikin on sadan metrin päässä -niin annetaan palaa loppuun asti!


Maalialueella nimittäin Hupi huitaisi ohi hienosti...


ja saapui näin herkullisesti hyökäten vieheelle ensimmäisenä. Säälipisteitä tästä ei kuitenkaan herunut!


203 pistettä saalistettiin tällä tarmolla ja...


ja antaumuksella!
Sijoitus 12. 15 ylikorkean joukosta. Kaikenkaikkiaan whippetejä juoksi 50 kpl ja alkueräpisteissä Hupi jätti viidestäkymmenestä kokelaasta taakseen yhteensä 15 koiraa. Kyllähän silläkin nyt sopii kehua retostaa. Lisäksi kotona voi antaa vielä lisäpisteitä kuvia katsellessa ja niitähän ropisee ainakin 10 lisää!
Rata oli jälleen pitkä ja vaati hyvää kuntoa ja tarkkuuttakin.

Hupilla tulee ikälaariin 26. päivä kuusi vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että ensivuonna on edessä veteraanisarja! Saapasjalkakissa nähdä, kuinka Hupi vetäisee veteraanijoukossa! Mikäli meno jatkuu samanmoisena, mikä ettei pärjäisi. Kuitenkin kisakaverit ovat kovaa joukkoa ihan jokainen, oli sitten kilpasarja mikä vain. Ei kannata spekuloida tämän enempää vaan ottaa kirsu kohti uusia kisoja ja haasteita!
Kiitokset HVK:lle jälleen hyvin järjestetyistä kisoista.