Lenkillä 15.2.2013

Koska Canon PowerShot SX20IS oli päässyt taas hieman pölyttymään, otin sen tänään lenkille mukaan saamaan raikasta ilmaa ja tallentamaan helmikuisia lenkkinäkymiä ja -tunnelmia. Tähän tapaan:

Ensin haisteltiin -ja maisteltiin- hieman ilmoja. Luxi odottaa lenkille lähtöä.

Pirre tikkana pinkissä pannassaan.

Hupi ottaa ilmavainua.

Josko jostain puusta tippuisi orava? Kyllä mulle variskin käy. Hätätapauksessa myös Frolic.

Jälkiä lumessa.

Koululaiset metsämarssilla.

Kovasti yrittää valoa kajastaa.

Kontrasti Hevoshaantiellä.

Uppeluksissa.

Marja Terttu vai terttu marjoja?

Saako teistä ottaa kuvan? Ja heti alkoi posetus. Huomatkaa alalaidan Huiman ja Hupin kuvattavien toljotus.

Värikäs keinu odottaa kevättä.

 Luonnon taidetta.

Ja loppuun pakollinen parvekekukkabongaus. Hienoja. Uuhh.

Lenkkispeksit 3,2 km. Kevyt kaupunkitaivallus. Vielä on varpi turpeana, onneksi löytyi vanhat talvikengät joissa lesti on lokoisa turvonneelle pikkuvarpaalle. Helmikuista marssia menty tähän mennessä 70 km. Vajaa 10 km ollaan tammikuuta jäljessä. Jaksaa, jaksaa!

Kana teki sen taas.

Nimittäin pannan jos toisenkin. Kenzolan makuun.

Joudun nyt tässä julkisesti julistamaan oheisen kuvan kera, että HUOM! HALOO! Olemme kukkaisjengiä. 

Arvelisin, että minulle pitäisi maksaa vähintään 5000 euroa, että laittaisin koiralleni pääkallo- ja/tai niittipannan kaulaan ja jos saisinkin tuon 5000 euroa ja pukisin niittiä Pirrelle tai Hupille kaulaan niin ulkoilisin maks. 500 metriä ja sekin pimeällä, ettei kukaan näkisi.

Niin ne ovat maut erilaisia. 
Niitit voisivat mielestäni juuri ja juuri "sopia" bullterrierille edellyttäen, että Jesse James ulkoiluttaisi koiraa. Mitä tulee pääkalloihin, niin niitä olettaisin nähtävän lähinnä hautausmaalla tai ruumishuoneella, en kyllä laittaisi eloisan ja linjakkaan vinttarin kaulaan, en.
No-no osastoon menee myös hämähäkkikuosit, keinotekoiset dimangit, lätkäjengin julistus, Harley Davidson- tai Metallicaihannointi muotopuhtaan whippetin kaulalla!

Onneksi on Kana.
Kanalta saa väriä, kukkaa, tehosteraitaa ja spirittiä ankeaan eloon ja lift-uppia masentaviin loskalenkkeihin. Kana oivaltaa värien päälle, yhdistää niitä alati raikkaasti, eloisasti ja lenkittäjälle iloa ja valoa tuoden.

Jos nyt pääkalloihmisenä ja kuusisataa (pitkää ja terävää) niittiä koirasi pantaan haluavana katsot tätä pantakuvaa, niin ehkä oivallat Kenzolan syvimmän pantaolemuksen. Se on JUURI tällaista ja olen iloinen ja otettu, että Kana pystyy meille väriä, kukkaa ja iloittelua arkeen tarjoamaan.


Vielä kerran. Onneksi on Kana. Kenzola kiittää ei vain väreistä vaan myös hyvästä palvelusta. Kanalla on tatsia ja alati uusiutuva kukkaiskankaisto, joka pitää myös Kenzolan pojat hakunilalaisten ohikulkijoiden puheissa ja saammekin osaksemme alati ihastelua ikähaitarissa 8-88. Iiiiihania pantoja, kuka ne on tehnyt? Iiiihana pinkki tolla, onko se tyttö? Tolla on pöllöjä, katso Mirja.

Tammikuisella lenkillä - kuvia 25.1.2013

Ei mene ihan synkroniassa nämä postaukset. Mutta ei se mitään. Jos jaksat, niin klikkaat vasempaan freimiin ja löydät sieltä pari Tietolaari-postausta mikäli lymfooma ja uroksen siittiöt kiinnostavat.
Jollei, niin sitten tiirailet vain näitä talvisia lenkkikuvia, jotka nekin ovat 2 viikkoa vanhoja.
Mutta ovatpahan nyt kuitenkin talvisen ajankohtaisia lenkkikuvia jotka ovat osuneet Canonin kennolle ja pitäähän muutama niistä saada näytille:

Juuri muuta sanottavaa ei ole, muuta kuin tästä parvekebongauksesta se, että on valtaisan hienoa pitää amppelissa tekokukkia. Nam.

Ja loppuun tämä bongaus läheisen kerrarin ulko-ovesta. Valio-Jukolahan ryysättiin menemään kohta 8 kk sitten. Tämä ilmo on sitten ollut ulko-ovessa kliistrattuna kohta varmaan vaatimattomat 9 kuukautta. Jännä, ettei sitä yksikään huoltomies tai asukas ole saanut ohikulkeissaan irroitettua?

Tammikuussa tepastimme menemään 155,3 km, joka olikin ihan kiva tulos. 2012 tammikuussa köpötimme 138,2 km. Tosin Panda ja Omintakeinen Makeinen on hieman häirinnyt menoamme. Tällä suklaan syönnillä pitäisi nimittäin mennä tuplaten tuo kilometrimäärä.
Panda voisi hieman hillitä uutuuksien markkinoille tuottamista. Mielestäni.

Tietolaari: Koiran siittiölukuja ja pakaste- ja tuoresperman keruusta

Kiitos lukijapalautteesta. 
Tässä tulee toivejuttu koiran siittiöistä; niiden keruuluvuista ja hieman tietoa ja mutuakin mukana kaikesta liittyen sperman keruuseen ja sen käyttöön.

Koiran sperma on yleisesti ottaen melkoinen tietolaari itsessään. 
Koiran spermasta voidaan nähdä ja mitata sekä arvioida sitä kerättäessä mm. määrää, liikkuvuutta, tiheyttä, pakastuksen jälkeistä liikkuvuutta, sekä siinä olevien viallisten siittiöiden määrä. 
Koiran spermaa voidaan kerätä ns. tuorespermana sekä sitä voidaan keruun jälkeen pakastaa ja käyttää useidenkin vuosien kuluttua sulatuksen jälkeen.

Hieman tuorespermasta
Keruu tapahtuu asian osaavalla ja siihen erikoistuneella klinikalla. Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Mäntsälän eläinlääkäriasema on tällainen. Ell Merja Dahlbom toimii Mäntsälässä ja on varsinainen tietopankki mitä koirien siittiöihin ja ylipäätään siementämiseen tulee.

Tuoresperman kanssa toimiminen on hyvin tarkkaa alkaen tilaajan progesteronimittauksista tilaajamaassa. 
Kun aika on oikea on toimittava mielellään 24 tunnin sisällä. Klinikalle uroksen kanssa mentäessä olisi toivottavaa, että oma houkutusnarttu on mukana (houkutusnartun käytön on todettu vaikuttavan sperman tiheyteen) tai jollei sellaista ole, pyrittävä järjestämään se yhdessä klinikan kanssa. Nartun palkkio on 20 euroa. Itse keruu on hyvin nopea toimenpide ja se maksoi vuonna 2008 240 euroa. Muistelisin hinnan nousseen tätä kirjoittaessa n. 350 euroon.

Tuoresperman keruun yhteydessä spermasta mitataan tiheys (Hupi vuonna 2008 690 miljoonaa siittiötä millilitrassa), sen liikkuvuus (Hupi 80%) sekä viallisten siittiöiden määrä (Hupi 10%).
Sperma pakataan klinikalla pakettiin, jonka joko klinikka lähettää kuljetusfirman avulla lentokentälle tai sitten omistaja kiikuttaa sen itse Finnairin Cargoon (tai muun lentoyhtiön cargoon).
Siittiöt elävät liuoksessaan niiden elinvoimasta riippuen päivästä-parista jopa muutamaan päivään. Paketti lähtee yleensä samana päivänä tai seuraavana aamuna lentäen määränpäähän, jossa sitä jo varmasti malttamattomana odotetaan. Usein siemennys tehdään samana päivänä, kun vastaanottaja siemenen on saanut.

Pakastespermasta ja sen käytöstä
Pakastesperman ottaminen - ja sen käyttö- onkin sitten hieman työläämpää sekä lähettäjä- että vastaanottajamaassa. Pakastespermaa otettaessa ei useinkaan ole kiire, ja sitä tilattiinkin omalla kohdallani vuonna 2009 ja käytettiin ensimmäisen kerran vasta 2011 ja sittemmin 2012.

Syytä muistaa ja tietää -osioon.
Kun tilaaja tekee tilauksen, on varmistettava mieluiten jollain "mukavalla tavalla ja keinolla" tilaajan maksuvalmius. Omalla kohdallani kävi niin, että spermaa kerättiin Hulan kohdalla kolmesti ja Hupin kohdalla kahdesti ja tilaus maksettiin vasta vuoden päästä sen otosta niin, että jouduin lopulta itse lunastamaan toisen koiran (Hupin) siemenet tilaajan maksuvaikeuksien vuoksi.
Pääkaupunkiseudun pakastesperman otto- ja säilytyspaikka Opvet onkin siirtynyt käteislaskutukseen.

Opvet "tarjoaa" Opaskoirakoulun yhteydessä toimiessaan houkutusnartun käytön helposti, hinta on 20 euroa, sama kuin Mäntsälässä. Jälleen houkutusnartun käytön on todettu nostavan (ainakin hieman) sperman tiheyttä.

Keruun yhteydessä mitataan nyt keruumäärä: omilla koirillani ollut: 2,0 ml, 3,7 ml, 3,0 ml, 4,2 ml ja 3,0 ml, kuten näemme, määrä voi vaihdella kovastikin. Keruumäärä vaikuttaa osaltaan niistä saataviin olkimääriin.

Miksi ne ovat olkia?
Tämä nimitys johtuu niiden pakkaustavasta. Kts. kuva. Oljet ovat kuin pillejä ja väriltään keltaisia. Olen kuullut myös tablettipakasteesta, mutta tästä minulla ei ole omakohtaista tietoa. Pakkaustapa voi siis vaihdella maittain. Suomessa on käytössä oljet.

Olkien määrät ovat koirillani menneet seuraavasti:
2,0 ml = 8 olkea (Hupi)
3,0 ml = 7 olkea (Hula)
3,0 ml = 4 olkea (Hula)
3,7 ml = 5 olkea (Hupi)
4,2 ml = 5 olkea (Hula)

Hupin  2,0 millilitraa 3.7. 2009 on antanut 8 olkea
Olkimäärään on vaikuttanut niin tiheys kuin muukin sperman laatu. Tiheys on ollut 500 miljoonaa siittiötä/ml, liikkuvuus ennen pakastusta 90% ja progressiivisesti liikkuvia siittiöitä ejakulaatiossa on ollut 900 miljoonaa. Liikkuvuus kontrollissa, eli koepakastus-sulatus on ollut 65 %.
Rajana lähettämiselle tilaajamaahan pidetään 40%:n liikkuvuutta sulatuksen jälkeen. Jokainen 5% lisää liikkuvuudessa lisää myös tiinehtyvyysprosenttia. 65% on jo todella hyvä sulatuksen jälkeinen liikkuvuus.
Siittiöitä per olki on ollut 100 miljoonaa.

Hulan 3,0 millilitraa 3.7.2009 on antanut 4 olkea
Tiheys on ollut 188 miljoonaa, progressiivisesti liikkuvia siittiöitä 500 miljoonaa (tätä eroa en osaa selittää), liikkuvuus ennen pakastusta 90% ja pakastuksen jälkeinen liikkuvuus 65%.
Siittiöitä per olki 100 miljoonaa.

Hulan 3,0 millilitraa 15.7.2009 on antanut 7 olkea
Tiheys on ollut 188 miljoonaa, progressiivisesti liikkuvia siittiöitä on ollut 507 miljoonaa ja liikkuvuus ennen pakastusta 90% ja pakastuksen jälkeen 55%. Siittiöitä per olki 94 miljoonaa.

Hupin 3,7 millilitraa 10.6.2009 on antanut 5 olkea
Tiheys on ollut 328 miljoonaa, progressiivisesti liikkuvia siittiöitä on ollut 571 miljoonaa ja liikkuvuus ennen pakastusta 95% ja pakastuksen jälkeen 70%. Siittiöitä per olki 110 miljoonaa.

Hulan 4,2 millilitraa 10.6.2009 on antanut 5 olkea
Tiheys 121 miljoonaa, progressiivisesti liikkuvia siittiöitä 523 miljoonaa ja liikkuvuus ennen pakastusta 95% ja pakastuksen jälkeen 60%.
Siittiöitä per olki 100 miljoonaa.

Kuten ylläolevista luvuista näemme tiheydet, progressiiviset liikkuvuudet, liikkuvuus ennen pakastusta ja sen jälkeen sekä olkimäärä vaihtelevat paljonkin. 
Kasvattajakurssilla sivuttiin asiaa hieman ja luennoitsija totesi tiheyden vaihtelevan koirilla keskimäärin 300 - ja jopa 1800 miljoonan siittiön välillä. Luonnollisesti isolta koiralta saadaan enemmän spermaa kuin pieneltä ja tämä vaikuttanee osaltaan siittiötiheyteen. Siihen vaikuttaa toki moni muukin seikka. Kuun asento, koiran mieliala, kiihottuneisuus, ikä ja niin edelleen. 

Vertailun vuoksi tutkimusfaktaa Helsingin Sanomista koskien miehiä 
HeSa 27.1.2013 juttu otsikolla B-luokan spermaa. Toimittaja Jussi Konttinen:
Vielä 1990-luvulla miehillä on ollut Suomessa keskimäärin hieman yli 80 miljoonaa siittiötä/millilitra. Nykytutkimuksen valossa HeSan jutussa haastateltu professori Jorma Toppari sanoo: "Mitä nuorempi suomalainen mies, sitä huonompaa spermaa. Kun 1979-1981 syntyneillä tiheys on hieman yli 60 miljoonaa siittiötä/millilitra se on 1987 syntyneillä enää hieman yli 40 miljoonaa."

Toki koira hedelmöittää yleensä useamman munasolun ja saa kerralla kenties 6-8 pentua, kun miehen tehtävänä on hedelmöittää vain yksi munasolu.

Tilaajamaa määrittää vaatimuksia Suomessa
Riippuen tilaajamaasta eri vaatimukset sperman keruun suhteen vaihtelevat. Mm. Australia vaatii voimassa olevan Rabies-rokotuksen, joka tosin lienee vähimmäisvaatimus maahan kuin maahan. Nyt myös Australia on tiukentanut keruuvaatimuksia. Vuonna 2009 koiriltani otettiin keruun yhteydessä myös mm. karvanäytteet mahdollista DNA-tutkimusta varten. Tästä en tosin ole varma, oliko se juuri Australian vaatimus vai vain yleinen vaatimus.
Lisäksi koiralta vaaditaan tietyn ajan jälkeen keruusta tapahtuva terveystutkimus, jonka tilaaja luonnollisesti maksaa. Todistus on oltava liitteenä spermaa lähetettäessä. (Terveystutkimustodistuksessa tutkiva ell vakuuttaa koiran olevan tutkimushetkellä terve. Tutkimus sisältää mm. sydänkuuntelun, limakalvojen tutkimisen ym. päällisin puolin tehtäviä tutkimuksia.)

Viimeisimpänä maana, jonka vaatimuksiin olen päässyt tutustumaan, on Uusi-Seelanti.
Sinne vaaditaan parikin erillistä verikoetta, joissa tutkitaan niin Brucella kuin Leptospirakin. Leptospira otetaan Opvetissa keruun yhteydessä (ensimmäinen keruu) ja Brucella 3-6 viikon aikaikkunassa keruun jälkeen tapahtuvan terveystutkimuksen yhteydessä omalla ell-klinikalla. Vain Evirassa analysoitu näyte hyväksytään.

Paperityötä riittää, oli tilaajamaa mikä tahansa. 
Useimpiin maihin vaaditaan urokselta ns. certified pedigree, jolla tarkoitetaan Suomen Kennelliiton leimalla ja allekirjoituksin varustettua rekisterikirjan kopiota, pelkkä kopio ilman tuota leimaa ei siis riitä.
Lähetyksen mukaan on liitettävä toki paljon muutakin paperia ja todistusta, tässä Opvet - tai muu spermankeruuklinikka auttaa kertoen mitä mikäkin maa vaatii. Lisäksi tilaaja on usein selvittänyt oman maansa Kennelliitosta sen vaatimat paperit ja selvittää näitä usein sangen seikkaperäisesti.

Mikä merkitys milläkin asialla on nartun tiinehtyvyyteen?
Pakastesperman käyttö on suuri mysteeri. Miten sperma voikaan elää - useiden vuosien jälkeenkin- maattuaan nestetyppitankissa -196 asteessa? Jaa'a, kun tietäisin. Eikä sitä osaa selittää varmaan eläinlääkäritkään. Ainakaan kansantajuisesti.
Jokatapauksessa oli astutus sitten luomu, käytettäneen tuore- tai pakastespermaa yksiselitteistä vastausta ei ole. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ajoitus tulee entistä määräävämpään asemaan pakasteen käytössä. 
Nartun progesteronin on oltava pakasteen käytön yhteydessä melkoisen korkea (käsittääkseni yli 20), ja määrityksiä voidaan joutua tekemään useita kertoja jotta oikea "aikaikkuna" löytyy.
Kun tuoresperma/luomuastutus-siittiöt, voivat nartun sisällä iloitella ja elää jopa seitsemänkin vuorokautta odotellessaan munasolujen kypsymistä, pakastesiittiöt eivät tähän pysty. Ne tarvitsevat mahdollisimman oikea-aikaisen siemennyshetken ja pysyvät toimintakykyisinä huomattavasti pienemmän ajan nartun sisällä. Olen kuullut puhuttavan jopa tunneista.

Kuten yllä kerroin, rajana pakastesperman lähetykselle pidetään 40% liikkuvuutta sulatuksen jälkeen. Olen tullut siihen käsitykseen, että Suomessa arvot merkataan hieman alakanttiin, jotta määränpäässä "yllätys" olisi sitten mieluummin positiivisempi kuin negatiivisempi, kun spermaa sulatetaan. Olen kuullut, että Hulan kohdalla lukemat ovat olleet paljon mairittelevampia kuin mitä ne olivat Suomesta lähetettäessä. Minulle on raportoitu jopa lähes 80% liikkuvuudesta Italiasta ja Australiasta.
Jokatapauksessa jokainen +5% lisää tiinehtyvyyttä merkittävästi. Kun liikkuvuus sulatuksen jälkeen on esim. 60% tai jopa yli sen, vastaavasti tiinehtyvyysprosentti on korkeampi ja ylipäätään mitä korkeampi liikkuvuus pakastuksen jälkeen on, sen suurempi on myös tiinehtyvyysprosentti kun siemennys tehdään oikea-aikaisesti.

Pakastesperman keruu, sen pakastaminen ja käyttö tilaajamaassa ovat kaikki tekijöitä, mitkä vaikuttavat osaltaan tiinehtymiseen. 
Suomessa asiat ovat varsin hyvällä tolalla. Eläinlääkäreillä on meillä korkea tietotaito ja osaava laboratoriohenkilöstö on pakastuksessa suuressa roolissa. Kun keruu ja pakastus hoidetaan ammattitaidolla, voidaan likipitäen taata vastaanottajan tyytyväisyys - jopa korkeammat prosentit sulatettaessa ja korkeampi tiinehtyvyysprosentti pelkästään tällä korkealla ammattitaidolla mitä siemenen käsittelyyn tulee. Tätä kaikkea taitoa ja osaamista toki vaaditaan myös vastaanottajamaassa.

Siemennys on siis monen asian summa.
Todella monen. Tiheydeltään "heikko" sperma voi antaa mieleisen tuloksen, jos muut arvot ovat hyviä. Tiheydeltään "vahva" sperma voi antaa heikomman tuloksen, jos pakastuksen jälkeinen prosenttiluku laskee liian alas. Ajoitus on tärkeässä asemassa, nartun hedelmöittymiskyky ja oikea ajankohta samoin, mutta uroksen sperman laadulla on toki vahva tehtävä toivotussa lopputuloksessa. Joskin se ei yksin riitä.

Viimeisimmässä koekeruussa Hupilla raportoitiin 30% epäkelpoja siittiöitä. Jälleen löydöstä voidaan pitää kohtuunormaalina kerättäessä spermaa yli 7-vuotiaalta koiralta (Hupi täytti 8 vuotta viime lokakuussa). Epäkelvot siittiöt (mm. pinnit) eivät kuitenkaan "häiritse" hedelmöittymistä, koska ne eivät yksinkertaisesti "mene perille", eivätkä kykene hedelmöittämään. Terveet, kunnolliset siittiöt, kilpailevat pääsystä munasoluun.
Lähtöliikkuvuutena 28.1.2013 tehdyssä koekeruussa pidettiin 70-80%:a, joka on hyvä arvo tämän ikäiselle koiralle.

Mutta mitä tapahtuu pakastuksessa ja sen jälkeen?
Sperman sielunelämä on mysteeri. Voimme lähinnä arvailla kunkin keruukerran tuloksien johtumisia. Todennäköistä on, että vanhemmilla uroksilla siemen on heikompaa ja harvempaa kuin nuorilla. Kuitenkin laatu ja määrä vaihtelevat riippuen keruukerroista, ajankohdista, lähtötilanteesta. Myös nuori koira voi antaa heikkoa siementä tai arvoiltaan heikompaa siementä. 
Keruut, pakastukset ja siemennykset ja koko prosessi on tietenkin aina "riskiä". Näin on aina eläinten kanssa toimiessa. Oli sitten kyseessä normaali astutus, tuoresperman tai pakastesperman käyttö. 100% tulosta ei voida koskaan luvata tai taata, vaikka sperman tiheys- ym. arvot olisivat "huippuluokkaa".

Pakastesperman hinnoittelusta
Tähän lienee vaikeinta antaa ohjeistusta. Omalla kohdallani hinnoittelu on ollut melkoisen vaihtelevaa, aina tilanteesta ja tilaajan vaatimuksista riippuen. Tilaajamaa, -ehdot ja määrä ovat osiltaan määrääviä tekijöitä. Ylipäätään pakastesperma yleensä myydään "könttähinnalla", ehkä johtuen siitä (?) että tilaaja saattaa käyttää sperman vasta vaikka 10 vuoden kuluttua. Jokatapauksessa käyttö saattaa ajoittua vasta syksyyn, seuraavan vuoden kevääseen tai vuoden-parin päähän. Jos tilaaja kuitenkin haluaa, kuten Hulan tapauksessa, suuren määrän: 12 olkea kerralla käyttöönsä, sen hinnoittelu menee niin vaikeaksi, että on melkeinpä helpompaa myydä se normaalilla "pentuhinnalla"; X euroa/pentu. 12 olkea kun riittää kuuteen siemennykseen. Harvoin kukaan tilaa noin suurta määrää. Yleensä tilataan yksi tai kaksi siemennysannosta; 2 tai 4 olkea.

Miten olkien kanssa kävi?
Olen ollut spermaa myydessäni alkuun sangen skeptinen. Käytin mm. hinnoitteluarviossani alkuun Suomessa kuulemiani tuloksia. 0 pentua, 0 pentua, 8 pentua, 0 pentua, 2 pentua, 1 pentu.....
Hulan pakasteesta syntyi Italiaan 1 pentu 17.2.2012/4 olkea
Hupin pakasteesta syntyi Italiaan 8 pentua 27.3.2011/2 olkea
Hulan pakasteesta syntyi Australiaan 7 pentua 25.7.2012/2 olkea
Hupin pakasteesta syntyi Australiaan 6 pentua 22.9.2012/2 olkea
Hulan pakasteesta syntyi Australiaan 8 pentua 23.1.2013/2 olkea (1 pentu menehtyi)
Hulan pakasteesta syntyi Australiaan 4 pentua 17.3.2013/2 olkea
Hulan pakasteesta syntyi Australiaan 12 pentua 10.10.2015/1 olki (2 pentua menehtyi)
Hupin pakasteesta syntyi Australiaan 8 pentua 18.11.2015/2 olkea (1 kitalakihalkio)
Hupin pakasteesta syntyi Australiaan 7 pentua 20.6.2016/2 olkea

Luontoa on kunnioitettava.
Se tekee mitä tekee. Voimme laskea prosentteja, tiheyksiä ja liikkuvuuksia paperilla ja sanoa, VAU, mitä lukuja. Tulos voi olla 0. Voimme ajatella, että "ei tästä mitään tule" ja syntyy 8 pentua. Voimme toivoa parasta ja pelätä pahinta tai sitten pelätä pahinta ja toivoa parasta. Niin tai näin, tuore- ja pakastesperman käyttö on ensisijaisesti osaavan eläinlääkärihenkilökunnan ja laboranttien käsissä mutta lopulta pennut ja pentueet "luojan suomaa".


Jos sinulle jäi kysyttävää tai epäselvää näiden kaikkien numeroiden jälkeen, kysy!

Tässä vielä muutama linkki:
Mäntsälän eläinlääkäriasema
Opvet
Artikkeli keinosiemmennyksestä
Hupin pennut
Hulan pennut

edit. lisätty pentueita 6.4.2018

Tietolaari: Koiran lymfoomasta

Hula, Carry On Ramblin'Man lopetettiin 29.12.2012. Sen saama ensimmäinen diagnoosi oli virtsatulehdus, jota hoidettiin katetroimalla (koiralla oli siis myös virtsaumpi = se ei kyennyt virtsaamaan lainkaan) sekä antibiootilla. Kolmantena hoitopäivänä se ultrattiin, jolloin koiralla diagnosoitiin suurentunut eturauhanen. Nyt lääkitys muutettiin eturauhasta pienentäväksi hormonihoidoksi, mutta samalla Hulalla todettiin voimakkaasti koholla olevat maksa-arvot. Ne ovat normaalisti koiralla ALP 20-150, Hula = 1148 ja ALT 10-118, Hula = 1038. Nyt koira sai mahdollisen maksakasvaindiagnoosin eturauhasvaivan lisäksi sekä maksaa tukevaa lääkehoitoa.

Kaikenkaikkiaan Hulaa katetroitiin neljä päivää ja lopulta koira oksenteli useita kertoja päivässä. Lääkityksen antaminen oli siksi vaikeaa. Koiraa myös nesteytettiin kahdesti ja odotettiin hoitovastetta. Neljäntenä hoitopäivänä ehdotin kuitenkin eutanasiaa, johon ell heti suostui todeten sen maksan pettämisen näkyvän koiran silmissä.

Hula avattiin seuraavana maanantaina Evirassa ja tulokset tulivat reilu kolme viikkoa avauksen jälkeen: Useisiin eri sisäelimiin levinnyt lymfooma.
Avaustuloksen myötä todettiin myös, että Hulalla EI ollut perineaalityrää ja sen eturauhanen oli suurentunut kolminkertaiseksi. Suurentuma johtui lymfoomasta. Hulan elinajan ennuste olisi ollut n. 1-2 viikkoa.

Kun Hulalla ilmeni n. puoli vuotta sitten ruoan imeytymisongelmia, avannut ell katsoi sen olleen ensioireen lymfoomasta. BARF-ravinnolla saavutettiin kuitenkin siinä mielessä "vastetta", että ulostemäärät olivat liki olemattomia. Koira vaikutti voivan hyvin ja se oli jopa jossain määrin eloisan pirteä ja innostui koirapuistoissa kirmailemaan sydämensä kyllyydestä. Aivan viime päivinä se vaikutti ehkä hieman väsyneemmältä mutta oli muutoin täysin oma itsensä. Mitään muita oireita ei ollut kuin tuo virtsaumpi (ruoan imeytymisongelman (erittäin runsas uloste) lisäksi, jota ilmeni ennen BARF-ravinnon aloittamista ehkä kahdesti). Luultavasti jollei virtsaumpea olisi tullut, lymfooma olisi saattanut jäädä täysin huomaamatta ja koira olisi mennyt viime päivinään todella huonoon kuntoon tai vain kuollut.

Tässä hieman tiivistelmätietoa koiran lymfoomasta:
LYMFOOMA on imukudossyöpä (valkosolusyöpä) ja se on kolmanneksi yleisin koirien kasvainsairaus joka saa alkunsa lymfosyyteistä.
Suurimmalla osalla koirista se on lähtöisin B-soluista.
Yleisin lymfooman muoto on multisentrinen lymfooma, jonka tyypillisin oire on suurentuneet imusolmukkeet.
Primaarikasvaimena sitä voidaan kuitenkin tavata myös muissa elimissä kuten ruoansulatuskanavassa tai ihossa.

Hulalla kasvain oli levinnyt ja löytyi seuraavista sisäelimistä: eturauhanen, maksa, munuaiset, ohutsuoli, imusolmukkeet, perna, virtsarakko ja haima. Keuhkot, kilpirauhaset ja kivekset: ei spesifisiä muutoksia.
Lymfooma voidaan tavata ihan nuorella koiralla siinä missä vanhemmallakin. Ilman hoitoa koirien keskimääräinen elinikä vaihtelee 4 viikosta 3 kuukauteen.

Mitään yksittäistä lymfoomaa aiheuttavaa tekijää ei tunneta, mutta lymfooma on pääasiassa keski-ikäisten ja vanhojen koirien sairaus. 
Useiden geneettisten ja ympäristöperäisten tekijöiden on todistettu lisäävän sairastumisriskiä.
Mm. boksereilla, rottweilereilla, kultaisillanoutajilla ja bullmastiffeilla on todettu suurempi alttius sairastua lymfoomaan.
Sairastuneiden koirien genomeista on löytynyt useita eri kromosomimuutoksia sekä mutaatioita p53- ja ras-proteiineja koodaavissa geeneissä. Näiden samojen mutaatioiden on todistettu olevan myös ihmisillä taustalla monissa eri syöpätyypeissä. Puutteellisesti toimivan immuunipuolustuksen on todettu koirilla suurentavan riskiä sairastua lymfoomaan.
Myös ympäristötekijöistä muun muassa koirien asuminen teollisuusalueella sekä liuottimien käsittely lisää koirien riskiä sairastua.

Lymfooma voidaan jakaa eri luokkiin anatomisen sijainnin ja fenotyypin perusteella.
Multisentriseen = yleistyneeseen lymfoomaan, välikarsinan tai ruoansulatuskanavan lymfoomaan sekä muotoon, jossa lymfooma on primaarikasvaimena yksittäisessä elimessä lymfaattisen järjestelmän ulkopuolella. Multisentristä lymfoomaa tavataan n. 80%:lla sairastuneista koirista. Tässä muodossa pinnalliset imusolmukkeet ovat suurentuneet ja joskus kasvainsoluja voidaan havaita myös sisäelimissä, kuten pernassa ja maksassa. Kasvainsoluja voi olla myös luuytimessä tai rinta- ja vatsaontelon imusolmukkeissa.

Välikarsinan ja ruoansulatuskanavan lymfooma ovat lähes yhtä yleisiä ja molempia on n. 5%:lla sairastuneista koirista. Ruoansulatuskanavan lymfooma on yleisempää uroksilla ja bokserit ja shar peit ovat yliedustettuina tässä lymfooman muodossa.

Loput 10% lymfooman ilmenemismuodoista koostuvat lymfaattisen järjestelmän ulkopuolisista primaarikasvaimista.

Normaalisti elimistön puolustukseen osallistuvat lymfosyytit voidaan karkeasti jakaa kahteen eri pääluokkaan, B- ja T-soluihin. Molemmat solulinjat saavat alkunsa luuytimen kantasoluista, mutta T-solut siirtyvät kypsymään kateenkorvaan kun taas B-solut kypsyvät luuytimessä. B-solut osallistuvat elimistön puolustukseen tuottamalla vasta-aineita ja T-solut vastaavat soluvälitteisestä puolustuksesta.
Koirien lymfoomista n. 60-83% on B-solulymfoomia ja T-solulymfoomien osuus vaihtelee 10-38% välillä eri tutkimuksissa.

Sairastuneen koiran oireina voi olla syömättömyyttä, väsymystä, laihtumista, lisääntynyttä juomista ja virtsaamista sekä kuumetta. Lisäksi jopa n. 40%:lla sairastuneista koirista voi olla muutoksia silmissä, kuten kasvainsolujen kertymistä iirikseen tai suonikalvotulehdusta.
Ruoansulatuskanavan lymfoomassa koirilla voi esiintyä oksentelua, ripulia, ruoan imeytymishäiriötä ja laihtumista.

Lähde: Helsingin Yliopisto
Lymfooma koirilla
ELK Hanna Pihlman 2009

Hulan avauslausunto:
Evira Patologian tutkimusyksikkö/Tutkija Veera Karkamo 18.1.2013

kuva: Acer Kuvanäytteet

Hulaa muistellen - Membering Hula -part III

Tässä tulevat viimeiset kuvat ja sanat, olkaa niin ihania, että luette kaikki kolme postausta. 
Hula totisesti ansaitsee kaiken tämän gloorian ja suitsutuksen, mitä siis tässä nyt jo kolmannessa postauksessa julistan.
Toistan itseäni: minulla on hirveä ikävä Hulaa ja vaikka kuinka yritin stilisoida tekstiä ja minimoida kuvia, niin näin tässä nyt kävi. 
Part I, II ja III. 
Muistelen Hulaa kolmen eri postauksen verran, ja luultavasti muistelisin viiden edestä, jollen yrittäisi yhtään hillitä itseäni.

Hyttynen nakertaa. Jälleen. Kun teimme lähtöä ulos hänen tapansa purkaa innostuneisuuttaan oli luun nakerrus. 

Tässä hän on asettautunut kirpputorilöydön päälle, ison mittarimadon, ja olemus on vähintäänkin tyytyväinen.

Taustalla Kenzolan hervoton lelutorni. Ja Hula ottaa lepaa sen edessä. Tyynenä, kuten aina. Tarvittaessa hän otti suuhunsa jonkun niistä ja nikersi hetken. Nyt jos olisin tullut imurin kanssa suhaamaan tuohon, olisi pysynyt tasan samassa asennossa, silmät kiinni, ilmeenkään värähtämättä.

Saisiko tässä residenssissä minkään valtakunnan snäksiä? 
Pizzan reunoja? Puolikkaita Froliceja? Ylipäätään yhtään ruokaa suoraan suuhun?

Hulalla oli nuoruudessaan hienoisia evästysongelmia; kuivaruoka oli väärää sortimenttia ja maksalaatikkokin väärän firman. Jahka emäntä tajusi nämä vääryydet ja Hula alkoi ymmärtää epäkurantin ruoan päälle, alkoi eväs pudota jopa siihen malliin, että Hula oli ajoittain dieetillä.

Noin reilu vuosi sitten Hulalla oli ulostamisongelmia. Ne diagnosoitiin ell:n toimesta "mahdolliseksi perineaalityräksi", mitä sittemmin  neljä muutakin ell:ä ihmetteli, että onko vai eikö.
Diagnoosi jäi vaille täyttymistään, oli vain epäilyjä ja ihmettelyä. Kukaan ei puhunut minulle mahdollisesta eturauhasvaivasta; johon em. ulostamisongelmat saattoivat liittyä. Oltiin vain perineaalityrän "lumoissa". Eräskin ell sanoi minulle, että "se joko on tai ei ole", mutta Hulan tutkittuaan totesi, että "no ei tästä oikein ota selvää".

Mahdollisen perineaalityrädiagnoosin myötä Hula sai sen reilun vuoden verran ruoassaan leselisää, joka lisää ulostemassaa ja ennen kaikkea helpottaa sen ulostamista. Nyt jälkeenpäin ajateltuna tuo ulostamisvaiva lienee liittynyt sen eturauhaseen, joka olikin sitten jo Tapaninpäivänä niin suuri, että virtsa ei enää tullut.

Järjettömät itsesyytökset seuraavat minua ja hämmästelen, kuinka kukaan Hulaa hoitanut ell ei sanallakaan vihjannut eturauhasvaivoihin? Perineaalityräepäily oli heille todennäköisin löydös ja olettama ja siihen me Hulan kanssa jumitimme.

Noin kuusi kuukautta sitten Hulalla alkoi ilmetä ruoan imeytymisongelmia minkä johdosta Hula söi viimeisimmät elinkuukautensa BARF-ravintoa, mikä mielestäni sopi sille erinomaisesti. Hula voi hyvin, oli upeassa kunnossa, turkki kiilsi ja se oli kaikinpuolin elinvoimainen.

Kunnes sitten sen eturauhanen oli niin iso, että se esti virtsaamisen TÄYSIN. Tämä tuli totisesti minulle puun takaa, niin kuin se tuli varmasti Hulallekin. Sain kuulla, että on koiria, jotka eivät anna ns. mitään ennakkovaroitusta, "ne vain lakkaavat pissaamasta" ja tämä pieni, urhea koira pissi ja kakki normaalisti kunnes se ei enää kyennyt yhtenä päivänä virtsaamaan. Ja siitä neljän päivän, neljän katetroinnin jälkeen se oli poissa saatuaan tutkimusten lomassa järkyttävät maksa-arvot.
Tätä kirjoittaessa Eviran -toivottavasti selventävää- avausraporttia joudutaan odottamaan vielä kaksi viikkoa...

 Hyttipytti yhden unilelunsa kanssa. Seesteisenä, kauniina, eteerisenä.

 Hula osasi nauttia. Ja löytää asunnon aurinkoisimmat paikat.

Tämä oli Hulan ruokintatuoli. 

Siinä se päivysti keittiön tapahtumia ja osasi tarvittaessa vinkua kuuluvasti "osaansa". Hulahan -sittemmin ruvettuaan syömään kuivamuonaa- jätti aina aamua vasten syötävää. Tein siis saman annoksen kaikille, mutta Hula oppi jo varhain säännöstelemään; se jätti kuppiin osan ruoastaan ja tässä tuolilla se odotti aamulla saavansa sen, minkä se päivällä jätti. 

Sittemmin Hula opetti minulle lisää ruokinnastaan; minä nimittäin liotin ruoat sangen nopeasti ja nappulat lilluivat tarjoiltaessa vielä osin veden seassa. Kävi ilmi, että Hula - niin kuin aiemmin kirjoitin sen tassuista- ei halunnut uittaa kirsuaan vesinappulalillussa, vaan se halusi kuivamuonansa mahdollisimman rouskuvana. 

Miten viisas ja omatoiminen koira hän olikaan. 

Ja opetti niin monin tavoin emäntäänsä. Olettehan lukeneet aiemmat postaukseni siitä, kuinka omistajat sopeutuvat koiriinsa. Nimenomaan minä sopeuduin Hulaan ja sen tapoihin, myötäilin niitä ja ymmärsin sen persoonaa. Hula tuskin juurikaan sopeutui minuun tai minun tapoihini. 

Tämän kaiken sallin sille ja ymmärsin, koska Hula oli niin omanlaisensa ja erityinen. Eikä se tarkoittanut mitään "pahaa", se ei vain halunnut upottaa kirsuaan märkään ruokaan... Voi kuinka se rakastikaan MUSCHin BARFia viimeisinä kuukausinaan. Onneksi pystyin tarjoamaan sille edes sen. Kun mössäsin sen kuppiin vihannesriisipuuroa kera leseen ja broilerin, herranjestas sitä korkeaa ceetä, mitä Hula kiljui odotellessaan broileriateriaansa!

Hula keittön oven suussa odottamassa ruokaa.

Huomatkaa taustalla oleva peti. Mutta se on varjossa. Vaikka patio on kova ja puuta, niin siihen paistaa aurinko. Hula rakasti aurinkoa ja nautti siitä, vaikka alusta olisikin kova...

 Ja tässäkin kirsu on sijoitettu aurinkoon.

Koiristani juuri Hula nautti tähän malliin kesästä. 
Hulan minun opettamiseni myötä aloin sittemmin pitää tässä portailla aurinkokeleillä petiä. Missä Hula sittemmin makoilikin mieluusti. Mutta hänelle kelpasi ihan tällainen pieni mattokin, kunhan aurinko paistoi.

Paikka mikä vain; auto, näyttelyhäkki, maastokisassa maahan levitetty peite, "epämieluisa" sohva, tuoli, jakkara.. you name it. Hula found his position and enjoyed. 

 Ilmeikäs, ihana koira tiirailee.

Ja ottaa rennosti. Minua niin kosketti Karvakamut-klinikan väki, ell ja kaksi hoitajaa, jotka totesivat Hulan kuoleman jälkeen, että "Upea koira, mikä luonne. Kaikkiin hoitotoimenpiteisiin se suhtautui luottamuksella ja "tassunsa antaen, ok, ottakaa verinäyte, laittakaa kanyyli"".
Hula totisesti luotti kaikkiin, koiriin ja ihmisiin ja jos ajatellaan, että sillä oli ikävänä taipumuksena imeä kiviä anturoihin; kuinka monta kertaa niitä poistinkaan ja Hula vain makoili pöydällä, luottaen; ok, poista kivet, vaikka sattuu, luotan sinuun, toimenpiteen jälkeen oloni on parempi.

 Hula rakasti lepuuttelua, rentoilua, pötköttelyä, terassikelejä.

 Mikä parasta, jos vain aurinko osui päähän ja kirsuun!

Lassi Nummen sanoja lainatakseni tähän loppuun:
Saatoin arvata,
että kaipaisin sinua,
että moni asia olisi toisin
ja vaikeaa ja monimutkaista.
En sitä, että kaikki olisi 
niin yksinkertaista.
Että autius ei olisi jossakin,
vaan kaikessa, kaikkialla,
että suru asettuisi taloksi.
Että kaipaus tuntuisi
joka hetki.

-----------------------------------

Anna siis Hula anteeksi kyyneleeni, järjetön ikäväni. 
Kaipaan sinua joka solullani, sisimpäni on vajaa.

Yritän iloita siitä kaikesta, mitä meillä oli,
mitä yhdessä koimme,
mutta huomaan vain kuristuvani tähän kaipuuseen,
siihen, että haluaisin sinun palaavan,
tepastavan ovesta sisään, tulevan liki, minua lähelle ja
nuuhkaisevan, tuhisevan.

Olit Upeista Upein.
Anna anteeksi, että olen vajaa.
Että laumamme on yhä eksyksissä.
Anna anteeksi, että itken.
Kaipuuni sattuu.
Yritän iloita siitä, että kuljimme yhdessä.
Kymmenen vuotta.
Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä.
Yritän muistaa niistä jokaisen.

Ikuisesti sinun, Hula.

Hulaa muistellen - Membering Hula - part II

Näissä kuvissa ulkoillaan, melskataan ja spiidataan:

Hulan ihan ominta aluetta. 
Muiden lauman koirien ryskätessä esimerkiksi koirapuistossa, Hula aloitti ympäristön välittömän analysoinnin tähän tapaan. Keskelle niittyä, nurminataa ja peltoa ja nakertamaan. Missä on makoisin korsi, missä paras kohta aloittaa?

 Olisiko se tässä? Hula haistoi heti parhaat apajat, mehuisimmat ruohonkorret.

Juoksutin poikia usein Hakunilan kenties suurimmalla jalkapallokentällä.
Kyllä, vieläpä ohikulkijoiden suureen ääneen paheksuessa. Paheksujat eivät tienneet, että olimme kävelleet ja kakkineet jo neljä kilometriä, joten kentälle ei jäänyt/tullut enää kikkarettakaan, pissatkin oli pissitty jo kaksi kilometriä sitten. Sensijaan kentältä löytyi pelaajien jälkeensä jättämiä kalsareita, sukkia, t-paitoja, vesipulloja ja näitä Hulan himoitsemia mehutölkkejä!
Näitä Hula bongasi, riepotti ja ravisti.

 Kunnes oli aika taas nikertää...

ja nakertaa.
Hula rakasti ruohonkorsien nikerrystä ja nakerrusta. Ja nyt sen valkoisia hampaita kuvasta katsellessa mieleeni muistuu se, kun Hulalta leikattiin rasvapatti etujalasta. Hoitaja sanoi aikaa varatessaan, että "voimme sitten samalla poistaa hammaskiven" ja tuli eteiseen tutkimaan Hulan hampaistoa ja totesi samaan hengenvetoon, että "no eihän täällä ole mitään hammaskiveä, onpa puhtaat ja hienot hampaat". Ne muuten olivat!
Tiedän, että hammaskiven muodostuminen on osittain perimästä ja suun ja syljen rakenteesta johtuvaa; Hulalla oli tältä osin huippugeenit!
Toki se nakersi myös luita erittäin mieluusti, onhan silläkin vaikutuksensa, mutta sen hampaat olivat silti kuin nuoren koiran. Yksi etuhammas putosi trauman seurauksena, mutta muutoin se veti valkoisilla leegoilla elämänsä loppuun asti.

Nyt ollaan Vanhan Lahdentien vieressä olevalla niityllä, ympyrä siellä teki melkeinpä kilometrin. Täällä oli aina Hulaa kiihottavia raatoja, tuoksuja ja iki-ihania kuolleita päästäisodöörejä.  Hula rrakasti hieroa itseään raatoihin, kas näin.

 Täsmähierontaa kuolleeseen päästäiseen, Hula totisesti nauttii!

Hula oli myöhäisherännäinen vieheen jahtaamisen suhteen.
Olihan se myöhäisherännäinen myös ruokailun suhteen, heh. Onneksi mamma jaksoi yrittää, nimittäin sitten kun Hula syttyi, se totisesti syttyi. Hula maastoili SA:n arvoisesti 3.8.2008 Tottijärvellä saaden 453 (!) pistettä. Upea tulos koiralta, jolta tuskin kukaan em. pistesaalista olisi odottanut. Urallamme kuulimme mm. "Ylikulmautunut koira ei kykene laukkaan"...
Lähdettiin kerrankin altavastaajana ja oltiin kisassa, jossa se "varma juoksija" kääntyi muutaman metrin jälkeen takaisin ja Hula jatkoi, haukkuen. Sillä oli aina jahtihaukku päällä ja se myös tappoi vieheen innokkaasti.
Upea ratakuva Tuomarinkartanolta Antti Ruotsalo.

 Ja näin mentiin vapaa-ajalla, mehutölkkiä kenties jahdaten. Hyvin kurvaili Hula.

Tässä ollaan Havukoskella ja Hula on oma, ihana itsensä.

 Ja siellä se on, mehutetra suussa ja Hula on jiihaa, what a wonderful day!

 Kevät saa ja Hula uppoutuu voikukkapeltoon.

Tämä oli myös ihan Hulan oma keksintö. 
Mikä lie geeniperimä tämäkin; kakka pitää tehdä mahdollisimman korkealle, jotta sen tuoksu leviää laajalti. Hihna piukalla tietenkin, mieluusti menisin Vieläkin Korkeammalle jos mahdollista!

 Näin kauniina, tikkana ja tarkkana: Hula.

 Upea juoksukuva Hulasta viimekesältä by Petri Lehmus.

Tässäpä Hulan yksi hassunhauska "ominaisuus"; kun hieman kiihdytti, niin Hupin selkään, nam.

Mutta äiti, mä olen ihana, enkös olekin?

No olet ja olit.
Ennen kuin laitoin tuon takkisi pesuun sen jälkeen kun tulin kotiin viimeiseltä yhteiseltä matkaltamme, niin nuuhkin sitä (!) ja puristelin käsissäni. Minulla oli järjetön ikävä!!!

Järjetön ikävä myös jäi mutta näiden kuvien myötä saatan muistaa sinut iloisena, persoonallisena ja ihanana, Hyttipyttinä, Suurena Persoonana ja olen yht'äkkiä iloinen saadessani selata ja julkaista näitä kuvia sinusta jos voisin edes palasen jakaa siitä, mitä annoit minulle, muille.

Anna siis anteeksi kyyneleeni, ja paha oloni. Rakkaus on ihanaa mutta se on myös tuskaa, silloin kun huomaat menettäneesi sen.

Haluan uskoa, etten koskaan menetä, menettänyt, sinua, koska olet aina osa minua ja kannan sinua aina mukanani.
Rakas Hula.