Lenkillä 17.7.2012

Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tällaisia lenkkitunnelmia löytyi kameran kortilta kuvattuna 17.7.:

Melkoisen tyypillinen kesä- ja lenkkeilysää.

 Porttipuiston Hong Kong ja..

 sen sangen mielenkiintoinen kattokasvusto.

Jokiniementiellä. Tummat pilvet olivat ja pysyivät.

Vantaan kaupunki on satsannut kesäistutuksiin. Harmi, kun ruukku on niin korkea, ettei koira tahdo yltää sinne kakalle.

Copywriterin neronleimaus.

Mehiläinen puuhastelee.

Lenkin päätteeksi koirat odottivat minua näin kiltisti S-marketin ulkopuolella.

Päivän lenkkidata 8,8 km.

Kiitos!

Sain ilon vastaanottaa upean harrastajapalkinnon Whippet-Harrastajien 30-vuotisjuhlissa 14.7.2012 Tuomarinkartanolla.

Kiitos Whippet-Harrastajat ja whippetharrastajat.

Ensimmäinen whippetini Jaki, Jakias Charmiga Filemon, s. 1990, vei persoonallaan minut mennessään ja otti pysyvästi tämän ihanan rodun pariin.
Kuten Facebookissa asian ilmaisin, whippetin kanssa tuli tunne; olen tullut kotiin.
Tunne on pysynyt ja voimissaan. Tämä on 22. harrastusvuoteni whippetien parissa.

Kotisivut ovat muuttuneet, kamera vaihtunut moneen kertaan, tietokonetta on pitänyt päivittää - blogia samoin, kuvasivustoa taidan pyörittää sitäkin jo kuudetta vuotta -  whippetmatka jatkuu ja saa jatkuvasti uusia ulottuvuuksia.

Matkalla olo on ihanaa, kun sen saa tehdä yhdessä whippetin kanssa. Kiitos, että saan olla mukana ja te kaikki kanssani samalla matkalla.

Kiitos.

Kesälenkkeilytarvikkeiden ABC.

Kenzolassahan on tapana analysoida ihan kaikkea ja kuvien kera.
Tässäpä siis kaikille kuumilla kesälenkeillä koiriaan perässä raahaaville lenkkeilijän ABC:

Hyvät lenkkikengät ovat kaiken a ja o. Jos kaikki menee kuten elokuvissa (harvoin näin pääsee käymään) lenkit taittuvat kuin siivillä ja varpaat ja kantapäät voivat hyvin ja iloitsevat kuumissa kengissä ja sukissa muhimisesta.
Kuvassa olevat lenkkikengät vaikuttavat nyt ainakin alkuun sangen sopivilta. Ne on ostettu Porttipuiston Tarjoustalosta ja ovat miellyttävän leveälestiset.

Jos koirillasi on taipumusta imuroida kiviä anturoihin, tarjoaa Hypafix niille avun. Tassuteippauksesta koiralle voit lukea täältä: KLIK.
Ihmisille on tarjolla erilaisia geeliteippejä rakkoihin, erehdyin ostamaan kuvan Asept -merkkisiä, olisi pitänyt luottaa laatuun. Compeed on paljon parempi.
Asept -teippi (6 kpl) maksoi 5 euroa, Compeed olisi maksanut pari euroa enemmän. Aseptit sinänsä samaa kamaa, mutta eivät pysy laisinkaan niin hyvin kuin kilpailijansa Compeed. Ihan samoissa rakkolukemissa emme ole kuin viime kesänä, tuolloin niitä taisi olla liki sen seitsemän kappaletta, nyt vain kaksi. Halvalla ei siis saa rakkolaastareita, mutta voi saada sangen hyviä lenkkijalkineita. Muista leveä lesti!
Ihan samoissa lenkkilukemissa emme mene kuin viime kesänä, mutta tätä kirjoittaessa on tepasteltu menemään 971, 3 km. Klikkasin www.fonecta.fi ja tutkailin Suomen karttaa; olemme kävelleet hieman yli Kittilän (Vantaalta 960 km) vuoden aikana. Viime vuoden kokonaissaldohan oli 1908, 5 km joten tänä vuonna tuskin pääsemme ihan samoihin lukemiin.

Kuvassa vasemmalla myLogger joka mittaa Kenzolan lenkkidataa. Puolentoista vuoden kokemuksella voisin sanoa että heitto on n. + - 300 metriä (pitkillä lenkeillä, lyhyillä + - 50 m) ja Maloperron sisällä oleva Nokia ynnä korvanapit. Kenzolan perinteistä lenkkicomboa.
Puhelimeen puhuminen on ihan mahdoton yhtälö viiden koiran kanssa ilman korvanappeja. Olisiko Kenzolassa jo neljännet menossa? Näihin piuhoihin tarttuvat koirien tassut ikävästi kun hyppivät vasten, mutta kännykkä on matkassa silti aina oltava. Ennen lenkkeilimme ilman, mutta kun kilsat alkavat paukkua, lenkkiseura luureista on mieluista.

Kesäkuumalla koirille vettä puolen litran putelissa, riittää n. kuuden kilsan lenkillä yhteen juomataukoon, pidemmälle reitille ja VIELÄ kuumemmissa olosuhteissa (+ jos juostaan matkalla esim. pellolla irti) matkaan lähtee isompi vesitankki. Vesikuppi matkassa tietenkin myös.

Fjällräven-reppu. Palvellut jo vuosikausia. Sinne sopii just kaikki.

Kaulassa siis parhaimmillaan niin myLogger, kännykkä kuin usein myös Canon PowerShot SX20IS. Hartiat jumittaa, kyllä!
Kameran kuvalähde LetsGoDigital

Kun ne jalkineet eivät sitten kuitenkaan futaa ja rakkolaastaritkin tarttuvat lähinnä sukkiin, on Footner ollut oiva apu tänä kesänä.
Ensin Footner-sukalla alkuun, sitten kovettumakynällä jatkoa ja nyt sivellään telkkua katsellessa Footner-voiteita. Jalat tykkää!

Lisäksi tarvitaan viisi whippetiä, jotka juovat vettä, hyppivät vasten ja repivät korvanappien johtoja ja väliin seisovat näin säyseästi oravaa päivystäen.
Mutta kyllä lenkkeily on mukavaa ja antoisaa!
- Lenkkeiltiinkö sitä ammoisina aikoina VAIN koirien kanssa??? Ilman gps-laitteita ja digikameroita? Mitä?

Mukaan tarvitaan tietenkin MYÖS kaksi taskullista kakkapusseja, lenkkinameja, talouspaperia ja AIKAA; kuvia ei ehdi ottaa, kukkia päivystää ja ihmisten kanssa länkättää jollei mukana ole tuikitärkeä kiireetön mieli ja lenkkimoodi sekä ylläolevat lenkkivermeet!

Lenkillä 5.7.2012

Torstaiset lenkkikuvat tulevat tässä;
kun aurinko paistaa, pääsee Canonkin tuulettumaan ja nauttimaan auringon säteistä kuvissaan:

"Lounasravintola Kaikille aisteille hyvää päivää. Aistinko äänessänne pöytävarausta, vai tuletteko kaikki tänne heti aistimaan tunnelmaa ja maistelemaan kaikkia ruokiamme? Kokillamme on huomattavan hyvä makuaisti ja kaikki ruokamme on aistittavissa myös tunnustelemalla, jos haluatte?"

Pienenpieni orava ylitti tien. Tapahtuneesta on tovi, mutta sitä äimisteltiin huolella ja pitkään. Huima etunenässä.

20 km is enough. Persoonallinen liftari persoonallisine kyltteineen. Kuvauslupa kysytty kaverilta, ei kuitenkaan autolta.

 Olisinpa ollut autolla liikkeellä. Ja matkalla vaikkapa Lahden kooveehen. ;)

 Tytöt kuin mansikat.

Orvokkien värisinfoniaa naapurin pihalla.

Lenkkistatistiikka: 3,5 km. Koko päivän saldo 6,5 km.

Lenkillä 4.7.2012

Tällaista tarttui kameran kortille tällä kertaa:

 Håkansbölen kartanon edustan poukama heijastuksineen.

Usein lenkeillä tapaamani virkeä, 76-vuotias herra. Tälle aamua oli kävellyt reilun kymmenen kilometrin lenkin! Kun kysyin häneltä "virkeyden salaisuutta", hän sanoi välttävänsä kielteistä ajattelua, pyrkivänsä puhumaan aina kaikista ihmisistä hyvää ja ylipäätään varovansa kyynistymästä koskaan. Upeaa ajattelua hienolta, sivistyneeltä mieheltä! Ja ajattelemisen aihetta itse kullekin.

Lenkkimaisemia.

Pojat bongasivat ojan. Ketkä ne ovatkaan Kenzolan uteliaimmat? No Huima ja Hupi tietenkin. Isä ja poika.

 Olemme 19 km:n päässä Helsingin keskustasta. Kehä III:sen peltoja.

Lunta heinäkuussa?! Luxi ja Huima analysoivat ja toteavat kotvan nuuhkittuaan kyseessä olevan siitepölyn.

Seesteistä.

Lenkkistatistiikka: 6.1 km. 

Kenzola goes haista kukkanen.

Canon Powershot SX20IS ikuistaa kesäistä luontoa näin mallikkaasti:

En ole aivan varma, tulisiko näin paljon nähdyksi ilman kameraa. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan? ;)
Kuvat otettu 4. ja 5.7. Vantaan Hakunilassa.

Kenzola goes terrace!

Vantaan Hakunilaan on saapunut lämpöaalto ja kukkaset (+ nurmikko) ovat alkaneet vihannoida. Ensimmäinen satsi (osa) kukista menetettiin lumisateen ja pakkasten vuoksi. Taisi olla mehikasvi-ryhmään kuuluvia, en kyllä enää muista mitä, mutta herkkiä kylmälle.
Onneksi lähistöllä on useita puutarhamyymälöitä ja niissä jatkuvasti tarjouksia tyyliin; 10 petuniaa kuudella eurolla. Ja Plussat päälle.
Kennel Belltown väitti nurmikkonsa "rehottavan" kuvassaan Facebookissa, mutta taidanpa pyytää vilkaisemaan tätä:

Multaa säkillinen, apilan- ja nurmikonsiementä ynnä päivittäinen kastelu. Koiratkin vierastavat moista "mattoa" ja kääntävät selkänsä, yhden nuuhkiessa varovasti; "Uskaltaako tuonne mennä"?

Toinen puoli etupihastamme näyttää tältä. Kuvauspäivä 5.7.

Yksityiskohta terassilta.

Tämä sininen tässä oli ensin pienenpieni petunianpoikanen. Nyt se on vallannut laatikosta jo 80%. Punaiset sinnittelevät reunoilla. Liekö sininen väri petuniamaailmassa dominoiva?

Etupihamme portailla on tällainen kukka-asetelma. Luxi, Hula ja Huima nauttivat olostaan.

Terassipuolen koiranpeti on selvästi väärin asennettu. Niinpä Hula nauttii auringosta puisella lattialla.

Sitten kukkaosastoa, itse teen nämä istutukset ja tällaisia vihannoi pihallamme tänä kesänä:

Roskiksesta löytynyt kukka-astia.

Ja lopuksi porttimme pielessä rehottava valkoinen ruusupuska. Ensimmäisenä vuonna portin pielestä puski hädintuskin yksi oksa, jossa ei ollut kukan kukkaa, nyt puska nauttii olostaan ja elostaan näin runsaana:

Huima 15 mths

Huima, Nerejde Helter Skelter (Ch Twyborn Philadelphia x C.I.B Dita) pictured 30.6. at age of 15 mths.

stacked by Tuija Elomaa

here is one pic taken of Huima 15.10.2011:

and here he is pictured 30.6.2012:

Fantastic coursing results from Estonia!

Some Hupipuppies ran with the most pleasing results during last weekend at Estonia, Saue.
30.6. Satangin Merry Making (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Satangin Always On My Mind) took CC with 263 + 250 = 513 points. She gained best scores among all contestants.
Satangin My Mamma Said, Merry Making´s litter sister, was 3rd/13 with 242 + 235 = 477 points and took also CC.


Sopisco Ensihupi (Ch Twyborn Philadelphia x Pipsqueak Piparminttu Pipsa) was 5th with 234 + 241 = 475 points and took CQ.

Next day, 1.7., competition was international.
Satangin My Mamma Said took again CC and now also res-Cacil with 248 + 233 = 481 points. Among 11 Whippets she became 2nd.
Sopisco Ensihupi was 3rd with 239 + 237 = 476 points and took CC.
Unfortunately Merry Making was injured at qualifying heats and didn´t participate on finals. We wish her speedy recovery.

Keep up the good work girls & boys! Team Kenzongos and daddy Hupi is more than proud!

At picture above Merry Making in red running towards her lc-CC!
pic by Marianna Villanen

Koiramme 6/2012 - Cesar Millan Suomessa.

Cesar Millan kirvoitti harvinaisen vähän analyysia tai juttuja lehdissä vierailunsa jälkeen. Itselläni ei ollut mahdollisuutta olla paikalla hänen esiintymisessään ja jäinkin kaipaamaan syvälle luotaavia kommentteja ja analyysejä  vierailun jälkeen; hänethän oli luvattu liki ampua Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Muutama whippetharrastaja oli paikalla, mutta miedoin kommentein. Ärtsyä, kun panttaavat kuulija-analyysejään.
Jos saan Kasvattajakurssilta/pvä 20 sivua muistiinpanoja aikaiseksi, voin vain kuvitella kuinka olisi käynyt kuulakärkikynän musteen CM-luennolla.

Koiramme-lehti ja toimittaja Tapio Eerola kirjoitti kesäkuun numeroon kuitenkin kolmisivuisen artikkelin, jota mielenkiinnolla luin.

Silmiinpistävin analyysi löytyy sivulta 78: 
Kun Millan korostaa lauman ja sen suhteiden merkitystä, törmäyskurssi koirankoulutuksen vallitsevan opin kanssa on väistämätön. Esimerkiksi David Applebyn mukaan koira on kesyyntynyt, domestikoitunut eläin. Siihen ei voida enää soveltaa susilauman toimintamalleja, arvojärjestystä ja johtajuutta.
Mielenkiintoinen vastakkainasettelu Applebyltä ja Eerolalta. Nimittäin vastakkainasettelua ei pitäisi mielestäni olla ollenkaan.

Kuusituntinen luento Tommy Wirenin oppien mukaan (missä minulla oli ilo olla mukana) toi nimenomaan esiin sen, että koiran kanssa tulee soveltaa ja linkittää; ei ole yhtä oppia tai tapaa toimia ja opettaa, vaan kaikki koiran kanssa oleminen ja oppiminen on kokoajan uuden soveltamista ja kaikkien mahdollisten oppien ja teorioiden hyväksi käyttämistä ja soveltamista koiran hyväksi - koirakon parhaaksi.
On siis hyvä ollakin monia innovaatioita (koulukuntia), oivalluksia ja tapoja joilla kanava koulutukseen ja oppimiseen koiran kanssa aukeaa, joiden avulla mennä eteenpäin. Hieman hämmästelin Eerolan tapaa kuvata mustavalkoisesti artikkelissaan tätä; mikä on vanhaa ja mikä uutta, mikä mustavalkoista ja mikä "vanhaa" koulukuntaa ja ajattelua. Back to basics -ajattelu kun osuu monen koiran kanssa yksiin ja vanhassakin on usein vara parempi. Toimivista koulutuscomboista puhumattakaan.

Artikkelissa eteenpäin:
Tunnetuin ammatikseen koiria kouluttava suomalainen Tommy Wiren puolestaan sanoo tuoreessa kirjassaan, että koiran ja ihmisen välillä ei ole laumaa, koska ne ovat eri lajeja. Koira ja ihminen elävät symbioosissa, molemminpuolisessa hyötysuhteessa.
Vaikka Tommy Wiren siis luennollaan kehottaa ihmisiä soveltamaan, ammentamaan liki kaikesta matkan varrella opitusta ja koetusta, niin nytkö hän kirjassaan kuitenkin otsikoi kouluttamisen noin? Lähtökohta koulutukselle ja oppimiselle toki jokaisella on erilainen, mutta olen harvinaisen epäkouluttajahenkisenä (vain yksi koiristani osaa istua) taipuvainen sanomaan, että kyllä meillä on lauma.
Vaikka minä olen ihminen, koirani koiria ja olemme eri lajia mutta silti lauma. Molemminpuolinen hyötysuhde on jossain määrin mielestäni totta, mutta ei poissulje sitä tosiasiaa, että koirat näkevät -mielestäni- myös kaksijalkaisen osana laumaansa. Ja mielellään laumanjohtajana.  Varsinkin tämä ilmenee isommissa koiratalouksissa, laumahierarkiassa ja tavassa toimia sellaisissa tilanteissa, joissa vaaditaan ei yksilön vaan yksikön toimintamalleja.

Eerola jatkaa:
Cesar Millanin opit eivät siis päde saati kestä tieteellistä tutkimuksiin (mihin viittaat?) perustuvaa tarkastelua. Kirjoissaan ja TV-ohjelmissaan hän kuitenkin antaa seikkaperäiset ohjeet erilaisiin tilanteisiin koirapuistoetiketistä uuden jäsenen laumaan liittymiseen, vieraiden vastaanottamiseen tai perheen vauvan ensi kertaa kohtaamiseen. 
Palveluskoiraliiton puheenjohtaja Tapio Toivola puolestaan sanoi tammikuun Koiramme-lehdessä siitä aiheutuvan usein ongelmia, kun ihminen luopuu laumanjohtajuudestaan. Jotta koiran kanssa voi säällisesti elää, pitää koiralle olla täysin selvää, että ihminen on lauman johtaja. 
Ei ihme, että tavallisella koiranomistajalla on pää vähän pyörällä erisuuntaisten ja keskenään ristiriitaisten asiantuntijanäkemysten ristiaallokossa.
Itse en kuitenkaan varsinaisesti näe ristiaallokkoa tai ristiriitaakaan, vaan nyansseja ja vivahde-eroja, joista tuleekin tehdä koiralle ja omistajalleen ynnä tilanteeseen sopiva miksaus. En ole ylipäätään koskaan nähnyt ihmisenkään elämää stereotyyppisenä jatkumona, johon kuuluu tietyt yhteiskunnan asettamat normit ja yksinkertaistetut toimintamallit. Miksi näin pitäisi olla koiran kohdalla. Yhtälailla ihmisen elämää normittaa ja kuvioi koulu, vanhemmat, kaverit, psykologia, filosofia, yhteiskunta, media ja politiikka. Joitain esimerkkejä mainitakseni. Se, että koirankoulutuksessa on erilaisia koulukuntia ja tapoja ajatella on pelkästään rikkaus, joista jokaisen pitäisi osata ammentaa tapaus-, tilanne- ja koirakohtaisesti.

Minusta yksi koulukunta ei sulje toista pois, eikä sen pidäkään.
Vaikka emme pitäisi Millanin suhinoista ja koiran kupeeseen "tökkäisyistä", voisimme edes yrittää keskittyä hänen syvempään sanomaansa, joka mielestäni on yksinkertaisuudessaan sangen oivaltava; It´s all in your mind.
En ole koulutushenkinen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kärsin joka ikinen kerta, kun foorumeilla ihmiset kuvaavat 4-kuukautisia koiriaan, niiden ongelmia ja kertovat "pelin olevan menetetty". En jaksa, he sanovat, en viitsi ja en kykene. Ja ongelmien keskiössä on usein pentu, joka on vielä pelkkä kehys, maalaamaton taulu.
Nuoret koirat ovat rasittavia, ne "eivät pelitä" kuten elokuvissa, ja sen sijaan, että omistajat panevat kaikki voimavaransa Millanin vastaisiin adresseihin, he eivät keskity koiriinsa ja siihen, mikä koulutussuunta tai oppimiksaus voisi toimia heidän ongelmissaan koiriensa kanssa. Tai; aiheuttaako heidän oma ajattelutapansa ja toimintamallit ongelmia?!
He tuntuvat kumartavan yksioikoisesti yhtä oppisuuntaa, julistavat ja paheksuvat toista, vaikka syventyminen mitä tahansa oppisuuntaa kohtaan on selvästi jäänyt tekemättä ja sisäistämättä.


Olen itsekin kuulunut Millanin oppien kyseenalaistajiin, mutta vain nähdyn osalta. Sillä kaikki, mitä hän puhuu, "makes sence". Hänellä on syvä ymmärrys koiraa kohtaan ja hän selvästikin puhuu koiraa.
Suurin osa koiranomistajistahan on aivan pihalla. Koirien perusvietit ja vaistot ovat hakusessa, mahtaako kuinka moni osata nimetä niistä ainuttakaan. Koiranomistamiseen pätee ylipäätään sama kuin elämään muutenkin. Vain elämällä ja kokemalla oppii. Ihminen, koiranomistaja, ei ole koskaan valmis. Koirakin yleensä vasta 3-4 vuotiaana.

Nuorempana kuuluukin olla mustavalkoinen, ehdoton ja kriittinen kaiken uuden suhteen ja kokemattomuuteen kuuluu kritisoida ja arvostella "omien ajatusten vastaisia ihmisiä ja ajatussuuntia". Harva meistä menee ajattelussaan syvemmälle, koska asiat on helpompi nähdä yksinkertaistaen, siten pääsee helpommalla.

Vilanderit ja Millanit on siten helppo leimata koirien pahoinpitelijöiksi samaan hengenvetoon kun puolustetaan vaikkapa namitusta ja esim. Stillwelliä. En kuitenkaan ole koskaan nähnyt Stillwellin ohjelmissa "pahoja" ongelmatapauksia ja koiria, kuten Millanin ohjelmissa.
On totta ja harvinaisen yksiselitteistä, että suurin osa koiraongelmista aiheutuu mistään mitään tietämättömistä koiran omistajista, joiden mielestä iso piha = onnellinen koira. Kun koiralle antaa ruokaa ja päästää pihalle, eikö se riitä? No, näinhän se ei tietenkään ole. Millanin yksi suurimmista opeistahan on opettaa koiranomistajat lenkille koiriensa kanssa.


Ja onpa muuten  foorumeilla paheksuttu isoon ääneen koiranomistajia, jotka antavat urosten merkkailla ja nuuhkia ja jopa antavat koiriensa syöksähdellä puskiin. Eräskin koiranomistaja oli sitä mieltä, että uroskoirien merkkailu on "vittuilua". Ääriesimerkki ääriajattelusta.
Minusta kaikki merkkailu ja nuuhkiminen on suotavaa. Ylipäätään kaikki "puuhastelu" lenkillä on koiralle ominaista "tapaa toimia" ja tietenkin taipumusta purkaa itseään (pissahätää), kertoa muille koirille "asioita", viihdyttää itseään ja OLLA KOIRA. Kaikella nuuhkimisella on myös koiraa väsyttävä merkitys. Pelkkä hiihtäminen hihnassa reuhtoen ei juuri anna koiralle mitään, ei tyhjennä sen akkuja eikä ainakaan lataa niitä.

En henkilökohtaisesti kannata mitään yhtä oppisuuntaa tai kouluttajaa yksioikoisesti, enkä kannusta ketään kumartamaan yhtä ainoaa tapaa ajatella ja toimia koirien suhteen.
Kaikki koettu, opittu ja eletty täydentää aina mennyttä ja "vanhaa" ja vie myös eteenpäin sulkematta mitään pois. Menneisyys on aina osa nykyisyyttä ja vaikka menneisyyteen kuuluisi virheitä, niin niistä voi ja pitää oppia. Niiden mukana kantaminen on aina arvokasta. Ei hävettävää.


Se, että Appleby sanoo koiran olevan domestikoitunut, ei ole koko totuus. Joku rotu on sitä enemmän, toinen vähemmän. On hiukan eri asia kouluttaa täysin villinä elänyttä kiinanpalatsikoiraa kuin basenjia. Jokaisen rodun historia on kunnioitettavan erilainen ja niillä on myös hyvinkin erilaisia käyttötarkoituksia. Appleby ei voi mielestäni mitenkään niputtaa esim. äärimmäisen saalisviettistä ja laumavietiltään puutteellista koiraa lähinnä seurakoiraominaisuuksilla varustettuun koiraan.
Wiren taas tiivistää Eerolan ylläolevassa kommentissa ehkä lähinnä yhden ihmisen ja yhden koiran? Onko Wiren ihan samaa mieltä silloin, jos yhdellä ihmisellä on vaikkapa viisi koiraa? Sitä tämä Koiramme-lehden artikkeli ei kerro. Kuitenkin minä voin kertoa useamman koiran omistajana - minulla on ollut liki 30 vuotta useamman koiran lauma- että yhden ihmisen ja yhden koiran hänen kuvaamansa symbioosi muuttuu ihan joksikin muuksi, kun lauma kasvaa.

Elämä on oppimista, opitun soveltamista ja syventäviä opintoja, kokoajan.  Ihmiset muuttuvat ja koirat muuttuvat. Nelikuinen pentu on jotain ihan muuta viisivuotiaana, senkin maailmankuva laajenee ja vahvistetut toimintamallit vahvistuvat ja vahvistamatta jääneet loivenevat. Oma lukunsa on koirat, joiden toimintamallit vahvistuvat "ihan itsekseen"; vaikka ei-toivottua käytöstä ei mitenkään vahvistaisi, se vahvistuu silti. Koira on moodissa, jossa sen ei-toivottu käytös vahvistaa itse itseään, vaikka mitä tekisi. Sopivan koulutuskombon löytäminen jää ihmisen tehtäväksi - ja joskus pelkkä OMAN AJATTELUN muutos lähtee viemään eteenpäin.

Syyllistämisen tulisi loppua. Ei ole olemassa yhtä oikeaa oppisuuntaa, eikä Koiramme-lehden tai minkään muunkaan instanssin  tulisi sitä väittää. Koiranomistajan tulisi olla avoin kaikelle, mikä yhdessä tai erikseen voi auttaa kohti parempaa yhteiselämää. Oli se sitten johtajuus, lauma-ajattelu tai viettiteoria.
Parasta koiranomistamisessa on se, että aina voi kääntää uuden sivun. Koska kaikkein vanhakantaisin ajattelu siitä, että vanha koira ei opi uusia temppuja on kukkua.


Kuvituskuva Sissel Nystad.