Lenkillä 10.11.2011

Yöllä oli ollut pakkasta. Ja lenkkinäkymät sangen "kuuraisat".
Eikun menoksi; tähän tapaan:

Kohti Nissaksen maisemia.

Huima tiirailee terhakkaana.

Ja posettaa Anna Mikkosen surruuttamassa takissa.

 Isän ja pojan yhteistiiraus.

Autenttinen liikennekartiotutkinta.
"Tämä ei ehkä sittenkään ole kirahvi. Tai ylipäätään eläin. *nuuhh* Kuitenkin tässä on runsasta viestiliikennettä...".

 Luxi marraskuun auringossa.

Marraskuun kuuraa.

 Ruusunmarjojen väriloistoa.

Lukuhetki puiston penkillä.

Yön pakastama pelargonia.

Terassin tuikkuja.

Katselemme kuvia yhdessä whippetin kanssa.

Lue ja katsele tämä postaus yhdessä whippetin kanssa. Kirjoitus ja kuvat on tarkoitettu pentuikäisen whippetin kanssa katsottavaksi, mutta myös nuoret ja kokemattomat whippetit, joille allaolevia asioita ei ole näytetty ja kerrottu oppii varmasti näiden kuvien kautta monta uutta asiaa.
Ota aikaa jutun lukemiseen ja kuvien katseluun yhdessä koirasi kanssa. Koirasi saattaa esittää sinulle lisäkysymyksiä ja ihmisen tehtävänä on ratkoa yhdessä koiran kanssa mieltä askarruttamaan jäävät asiat.

Tämä tässä on pahka. Pahkoja esiintyy yleensä puiden puolivälissä. Niitä on erikokoisia ja hieman erivärisiäkin. Yleisin pahkan väri on oravanruskea. Niillä ei kuitenkaan ole oravalle ominaista häntää. Eikä oikein karvojakaan. Kaukaa katsottuna ne voivat kuitenkin muistuttaa oravaa ja saada pienen -ja miksei isommankin- whippetin pään sekaisin.
Katsokaa koiran kanssa pahkan ja oravan kuvia ja etsikää yhdessä eroavaisuuksia.

Tämä on orava. Sille on ominaista karvoitus, jota esiintyy koko eläimen alueella. Pahkalla karvoitusta ei ole. Oravalla on myös verrattain pitkä häntä, jota se heiluttaa ylös ja alas mennessään ylös ja alas puunrungolla. Pahka saattaa olla paikoillaan vuosikausia.

Tämä on päältäajettava nurmikonleikkuri. Se on äänetön seisoessaan paikallaan. Kun se laitetaan käyntiin, siitä lähtee kova pärinä. Asiaa tuntematon whippet voi luulla sitä silloin vieheeksi. Onkin hyvä katsoa tätä kuvaa esimerkiksi päivää ennen maasto- tai ratakisoja ja palauttaa mieliin laitteen perimmäinen tarkoitus, joka on ajaa nurmikko lyhyeksi. Tällaisen laitteen voi nähdä esimerkiksi Tuomarinkartanolla ja se ajetaankin usein näyttävästi riehumaan alueella palkintojenjakoa odotellessa.

Tässä on whippet vieheellä.
Viehe muodostuu yleensä muovisuikaleista. Niitä on iso nippu sidottuna kimpuksi (kyseessä ei kuitenkaan ole kukkakimppu) ja myös viehe pitää liikkuessaan pörinää.
Se eroaa muodoltaan kuitenkin jonkin verran päältäajettavasta nurmikonleikkurista.
Kun oikein tarkkaan katsoo huomaa sen olevan esim. matalampi.

Tämä taasen on mönkijä. Se muistuttaa jonkin verran päältäajettavaa nurmikonleikkuria, mutta tällä vain ajetaan, tämä laite ei leikkaa nurmikkoa.
Mönkijä eroaa vieheestä mm. siten, että siinä on yleensä ihminen päällä (ajamassa). Vieheen päällä harvoin on ihmistä. Tietysti on mahdollista, että ihminen kompastuu vieheeseen, mutta silloin hän yleensä kaatuu mahalleen eikä ole tällä tavalla pystyasennossa, kuten kuvassa.
Näitäkin laitteita löytyy esim. Tuomarinkartanolta ja ne ajetaan usein näyttävästi riehumaan alueella palkintojenjakoa odotellessa.

Tässä näkee hieman mönkijän ja vieheen eroa. Viehe on kuin onkin selvästi matalampi kuin mönkijä. Viehe myös muodostuu pitkähköistä muovisuikaleista, kun mönkijä on kompaktimpi kooltaan ja se on jonkinlaista kovikemuovia, metallia ja siinä on lisäksi neljä isoa pyörää.
Vieheessä ei myöskään ole valoja, kuten mönkijässä. (vertaile kuvia yhdessä koirasi kanssa)

Tämä on kuollut pakasteorava. Sen maku on usein tässä vaiheessa jo sangen eltaantunut ja luotaantyöntävä. Tämän kuvan avulla on hyvä kertoa koirallesi luonnon kiertokulusta ja siitä, mikä on elävän (tuoreen) ja kuolleen (liiskaantuneen) eläimen ero.

Nämä taas ovat jäätelötuutteja. Nekin ovat pakasteita, mutta maistuvat huomattavan paljon paremmalle, kuin talvella luonnossa tavattavat kuolleet (ja liiskaantuneet) pakasteoravat.

Nämä ovat liikennekartioita. Näitä näkee usein tietyömailla ja myös Vantaan kaupungin unohtamina ympäri metsiköitä. Ne saattavat nopeasti katsottuna muistuttaa pitkäkaulaista eläintä. (kerro koirallesi, että kirahvi ei kuulu Suomen luontoon!)

Tämä on varis. Sillä ei ole niin pitkä kaula kuin liikennekartiolla, mutta tässä kuvassa sen olemus muistuttaa hyvin paljon liikennekartiota.
Whippetin on kuitenkin hyvä tietää ja muistaa, ettei varis -niin kuin ei liikennekartiokaan- kuulu whippetin luontaiseen ruokavalioon.

Tässä kuvassa näkyy eri-ikäisiä ja -kokoisia maratonjuoksijoita.
Ihmiset ovat siitä hulluja, että he voivat juosta useita kymmeniä kilometrejä yhteen menoon. Maratoonari kuitenkin juo suorituksensa aikana energiajuomaa ja natustaa energiapatukoita. Ja oksentelee.
Koiramaailmassa ei juurikaan ole päivän aikana 40 km taittavia rotuja.

Nämä ovat sprinttereitä. Katso kuvaa koirasi kanssa tarkkaan, jotta se ymmärtäisi olevansa samanlainen.
Whippet -kuten moni muukin vinttikoira- on siis sprintteri ja se on luotu juoksemaan lyhyitä matkoja nopeasti. Whippetin ei kuulu juosta kuten maratoonari koska se ei ole maratoonari. Sen elimistö ei ole luotu pitkänmatkan suoritusta silmälläpitäen. (kerro koirallesi mm. verenkierrosta, aineenvaihdunnasta keuhkokapasiteetista, myoglobiinista, lihaskrampeista ja maitohapoista. Vältä turhaa pelottelua.)

Loppuun muutama selventävä lisäkuva.
Tämä on traktori. Myös se pitää liikkuessaan pörinää.
Sen ilmiasu on aika kaukana vieheestä, mutta jollei koirasi ole esim. kotimaassaan nähnyt tällaista konetta, se voi luulla sitä vaikka avaruusalukseksi.
Kerro koirallesi, mitä traktorilla tehdään.

Tämä on aurinkotuoli.
Jos koirasi on tullut sinulle ulkomailta ja esim. jostain huomattavan paljon aurinkoisemmasta ja lämpimämmästä maasta kuin mitä Suomi on, kerro, että myös meillä on tällaisia (nekin on yleensä ulkomailta tuotettuja). Näitä esiintyy kuitenkin vain kesäaikaan (Suomessa n. 2-3 kuukauden mittainen ajanjakso) ja silloin kun tällainen levitetään pihamaalle sen päälle ei tule pissiä.

Tämä tässä on Kesämies. Näitä esiintyy Suomessa kesäaikaan. Yleensä muissa EU-maissa kesämiehillä on shortsit ja t-paita. Suomalaisilla kesämiehillä on vain sandaalit ja mahan alle tiukkaan vyötetyt farkut -eikä paitaa.
Kesämiehet ovat yleensä leppoisia -paitsi ollessaan pahalla tuulella.



Kuvat: Irene Vinha, Antti Ruotsalo, Googlen kuvahaku  ja allekirjoittanut.

Tired!

Hupi huilailee.
Onneksi lauantaiset koettelemukset ovat enää muisto vain ja sen koommin on tepasteltu kevyitä kaupunkilenkkejä.
Vuoden alusta on marssittu 1602 km (!) ja vielä on reilu 1,5 kuukautta vuotta jäljellä.
Tässä vaiheessa viimevuotiset lenkkeilyt on ylitetty 192 kilometrillä.
Kohta se on mentävä varmaan raspaamaan poikienkin varpaat! ;D

Uupunut Luxi. Luxin köhä on myös onneksi loppunut.

Näin nätisti tuutivat Luxi ja isänsä Viri ripirinnan.

Länsimäki GO!

Sanan varsinaisessa merkityksessä.
Olimme olleet Länsimäen sangen laajassa koirapudessa iltapäivällä jo hyvän aikaa kun paikalle tulla tupsahti Gaselle´s Once Upon A Time, Omar, ynnä Epic-grey. Veikkaan Koiranetin perusteella Epic Honestic:si.
Grey otti ja lähti sangen yltiöpäiseen rosvo ja poliisi -leikkiin (ollen rosvo; ottakaa kiinni jos saatte) ja perässä spiidailivat minkä kerkesivät Kenzolan pojat miinus Hula. Hulahan ei moiseen riekuntaan voisi kuunaan osallistua, mutta muu bändi senkin edestä.
Ensin takaa-ajo oli tietenkin huisin hauskaa katsottavaa, sitten se "vain" näytti väkivahvalta menolta (oi, onpa meillä hyväkuntoisia koiria), lopulta maaniselta ja vihoviimeiseksi lopuksi teki mieli soittaa Auttakaa, emme saa koiriamme pysähtymään -puhelimeen.
Ensimmäisenä luovutti Viri, sentään jollain on älliä päässä. Ohimennessään (kierros seitsemän) Hupi vilautti jo liki sinistä kieltä ja rapa, räkä ja kuola roiskui koirien yhä viilettäessä ohi hullunkiilto silmissään.
Täällä -hihkunta tuotti pikkuhiljaa muitakin koiria liki ja Frolic tehosi kahdeksan koirapuistokierroksen kohdalla. Aloimme saada koiria kiinni. Joidenkin takeissa piti roikkua ja melkein hännistä vetää. Koirat olivat silminnähden uuvuksissa ja lähdimme palauttamaan niitä tepastamalla koirapuistoa ympäri sen kolmeen kertaan.
Kotona sitten rykivät niin Hupi kuin Luxikin, tosin Hupi oikeastaan hyvin vähän verrattuna Luxiin. Luxin köhä loppui n. 6,5 tuntia tapahtuneen jälkeen.
Pumput, keuhkot ja verenkierto ylipäätään ovat olleet varmasti aivan äärirajoilla.
Sprintterit eivät tienneet olevansa sprinttereitä vaan kokeilivat pitkänmatkanjuoksua tyyliin, Hei, me lennetään!
Lensivät toki, mutta niin myös rapa, räkä ja kuola.
Onneksi tätä kirjoittaessa Kenzola on rauhoittunut ja pojat vetävät ansaittuja sikeitä. Tähän malliin:

Hula on iloinen, että ruohonsyönti vetää sitä puoleensa enemmän kuin yletön itsensä rääkkääminen juoksemalla holtittomasti.

 Hupi on antanut kaikkensa.

Huima kysyy; koska me taas mennään?

Voisin kyllä nousta, jos joku tekisi minulle voileivän? Anyone?

 Luxi vihdoin levollisena.

Laumanjohtaja-Viri ja ansaittu lepo talon parhaalla tuolilla.

Pimeä(n ajan) lenkki 5.11.2011

Tässä sangen pimeitä aamutunnelmia aikaiselta lenkiltämme tänään. Nopsaan aurinko kuitenkin nousi ja lenkin alussa olleet valaisimet olivat jo kotiintullessa sammuksissa.
myLOGGER vaihteeksi jumittaa (tai tarkemmin sanoen Traxmeet-ohjelma) ja tietoa ei ole, koska kävellyt kilometrit tallentuvat ja näkyvät. Ainakin 20 jo käveltyä kilometriä uupuu laskelmista. :/ Liki tuhatta mennään kuitenkin jo (alk. 13.5.).
Pimeää marraskuuta tässä:

Eipä aamulenkillä paljon muuta liikennettä näkynyt kuin bussisellaista. Kello on 07.24.

Jänikset ovat varmasti asemissaan -ja mitä luultavimmin paikoillaan.
Kello on 07.26.

Aamu sarastaa.
07.31.

Ihania värejä hämärässä.
07.36.

Keltainen, vihreä ja marjapuuronpinkki aamuhämärässä.
07.37.

Kaviokujan bussiaikataulu kertoo.
07.53.

Hakunilan uimahalli aamulla kello 08.05.

Hupi matkalla kotiin.
08.06.

Ja jos saisi portin auki?
08.07.

C´mere Milwaukee - MORE showpics!

Taikakäsi Pia Mannila tuoda tupsautti C´mere Milwaukeen (Ch Twyborn Philadelphia x Ch C´mere Icy Crystal) Lahden pentunäytelmään 30.10.2011 -kuten alemmasta enkunkielisestä postauksesta kielitaitoisille selvisikin.
Tämä nuori neiti pokkasi ensin rotukehästä ROPin, sitten mennä pläjäytti ryhmävoittajaksi ja sijoittui vielä BIS-kehässä upeasti toiseksi schäferin, walesinterrierin ja pyreneittenmastiffin joukossa!
Kerrassaan upea sijoitus upealta pennulta!
Tässä vielä muutama ryhmä- ja BIS-kuva Kirsi Mannilan kuvaamana.

Eeva Resko ja Rosee RYP-1 Pia Mannilan esittämänä.

 Pia & Rosee BIS-2.

Huimaakin huimempi Huima 30.10.2011 - showpics!

Tässäpä vielä näytelmäkuvapläjäys viime sunnuntailta. Introducing Huima, Nerejde Helter Skelter (Ch Twyborn Philadelphia x Dita Von Teese).
Kuvista iso kiitos Kirsi Mannila. Ja after-ring -handlereille erityispokkaukset; Tuija Elomaa & Pia Mannila.

Ensin seistiin väärinpäin.

Sitten tuli käsky kääntyä. Huima´s dark side.

Pöytäposetusta. Ruåtsalaiset tykkäävät selänrapsutuskuvista. ;D

Kehän jälkeen Tuijatäti asetteli Huimaa näin.

Ja Piatäti näin.


Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia koitoksia!

Salvation Army arrived to Hakunila! Hupi turned 7yrs.

Have I already told you that Hupi is (still) veeeery childish boy?
He turned 7yrs 26.10. and before his birthday I bought BONES to my Luxi (5 years 5.10.) and to Viri (8 years 17.10.) but bones to Hupi? Noup.
Salvation Army made Hupi´s (and my) day. ALL these toys just around 5 euros. Nice.


Welcome to Hakunila. Keep your toy boxes full.

Takkiostoksia - New coats!

Valmistaudumme kovasti talveen ja kauan kaivatut ja odotetut Mimi Chill´s -takit saapuivat postipojan mukana viikolla! Jihuuuu! Suurensuuri tiksis Annalle, joka ne surruutti iloksemme.
Erityisesti Hupi ja Viri kiittävät. Hupin edellinen MC-takki kun alkaa jo saumoistaan repeillä ja osumiakin on ottanut aika kivasti.... Virin "surullisenkuuluisa" takki sensijaan suuttui konepesusta (hienopesuohjelma!) ja takin sateenpitävä vuori kuoriutui takin nurkkaan yhdeksi mytyksi. Lisäksi koko selkäsauma repesi.
Huima sensijaan pitää meitä kasvunsa suhteen jännityksessä. Kotimittaus on tuottanut korkeussenteiksi n. 49,5 cm ja painoa viimepunnituksessa oli rapiat päälle 14. Nice! Vaan aiemmin Anna Mikkoselta tehty takkiostos (kuva alla) on vielä pojalle kovasti iso. Kuin myös MC-raincoat.
Saapasjalkakissa nähdä, miten poika täyttyy takkeihinsa, vai täyttyykö. Jollei, kaivetaan pienempää takkiosastoa vanhasta varastosta ylle ja pidetään isompia takkeja sitten Kenzolan mastodonteilla.
Sitten kuviin:
a.

Huima posettaa Anna Mikkosen surruuttamassa fleecessä.

Hulalla on ihqupihqu Heli Poikosen surruuttama sateenpitävä verme.

Hupin iloisenkeltainen Mimi Chill´s.

 Virin täpäkkä Mimi Chill´s.

Huima hukkuu sadetakkiinsa.


Kenzola kiittää ja kumartaa kaikkia oivia ja asiansa osaavia whippet-takki -valmistajia!

Kasvattajakurssi 1 - muistiinpanot ell Nina Mennan osuudesta.

Käydäänpä vielä nämäkin muistiinpanot läpi, josko tästä aiheesta löytyisi jotain lukijoitani kiinnostavaa.
a.
Nartuilla todetut hormonaaliset häiriöt voivat aiheuttaa kiimattomuutta, ns. hiljaista kiimaa, pitkittynyttä kiimaa, narttu ei ovuloi, keltarauhasen vajaatoimintaa ja lyhyitä kiimavälejä.
a.
Keltarauhashormoni ylläpitää tiineyttä. Jos narttu kärsii jostain syystä keltarauhashormonin vajaatoiminnasta aiheuttaa se tiineyden keskenmenoa. Tässä tilassa progesteronitaso ei nouse ovulaation jälkeen riittävästi ja seurauksena on siis raskauden keskeytyminen ja pentujen imeytyminen.
a.
Uros määrää pentujen sukupuolen! Nartulta siis tulee aina x-kromosomi ja urokselta joko x tai y.
Yhdessä millilitrassa spermaa on siittiöiden vaihteluväli niinkin suuri kuin 300-1800 miljoonaa.
Uroksilla ilmeneviä astutusongelmia voi aiheuttaa epätäydellinen erektio, pelko tai epämukavuus, kipu, selkärangan ongelmat, lonkkaongelmat ja neurologiset syyt.
Lisäksi uroksella voi olla puutteellinen libido mikä voi taas olla joko synnynnynnäinen tai hankittu. Seksuaalinen aktiivisuus on myös vahvasti geneettisesti määräytyvä ja ympäristö muovaa sen ilmenemistä.
Libidoon voi vaikuttaa myös ylikäyttö (!), yleinen koiranpito, huonot muistot edellisestä astutuksesta, fyysiset viat (katso edellä), anatomiset poikkeavuudet ja liian aikainen erektio.
a.
Tiineyden kuluessa, pentujen ollessa 30 vuorokauden ikäisiä, ne ovat 3-senttisiä. 40 vuorokauden kohdalla kehittyvät silmäluomet, karvapeite, kynnet ja värimerkit. Vuorokausilla 42-45 luusto kalkkeutuu ja 46 vuorokaudesta eteenpäin kudokset kypsyvät.
Värin määräytymisestä minulla jäi mieleen se, että pennut ovat tietyssä kehitysvaiheessa vitivalkoisia ja kun väri (brindle, punainen, fawn, musta jne.) alkaa "värittää" pentua, väri saattaa mennä ihan "varpaisiin asti" ja peittää siis kaiken valkoisen alleen. Tai; väri voi jäädä "kesken" ja pennulla on esim. häntä puoliksi punainen ja loppupäästään se on valkoinen. Tai väri ei mene ihan varpaisiin asti, vaan pennulla on syntyessään valkoiset tassut. Toki emän ja isän väritys voi sitten dominoida niin, että pennulla on niskapiirto tai valkoinen kuono, kuten isällään ja emällään.
a.
Keskenmenoon johtavia tekijöitä ovat myös infektiot, tarttuvat taudit ja kohdunseinämän rappeuma. Puhutaan myös kohtukierteestä; tällöin kohtu painaa virtsarakkoa ja kohtu kiertyy.
Keskenmenoon, raskauteen ja pentuihin vaikuttavia bakteereita ovat:
E.coli, Streptokokki, Pasteurella ja Stafylokokki, joista viimeksimainittu voi aiheuttaa märkäkohdun.
Lisäksi Brucella canis, Herpes- ja Adeno-virukset sekä penikkatauti voivat johtaa keskenmenoon.
Brucella canis -bakteeri abortoi sikiöt 45-59 vuorokauden kohdalla ja se vaikuttaa yleensä kahteen, jopa kolmeen perättäiseen raskauteen.
Herpes-viruksen sairastuttamat pennut oirehtivat syntymästä kolmen viikon ikään saakka depressiolla, anoreksialla, vinkumisella, ripuloimalla, niillä on nopea hengitys, alilämpöisyyttä ja nenävuotoa. Vanhemmalla kuin neliviikkoisella pennulla on harvoin vakavia oireita. Aivan pikkupennuilla kuolema seuraa vuorokauden kuluessa.
Adenovirus voi aiheuttaa sikiökuolemia ja heikkona syntyviä pentuja.
Stressistä kantoaikana Menna mainitsi sen tuottavan käytösongelmaisia jälkeläisiä! Kantoaikana myös fyysistä rasitusta tulisi välttää.
a.
Pentukuolleisuuden on tutkittu olevan keskimäärin 9-26 %:n välillä. Yleisimmin tulee esiin ensimmäisen elinviikon aikana.
Pentukuolleisuutta aiheuttavat kehittymättömyys, sepsis, tarttuvat taudit, loiset, traumat, nälkä ja huono hoito, stressi ja epämuodostumat (em. n. 10 % kuolleista pennuista).
Luonnon laki: kaikki eivät ole elinkelpoisia!
Synnytysvaikeudet ovat 75% emästä johtuvia (polttoheikkous, ahdas kanava) ja 25 % pennusta johtuvia (virheasento, epämuodostuma).
Monet ongelmat johtuvat sosiaalisen ja muun ympäristön rajoittuneisuudesta kasvuaikana. Kehitys on jatkumo! Emän merkitys on 3 x suurempi kuin isän!

Kuvituskuva: Petri Rahikkala