Lenkillä 12.5.2011

Ja taas ovat lenkkeilykuvat rästissä..... Niitä on kiva napsia, mutta jäävät herkästi kortille. Jahka ne saa sieltä ulos, on ne ensin nimettävä, sitten muokattava, pienennettävä, vietävä sinne ja tänne. Ja kun kuvia tuppaa olemaan useammalta päivältä, ne jäävät roikkumaan. Kun en niitä heti saa vietyä sinne ja tänne niin epäkaksosmaiseen tapaan odotan sopivaa hetkeä tänään, huomenna, ylihuomenna - ja lataan niitä sitten kello 01.10 blogiini...
Jaarittelut seis ja mukaan viime torstaille:

Hyvä oivallus copylta ja graafikolta.

Helmat hulmuavat kalliolla. (siis bussipysäkillä..)

Jäätelökesä 2011 Hakunilan ostarilla.

Äiti, me voitais auttaa kaivaa noi ylös.

a. 

Toukokuista kukkaloistoa Hakunilassa.

Ai mikä maloperro?

No tällainen.
Kännypussukka, johon mahtuu myös esim. avain.
Pankkikorttikin sopii matkaan.

Kaikkea ne keksiikin - ja perrologohan on aivan must!
En olisi sitä ilman koiralogoa ottanutkaan. :D

Lenkillä 11.5.2011

Ja taas mentiin. Kohta loppuu arvailu lenkkikilometrien suhteen kun menin ja tilasin myLOGGERIN. Ohjelma on ladattuna koneelle, itse tikku tullee postitse viikon sisään. Tällaista tarttui kameran kortille n. 4,5 kilometrin aikana tällä kertaa:

Siinä on luonnon lime parhaimmillaan!

Nurmikolta kuuluu oravansävyistä rapinaa!!

Puluko se vain olikin. No, käy sekin paremman puutteessa tuijotuksen kohteeksi.

Kesämies tulla tepasti vastaan. "Saako susta ottaa kesämieskuvan"? "No toki, näkyykö maha hyvin"?

Myös tämä nuori IFK-junnu oli pakko saada kuvaan. "Kiva, kun joku tykkää" tokaisi nuorimies, kun kehuin paitaa.

Tulppaanit ovat Hakunilassa nekin värittyneet IFK-väreihin.

Monikansallista ja -väristä Hakunilaa. Tuokiokuva Hakunilantieltä.

Tämä mustarastasnaaras tervehti meitä kotipihamme nurkalla. Rapisti ja pyöri menemään siihen malliin, että "ota nyt kuva, kun mielesi tekee".
Kohta sitä on sitten lenkillä myLOGGER-tikku taskussa, kännykkä maloperro-pussissaan ja kamera kaulalla. Ja koska on kesäaika, niin selässä on vielä reppu, ja siellä vesipullo ja -kippo koirille. Ei ole lenkit tylsiä kaikkine tykötarpeineen!!

Näinhän se menee!

Ajattelemisen aihetta - löytyi vanha muistikirja!

Kun oikein etsii -yleensä jotain ihan muuta- löytää, niin, yleensä jotain ihan muuta. Kuten vanhan muistikirjan. Sen verran tuntuu väki painivan kaikenlaisten vääntöjen keskellä -minä itse mukaanlukien, että josko näistä keräämistäni lauseenpätkistä olisi apua ja valaistusta? Niitä on tarttunut vanhaan muistikirjaani niin lehdistä kuin televisiostakin.

Alitajunta uskoo ja toteuttaa sen, mitä ajattelet ja sanot.

Mitä paremmin ihminen tietää, mitä hän tuntee, sitä varmemmin hän kokee olevansa oma itsensä.

Ideologiat tulevat väliimme, unelmat ja kärsimykset puolestaan yhdistävät.

Vanhemmilleen näkymätön lapsi ei opi ikinä kunnioittamaan itseään eikä puolustamaan ruumistaan.

Tärkeintä ei useinkaan ole mitä teet, vaan mihin sinun uskotaan pystyvän.

Ihmiset, jotka ovat kokeneet traumoja, eivät yleensä pääse asian yli ennen kuin he kokevat tulleensa kuulluiksi.

Yritätkö saada ihmiset sanomaan hyviä asioita? Sano ne itse itsellesi!

Elämä on oman epätäydellisyyden hyväksymistä. Miten muuten voisi hyväksyä toisen ihmisen?

Rohkeus ei ole pelottomuutta vaan sitä, että uskaltaa rikkoa rajoja pelosta huolimatta.

Jos joudutte tunteidenne valtaan, kadotatte todellisuudentajunne. Pysykää rauhallisina.
Dalai Lama

Kaikki me piilottelemme osia itsestämme. Osa pelkää näkyä kokonaan, osa ei haluakaan tulla kaikilta osin nähdyksi. Osa piileskelee, koska haluavat jonkun välittävän sen verran, että tulevat etsimään.

Opinions are like butts, everybody got one.

Jos kumppanillasi on vika, kysy itseltäsi onko sillä väliä vai onko se vain oman näkökulmasi vastainen.

Esillä oleva ihminen voi joutua toisten pelkojen ja epävarmuuksien maalitauluksi. Älä välitä siitä - don´t let them in.
Steven Tyler

Lenkillä 5.5.2011

Tuossa jo alemmissa postauksissa tuli jaettua lenkkikuvia omiksi jutuikseen, mutta länttäistään tähän nyt sitten vielä loputkin kameralle tarttuneet kuvat.

Hevoshaan koululla näyttäisi olevan urheilupäivä.

Miksi yhden koiran pitää aina tehdä kuvatessa jotain hölmöä?

Sekunti sitten ryhmittyneenä ja asennossa olleet koirat kyllästyvät nopeasti kuvattavana olemiseen.

Kuten tässä. Hupi nakertaa ruohikolta löytynyttä keppiä. Kuvan oikeassa alalaidassa näkyy jo hylätty sukka.

Ja sitten tulikin jo taas kiire!

Asuuko taloyhtiössämme tuleva kaivinkoneen kuljettaja?

15 km Helsingistä!

Aina silloin tällöin saa lukea eri viestimistä haastatteluja, joissa taloa rakentavat tai muuttoa muuten suunnittelevat eivät voisi koskaan kuvitella muuttavansa "betonilähiöön Vantaalle".
Tässä joitakin lenkkikuvia torstailta, 5.5., 15 kilometriä Helsingistä ja 1,5 km asunnoltamme. Aika ankeata maisemaa on?

Tämä pelto on mahdottoman iso. Olen juoksutellut joskus poikiani sen oikeassa reunassa, mutta en ole aiemmin ollut täällä; pellon vasemmalla reunalla. Kun oikean ja vasemmankin välissä on peltoa vaikka Espoolle ja Sipoolle jakaa!

Håkansbölen kartanoalueelle on ammoisina aikoina kuulunut satoja hehtaareja maata. Nykyinen kartanoalue on muistaakseni "enää" 6 hehtaaria, mutta kuvan kaltaisia peltoja on sen ympärillä ja lähialueilla useita.

Muutama valkoinen heinäpaali on nähtävissä, mutta tämä pelto ei ole viljelty. Pellon yhdellä reunalla on vanhahko rakennus, liekö osa peltoalueesta sen omistuksessa? Alueelta voisi kuvitella menevän heinää läheisille hevostalleille? Talvella tätäkin peltoa on kiertänyt yllätys, yllätys; hiihtolatu. Nyt siellä näkee ihmisiä koirineen.

Aika oivaa maastokilpailualuetta?

Tällä kertaa aakea laakea alue ei innostanut poikiani spiidailuun, vaan lähinnä ruohostamaan. "Tää on niin nähty", ne tuumivat, jos päivittäin pääsevät pellolle.
Koko tätä valtaisaa peltoa kiertää 2,4 kilometrin mittainen ulkoilutie, joka tulee takaisin Hevoshaantielle. Yhteismittaa torstain lenkille tuli noin 5,5 kilometriä.
Että tämmöisen betoniasuinalueen keskellä sitä asutaan!

Miten sä erotat ne?

Tätä minulta aina silloin tällöin kysytään. Kuka äiti nyt ei lapsiaan erottaisi? Joskus kuitenkin tuntuu, että monelta muulta kieltämättä menevät Luxin ja Hupin olomuodot sekaisin ja Hupin ja Hulan nimet nekin.
Sattui lenkillä mukavalla osumaan kameran etsimeen kivoja parikuvia, tästähän tätäkin aihetta voi lähteä avaamaan ja analysoimaan:

Vasemmalla sinifawn Hupi ilman valkoista kaulalla. Oikealla mustapigmenttinen fawn Luxi, jolla valkoista kaulassa ja vatsassa. Aika erityyppisiäkin ovat. ;)

Tässä kuvassa tuo vatsa-alue näkyy kumpaiseltakin vielä selvemmin.

Ja tässä isä ja poika; Viri ja Luxi. Viri taas sinipigmenttinen fawn, väri- ja sävyerot näkyvät aika hyvin?
Tosin uskon äitini kysyvän jälleen ensikerralla, että "Kuka näistä on se Hupi" ja sitten; "En minä erota kuin Hulan". ;)

Kuinka monta koirankieltomerkkiä mahtuu yhdelle palsta-alueelle?

Katsotaanpas:

Täytyypä oikein miettiä, olenko koskaan nähnyt koiraa/-ia kasvimaa-alueella? En. Tosin en ole asiaa juurikaan tarkkaillut, mutta sen kerran kun kasvimaita on ohiteltu, ei ole osunut karvaturreja näköpiiriin. Onneksi kuitenkin Kartanon viljelijät ry on laittanut oheisen plakaatin alueensa ilmoitustaululle. Eihän siitä nyt mitään tulisi, jos sesset pomppisivat porkkanantaimien päällä ja ahnaat koirat nakertaisivat taiten aseteltuja lanttuja. Saattaisipa saatanallisten bakkanaalien lomassa kakkiakin pitkin ja poikin ja ahkerat palstaviljelijät astuisivat tuontuosta kananrakeiden seassa möllöttäviin koirien jätöksiin.

Tämä merkki on kuin vakuudeksi yo. ilmoitustaulun takana. Ettei vain kukaan koiranomistaja erehdy luulemaan tätä viljelyyn kelpaamatonta joutomaata koirien temmellyskentäksi ja ala kuorruttaa sitä kakkakikkareilla. Hus pois täältä!

Kun palstaa lähtee kiertäen ohittamaan 2,4 kilometrin mittaiselle ulkoilutielle ja valtaisalle pellolle päin, on alueen reunaan myös laitettu tämä varmistusmerkki. Koiranomistajathan ovat kaikki puolisokeita ja pölvästejäkin, niin ostetaan nyt kerralla enemmän kun niitä on niin mukava laittaa ja asia tulee varmemmin selväksi.

Ja vielä yksi. Takana on siis koirien kanssakin kävelyyn luvallinen ulkoilutie, hiljan löytämäni "pikkupurtsi", pituudeltaan 2,4 km. Edessä kulkee pieni tienpätkä, jota pitkin pääsee suoraan valtaisalle pellolle. Pieni tienpätkä kulkee kuitenkin palsta-alueen vierellä ja merkillä halutaan osoittaa Kartanon viljelijöiden suhtautumista tätä pitkin tapahtuvaan karvaturrien kanssa tepasteluun.
Miksei yksi merkki riitä? Onko koirankieltomerkkejä alettu myydä niiden menekistä johtuen viiden kappaleen pakkauksissa?

Lenkillä 29.4.2011

(neljäs postaus) Kameran vihoviimeiset:

Ihan mahtava uusi oviverho, mallia karavaanari - teiden tukko! Hupi sieltä lonkeroiden välistä ystävällisesti kysyy; "Lenkillekö"?

Pari reppua rivissä Hakunilan ostarilla.

Yksi ainoa "vappukauppias".

Mutta tässä on totuus rekan kyljessä! Ammuu!

Hupin ja Luxin aktiviteetteja - Hula toki mukana!

(Kolmas postaus) Hupi ja Luxi ovat oiva painipari. Jossain vaiheessa irtioloa ryhtyvät aina moiseen. Joskus joku muu -Viri tai Hula- käy satunnaisesti kokeilemassa häirintää ja nyt siitä on sitten oikein mairittelevaa kuva-aineistoakin. Siitä häirinnästä siis.

Kas näin se alkaa. Jompikumpi "haastaa" ja toinen "vastaa". Pystyssä ensin.

Seuraavaksi vähän naamakontaktia kaikki jalat maassa.

Sitten vähän dance-kuvioita. Tyyli on aina vapaa. Ja mielikuvituksellinen.


Miten tehdään solmu kolmella whippetillä? Kas näin.

Hula näkee paikkansa koittaneen.

Ja Luxi katsoo tyrmistyneenä: "Aijaaha, tähänkö tää meidän paini nyt sitten taas meni"??!!

Pitkästä aikaa fudiskentällä!

Laitetaanko kiusalla nämäkin kahteen settiin? Talven selkä on taittunut ja kaikki miljoona kiloa aitoa lunta ja miljoona kiloa tykkilunta vihdoin sulaneet metsäreitiltä, ns. 3,6 kilometrin kuntoradalta, joka alkaa hevoshaan viereltä ja päättyy lentokentän kokoiseen jalkapallokenttään, meidän vakiojuoksutuspaikkaan!
Näin pojat ottivat talven jäljiltä tuntumaa kenttään:

Näin lentää Hula lentokentän kokoisella jalkapallokentällä!

Hupin vielä miettiessä seuraavaa siirtoaan; "En mä muistanut, että tää on näin iso. Mihin suuntaan tästä oikein lähtisi"?

Josko sitten tänne.

Maalialue on toki tutkittava tarkkaan. Huomioikaa Luxin räpellys maaliverkossa.

Hupi äimistelee ojaan tipahtanutta Luxia. Niinpäniin. Niin Luximaista.

Sanoisinko tyypillinen Virikuva.

Tästä en oikein tiedä, onko tyypillinen vai ei, mutta pyllähdys on käynyt kesken spiidailun!

Kummat otetaan ensin - koirakuvat vai muut?

Lenkillä 28.4.2011 - ja taas mentiin:

No eipä "muita kuvia" sitten montaakaan ollut. Jaetaan nyt kuitenkin kahteen postaukseen, kun ei kuitenkaan kukaan jaksa skrollata näitä kaikkia. Pitkästä aikaa 3,6 km "kuntoradalla" koirain kanssa, ja heti oli maassa odottamassa tämä merkki. Ollut talven ajan varmuudeksi pylväässä kiinni, ettei kukaan vain erehdy ladulle kävelemään. Nyt nakattu kuitenkin tantereeseen.

"Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen". Sehän on selvää.

"Saako teistä ottaa kuvan". Ja lapset asettuivat näin somasti riviin keväisissä asuissaan.

Kotiportilla. Omat pojat asettuivat pareittain riveihin hekin. Tätä kuntoratalenkkiä on sitäkin Nokian GPS:llä mitattu. Taisin heittää oman arvauksen n. 4,5 kilometriin, mutta tarkka matka olikin liki kilometrin yli oman arvion. Yllättävän paljon tulee lisämetrejä, vaikka tuntuu, että "reitti on ihan tuossa ikkunan alla".