Koiramme 11/2017 tarjosi mielenkiintoisen artikkelin selventämään koirien luonteen pehmeyttä ja kovuutta:
jutun on toimittanut
Noora Valkila ja siinä on haastateltu luonnetestituomari
Lea Kilpeläistä.
Luonteeltaan erilaisilla koirilla on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia. Kovan koiran mieltä eivät tapahtuneet ikävät asiat jää painamaan. Pehmeä koira sensijaan voi ottaa herkästi onkeensa ja muuttaa käytöstään.
Oman koiran luonteen tunteminen auttaa koiran tapakasvatuksessa ja koulutuksessa.
Mitä paremmin tuntee koiransa, sitä sujuvampaa sitä on käsitellä ja ohjata.
- Koiran luonne koostuu useasta, mitattavissa olevasta ominaisuudesta. Nämä ominaisuudet ilmenevät koiran käyttäytymisenä eri tilanteissa. Vaihtelevaa käyttäytymistä pyritään kuvaamaan erilaisia termejä käyttäen, esimerkiksi pehmeys-kovuus -akselilla.
Termeistä tutuimpia ovat akselin päät: kova - pehmeä. Käsitteet eivät ole aina ihan selviä ja väliin putoaa joukko muitakin termejä:
hieman pehmeä, ohjaajapehmeä, kohtuullisen kova koira.
Etenkin adjektiivi kova ymmärretään usein väärin. Terävä, äkäinen ja hurja koira ei näet välttämättä ole kova ensinkään.
Kilpeläinen muistuttaa, että luonnetestin jaottelu on karkea ja jokaisen käsitteen alle mahtuu joukko erilaisia koirayksilöitä.
Pehmeys jarruttaa koiraa
Selvästi pehmeä koira saattaa alkaa välttää ikäviä tilanteita ennakoimalla niitä.
Esimerkki hattupäisestä miehestä: jos hattupäinen mies on kohdellut koiraa pentuaikana epämiellyttävästi, koira pyrkii myös varttuessaan karttamaan hattupäisiä henkilöitä.
- Pehmeys on jarru, joka vaikeuttaa voimakkaasti koiran työskentelyä. Pehmeä metsästyskoira saattaa varoa vaikeita maasto-olosuhteita, kiertää karheikkoja tai liian märäksi kokemiaan alueita. Se ei kestä ohjaajalta tulevaa painostusta ja väistää helposti passiivisuuteen eli menee lukkoon.
Pehmeyden lisääntyminen lienee tulosta toiveesta, että koirat olisivat mahdollisimman helppoja, kilttejä ja mukavia. Tämä säteilee jalostukseen asti ja saadaan harmittomia, mutta myös pehmeitä ja epävarmoja koiria.
Sensijaan hieman pehmeä koira on helppo harrastuskaveri. Se pystyy monipuolisesti toimimaan kaikissa tilanteissa ja on hyvin ohjattavissa, sillä on usein miellyttämisenhalua ohjaajaansa kohtaan.
- Hieman pehmeä koira ei vaadi eikä salli liian tiukkaa hallintaa. Pehmeys ei jarruta sen toimintaa. Työmotivaatio yleensä voittaa ikävät tunteet.
Ohjaajapehmeä koira tarvitsee taitavaa ohjaajaa
- Ohjaajapehmeän koiran kanssa ohjaajan käytös korostuu ja sille on eduksi, jos sillä on kiltti ohjaaja, joka sallii lemmikille vapautta ja riehakkuutta sopivissa tilanteissa.
Koiran ohjaaminen on taitolaji, joka tuntuu toisilla olevan luonnostaan, toisten taas on hankala oppia hyvästä tahdosta ja vaivannäöstä huolimatta.
Kohtuullisen kova koira on periksiantamaton puurtaja
Risut ja rapa eivät sitä haittaa ja se toimiikin yleensä tilanteessa kuin tilanteessa tavoitteellisesti.
- Täsmällisen työsuorituksen opettaminen kohtuullisen kovalle koiralle on joskus tahkon vääntämistä. Kohtuullisen kova koira kestää myös ohjaajan tekemiä virheitä, eikä ota niistä itseensä.
Kovalla koiralla ei ole tarvetta yhteistyöhön
Kovalla koiralla ei ole minkäänlaista miellyttämisenhalua, eikä tarvetta yhteistyöhön. Kova koira ei tarvitse ohjaajaansa, joten se ei juurikaan kuuntele.
- Se ei väistä epämiellyttäviä asioita ja on aina valmis kohtaamaan pelot ja uhat. Kova koira ei kuitenkaan ole enää ihanneharrastuskoira missään suhteessa.
- Koiran ohjaaminen perustuu aina kaksisuuntaiseen kommunikointiin.
Voi olla, että tottelematon koira mielletään koiraharrastajien keskuudessa harhaanjohtavasti kovaksi koiraksi, vaikka oikeasti se vain kaipaa selkeämpiä ohjeita toiminnalleen. Koira haluaisi tehdä yhteistyötä, ei karttaa sitä, mutta ei puutteellisessa tai epäselvässä ohjauksessa tiedä miten toimia.
Lea Kilpeläinen huomauttaa, että koiran kasvatuksen ja koulutuksen tulisi aina olla koiraa opettavaa ja tukevaa, ei liian käskevää ja vaativaa.
Lea poistaisi luonnetestistä kokonaan loppupisteet. Jokainen koira on jalostettu erilaisiin tarkoituksiin, jolloin sen luonteeltakin toivotaan erilaisia vahvuuksia.
Luonnetestillä saadaan arvokasta tietoa koiran kovuudesta tai pehmeydestä mutta se antaa tietoa myös hermorakenteesta, temperamentista, luoksepäästävyydestä, laukauksien eli äkillisten äänien sietämisestä ja taipumuksesta reagoida asioihin aggressiolla.
Testi kertoo myös sen, miten iso moottori koiralla on tehdä töitä - taisteluhalu kuvaa sitä.
Hyvä ohjaaja tukee koiraa
Pentua tulee auttaa suhtautumaan maailmaan levollisesti. Myös aikuista, erityisesti pehmeämpää koiraa on hyvä kannustaa olemaan reipas ja rohkea jännittävissä tilanteissa. Omistaja on aina se, joka turvaa taustalla lemmikin selustaa.
- Ohjaaja antaa lemmikille turvaa ja tukea, mutta ei hyysää tai ylipaapo koiraa. Jokaisen koiran on tärkeää oppia seisomaan omilla jaloillaan, hupun päähän laittaminen ei auta.
- Puolustushalu on koiran viimeisimpänä syttyviä ominaisuuksia. Räyhäys toisille koirille tai ihmisille kielii lähes aina lemmikin epävarmuudesta - ei vahvuudesta tai rohkeudesta.
- Ohjaajalta vaaditaan taitoa osoittaa koiralle puolustavansa itse itseään - ja tarvittaessa myös lemmikkiään.
- Tasapainoinen aikuinen koira on monen asian summa. Omistaja voi kuitenkin vaikuttaa koiran luonteen toivottuun kehittymiseen valtavasti!
Tärkein ja koko koiran elämän jatkuva vaikutuskeino on Kilpeläisen mukaan AIKA, jonka koiran kanssa viettää.
Yhteinen puuhastelu luo suhdetta koiraan. Samalla omistaja tutustuu koiransa luonteeseen ja voi
tukea sen vahvuuksia ja hillitä heikkouksia.
Esimerkiksi tottistreenit, piilotteluleikit, metsälenkit ja yhteiset harrastukset ovat omiaan toimivan, vastavuoroinen koirasuhteen rakentumiselle.
lyhentäminen, boldaukset ja kursivoinnit allekirjoittaneen
------------------------------------------------------------------------------
omat kommentit artikkelin luettuani:
LOISTAVA artikkeli. Avaa koiran kovuutta ja pehmeyttä ja muistuttaa, että näiden kahden ääripään välissä on myös satoja ellei tuhansia erilaisia ja erivahvuisia kovuuksia ja pehmeyksiä.
Esimerkki hattupäisestä koirasta palauttaa mieliin omistamani basenjin, joka oli matkani ajan hoidossa. Koira oli tuolloin n. 6 kuukauden ikäinen. Se oli karannut metsälenkillä, onneksi saatu kiinni, mutta tuon tapahtuman jälkeen se pelkäsi voimakkaasti miehiä. Väisti ja peruutti - miehet eivät ylipäätään saaneet koskea sitä. Tapahtuneesta on vuosia, yli 30, ja muistan silti kuin eilisen, miten minua "neuvottiin ja varoitettiin"; - et voi viedä sitä enää miestuomareille. Toimin päinvastoin. Kävimme väistämässä noin kymmenisen näyttelyä ja käytös loppui.
Rakastan sitä, kun intuitioni toimii koirieni suhteen. Koirien omistaminen on niin paljon mielekkäämpää ja antavampaa kun koiraa osaa lukea ja tukea. En voi kylliksi lakata paasaamasta siitä, että meidän tehtävämme on epäilyksien iskiessä lemmikkiimme osoittaa, että "tilanteessa ei ole mitään hätää", samoin kuin meidän tehtävämme on tukea koiraa.
Olen äänitukemisen puolestapuhuja ja väitän, että jännitysmomentin iskiessä koiraan, sille on hyvä hokea, HIENO POIKA, EI MITÄÄN HÄTÄÄ. HYVÄ, HIENOSTI. Ylipäätään jos koirastaan näkee (!!) että se varoo tai arkailee - tukee sitä, kehuu, kun se ottaa askeleen ja toisenkin kohti mitä nyt milloinkin; liikennekartiota asvaltilla tai paikallaan seisovaa miestä silinteri päässä.
Luonnollisesti jos koira pelkää esim. tärisemällä, läähättämällä ja ravaamalla - silloin äänitukemisesta ei ole juurikaan hyötyä. Ääniaran koiran omistaneena tiedän, että pelkäämisen tasossa on taas suuria eroja, mutta pelkäämistä ei tietenkään tule tukea esim. kehumalla koiraa. On osattava erottaa milloin äänitukemisesta on koiralle hyötyä - ja sille tilanteelle, jossa olette.
Koskettavasti sanottu yllä se, että pehmeä koira ei kestä ohjaajalta tulevaa painostusta. Whippet on rotuna pehmeä, jos täytyy valita vain kahdesta vaihtoehdosta (kova/pehmeä) - mutta mielestäni ei kuitenkaan LIIAN. Pehmeys voi myös olla vain pintaa, yksi sillointällöin näkyvä osa koiran
monimonisyistä luonnetta. Kirjoitan myös yllä
: "kahden ääripään välissä on myös satoja ellei tuhansia erilaisia ja erivahvuisia kovuuksia ja pehmeyksiä."
Ja siinä missä basenji kestää emämokailuja ja töpäkkää ohjaajaa, whippet tarvitseekin lempeän - mutta toki jämptin ohjaajan. Whippetiä tulee myös ymmärtää rotuna ja sen luonteen nyansseja hoksata ja arvostaa, jotta yhteistyö kantaa (toivottua) hedelmää. Harrastusurani alussa on tullut tehtyä monia virheitä ja mokia koirieni kanssa, enkä voi muuta kuin pyytää anteeksi - luoden katseeni taivaan hattaralle. Tässä kohtaa sitä toivoisi, että olisi omannut 20-30 vuotta sitten edes pienen hitusen sitä viisautta, ymmärrystä ja perspektiiviä, joita ikävä kyllä tulee vain ajan saatossa. Onneksi edes silloin!
Mutta olkaa armollisia! Ei vain koirillenne vaan myös itsellenne.
Olen taustavärittänyt yllä lauseen ohjaajapehmeästä koirasta. Minusta siinä kiteytyy ihan kaikki. Koiran ei edes tarvitse olla "ohjaajapehmeä" - kun meidän tehtävämme nyt vain on antaa koiralle rauhaa ja rakkautta, huolenpitoa, tukea, rajoja - vapautta ja riehakkuutta unohtamatta!
kuvituskuva oma arkisto
edit: juttua muokattu lukijapalautteen johdosta 1.12. klo 14.15
