Muutama peltokuva!

Nyt tuntuu kyllä kokoajan olevan koneella kaikenlaista sälää ja kuvaa "purkamatta" ja pistämättä pakettiin. Asiaa ei auta yhtään se, että menin ja ostin uuden tietokonenäytön ja sitten tämä "vanha" kone ei "ymmärtänyt" näyttöä. Saamme siis jatkumoa viimeaikaisiin Kenzola-ostoksiin, muistattehan: Nokian känny, jota piti kuljettaa laukussa käärittynä staattiseen pölyliinaan, koska sen näyttö naarmuuntui jopa häiritsevässä määrin yhden laukkupiipahduksen jäljiltä ja takakansi ei pysynyt kiinni, digiboksi, joka pätki ja meni huoltoon kahden päivän käytön jälkeen ja nyt näyttö, jonka hienouksia, resoluutioita sunmuita ei vanha Fujitsu jaksanut pyörittää... Kalliiksi tulee tämä ostelu ja aikaa ja voimavaroja menee kaupoissa juoksemisiin, reklamointeihin ja soitteluihin. Ollaan siis varovaisia ja tarkkoja kauppaliikkeissä, että ei käy kuten Kenzolassa; uuteen näyttöön on ostettava kokonaan uusi tietokone!
a.
Ihan auvoista ei ole myLOGGERinkaan kanssa meno, kiva laite on ja varmasti innostanut lenkkeilemään lisää ja pidemmälti, mutta yksiyhteen ei mene Nokian GPS:n kanssa mitat ja määreet, ja selitystäkään ei oikein tunnu löytyvän, joten koska asia tietenkin vaivaa, "asiaa yhä selvitellään".
a. 
Muistattehan -ei se mitään, minä muistutan kyllä- Virin taannoista ojan yli -liitoa? Asia jäi vaivaamaan siinä määrin, että ojahan piti myöhemmällä lenkillä käydä mittaamassa! Ollapa vähemmän tiedonhaluinen ja toimittajahenkinen!
a.

Ja sitten niihin kuviin. Tämä mukavankokoinen pelto löytyy vanhan Lahdentien vierestä. Kokonaismittaa lenkille peltopyörimisineen tuli 6,7 km. Hula on oitis ruohostamassa irti päästyään!

Hupin, Hulan ja Virin takamukset!

Hupi lipoo huuliaan. Liekö nielaissut juuri peltomyyrän?

Koska peltoalue on Luxin mielestä niiiiin nähty, se lähtee mieluusti omille tutkimusmatkoilleen ja on tässä ottanut Hupin mukaansa. Loikkaata siis viereiselle pellolle, joka odottaa (?) kylvöä.

Ja kun kutsu käy, Hupi kilttinä poikana tulee takaisin, mutta Luxi ei tapansa mukaan lotkauta korviaan.

Aina eivät whippetitkään näe kaikkea. Luxi nuuskuttelee ruohonkorsia, kun fasaanipaisti tepastaa horisontissa. Sai ihan rauhassa tepastaa pöpelikköön.

Viri ja Hula kesäisessä mielipuuhassaan.

Viri tutkailee pellolta löytynyttä "koroketta".

Ja sitten hepuli; viuh ja vauh, Hupi ja Hula saivat peltohepulin. Ja Canon (tai/ja kuvaaja) yritti pysyä vauhdissa!

Lenkillä 20.5.2011 - mikä se myLOGGER on?

Kenzolassahan on tunnetusti mittailtu -tai yritetty mittailla- lenkkien täsmällisiä pituuksia. Kaikenlainen statistiikkahan kertoo kivasti missä mennään ja antaa osviittaa siitä, onko lenkit pidentyneet, lisääntyneet tai/vai pysyneet samoina. Kun tarpeeksi monta kertaa kuulet maastokisoissa "koiriesi kunnon loppuneen kesken" alat asiaa pikkuhiljaa itsekin ihmetellä. No, tästähän on peistä väännetty blogissani aikaisemminkin mm. viettiotsikon alla. Kun siihen koiran "ajoviettiin" ja "kuntoon" liittyy paljon muutakin. Mm. se taistelutahto, josta ei oikein kukaan muu tunnu paasaavan kuin minä.

a.

Menin sitten ja ostin myLOGGERin, kiitos Ruotsalon vinkin. Sillähän ne tepastelumetrit saa oikein GPS:n ja Traxmeet-ohjelman avulla "kirjoihin ja kansiin" ja satelliitit kertovat realiteetit kaloreineen kaikkineen. Tosin eivät ne nyt koirien kuluttamia kaloreita ynnää, mutta allekirjoittaneen toki.

Koska Kenzolassa mikään ei mene koskaan kuten elokuvissa, ei mennyt myLOGGERinkaan kanssa heti ajatusmaailmat ja ymmärrys yksiin. Satelliiteilla on katveensa ja Traxmeet voi parhaimmassa -tai pahimmassa- tapauksessa yhdistää viimeisimmät kävelymerkit siten, että ohjelma näyttäisi meidän kävelleen uimahallin katon poikki.

Myös kämppiksen Nokian GPS saattoi antaa +600 metriä lisämittaa lenkillemme, jonka siis myLOGGER mittautti miinus 600-metriseksi.

Traxmeet-sovelluksen "pojat" jaksoivat kärsivällisesti vastata kysymyksiini, hieman oikoen (kuten heidän ohjelmansa ;D) mutta aloin päästä jyvälle, ja sehän oli pääasia.

Nyt kun myLOGGER on kännykän ja kameran lisäksi matkassa, niin kilometrit taittuvat kuin tanssi; "jaksaa, jaksaa" ja kävelykäyrien katselu on ollut hauskaa lisähupia lenkkeilyjemme lomassa. Perjantaina 20.5. taivallettiin kahdella lenkillä yhteensä 10 km ja aina on varaa parantaa, eikös juu!

Jos haluat vilkaista lenkkiämme, se käy oheisesta linkistä. KLIK. Tässä siis spekseineen 20.5. tepasteltu 6,7 km. Illalla mentiin siten loput.

Kuvassa yllä vanha Lahdentie, jota pitkin menemme milloin toiseen suuntaan ja milloin toiseen. Traxmeet näyttää myös meidän länkätystauon; entinen naapuri osui autoineen reitille ja i-piste näyttää nollavauhtia.

Koirilta keinuminen kielletty.

Vanhan Lahdentien vieressä on suurehko peltoalue, jolla sillointällöin tapaamme piipahtaa. Aivan peltoalueen reunassa on tämä keinu "keskellä ei mitään" ja minusta on erinomaista, että siihen on naulattu tämä merkki. Koirathan mielellään kakkaavat keinuun ja virtsaavat isoilla virtsasuihkuillaan pitkin ja poikin keinua siten, että se tulee pissasta tahmaiseksi. Pienet lapset juuttuvat sitten keinuihin, ja vanhemmat joutuvat erilaisin työvälinein irrottamaan lapsiaan kakkaisista ja pissaisista keinuista.

Keinujen vieressä on hiekkalaatikko, joka sekin on tietenkin täynnä koirankakkaa ja virtsaa. Koirat eivät halua asioida aavalla niityllä missään muualla kuin keinujen läheisyydessä. Ne yrittävät kakkia rengaskeinun läpi, mutta kakkakikkareet osuvat ja jähmettyvät itse keinuun. Aavalla pellolla koiria ei stimuloi pissaamiseen mikään muu, kuin tämä keinu, joten ne kävelevät sen 700 metriä pellon ympäri päästäkseen suihkimaan oikein olan takaa keinuun, sen ympäristöön ja keinuja kannatteleviin lautoihin. Koirat nyt vain ovat sellaisia.

Takaisin vanhalle Lahdentielle. Siellä ystävämme äiti sorsa kaitsi kymmentä pientä lastaan. :)

Hyvin sanottu - juttulainat!

Taas on lukaistu lehtiä ja poimittu jotain lainattavaa tännekin:
HeSa 7.5.2011 Mielipide -sivulta poimittu pätkä, kirjoittajana Emilia Cedercreutz:
"Yhdysvaltalaiset korvani järkyttyivät kuullessaan, että "koko kansa iloitsee yhdessä bin Ladenin kuolemasta", yhtä paljon kuin suomalaiset korvani järkyttyisivät, jos kuulisin ulkomailla, että Suomessa "koko kansa iloitsee perussuomalaisten voitosta".
Jos murto-osa populaatiosta saa "kansan" statuksen, mihin joukkoon me muut sitten kuulumme? Minun nähdäkseni kansa ei iloinnut. Tunteet olivat ristiriitaiset -kuten aina".
----------
Minä: Tämä kommentti tiivistyy niin äärimmäisen hyvin; tunteet olivat ristiriitaiset, kuten aina. Juuri näin ja nimenomaan. Sitä tikulla silmään, joka yleistää. Asiat eivät ole mustavalkoisia, ja vaikka media kuinka yrittää saattaa meitä putkinäköiseen ajatteluun, kuten nyt vaikka yksioikoisesti paheksuessaan Leijonamiehistön drinksuttelua, niin asioilla -onneksi- on aina monta puolta. Meidän tulee vain osata nähdä ne. On liian helppoa mennä mukaan valtaväestön ajattelutapaan, jota media ohjaa; "Ai kauheeta, kun ne Leijonat oli tuiterissa". "Lapsetkin kärsii ja pissii alleen, kun niiden idolit on humalassa". Hohhoijaa. Eikös ne vanhemmat voisi opastaa lapsiaan, että "Kun 16 vuotta yrittää kultaa, niin voi vähän oluttakin ottaa sitten". Samoin kun lehdistö voisi kirjoittaa sensijaan; "Kun monta vuotta kiekkoa räiskineet nuoret ja MM-kisoissa skarpanneet ja parastaan panneet ilmaveivaajat saavat mustaa mötikkää pussiin kullan arvoisesti, voi sitä rinksutteluakin katsoa vähän niin kuin asiaan kuuluvaksi. Tarviiko sitä nyt päivätolkulla päivitellä ja presidentin kansliaankin soittaa"??
----------
HeSa 11.5. 2011 Toimittaja Heikki Kemppainen oli haastatellut Tommy Wireniä koskien TV:n eri koiraohjelmia.
"Wiren kertoo, ettei pahemmin ehdi koirankoulutusohjelmia katsoa, mutta Millanista hänellä on vankka mielipide: hän kieltäisi Koirakuiskaaja-sarjan esittämisen. Televisioyhtiö ei tiedä, mitä se syytää pihalle. Tuollaista sarjaa ei pitäisi julkisesti esittää. Ohjelma on hyvin tehty, mutta sisällöllisesti se ei tuota mitään hyvää".
Wiren moittii Millanin kovia konsteja, jotka perustuvat koirien pelotteluun ja kivun aiheuttamiseen, jopa potkaisuun arkoihin paikkoihin. Sillä tavalla ei ratkaista ongelmia lopullisesti, vaan hankitaan niitä lisää. 15 viime vuoden aikana suhtautuminen koiriin on muuttunut väkivaltaisemmaksi. Lenkkipoluilla pyöräilijä saattaa yrittää ajaa koiran päälle tai sauvakävelijä pistää kepillään.
Suorituskeskeisyys on päällä. Sävynä tuntuu olevan, että pois alta kaikki.
Wiren neuvoo koiriaan kouluttavia muistamaan, että koira on älykkyystasoltaan kuin kaksivuotias lapsi. Se on hyvä pitää mielessä, kun alkaa ratkoa ongelmia.
----------
Minä: Kieltämättä Millan hämmentää minuakin. Tuntuu, että hän puhuu järkeviä ja tuntuu ymmärtävän koirien sielunmaisemaa, mutta kun hän ryhtyy toimimaan, toiminta on sellaista, ettei sitä oikein haluaisi katsoa. Jos perheen koira pelkää perheen toista lemmikkiä, joka on marsu, se pakotetaan väkisin alistamalla marsun viereen. Millan odottaa, että koiran psyyke murtuu ja se alistuu voimakkaamman alla ja se pakottamalla pakotetaan hyväksymään marsu. Koiran silmät muljuavat päässä, se tärisee ja läähättää, mutta lopulta alistuu ja ikäänkuin "asettuu", kun ei se pääse pakenemaankaan saati reagoimaan voimakkaamman otteessa oikein mitenkään muuten kuin "lopettamalla hengityksen".
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että omistajan tulee olla johtaja ja osoittaa kaikilla teoillaan, ilmeillään, eleillään ja äänenpainoillaan johtajuutta ja kyettävä ilmentämään koiralle, että "MINÄ tiedän, mikä sinulle on hyväksi ja minä olen oikeassa", mutta jos koira on paniikissa, en ole ihan varma Millanin taktiikasta.
Koiraa kun kuitenkin pitäisi osata lukea ja tukeakin sen "omien rattaiden pyöriessä ja hakiessa uusia ajatuskuvioita". Pakottaminen ei voi olla ainoa oikea tie.
Kallistun sittenkin enemmän Stillwelliin ja nameihin. Positiivinen vahvistaminen on mielestäni ehdottomasti oikeampi tie.
Tällaista tällä kertaa. Päätän lehdistökatsaukseni tähän.

Kukas se siinä on?!

Jaa´a. Pentu Nimetön.
Nyt kun Euroviisut on takana ja lätkän ämmämmät samoin, niin lienee aika julkistaa Keksi Pennulle nimi-contest.
a.
Kenzolassa suositaan nelikirjaimisia, nasevia ja "suuhun mukavan tuntuisia nimiä". Niitä on sitten mukava vääntää, kuten nyt vaikka Hula, josta sukeutui ensin Hämähäkki ja sitten Hyttynen. Olivat kuitenkin sen verran pitkiä vakiintuakseen, että Hyttynen lyheni Hytti -muotoon ja Hämähäkkiäkään ei enää käytetä lainkaan. Siimis sensijaan väliin kuuluu em. koiran kohdalla. Häntä kun Hulalla on sangen siimamainen. Ja koska allekirjoittaneella on pakkomielle peestä, niin Hytistä tuli Pytti. Ja sitten nimi piteni taas Pyttipannuksi lyhentyäkseen taas pelkäksi Pannuksi. (vrt. Viri = Pirre, Luxi = Puksi, Hupi = Puupi tai Puupilli)
a.
Nasevat ja hauskat nelikirjaimiset on nyt kortilla. Olisiko sinulla nimivarastossa sellainen? Minuahan ei haittaa, vaikka nimi olisi "narttumainen", koska pääasiahan on, että nimi on hauska ja "sopii" koiralle. Eikös se Leevi and Leavingskin laula "Poika nimeltä Päivi"?
Ai palkinto? No se voisi olla vaikkapa panta tuosta pursuavasta pantanaulakosta. Ja jollei se kelpaa/sopivaa löydy, niin sitten mietitään palkintoa vaikkapa ehdottajan toiveiden mukaan.
Sana on siis vapaa, ehdottomasti nelikirjaiminen mutta mielellään hulvaton. Antakaahan palaa!

Lenkillä 15.5.2011

Laitetaan nyt välillä koiristakin muutama räpsy, näkyy että ovat olleet mukana.
Eihän tällä kuvanlaadulla nyt juhlimaan pääse, mutta kokeilkaa itse kuvata ja puhua puhelimessa samalla.
Harjoitellaan vielä myLOGGERIN kanssa ja tuntuu myyntifirmalla olevan samaa vaivaa, kun niin monella muullakin tänä päivänä; kysyt kahdeksan kysymystä ja saat vastauksen kahteen. Melkoista heittoa oli yhdessä mitatussa matkassa, mL heitti n. 600 metriä alakanttiin kontra kämppiksen Nokian GPS. Katsotaan, mitä tässä matkan varrella selviää lisää ja onko se Traxmeet, joka oikoo ohjelmallaan mutkia ja jopa sadat metrit häviävät? Aiheesta tarkempaa raporttia, kunhan saadaan enemmän lenkkidataa.

Hulan tarkka kirsu etsii jäniksen papanoita/hiiren raatoja/myyrän koloja heinän seasta.

Kohtuu siistiä jälkeä saa, kun pienentää tarpeeksi. ;)

Päätön kuva.

Ennakoi, ja käy yleensä näin. Ole sadasosasekunti myöhässä, niin kuvassa näkyisi pelkkää peltoa. Aina voit myös soittaa Ruotsalon Antille ja pyytää kuvausapua. "Hanki kunnon kamera" sanoisi ja nauraisi päälle.
Niin kauan kun Canon SX20 IS sanoo RÄPS kerran viiteen sekuntiin, muuta ei voi odottaa.
a.

Siispä me Kenzolassa tyydymme ravi- ja tepsuttelukuviin.

Lenkillä 12.5.2011

Ja taas ovat lenkkeilykuvat rästissä..... Niitä on kiva napsia, mutta jäävät herkästi kortille. Jahka ne saa sieltä ulos, on ne ensin nimettävä, sitten muokattava, pienennettävä, vietävä sinne ja tänne. Ja kun kuvia tuppaa olemaan useammalta päivältä, ne jäävät roikkumaan. Kun en niitä heti saa vietyä sinne ja tänne niin epäkaksosmaiseen tapaan odotan sopivaa hetkeä tänään, huomenna, ylihuomenna - ja lataan niitä sitten kello 01.10 blogiini...
Jaarittelut seis ja mukaan viime torstaille:

Hyvä oivallus copylta ja graafikolta.

Helmat hulmuavat kalliolla. (siis bussipysäkillä..)

Jäätelökesä 2011 Hakunilan ostarilla.

Äiti, me voitais auttaa kaivaa noi ylös.

a. 

Toukokuista kukkaloistoa Hakunilassa.

Ai mikä maloperro?

No tällainen.
Kännypussukka, johon mahtuu myös esim. avain.
Pankkikorttikin sopii matkaan.

Kaikkea ne keksiikin - ja perrologohan on aivan must!
En olisi sitä ilman koiralogoa ottanutkaan. :D

Lenkillä 11.5.2011

Ja taas mentiin. Kohta loppuu arvailu lenkkikilometrien suhteen kun menin ja tilasin myLOGGERIN. Ohjelma on ladattuna koneelle, itse tikku tullee postitse viikon sisään. Tällaista tarttui kameran kortille n. 4,5 kilometrin aikana tällä kertaa:

Siinä on luonnon lime parhaimmillaan!

Nurmikolta kuuluu oravansävyistä rapinaa!!

Puluko se vain olikin. No, käy sekin paremman puutteessa tuijotuksen kohteeksi.

Kesämies tulla tepasti vastaan. "Saako susta ottaa kesämieskuvan"? "No toki, näkyykö maha hyvin"?

Myös tämä nuori IFK-junnu oli pakko saada kuvaan. "Kiva, kun joku tykkää" tokaisi nuorimies, kun kehuin paitaa.

Tulppaanit ovat Hakunilassa nekin värittyneet IFK-väreihin.

Monikansallista ja -väristä Hakunilaa. Tuokiokuva Hakunilantieltä.

Tämä mustarastasnaaras tervehti meitä kotipihamme nurkalla. Rapisti ja pyöri menemään siihen malliin, että "ota nyt kuva, kun mielesi tekee".
Kohta sitä on sitten lenkillä myLOGGER-tikku taskussa, kännykkä maloperro-pussissaan ja kamera kaulalla. Ja koska on kesäaika, niin selässä on vielä reppu, ja siellä vesipullo ja -kippo koirille. Ei ole lenkit tylsiä kaikkine tykötarpeineen!!

Näinhän se menee!

Ajattelemisen aihetta - löytyi vanha muistikirja!

Kun oikein etsii -yleensä jotain ihan muuta- löytää, niin, yleensä jotain ihan muuta. Kuten vanhan muistikirjan. Sen verran tuntuu väki painivan kaikenlaisten vääntöjen keskellä -minä itse mukaanlukien, että josko näistä keräämistäni lauseenpätkistä olisi apua ja valaistusta? Niitä on tarttunut vanhaan muistikirjaani niin lehdistä kuin televisiostakin.

Alitajunta uskoo ja toteuttaa sen, mitä ajattelet ja sanot.

Mitä paremmin ihminen tietää, mitä hän tuntee, sitä varmemmin hän kokee olevansa oma itsensä.

Ideologiat tulevat väliimme, unelmat ja kärsimykset puolestaan yhdistävät.

Vanhemmilleen näkymätön lapsi ei opi ikinä kunnioittamaan itseään eikä puolustamaan ruumistaan.

Tärkeintä ei useinkaan ole mitä teet, vaan mihin sinun uskotaan pystyvän.

Ihmiset, jotka ovat kokeneet traumoja, eivät yleensä pääse asian yli ennen kuin he kokevat tulleensa kuulluiksi.

Yritätkö saada ihmiset sanomaan hyviä asioita? Sano ne itse itsellesi!

Elämä on oman epätäydellisyyden hyväksymistä. Miten muuten voisi hyväksyä toisen ihmisen?

Rohkeus ei ole pelottomuutta vaan sitä, että uskaltaa rikkoa rajoja pelosta huolimatta.

Jos joudutte tunteidenne valtaan, kadotatte todellisuudentajunne. Pysykää rauhallisina.
Dalai Lama

Kaikki me piilottelemme osia itsestämme. Osa pelkää näkyä kokonaan, osa ei haluakaan tulla kaikilta osin nähdyksi. Osa piileskelee, koska haluavat jonkun välittävän sen verran, että tulevat etsimään.

Opinions are like butts, everybody got one.

Jos kumppanillasi on vika, kysy itseltäsi onko sillä väliä vai onko se vain oman näkökulmasi vastainen.

Esillä oleva ihminen voi joutua toisten pelkojen ja epävarmuuksien maalitauluksi. Älä välitä siitä - don´t let them in.
Steven Tyler

Lenkillä 5.5.2011

Tuossa jo alemmissa postauksissa tuli jaettua lenkkikuvia omiksi jutuikseen, mutta länttäistään tähän nyt sitten vielä loputkin kameralle tarttuneet kuvat.

Hevoshaan koululla näyttäisi olevan urheilupäivä.

Miksi yhden koiran pitää aina tehdä kuvatessa jotain hölmöä?

Sekunti sitten ryhmittyneenä ja asennossa olleet koirat kyllästyvät nopeasti kuvattavana olemiseen.

Kuten tässä. Hupi nakertaa ruohikolta löytynyttä keppiä. Kuvan oikeassa alalaidassa näkyy jo hylätty sukka.

Ja sitten tulikin jo taas kiire!

Asuuko taloyhtiössämme tuleva kaivinkoneen kuljettaja?

15 km Helsingistä!

Aina silloin tällöin saa lukea eri viestimistä haastatteluja, joissa taloa rakentavat tai muuttoa muuten suunnittelevat eivät voisi koskaan kuvitella muuttavansa "betonilähiöön Vantaalle".
Tässä joitakin lenkkikuvia torstailta, 5.5., 15 kilometriä Helsingistä ja 1,5 km asunnoltamme. Aika ankeata maisemaa on?

Tämä pelto on mahdottoman iso. Olen juoksutellut joskus poikiani sen oikeassa reunassa, mutta en ole aiemmin ollut täällä; pellon vasemmalla reunalla. Kun oikean ja vasemmankin välissä on peltoa vaikka Espoolle ja Sipoolle jakaa!

Håkansbölen kartanoalueelle on ammoisina aikoina kuulunut satoja hehtaareja maata. Nykyinen kartanoalue on muistaakseni "enää" 6 hehtaaria, mutta kuvan kaltaisia peltoja on sen ympärillä ja lähialueilla useita.

Muutama valkoinen heinäpaali on nähtävissä, mutta tämä pelto ei ole viljelty. Pellon yhdellä reunalla on vanhahko rakennus, liekö osa peltoalueesta sen omistuksessa? Alueelta voisi kuvitella menevän heinää läheisille hevostalleille? Talvella tätäkin peltoa on kiertänyt yllätys, yllätys; hiihtolatu. Nyt siellä näkee ihmisiä koirineen.

Aika oivaa maastokilpailualuetta?

Tällä kertaa aakea laakea alue ei innostanut poikiani spiidailuun, vaan lähinnä ruohostamaan. "Tää on niin nähty", ne tuumivat, jos päivittäin pääsevät pellolle.
Koko tätä valtaisaa peltoa kiertää 2,4 kilometrin mittainen ulkoilutie, joka tulee takaisin Hevoshaantielle. Yhteismittaa torstain lenkille tuli noin 5,5 kilometriä.
Että tämmöisen betoniasuinalueen keskellä sitä asutaan!

Miten sä erotat ne?

Tätä minulta aina silloin tällöin kysytään. Kuka äiti nyt ei lapsiaan erottaisi? Joskus kuitenkin tuntuu, että monelta muulta kieltämättä menevät Luxin ja Hupin olomuodot sekaisin ja Hupin ja Hulan nimet nekin.
Sattui lenkillä mukavalla osumaan kameran etsimeen kivoja parikuvia, tästähän tätäkin aihetta voi lähteä avaamaan ja analysoimaan:

Vasemmalla sinifawn Hupi ilman valkoista kaulalla. Oikealla mustapigmenttinen fawn Luxi, jolla valkoista kaulassa ja vatsassa. Aika erityyppisiäkin ovat. ;)

Tässä kuvassa tuo vatsa-alue näkyy kumpaiseltakin vielä selvemmin.

Ja tässä isä ja poika; Viri ja Luxi. Viri taas sinipigmenttinen fawn, väri- ja sävyerot näkyvät aika hyvin?
Tosin uskon äitini kysyvän jälleen ensikerralla, että "Kuka näistä on se Hupi" ja sitten; "En minä erota kuin Hulan". ;)

Kuinka monta koirankieltomerkkiä mahtuu yhdelle palsta-alueelle?

Katsotaanpas:

Täytyypä oikein miettiä, olenko koskaan nähnyt koiraa/-ia kasvimaa-alueella? En. Tosin en ole asiaa juurikaan tarkkaillut, mutta sen kerran kun kasvimaita on ohiteltu, ei ole osunut karvaturreja näköpiiriin. Onneksi kuitenkin Kartanon viljelijät ry on laittanut oheisen plakaatin alueensa ilmoitustaululle. Eihän siitä nyt mitään tulisi, jos sesset pomppisivat porkkanantaimien päällä ja ahnaat koirat nakertaisivat taiten aseteltuja lanttuja. Saattaisipa saatanallisten bakkanaalien lomassa kakkiakin pitkin ja poikin ja ahkerat palstaviljelijät astuisivat tuontuosta kananrakeiden seassa möllöttäviin koirien jätöksiin.

Tämä merkki on kuin vakuudeksi yo. ilmoitustaulun takana. Ettei vain kukaan koiranomistaja erehdy luulemaan tätä viljelyyn kelpaamatonta joutomaata koirien temmellyskentäksi ja ala kuorruttaa sitä kakkakikkareilla. Hus pois täältä!

Kun palstaa lähtee kiertäen ohittamaan 2,4 kilometrin mittaiselle ulkoilutielle ja valtaisalle pellolle päin, on alueen reunaan myös laitettu tämä varmistusmerkki. Koiranomistajathan ovat kaikki puolisokeita ja pölvästejäkin, niin ostetaan nyt kerralla enemmän kun niitä on niin mukava laittaa ja asia tulee varmemmin selväksi.

Ja vielä yksi. Takana on siis koirien kanssakin kävelyyn luvallinen ulkoilutie, hiljan löytämäni "pikkupurtsi", pituudeltaan 2,4 km. Edessä kulkee pieni tienpätkä, jota pitkin pääsee suoraan valtaisalle pellolle. Pieni tienpätkä kulkee kuitenkin palsta-alueen vierellä ja merkillä halutaan osoittaa Kartanon viljelijöiden suhtautumista tätä pitkin tapahtuvaan karvaturrien kanssa tepasteluun.
Miksei yksi merkki riitä? Onko koirankieltomerkkejä alettu myydä niiden menekistä johtuen viiden kappaleen pakkauksissa?

Lenkillä 29.4.2011

(neljäs postaus) Kameran vihoviimeiset:

Ihan mahtava uusi oviverho, mallia karavaanari - teiden tukko! Hupi sieltä lonkeroiden välistä ystävällisesti kysyy; "Lenkillekö"?

Pari reppua rivissä Hakunilan ostarilla.

Yksi ainoa "vappukauppias".

Mutta tässä on totuus rekan kyljessä! Ammuu!