Tietolaari: Kivi tassussa, osa 2

Tämä on jatkoa aiemmin kirjoittamaani Tietolaari-Kesäisiä tassuvaivoja whippetillä -juttuun. Minulta toivottiin varsinkin "kiviongelmaan" tarkennusta.
Kuvasin yhden autenttisen kiven poiston Hulan kanssa. Kuvat on otettu 8.8.
a.

Kuvassa näkyy pieni musta piste yhdessä anturassa; peukaloni alla olevassa.

Toinen kuva.

Anturaa on otettu neulalla varovasti auki.

Tältä avattu reikä anturassa näyttää, työ on alussa.

Pieni, valkoinen kivi keskellä kämmentäni.

Kuvia avatusta tassusta eri kulmista.

Hula on ihanteellinen käsiteltävä. Näin se pötköttää toimenpiteen aikana.
Tosin toimenpide on tässä jo ohi ja olen teipannut reiän Hypafix-teipillä.

Hula kysyy; "Joko tästä pääsisi"?

Joskus, jos kiviä on syvällä -kuten olen kertonut aiemmin, niitä usein menee anturaan useampi- joutuu anturaa avaamaan enemmän. Silloin tassu saattaa toimenpiteen jälkeen olla kipeäherkällä koiralla jopa viikon-pari arka, aiheuttaen yhä ontumaa.
Onneksi Hula on toipumaan päin.
a.
Tämän kuluneen kesän saldo näyttäisi laumani osalta olevan seuraava: Hulalle kivenpoistoja on tehty kaksi, Luxille yksi, Virille yksi ja Hupille yksi. Muilla koirillani kiviä on mennyt tassuun vain yksi, poistot ovat olleet helppoja. Hulan anturat tuntuvat mieluusti imuroivan kerralla enemmän tavaraa sisäänsä. On vaikea sanoa, mistä tämä johtuu.
Kulunut kesä on ollut lenkkeilyn osalta laumassamme poikkeava, kesäkuussa kävelin kaikkien aikojen marssiennätyksen koirieni kanssa; 238,3 km, heinäkuussa 186,3 ja nyt mennään lukemissa 126,4.
a.
Olen yhä sitä mieltä, että runsas remmiliikunta asvaltilla edesauttaa kivien anturaan imeytymisiä. Yritän tarkkailla koiriani lenkillä ja reagoida heti yht´äkkiseen ontumaan, jolloin juuri anturaan sisään menossa oleva kivi on helppo pyyhkiä kynnellä anturasta. Kuitenkaan tämä ei aina onnistu ja silloin koirani pääsevät vuorollaan "käsittelypöydälle" ja edelläkuvattuun toimenpiteeseen.
Tarkkana siis lenkillä ja jos joudutte ontumien takia menemään eläinlääkäriin, muistakaa kertoa eläinlääkärille tästä mahdollisesta ongelmasta whippetillä.
a.
Lenkkeilemisiin!

Huimaviikko - tapahtui 21.8.2011

Ensimmäinen Huimaviikko päättyi kai virallisesti 19.8., joten eilen sunnuntaina Huima oli asunut uudessa kotimaassaan JO kokonaiset viikon ja kaksi päivää.
Näin lupsakkaasti hän odotteli Luxin kanssa Mustialassa Luxin starttivuoroa.

"Missäs mun kisamantteli on"?

Ei tullut manttelia, vaan tuli Nopo, Hookoplan Hayabusa, visiitille leiriimme.
Mikä ihana tuttavuus olikaan; löysivät Huiman kanssa heti yhteisen sävelen!

Miten olisi pienet painit?

Otetaanko matto- vai pystypaini?

Pojat asemissa...

ja sitten me riehuttiin!

Melkoista hurlumheitä heittivät nämä kaksi hurmuria!
a.
Huima kiittää huisista seurasta Nopoa!

Huimaviikko - tapahtui 19.8.2011

Perjantaina piipahdimme Porissa katsomassa Hulan ja Usvan puppanoita.
a.
Edessä oli automatkaa kerrakseen, kaikenkaikkiaan huristimme kuutisensataa kilometriä.
Huima matkusti hienosti autossa. Ei itkun itkua, ei pahoinvointia eikä mitään mainitsemisen arvoista. Kaveri tuntuu olevan kotonaan paikassa kuin paikassa, liekö kuinka paljon matkii kavereitaan; "Jaaha, me ollaan nyt auton takapaksissa ja köllitään täällä".
Huoltoasemien pihat ja nurmikot nuuhkittiin tarkkaan, ajettiin pikkulintuja, syötiin roskia, ihmeteltiin ja ja taas mentiin.
a.
Tuulia Passilahti knl Tuiskuniitystä nappasi kivan kuvan Huimasta, kiitos!

Huimaviikko - tapahtui 18.8.2011

Tarkkasilmäisimmät huomannevat, että tämän jutun alla on tuoreempi juttu.
Juttuja on kuitenkin kuvien ja aiheiden osalta jonossa koneellani -ja päässäni- ja ne tulevat sieltä siinä järjestyksessä kun tulevat. ;)
Huima ihmettelee tässä 18.8. otetussa kuvassa -ja kuvasarjassa- Hakunilan maisemia.
Tässä ollaan lähiniityllä.

Jonkun karvat ovat tipahtaneet... CSI-analysointi menossa.

Pitkäkoipi ihmettelee missä mahtaa olla karvojen haltija?

Sitten mentiin puskissa Hulan kanssa.

Ja leikittiin Hupi-isin kanssa.

Ensin mentiin vasempaan...

Ja sitten oikeaan.

Äitini tuli Erkin kanssa vieraisille. "Oi kun tämä on ihana, kun se viihtyy sylissä näin hyvin".
Ja taas Huima -ja muut pojat- saivat karvaleluja!

Sitten tavattiin Kristiina naapurista ja pojat patsastelivat hänen kanssaan urheilupuiston liepeillä.
Vasemmalta Luxi, Hula, Viri, Huima ja Hupi.

Mustikkalan koovee-maastot 21.8.2011!

Olihan taas kisaa ja kokemuksia kerrakseen!

Tällä kertaa ei ihan kukonlaulun aikaan tarvinnut lähteä liikenteeseen, vaan Skodan nokka suunnisti hippasen yhdeksän jälkeen kohti jo tutuksi käynyttä kisapaikkaa.
a.
Hupi juoksi ensin ja kävikin sillälailla hassusti tällä kertaa, että kaveri hukkasi vieheen ja lähti keskelle peltoa haahuilemaan ja taisi siinä Hupi katsahtaa puolen sekunnin verran kaveriin; "Miksi sä sinne lähdit" ja jatkoi sitten matkaansa maaliin oikein komian tappoloikan tehden.
Hienosti minusta veti, kun oli tuo edellisen illan jänisjahtikin alla.
a.
Vaikea aina sanoa, mitä kulloinkin tuomarit hakevat ja haluavat suoritukselta ja vetääkö tämä minun Puupilli Pattinen sitten kuinka "tuomarien haluamalla tavalla", mutta itse näin suorituksen "hyväksi perussuoritukseksi" ja arvoin mielessäni jotain päälle 200 pojoa.
Väliin kun toimittajahenkisenä utelen tuomarien toiveita kulloisessakin kisassa, niin olen saanut kuulla erilaisista painotuksista. Mikä on tietysti hyvä asia, ettei aina tuijoteta yhtä osa-aluetta. No, näitä painotuksia on sitten ollut mm. innokkuuden suhteen, kääntymiskyvyn osalta ja väliin "on haluttu" nähdä kunnon tappoloikkaakin.
Koska poikani ovat bruukanneet tulla toisina maaliin, niin ovat useimmin juosseet sitten vain vieheen ohi, kun siinä ykkösenä tullut kaveri jo "puuhastelee" muovisuikaleiden parissa. Nyt sitten salaa haaveilin, josko tappoloikasta tulisi oikein bonuksia mun pojille, mutta kyllä ne bonukset piti sitten kisan jälkeen hakea ABC-huoltamolta S-etukortin kanssa.
a.
Takaisin kisaan. Hupi hieman onnahteli pellolta tullessa ja ehdin käydä kahteenkin kertaan eläinlääkärin pakeilla luonnollisesti huolestuneena. Ontumista ei kuitenkaan enää esiintynyt, ja arveltiin koiran saaneen jonkin "hetkellisesti kipeää tehneen" osuman. Meikäläisen toivomat rapiat päälle 200 pistettä vaihtui tulostaulun osoittamaan 188:aan pisteeseen. Tuomarien antamat pisteet jakautuivat seuraavasti: 75-54-59. Aikamoista hajontaa, mutta kuten tunnettua, tuomarit painottavat eri asioita, eivätkä luonnollisesti kaikkea näe, kuten ei omistajakaan lähtöpaikalta katsottuna. Se mikä hetken näyttää väkivahvalta ja upealta, voi olla seuraavassa mutkassa onnetonta räpellystä.
Levon jälkeen Hupi jälleen ontui, joten finaali jäi tällä kertaa haaveksi.
a.
Luxi juoksi tasollaan ja sai alkuerästä 204 pistettä, finaalista 229, yhteispisteiden ollessa 433, Pojan uran 9:s SA ja 14:sta joukosta Luxi juoksi sijalle 8. Niin, ja teki myös näyttävän tappoloikan finaalissa, mutta myös Luxin bonukset saatiin ABC:n kahvilasta kisan jälkeen.
a.
Kisan keskellä saatiin roima sadekuuro, joka kesti melkoisen pitkän tovin, mutta aika kului rattoisasti kisakavereiden kanssa höpötellen ja sade onneksi lakkasi kokonaan vaihtuen auringonpaisteeseen. Pelto ei mennyt velliksi eikä pahempia havereita enää sattunut.
Huimalla oli hauskaa sen saadessa leikkiä Nopon, Hookoplan Hayabusa, kanssa.
Melkoisen "kisaviikon" veti myös tämä Pikku-Mato, viikkoon kun osui eläinlääkäriä, äitini vierailua, reissua Poriin (600 km!) ja tämä Mustikkalan maastokisa. Reippaasti veti mukana ja oli kuin kotonaan minne ikinä menimmekin. Useampi huoltoasema on tullut nähtyä viikon varrella ja lystiä oli ihan jokaisella!
a.

Kuvassa maastokisan hetkeksi keskeyttäneet Mustialan maatalousoppilaitoksen lehmät menossa iltalypsylle.

Pieni kesätapahtuma - Piccolo evento 13.8.2011

Kaikenlaista sitä taas päähän pälkähtääkin!
Tuija heitti idean: "Meette vaikka Kartanolle ja pyydät sinne vähän Hupin lapsia" ja sitten ajatus lähtikin laukkaamaan kolmansiin ja kuudensiin sfääreihin.
Kontaktia Whippet-Harrastajiin; "lupa" pienelle kesätapahtumalle ja viitteellä "ei saa maksaa" eteenpäin.
Sitten alkoi soittorumba. Vantaan kaupunki oli sangen positiivinen ensikontakti. Äärimmäisen avuliasta ja vastaantulevaa; "Ehkä Heidi voi auttaa". "Kysy Sirpalta, kyllä Sirpa tietää".
Luonnollisesti selität auliisti ja vuolaasti jokaiselle Heidille, Sirpalle, Sannalle, Siskolle ja Tuulalle kaiken. Alusta loppuun. Kuitenkin jokainen halusi auttaa, ehdotti paikkoja ja jopa etsi niitä puhelimessa korvinkuultavan kuumeisesti.
Alun ehdottamallani nurmikentällä piti olla krikettiottelu (jota sittemmin ei edes ollut) ja kullekin kentälle, viheriölle ja niiden kulmaukselle löytyi vastaavansa omine puhelinnumeroineen. Jossain vaiheessa keksittiin, että mennään "samoilla vuokrilla" Kartanolle mukaan SM-ratakisojen pyörteisiin (sanan mukaisesti) mutta paineet "häirinnästä" puolin ja toisin kasvoivat. Back to basics ja logistiset ongelmat huomioonottaen takaisin Vantaan kaupungin numeroihin -ja kentille.
Keittiön ikkunan alla oli lupaava hiekkasellainen ja Hevoshaan koulun rehtori suorastaan yltiöpäisen ystävällinen. Sinne siis!
a.
Vulgaaristi kysyin jokaiselta mahdolliselta kontaktilta ja päähän pätkähtäneeltä; "Meillä on tällainen hätäisesti kokoon kasattu tapahtuma. Italiasta tulee vieraita (kuinka hienolta se kuulostaakaan) ja tällainen moottoriturpa pistettiin soittamaan (ihan itseni laitoin), on ajankohtainen kohde (terveysrahasto) jonne hyvin pienimuotoinen osallistumismaksu ohjataan suoraan (tarvittaessa nopea skannaus whippetien terveystilastoon ja -tilanteeseen), ja kuinka hienoa olisi, jos juuri SINÄ/TE olisit/-te mukana, koska tämä tapahtumahan osuu ja uppoaa juuri SINUN/TEIDÄN kontekstiin". Vaihtoehtoisesti myös agenda oli hyvä sanavalinta.
a.
Kuinka ollakaan, ihan jokainen kontakti tuli vastaan.
Kun uskoo asiaansa, on siinä mukana ja vihkiytynyt, ovet tuntuvat aukeavan pelkässä ilmanpaineessa, jonka tauoton hölpötykseni tuottaa.
Yksi puhelinmyynnin saloistahan on se, että vastapuoli ei jaksa enää kuunnella ja ikäänkuin ajautuu myöntelyn tilaan päästäkseen tilanteesta irti ja -helpommalla. Koska kohde on "liikuttavan hieno", soittaja "uskoo vilpittömästi asiaansa" ja "on täysillä mukana" aukeaa niin pokaali- kuin palkintohanatkin.
Ja vielä, kuin nurkan takaa, kun sitä vähiten odottaa, ilmestyy Pelastava Enkeli (naapurin muodossa), joka ottaa pyyteettömästi ja ihailtavaa oma-aloitteisuutta osoittaen mahtavan, auttavan roolin ja vieläpä valjastaa mukaan auttavaiset ja reippaat lapsensa. VAUTSI siteeraten Canal plussan telkussa pyörivää mainontaa.
a.
Nyt kun sponsorit oli puhuttu pyörryksiin oli aika alkaa odottaa ilmoittautuneita. Ensimmäinen olettamukseni oli saada paikalle 5 koiraa. Sitten aloin haaveilla 15:sta. Seuraava virstanpylväs oli 20. Nyt aloin haaveilla 30:sta. Se olisi huikea saavutus. Pian huomasin odottavani JOPA 40:tä koiraa. Kun ilmoittautuminen umpeutui, 61 koiraa oli maksanut osallistumismaksunsa. ÄKKIÄ soittamaan VIELÄ Mustiin ja Mirriin, joka lähti 150:llä näytepussilla ja kolmella lahjakortilla mukaan.
a.
Kun kerroin tuomarillemme, Stefano Muzzolinille, koiramäärän, hän nieleskeli tovin ja näytti punastuvan. "Great honour and opportunity".
Vantaan kaupunki - Hevoshaan koulu - Mestaritalli - Biofarm - Royal Canin - Tea - Eeva - Antti - Heli - Jutta - Pirjo - Hakala - allekirjoittanut - Karvakamut - Musti ja Mirri - myLOGGER - he kaikki lähtivät vastaan ja mukaan ja tekivät Piccolo Eventosta Granden.
Unohtamatta tietenkään niitä kuuttakymmentäyhtä koiraa omistajineen, jotka maksoivat Whippet-Harrastajien terveystutkimusrahastoon ohjautuneen osallistumismaksun.
Oliko tässä nyt introa kylliksi?

Huimasta kaikki alkoi.
Tämä italiantuliainen oli tulossa kohti Suomea kasvattajapariskuntansa muassaan.
Miten yhdistää heidän halunsa nähdä  Hupin lapsia, mutta myös muita suomalaisia whippetejä?

Miten olisi Pieni kesätapahtuma - Piccolo evento?
Suoraan sanoen Stefano oli ensin liki kauhuissaan, mutta hetken asiaa sulateltuaan otti koiriemme arvostelutilanteen mielellään vastaan.

Kuvassa BIS-1 pentu Rokinet´s Sea-Buckthorn (Ch Miyessa Aslanthelion x Roberta´s Kardemumma) ja BIS-2 pentu Besties Q-Luisa (Ch Pipsqueak Onnenlantti x Macawe Moon Princess Leia)
kuva Risto Kääriäinen

Tässä on edetty aina BIS-loppukilpailuun asti.
BIS-1 Ch Jagodas Gingembre (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Aaniston An Outstanding Filly) ja BIS-2 Ch Best-Looking Brooklyn (Ch Twyborn Philadelphia x Best-Looking Blooming Martha)
kuva Risto Kääriäinen

Ch Jagodas Gingembre
kuva Risto Kääriäinen

Tuikku ja omistajansa Heli
kuva Risto Kääriäinen

"Aa juu tooking oor watsing to mii"?
kuva Risto Kääriäinen

Hännästä kiinni.
Tuikku at table.
Kuva Risto Kääriäinen

BIS-rivistö:
BIS-1 Ch Jagodas Gingembre, BIS-2 Ch Best-Looking Brooklyn, BIS-3 My Camelot Sun City (Nevedith Eefa Empra x Lorrickbrook Tor Royal), BIS-4 Collooney Blonde Bombshell (Falconcrag Goldsmith at Collooney x Collooney She´s The One)

Kiitos Whippet-Harrastajat ja whippetharrastajat!

Welcome Huima!

Finally and eventually -for purpose I have those two similar words here- Huima, Nerejde Helter Skelter (Ch Twyborn Philadelphia x Dita Von Teese) is here!
I can´t be more proud and pleased that Stefano Muzzolini and Chiara Burelli trusted this jewel to me.
Huima arrived from Venice to Helsinki on 12.8. and is very sound and safe now in our pack. My boys are ofcourse confused about the new familymember but Huima seems to take their confusion like: "So"?
a.
He eats well, sleeps well and is very busy carrying all toys to our frontyard... Maybe they are too dusty and he wants to "fresh" our toys a bit by keeping them outdoors for a while.
He seems to be "cool and calm" by his temperament, but Chiara warned me out today by saying; "Wait 1-2 weeks"...

Thank you Stefano and Chiara for trusting me Huima. He will be loved, spoiled and pampered by Team Kenzongos!
Log in now and then to my Blogger to see future updates of him!

Lenkillä 4.8.2011 - muut kuvat!

Jos olisivat olleet punaisempia, olisin luullut chiliksi!

 Kesäjalat bussipysäkillä.

Varis on saanut puhelinsoiton kaveriltaan lähestyvästä whippetlaumasta ja älysi pysyä hievahtamatta ruohojen takana.

Sangen kaunis -ja täydellinen- pysäkkimainos.

Kaukolämpötyömaa Hakunilantiellä. MÄ haluaisin ulkoiluttaa koiriani tuossa oranssissa asukokonaisuudessa. Ihan kuin me ei muuten tultaisi huomioiduiksi! ;)

Tuokiokuva Hakunilan torilta.

Elokuun oranssia.

Onko koneilla sama osoite?

Aurinkoisena aamuna - Lenkillä 4.8.2011

Ja ensin koirakuviin:
a.

Pessimistisimmät Feisbuukkaavat profiileissaan kesän loppuneen. Tarkemmin Iltalehti kirjoitti öiden viilenemisestä jossain akselilla Rovaniemi-Ivalo...
Vantaan Hakunilassa ulkoiltiin 4.8. näin aurinkoisissa tunnelmissa! Mittari taisi olla 26 asteen hujakoilla. Viri ja poikansa Luxi lähipellolla.

Tässä koko kööri analysoi pellon tuoksuja whippetmäisellä intensiteetillä.

Hula mielipuuhassaan.

Hupi peltoilee.

... väliin pää syvällä niityn -vai onko se nyt sitten pelto?- uumenissa.

Hupi on varma, että jossain lymyää herkullinen kakkakikkare tai JOPA kuollut päästäinen. Etsintä käynnissä.

Kun menee oikein maata myöden saa kirsuun mehevimmät tuoksut.

Ihanat pojat -tai perät- pellolla.

Kesä on ohi, mikäli Iltalehteä uskoo.

Viri aamuauringossa.


Miten tuntuukin, että tämä on ollut
t o d e l l a kiireinen kesä ja kamera on päässyt osin jopa pölyttymään! Kuvia on koneella jatkuvasti käsittelemättä ja Acer ei päästä ihan helpolla mitä tulee niiden imuroimisen, tallentamiseen, käsittelyyn ja  postaamiseen sinne ja tänne.
Uuden koneen logiikka ei ole ihan helpoimmasta päästä ja monet, monet aktiviteetit -kuten hurrrja lenkkeilytahti- syö aikaa kaikelta muulta.

Kuitenkin tallensin todistetusti elokuista aurinkoa ja koirieni pellolla viipyilyä - siispä nauttikaa tekin elokuun lämmöstä ja suhtautukaa kriittisesti Iltalehden lööppeihin!