Strömsholm - Ruåtsin reissu kuvin!

Ja vielä kerran Strömsholm-tunnelmiin MUUTAMAN kuvan myötä:

Olemme juuri saapuneet Ruotsiin, Tukholmaan ja lapsukaiset on päästetty autoista jaloittelemaan. Tämä luonnonsuojelualue oli hulppea ulkoilupaikka!

Eskilstunassa. Ja sitten alkoi se: "Excuse me but where is the nearest Systembolaget"?

Vilstan mökkikylää. Näissä pienissä leikkimökeissä oli yllättävän tilavaa kun jos ajattelee, että mökeissä kuitenkin on myös keittiö, toiletti ja suihku!

Kompostiverkot on saatu viritettyä ja pojat pysyivätkin kiltisti niiden myötä terassilla. Nämä naiset ei niinkään.

 Kotoisa mökki.

 Vangeille on katettu kakkukestit. Vanginvalvoja (minä) otan valokuvaa.

 Ja tässä tämä linna nyt sitten on, Strömsholm slott kylpee auringossa. Päivien mittaan se kylpi myös sumussa, sateessa ja tuulessa. Hyvin pysyi pystyssä.

Ensimmäisenä aamuna kehän laidalla.
kuva Pirjo Muhonen

Bali ja Cilla iloittelevat Vilstan uimarannalla. Tai no, Bali tyytyi lähinnä polskimaan rantavedessä haukun säestyksellä kun Cilla nouti palloa uiden. Niin kuin vedessä nyt kuuluisi tehdä, siis uida.

Minnan maanmainiolla googlauksella löytyi tämä paikka, Picasso Gastropub. Se oli saanut 4,7 tähteä viidestä ja osoittautuikin herkulliseksi ruokapaikaksi. Tässä mussutamme pizzaa.

Piti ikuistaa tämä ihme. Aina iloinen, pirteä ja menevä AnneKIN väsähti. Mutta vain hetkeksi. Pian taas mentiin!

Pikkaisen oli tumma taivas. Mutta pelättyä garmivaa ukonilmaa ei kuitenkaan - onneksi - tullut. Hiukan ripsi. Pilvet vaelsivat tiettävästi Suomeen, Vantaalle.

 Pia ja iloinen Peetu-poika. Sumuisella taustalla.

 Taas vaellamme Eskilstunassa. Pirjo Travel pitää ryhmää koossa.

Kakkosaamiaisella Mocca delissä. Oi sitä riemua, kun pääsimme kaikki feisbuukkaamaan mocca123-wifin avulla.

Syömisen ajaksi kännykät oli kuitenkin laskettava käsistä. Minskun vohveli on juuri tuotu pöytään kun Anskun juustokakun sai heti vitriinistä. Pikkaisen oli muuten style ja herkullinen paikka, tämäKIN!
kuva Pirjo Muhonen

 Bali vaatii huomiota. Arja ja Minna sitä antavat.

Juustokakun ja pizzan jälkeen täytyy saada tietysti jälkiruoka. Pientä lasten annosta tässä katselen hekumoiden...
kuva Pirjo Muhonen

Laiva on juuri lähtenyt satamasta ja onkin aika syödä pientä hiukopalaa. Tapasaika!
kuva Pirjo Muhonen

Nyt on kovin muodikasta ottaa selfieitä. Pakotan tässä Pirjon kanssani kuvaan ja hän ei vaikuta kovin innostuneelta..

VIELÄ isot kiitokset koko mahtavalle mimmiremmille; Pirjo, Kirsi, Pia, Anne, Arja, Minna ja Sanna! 
Pirjo Travel - ruokaa, ohjelmaa ja hauskanpitoa. 24/7.

Ruotsi, Strömsholm 22-28.7.2015

Minulla oli ilo päästä mukaan kahdeksan iloisen naisen porukkaan, näyttelymatkalle Ruotsiin. Tarvittiin sopiva ja oikea ajoitus, "hieman" ylimääräistä rahaa, kahden eri dogsitterin apua ja tietenkin kämppiksen myötämielinen suhtautuminen jotta reissuun päästiin.
Ihan yksinkertaista tällaisen matkan suunnittelu ei ole, sen tietää Pirjo Travel, joka vastasi suurilta osin kaikesta. Laivapaikkojen varaamisesta, mökkien varaamisesta, koirien ilmoittamisesta ja niin edelleen. Vaaditaan pitkää pinnaa ja oikeaa otetta asioihin, jotta me muut saimme lähinnä vapaamatkustaa. Puhun lähinnä itsestäni. Mikäs siinä on mukana kulkiessa, perässä hiihtäessä ja kysyessä "mitä seuraavaksi" kun lähestulkoon kaikki muut mukanaolleet olivat näyttelymatkakonkareita. Harmittaa vähän näin jälkikäteen, että tuli lähdettyä matkaan univelkaisena ja vatsavaivaisena. Ei ihan kiva kombo oltaessa tien päällä...

Mökkejä oli Vilsta Campingissa meitä varten kolme ja jakauduimme niihin autokunnittain. Minä sain ilon matkustaa pulleassa, leveässä ja ilmavassa Volvossa, jota ohjasti sähäkkä kapteenimme, Sanna. Kolmas matkakumppani Volvossa oli astetta rauhallisempi Minna. Nelijalkaisia oli niinikään kolme; Vito Vitamiini, Nero Neilikka ja Bali Basilika. Mistä lie tullut ensimmäisenä tuo Viton lisänimi Vitamiini, mutta pitihän sitten muillekin keksiä "sukunimet". Miten hienosti nuo kolme poikaa tulivatkaan toimeen. Uskomatonta suorastaan. Ihan snadi väsymyspärähdys kuultiin Neilikan ja Basilikan suusta viimeisenä iltana, jolloin poikien on täytynyt olla jo yyberväsyneitä. Kumpi lie talloi toista pedillä ja pitihän siitä nyt sitten sanoa puolin ja toisin ärrinmurrin. Vartin päästä oltiin taas kavereita ja taisivat pojatKIN jo suunnitella uutta matkaa?

Aivan lähellä campingaluetta oli Coop-kauppa, joka meidän toimesta ostettiinkin liki tyhjiin. 
Mikä määrä suussasulavia maksapasteijoita. Miten Ruotsi on maksapasteijamaanakin NIIN hyvä? Miten Suomi pakkaa vuodesta toiseen eri värisiin pakkauksiin SAMAA mautonta tuotetta? Toinen on vain "makkaraa" ja toinen "levittyvää". Maku on sama. Matkustakaa nyt herrantähden HK ja Snellman Ruotsiin, vaikka kimpassa ja tuokaa sieltä kiireenvilkkaa pasteijaosaamista tänne.
Siidereitäkin oli vaikka mitä makuja. Joukossa oli yksi hajuveden makuinen, mutta pääosin raparperi- sunmuut sidukat olivat ihanan raikkaita ja hedelmäisiä.

Ruotsalaisilla on yksi hauska piirre. Toki kaikkien muiden lisäksi. He tervehtivät iloisesti, myös tuntemattomia. Eräänä aamuna tepastimme Balin kanssa Vilstan lenkkipolkuja kun meitä vastaan reippaili vanhempi rouva, joka iloisesti luikautti God morgonin meille. Myös näyttelyalueella kaikasi hejsan, god morgon ja hej hej meille -vähän väliä. Välitöntä ja mutkatonta.

Itse näyttelyalue oli melkoisen hulppean Strömsholmin linnan viereisellä nurmialueella. 
Wikipedia tietää kertoa, että Strömsholmin linna on yksi Ruotsin kuninkaallisista linnoista. Ensimmäinen linna oli Kustaa Vaasan rakennuttama 1550-luvulla ja se toimi pohjana nykyiselle linnalle. Linna rakennettiin vuosina 1669-1674 kuningatar Hedvig Eleonooralle. Sen lisäksi, että minua harmittaa etten hamstrannut kuuttatoista kiloa maksapasteijaa mukaani, minua harmittaa, etten käynyt tässä hienossa linnassa sisällä. Tosin ovessa oli kamera- ja koirakieltokyltit, joten yksin siellä olisi saanut taivaltaa eikä edes kuvia olisi saanut muistoksi.

Ensimmäisenä näyttelyaamuna, 24.7., ensimmäinen ajatukseni taisi olla, että "olisipa äkkiä maanantai, että saisi nukkua". 
Heh. yllättävän hyvin sitten kuitenkin pääsi siihen kolmen päivän putki -moodiin ja sunnuntaina näyttelypaikalla oli jo ihan voittajafiilis; jee, mä suoriuduin! Kehät olivat valtavia ja sitten taas näyttelynumerot minikoossa. Siinä sitä tihrustettiin yksi jos toinenkin ja eihän niitä numeroita kukaan nähnyt. Luettelon täyttämisen kanssa oli vähän niin ja näin kun ei kokoajan viitsinyt hyppiä kehään numeroita tarkistamaan.
Päällimmäisenä ajatuksena ruotsalaisista koirista mieleen jäi meillä usein nähdyn tyyppiKIRJON puuttuminen. Toki Ruotsissakin oli pientä ja isoa, laihaa ja pulleaa, kuikeloa ja mörssäriä, mutta enemmän kuitenkin sellaista tasaisempaa ja yhtenevämpää.

Amerikkalainen Russell McFadden (Timbrel) arvosteli urokset perjantaina ja nartut lauantaina, 25.7. Hän teki kovasti merkintöjä itselleen ruutuvihkoon koirista, joista hän piti. Kun menimme Balin kanssa arvosteltaviksi näin heti hänen ilmeestään, että ei. Ilme oli lähinnä "next". Sijoitusta ei perjantaina meille tullut. Eikä tietenkään ruutuvihkomerkintääkään.
Balin arvostelu perjantailta:
Very typical. Nice head. Good under jaw. Nice balanced front. Pretty outline. Very nice rear. Nice movement, but a little loose in the front.

Urosten pentuluokassa 4-6 kk C'mere Rebel Yell otti hienon hopeasijan seitsemän pupsin joukossa. Sallan Snow Hill Full Sail oli junioriluokan neljäs KP:lla. Luokassa kilpaili 16 koiraa. Avoimen luokan voitti Pian C'mere Oz The Great ja se oli myös PU2. Avoimessa luokassa oli 21 koiraa. Siinäpä olikin perjantain suomalaisresultit.

Lauantaina oli narttujen vuoro. Juniorinartuissa Sonia, Softouch Ebony Eyes poimittiin jatkoon ja se oli "epävirallinen kahdeksas" tuomarin antaessa KP:n seitsemälle. Luokassa kilpaili 22 koiraa. Luettelossani ei ole muiden suomalaisnarttujen kohdalla merkintöjä, joten pahoitteluni, jos merkinnät ovat (kuten varmasti ovatkin) puutteellisia.
Sunnuntaina olikin sitten "virallisen" näyttelyn vuoro. Julie Meakin (Oakbark) otti urokset ja Jessie McLeod (Peperone) nartut.
Tästä olikin puhetta näyttelypaikalla; joistain tuomareista "vain näkee" pitävätkö he koirastasi vai eivät. Julie-täti oli kovin ilmeetön ja eleetön, mutta kyllä hän sen verran Balia tiiraili pää kenossa, että aavistelin meille tulevan jonkunmoisen sijoituksen. Olipa muuten hauskaa saada kehäsihteeriltäkin huomiota; värilätkiä heilutteleva hemmo heilautti punaista ja kysyi samassa; "Pratar du svenska". Kun mainostin että juu sitä ja sitten engelskaa ja finskaa kanssa, niin hän sanoi hyvin painokkaasti: "Din hund är jättesnygg". Tuntuipa muten kanonfiniltä kuulla tuo lausahdus, tack så mycket. Balille sunnuntaina 3s sija luokasta, jossa kilpaili 16 koiraa. Sobresalto Quann Staje C'me-re otti pykälää paremman sijoituksen, ERI/2 SA.
Balin arvostelu sunnuntailta:
Handsome dog. Very balanced. Good head and length of neck. Well laid shoulder. Deep body close to the ground. Good bend of stifle. Good tailset. Good bone. Moved true coming and going. Moved with drive around the ring. Well handled. 
C'mere Oh My voitti hienosti nuortenluokan ja päätyi aina PU4:ksi asti! Softouch Diamond Dust oli valioluokan neljäs. Juniorinartuissa Softouch Ebony Eyes oli kolmas SA:lla!!! Narttuja kilpaili yhteensä 21. Nuortenluokan voitti C'mere Please Please Please ja se oli myös BIS-nuori!
Sitten onkin juostu bajamajassa, linnan kahvilassa ja hampurilaisostoksilla... pidelty sadetta, tihrustettu tuloksia, otettu kuvia ja juostu eessuntaas. Olisipa ollut hauskaa pitää askelmittaria matkassa näyttelypäivinä; kuinkakohan paljon sitä tuli hiihdeltyä per päivä?
Suomalaisleiriin tuli kuitenkin kosolti hienoja sijoituksia ja luokkavoittojakin; kiva, kun vähän kaikille jotakin!

Rahaa meni lähinnä syömiseen, juomiseen ja sitten syömiseen ja juomiseen. 
Eläinlääkäri laskutti Milbemax-leimasta 100 kruunua ja läksytyksen sai kaupanpäälle. Kuulema Droncit on paras ja ainoa oikea. Ostin Balille yhden kaulapannan, siinäpä melkein ostokseni olivatkin. Laivalla piti tuhlata vielä hyllyn viimeiseen muotoilutuotteeseen, meinasin lentää selälleni kun kuulin hinnan, 13,50 eur. Onneksi Arja kannusti minua Pina Colada -hyllylle ja Pirjo - kukapa muu - hoiti pullojen verkottamisen. Olin pakannut fiksusti vaihtovaatteet autossa olevaan kassiin, joten muotoilutuotteen lisäksi ostin 13 euron t-paidan. Ei ihan kehdannut haisulina mennä Jyynin aamiaispöytään, joka olikin muuten sangen maukas!! Isot kiitokset vain sinnekin suunnalle.

Matka sujui todella sujuvasti -ainakin minun mielestäni - Sanna ja Minna olivat enemmän kuin mukavaa, leppoisaa, kärsivällistä ja hauskaa seuraa!!!!! Kuljetuksista, viemisistä ja tuomisista huolehti myös kovasti Pirjo, iso kiitos hänelle kaikesta tuesta, ymmärryksestä ja "kartalla pidosta". Unohtamatta tietenkään Pirjon mökkikumppania Arjaa, jonka kanssa tuli tallusteltua muutama lenkki. Uittamassa koiriakin käytiin; Cillaa, Soniaa ja no, kävi se Bali rantavedessä pärskimässä ja haukkumassa. Onneksi saatiin Arjallekin wifi pelittämään, niin päästiin ihan kaikki Facebookkaamaan. Mitäpä me muuta. Sen syömisen lisäksi. Iso kiitos Minna ja Pia jotka lainasivat wifiään!! ISO kiitos myös iloinen kolmikko Kirsi, Pia ja Anne jotka huolehtivat nesteytyksestäni! Taisi siinä mennä vähän suklaata, baakkelssia, keksiä ja kakkapussiakin...

Lupsakkaa, letkeää, sujuvaa. Siinäpä Pirjo Travelsin mainoslause. "Sinun tarvitsee vain tulla mukana" - siinä toinen.

Miten ihminen voi syödä niin paljon? Lähde Pirjo Travelsin matkaan, niin näet itse. Kyllä napa vetää juustokakkua ja pitsaa tunnin sisään mainiosti. Kun pitsa on saatu maksettua on aika syödä jäätelöannos, kolmen pallon.

Ruotsin kuvien käsittely on kesken. Teen jossain vaiheessa vielä kuvapostauksenkin, malttia. Tämän jutun kuvituskuvana Antti Ruotsalon otos SGY:n erkkarista. Se niin jotenkin sopii tähänkin juttuun; allekirjoittanut siinä ihmettelee. Ihmeitä on Anitan maailma täysi. 

Kiitos matkaseurasta Pirjo, Arja, Sanna, Minna, Pia, Kirsi ja Anne.  

Lenkillä 15.7.2015 - ja heinäkuisia kuulumisia.

Tässähän mennään jo viimeistä kokonaista heinäkuun viikkoa ja se tarkoittaa sitä, että minä ja Bali lähdemme pian Ruotsiin isossa ja iloisessa whippetporukassa. Vietämme naapurimaassa peräti 5 päivää + matkapäivät päälle.

Balin kanssa onkin pyörähdetty niin 5.7. Tuusulassa (ERI/4) kuin 18.7. Kartanollakin (ERI/-). Tiedättehän suomalaiset, kukaan ei meille opeta kritiikin vastaanottamista. Yleisin tapa suhtautua kritiikkiin onkin huihai, uutta matoa koukkuun - ja välillä ollaan muutama päivä papu nenäontelossa. Joskus sitä jää mietteliääksi ja pohtii, oliko kritiikissä kenties totuuden siemen? Tuusulassahan tuomari ensin sanoi Balin olevan "vakaaluonteinen" ja seuraavassa lauseessa koira hänen mielestään "antoi ympäristön vaikuttaa jatkuvasti"? Tuomaripöydän edessä ainakin huomasin sen metsästävän kärpäsiä, mutta muutoinhan minä keskityin esittämiseen enkä oikein tiedä mitä Bali on kehässä tehnyt tai jättänyt tekemättä? Minkä siis sitä pohtivalle luonteelleen mahtaa.

Minulla oli suuri ilo työskennellä eilen SGY:n erikoisnäyttelyssä Tuomarinkartanolla.
Puitteet olivat jälleen upeat! Iso kehä, isot ruusukkeet, iso buffapöytä! Greyhoundit olivat kauniita, lihaksikkaita, jänteviä ja hyvin hoidettuja - monella myös turkit kiilsivät auringossa hohtavina! Täällä ei myrtyneitä naamoja nähnyt, eikä kukaan valittanut. Päinvastoin. Järjestelyt sujuivat soljuen ja työnteko tällaisessa näyttelyssä on erittäin mukavaa ja helppoa. Ja se buffet-pöytä.... Voi herrantähden. Kehtasin kolmasti piipahtaa hakemassa syötävää (lautaset olivat pienet, lol) ja voin tänään enää vain harmitella, etten ottanut mansikkakakkua ENEMMÄN. Kaikki oli suussasulavaa ja niin herkullista. Kuulin jälkeenpäin, että hiukan nyrpeä tuomarimmekin oli kehunut kollegoilleen suureen ääneen, että "missään ei ole tällaista".

Kiitos Sakari-kollegalle, kanssasi on aina yhtä mukavaa työskennellä! Sakarilla jos kellä pysyvät langat käsissä ja Talla oli jälleen hoitanut upeat puitteet, joissa työskennellä. Melkeinpä harmi, että SGY:n erkkari on vain kerran vuodessa, heh. Jaksan muuten aina ihmetellä, että miten ihmiset saavat käsialastani selvää? Pikakirjoitukseksi meni nimittäin eilenkin, tuomari lausui melko nopeasti, ja ajoittain hieman erikoisin lauserakentein...

Lauantainen whippettuomari oli myös paikalla ja innostui pitämään minulle pienen whippetsaarnan. 
Hän myös lupasi kirjoittaa lehteemme - odotan innolla tekstiä, toivottavasti hän on siinä yhtä suora kuin minulle. Ja kyllä; Bali on lihava!! Näin sanoi Thomas. Ja kehtasi vielä lohduttaa: "minunkin koirani ovat lihavia".
Olen yrittänyt hieman nostaa kunnon rippeitäni juoksaisemalla lenkin päälle pienen intervallijuoksusysteemin; juoksen pientä pätkää ja kävelen seuraavan. Yllättäen Bali pääsi eiliselle bonuslenkille mukaan kanssani. Bonuksia on kertynyt 6,7 km. Tästä on hyvä alkaa ja toivottavasti jatkaa!
Tässä mennäänkin nämä pari päivää hokien itselle: paristot, lukulasit, kamera, laturi... saas nähdä mitä unohtuu. Iloinen mieli ainakin on jo pakattuna ja odotettavissa on siis Ruotsi-raporttia jahka taas kotimaan kamaralle päästään!

NYT sinne kesäiselle lenkille - sateettomalle sellaiselle - 15.7.2015:

 Tässä jotain ON unohtunut ja pojat odottaa parkissa; tuu jo!

 Äiti ja lapset lilluvat.

 Mikäs siinä uiskennellessa, lumpeita täynnä olevassa altaassa.

Näkymä joen yli kohti Heurekaa. Tuota  jokea tulee kyllä tiirailtua lenkillä jos toisellakin. Kaunista.

Tässä Luxi on haka. Nimittäin bongaako se nyt pähkinäpensasta vai mitä, mutta hän harrastaa AINA tässä kohtaa intohimoista lehtien nikerrystä. Ja tätä puskaa riittää tässä Hotelli Vantaan vieressä erittäin pitkälti, joten "tules nyt Luxi" kaikaa kun yritämme marssia eteenpäin.

 Mitä, en kuule, täällä on ihania meheviä lehtiä!

 Hortensiat ovat kuin hattaroita! Mahtavia ja muhevia.

 En ole ihan varma, haluaisinko minkään "räjähtävän käsiini"?

Menin tästä ohi keskiviikkona n. 13.50 ja katselin, kun pariskunta käveli autoltaan käsikynkkää kahvilan ovelle ja raahusti pettyneenä pois. Keskiviikon avaamisaikaa on muutettu. Punaisella nastalla.

Ruusuaika!

Keskiviikon lenkkidata 5,1 km. Tätä kirjoittaessa mennään 104,7 kilometrissä heinäkuun osalta. Vielä olisi paljon kirittävää, mutta mahtaako myLogger toimia Ruåtsinmaalla miten viittä päivää? Se jää nähtäväksi. Nyt lomps aamulenkille!

Vaihteeksi lenkkidokumentointia - lenkillä 29.6.2015

Näin tässä usein käy; vihdoin kun saan aikaiseksi a) ulkoiluttaa kameraa ja b) tyhjentää kameran kortin, tuuppasen parit postaukset pötköön.

Kesäkuu ei mennyt lenkkeilyjen osalta ihan suunnitelmien mukaan. Hyvin usein lenkille lähdettäessä satoi. Usein myös lenkin aikana satoi. Sadetta tuli ylipäänsä aamulla, päivällä ja illalla. Myös yöllä talon peltikatto ropisi ja paukkui sadepisaroista. Maanantaiaamu valkeni yleensä harmaana ja pian alkoikin sataa. Tiistaisin satoi myös. Keskiviikkoisin saattoi sataa vain puoli päivää. Torstait olivat toivoa täynnä ja sadetta tuli esimerkiksi vain iltalenkin aikaan. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina yleensä satoi kaatamalla vartin taukoja lukuunottamatta.
Saimme aikaan 154,9 tepastuskilometriä. Se on yli kolmekymmentä kilometriä vähemmän, kuin toukokuussa.

No, maanantainen lenkki on kuitenkin tässä ikuistettuna (ihmeellistä: ei sada!!). Taas mentiin:

 Luxi peesaa (ei siis kuvassa) ja muut keulivat.

"Kuivamuonien hinta nousee jälleen. Toimittaja Sanna Säkki haastatteli tunnetun ruokamerkin myyntijohtaja Ari Audia, joka totesi maailmanmarkkinahintojen nousseen. Maailmanvoittajanäyttelyä anotaan jälleen Suomeen. Siihen menee kuitenkin aikaa, ennen kuin näyttely taas Suomessa nähdään. Autovalmistajat alkavat asentaa farmarimalleihin edullisia kalteriovia, jolloin kesäisin koirien mukanaollessa auton takaluukkua voi kätevästi pitää auki." Jne. Pojat lukevat uutissähkeitä.

Tällainen pienimuotoinen pelto on Kenzolaa hyvin liki. Niilo Niittäjä oli ystävällisesti käynyt ajamassa pellon juoksukuntoiseksi, tosin paikkapaikoin pellolla oli silti rouheaa ja pitkää heinikkoa.

Brindlepojilla on yhteinen sävel. Ketkäs ne siellä spiidailivat menemään, Huima ja Bali tietenkin. Ai missä spiidailukuvat? Ahhahhahhaaa - kysy Canonilta.

 Huiman tuumaustauko.

 Ja tässä mietitään, että vieläkö viitsisi heittää kiekan..

 Kaunis ja soliseva on Tikkurilan väritehtaan edessä oleva puistikko.

 Hupi, Bali ja Huima perehtyvät intensiivisesti paikalliseen uutistarjontaan.

 Joku on keksinyt sanonnan "Veit jalat suustani". Tätä sillä (luultavasti) tarkoitetaan?

 Viri hoivaa Hupia. Kuinka helluista.

Kuten tämäkin. Luxille hyvin tyypillinen tuutuma-asento ja Bali köllii viekussa.

Kävin muuten tänään klinikkaostosten lomassa punnitsemassa koko lauman:
Huima 15,5 kg
Bali 16,5 kg
Luxi 17,8 kg
Viri 18,4 kg
Hupi 18,7 kg

Oikein mukavat kesäpainot.

Kaupunkijuhannus!

Tuossahan jokin aika sitten hujahti juhannuskin. 
Niin on vinhaa meno nykyään, kun on tietokonetta, älypuhelinta, digiboksia, kameraa - kaikkia pitäisi ehtiä käyttää (?) ja aina opetella uusia sovelluksia. Ja jonnekinhan kuvia ja tarinoita pitää purkaakin, blogi näyttää jääneen paitsioon. Pahoitteluni.

Tässä hiljan kävi Marina tutkailemassa temppuilevaa pöytäkonettani, ja tuo tehopakkaus (siis Marina) paineli keyboardia siihen malliin, että nyt kun lähdin tyhjentämään Canonin muistikorttia TUTTUUN tapaan, kuten olen sen tyhjentänyt ehkä kuusituhatta kertaa, niin kuinkas kävikään?
Ei auennut Canonin oma sovellusikkuna laisinkaan, vaan kuvat imuroituivat "hämärää polkua pitkin" - ja kesti aikansa löytää ne IHMEELLISESTÄ DCIM-kansiosta. 

Normisti Canon imuroi kuvat kauniisti omiin päiväyskansioihin - jotka ohjelma itse omatoimisesti luo. Nyt DCIM-kansiossa olivat kolmen päivän kuvat suloisesti sekaisin. Tallennettaessa niitä kansio ei kertonut kuvauspäivääkään, vaan se piti arpoa.

Pidemmittä puheitta ihmetellään seuraavaa kuvakimaraa kun sen nyt kerran tänne aikaiseksi sain:

 Naapurit kävivät juhannuksena puristelemassa koiriani. Huima ottaa tässä ilon irti Riitan halailusta.

Myös Manta piipahti paikalla. Ilmeisesti puikkonokkapojat eivät tarjonneet viihdykettä kyllin, koska Manta päätti kaataa poikieni lelulaatikon.

 Aamuisella kuulaalla "dagen efter" -lenkillä.

 Kaunista on. Ja rauhallista, kuten aina juhannuksen aikaan.

 Visusti kiinni.

 Vesi tuo kyllä oman säväyksensä lenkkipoluille.

Lenkin jälkeen trio Viri, Bali ja Huima otti tuumaustauon.