It is wrestling time! Hupi ja Luxi GO!

Jossain vaiheessa poikain irtioloa meno yltyy aina tällaiseksi. Vakipainipari on Hupi & Luxi!
Huomatkaa Luxin antautunut asento kintereitä myöten.
Urheilukuvausmoodi on pettämättömän harmaa.

Tässä hieman ujostellaan kuvaajaa ja piilotellaan nassuja.

Huomatkaa jälleen Hupin kirsun sijoiltaanmeno.

Luxi tuumaa, että "et kai sä luovuta, painitaan hamaan tappiin tää matsi"!

Hupi antaa viimeisen osuman. "Jollet tästä usko, että mä olen vahvempi kun sä ja mun isi on vahvempi kun sun, niin jo on kumma!".

Viri tulee kuin varmemmaksi vakuudeksi paikalle sanomaan, että "aika pöljää tollainen vääntö". Maaperästä löytyisi analysoitavaa yllinkyllin ja te roikutte toistenne limaisista kauloista!

Kotiinpäästyä Hupi "unohtaa" tassunsa Luxin selkään ja Luxi kysyy, että "meinaatko kauankin lepuuttaa niitä hikisiä jalkojasi siinä"?

Digitaalikuvaus on siitä hauskaa puuhaa, että kolmessakymmenessä minuutissa saa helposti vähälläkin kuvaushuomiolla aikaan 60 kuvaa. Niiden läpikäyminen: imurointi, nimeäminen, deletointi, muokkaus, nettiin (kuvakansioon) ajaminen, Facebook-säätäminen ja vielä päälle bloggaus kuvien kera vie tuon 30 minuutin päälle helposti 4-5 lisätuntia. Ja tämä siis vaatimattomalla 35 kuvalla, jotka näistä 60:stä pääsivät läpi omasta seulastani.

Kummasti oma -yhä sangen vaatimaton kuvapuuhasteluni- on tuonut respectiä potenssiin kymmenen niille, jotka ovat tehneet kuvaamisen kanssa töitä jo vuosia kalliilla kalustolla ja varmasti istumalihakset/näppäimistö/näyttö/hiiri kovilla. Oman harrastamisensa ohella.

Vaikka prokuvaajilla onkin varmasti käytössään viimeisimmät imurointi- ja nimeämisinnovaatiot, jotka nopeuttavat koneella olemista ja päivystämistä huomattavasti, ei voi muuta kuin nostaa hattua niille moninaisille harrastajakuvaajille, jotka jaksavat innostua aina uusista maastokisoista ja näyttelyistä (ja kuvattavista).

Toisaalta. Koira on mallina mitä mielenkiintoisin ja mukavin kuvattava. Ne koirien omistajat ovat sitten usein niitä kiittämättömiä, jotka julkaisevat kuvia ympäri ämpäri ilman sitä vähäisintäkään kuvaajan toivetta; kuvaajatietoja. Jos julkaisevat. Itseäni kai vaivaa lähinnä se, että tapani käsitellä ja nimetä kuvia on äärimmäisen hidas. Nopeampaakaan tapaa en ole oppinut.. (yrittänyt opiskella kyllä!)

Harras toiveeni onkin, että meistä harrastajista jokainen arvostaa jokaisen kuvaajan panosta, oli se sitten mieleinen tai vähemmän mieleinen!

Siispä iloisiin kuvaamisiin!

Koirapuistoilua 23.10.2010

Jaahaa, sitten me pojat oltiin taas jiihaa, kun leppoisa labradorikin paikalle tupsahti!

Tässä pyöritään koivua ympäri kera pinserin ja setterin. Miksi whippet ei voisi olla myös whipperi, onhan se sellainen flipperi vauhtiin päästessään?

Hula rohkaistui näin hienosti tuttavuutta tekemään ISON ja MUSTAN koiran kanssa, hienoa!

Tässä kuvassa luonnollisesti tulee kiinnittää huomio Lelun takin liepeisiin. Sangen lystikkäästi liehuvat vanhan herran reisien päällä! Jahdattavana Hupi.

Lelu hieman rauhallisemmassa vauhdissa.

Viri tepastaa. Tapansa mukaan osittain kuvasta ulkona.

Kuvausaika: 23.10.2010 n. kl0 15.00

Kuvauspaikka: Länsimäen koirapuisto, Vantaa

Uuden Canonin testaus jatkuu. Onko koirallani sorkka?

Tässähän on hyvin huippulaatuinen valokuva. Jos Antti Ruotsalolta kysytään, niin julistekamaa. Mitä tulee kuvan laadukkuuteen, syväterävyyteen, osumatarkkuuteen, aukkovalintaan ja sommitteluun ym. ammattilaishapatustermistöön; niin niitä ei tässä yhteydessä saa tai tarvitse käyttää vaan voi keskittyä lähinnä siihen, että onko koirallani sorkka?

Niin kauan kuin Kenzolassa käytetään POKKARIA järkkärin sijaan, sadan otoksen joukosta näitä on ~60. Tosin olen saanut kuulla, että sattuuhan tällaisia järkkäriammattilaisdigisteilleKIN.

Sen sijaan Wikipedia sanoo sorkasta näin:

Sorkka on sorkkaeläimen raajan kärkiosa, jossa ensimmäinen varvas on kehityksessä pysähtynyt, sekä toinen ja viides ovat yleensä muita lyhyempia ja muodostavat ns. lisäsorkat. Lisäsorkkia kutsutaan myös kyntysiksi. Naudalla lisäsorkissa ei ole luita sisällä, sialla ja porolla on. Poron kyntysten luut eivät ole nivelletyt raajan muihin luihin. Kolmas ja neljäs varvas muodostavat parin, jolla sorkkaeläin astuu.

Tekstin päätteeksi Wikipedia: "Katso myös kavio".

Niin niistä Canon-moodeista/urheilu vs. AUTO

Pikajuoksijakuvake valintakiekossa ja Hupi etsimessä.

AUTO-toiminto ja Hupi.

Varmaan kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa?

Luxi 23.10.2010

Luxi tunnelmoi näin viehättävän harmaissa koirapuistokuvissa 23.10. Moodi on "pikajuoksija" ja sehän tarkoittaa sitä, että kamera läiskii menemään ilman sen kummempia tarkennuksia ja mitä lie valotuksen tsekkauksia. Mikäs siinä, käy se Luxi harmaampanakin. :D

Ja sanoo etujaloillaan huihai Canonin eri kuvausmoodeille.

Patsastelua Luxityyliin.

Ikea for dogs

Njaaha. Quite a big ball. Is this really for me?
I don´t know what to do with it?

Or maybe this is for Hupi? He is more childish than I am.

Funny though that Ikea makes toys also for dogs. Have seen these balls in many dog homes!

My dear 12,5 yrs old Lelu modeling.

Koiran viettikäyttäytyminen tarjoaa selityksiä

Team Kenzongoksesta löytyy kaksikin esimerkkitapausta joihin lukemani ja tutkimani aineisto on tarjonnut käypää selitystä.

Tapaus 1.

Ilmeisesti Lelun heikkeneminen -sen fyysinen terveys on iän myötä luonnollisesti heikentynyt- ja mitä ilmeisemmin pistetty laumassani merkille, sillä Viri on aloittanut muutama kuukausi sitten seuraavanlaisen -täysin uuden- käyttäytymismallin: leikkaan koirieni kynnet aina yläkerrassa, tietyssä tuolissa, enkä missään tietyssä järjestyksessä. Se koira joka sattuu olemaan lähimpänä; sen kynnet leikataan seuraavaksi. Tapa on ollut vuosia sama; koira asetetaan syliin, selkä minun vatsaani vasten. Kynnet leikataan, koira päästetään alas ja siirrytään seuraavan koiran kynsien pariin. Nyt Viri syöksyy sylistäni suoraan "läksyttämään" Lelua, kuin sanoen "rräyh, oletkos siinä, mä tulin takaisin". Käyttäytyminen luonnollisesti estetään ja "suuttumus" laantuu ja menee ohi puuttumalla siihen + Frolicilla samantien.

BC-tuotanto ja Jari Kokkonen kirjoittaa seuraavaa:

Uudelleen orientoiva käyttäytyminen

Kun luonnossa koira joutuu lauman arvojärjestyksessä ylempiarvoisen jäsenen uhkailun tai jopa varsinaisen hyökkäyksen kohteeksi, se ei uskalla vastustaa puolustautumalla itseään ylempiarvoista vastaan. Vaikka koira siis osoittaakin tässä tilanteessa väistämiskäyttäytymistä, se saattaa olla myös puolustuskäyttäytymisen (eli reaktiivista aggressiota) alaisuudessa. Silloin syntyy konflikti, joka aiheuttaa aggressiota. Koira ei kuitenkaan pysty purkamaan aggressiotaan laumajärjestyksessä itseään ylempiarvoista vastaan. Kyseisen tilanteen lauettua, koira käy purkamassa aggressionsa laumajärjestyksessä alempiarvoista kohtaan (jossa tilanteessa Lelu tuntuu laukaisevan heikkoudellaan (?) tämän reaktion).

(toim. huom. Itse käyttäisin tässä yhteydessä aggression sijasta myös sanaa "kiihtymys".)

Tapaus 2.

Hulalle tapahtui aiemmin tänä vuonna ikävä välikohtaus Mustialan maastokisoissa. Hulaa purtiin kisa-alueella olevalla parkkipaikalla toisen koiran toimesta ns. lukkopurentaotteella seitsemän tikin edestä niskaan. Tilannetta ei edeltänyt minkäänlainen provokaatio, se tuli toisinsanoen ihan puskista ja täysin odottamatta kaikille osapuolille (sekä koirille että meille ihmisillekin). Tilanne aiheutti luonnollisesti niin minulle kuin purreen koiran omistajallekin paljon huolta ja surua. Lisäksi "luonnollista" selitystä oli ainakin heti tilanteen jälkeen vaikea löytää. Jonkin ajan kuluttua mietin omalta osaltani sitä, että oliko koiralle jäänyt jokin viettitila "päälle"; kävikö se kenties vielä ylikierroksilla ja purki tunnetilaansa Hulaan? No, näin kirjoittaa Jari Kokkonen:

Tyhjäkäynti

Tyhjäkäynti on koiran tapa suojella hermorakennettaan. Tyhjäkäyntitilanne syntyy, kun koiran sisäinen viettivire nousee niin korkeaksi, että koira hermorakennettaan suojellakseen siirtyy viettikäyttäytymiseen, vaikkei varsinaista ulkoista viettiärsykettä olekaan. Esimerkiksi koiran sisäinen aggressio nousee korkealle. Ei kuitenkaan tapahdu mitään, joka voisi synnyttää koirassa aggressiivisen käyttäytymisen. Tällöin koira voi reagoida aggressiivisesti "tyhjyydelle" tai lähinnä puolustusärsykettä olevalle kohteelle.

Tyhjäkäynnissä eli sijaistoiminnossa koira reagoi viettikäyttäytymisellä, vaikka kyseisen vietin viettiärsyke puuttuu. Koira toimii näin, koska sen sisäinen viettivire on liian korkea ja se saattaa vahingoittaa koiran hermorakennetta.

-------

Omaa ajatuksenvirtaa: On hyvä muistaa -näiden esimerkkien myötä- että vakiintunutkin lauma elää kokoajan. Mikään ei jää lajitoverilta huomaamatta ja myös koirilla esiintyy "koulukiusaamista". Vahva pyrkii vahvistamaan oloaan ja eloaan ja sairaan koiran ei liene kovin luonnollista (toivottavaa) olla osana laumaa. Toki laumanjohtajan tehtävä on osoittaa kaikin mahdollisin tavoin, että myös vanha, sairas ja heikko yksilö kuuluu osana laumaan, eikä sen kiusaaminen -tai sen heikkouksien hyväksikäyttö- ole sallittua.

Virin Lelun kiusaaminen ei onneksi ilmene millään muulla tavoin (tai missään muussa tilanteessa), kuin tämän kynsienleikkuun jälkeen.

Lisäksi mitä tulee Hulan tapaukseen, olen sitä mieltä, että koira ei koskaan tee mitään ilman syytä. Puskistakin tulevalle käytökselle on aina jokin selitys. Ihmiset ovat taipuvaisia etsimään koiristaan tänä päivänä yhä enenevässä määrin esimerkiksi erilaisia lihasjumeja ja kipupisteitä; se olisikin helppoa jos em. asioista löytyisi aina vastaus kaikkeen. Näin ei kuitenkaan ole. Se miksi vieras koira kävi juuri Hulan päälle saattaa johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että Hula oli lähinnä sitä ja se oli hyökkäävän koiran mielestä laumani "heikoin lenkki". Mene ja tiedä, mutta koirien käyttäytyminen on jokatapauksessa ihanan monimuotoista ja -ilmeistä, emmekä me ihmiset koskaan kykene löytämään niiden omasta mielestään (viettien ja vaistojen ohjaamille) yksinkertaisille teoille kyllin yksinkertaisia selityksiä.

Tietolaari: Koiran vietit ja viettikäyttäytyminen

Whippet-Harrastajien luonnekysely aktivoi minut tutkimaan ja tutustumaan aiheeseen tarkemmin. Aiheeseen, josta minulla on ollut jonkinmoinen käsitys ja ymmärrys, mutta joka monimuotoisuudessaan on totisesti yhtä monimuotoinen kuin koira itse.

Stilisoin tässä jo aiemmin illemmalla reilu 3-sivuisen jutun 12-sivuisesta alkuperäismateriaalista, mutta sen julkaisu tulee myöhemmin. Seuraavaksi siirryin Suomen Spanieliliiton sivuilla julkaistuun Tiina Karlströmin kirjoittamaan juttuun, josta tässä stilisoimani, lyhennetty versio.

Lukekaapa huolella ja ajatuksen kanssa ne, joille aihe on vähänkin vieras:

Vietit ovat koiran sisäsyntyinen käyttäytymismallisto, joiden mukaan se toimii eri tilanteissa.

Kaikilla eri vieteillä on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä auttaa yksilöä tai lajia säilymään hengissä. Koira on perinyt viettinsä sudelta, joka on sen esi-isä n. 100.000 vuoden takaa. Viettitoiminnot ovat sekä sudella että koiralla edelleen samanlaiset.
Ihmisen suorittaman jalostuksen seurauksena joillakin koiraroduilla osa vieteistä on estynyt tai heikentynyt. Samoin ihminen on erilaisia taipumuksia omaavia yksilöitä jalostamalla muokannut rodut erilaisiin tehtäviin sopiviksi. Jokainen koira on perinyt esi-isiltään kaikki viettitoiminnot, jotka ilmenevät yksilöillä erivahvuisina ja eri tavalla.

Viettitoiminta
Kaikkeen toimintaan koira tarvitsee ärsykkeen, joka laukaisee tai herättää jonkin viettitoiminnon. Koira pyrkii toimimaan siten, että herätetty vietti tulisi tyydytetyksi, toisin sanoen koira pyrkii kohti viettipäämäärää. Esimerkiksi pimeässä tulee vieras henkilö koiraa vastaan. Tällöin koira tuntee itsensä uhatuksi ja koiran puolustusvietti herää. Koira joko hyökkää ja täten yrittää karkottaa lähestyjän tai pakenemalla pyrkii pääsemään uhasta eroon.
Koiran ärsytyskynnys voi olla joko korkea, eli se tarvitsee voimakkaan ärsykkeen aloittaakseen toiminnan tai jos ärsytyskynnys on matala, koira reagoi jo pieneenkin ärsykkeeseen.

Laumavietti
Koiralla on sisäsyntyinen vietti muodostaa lauma muiden samalla reviirillä asuvien kanssa. Laumavietti on hyvin voimakas ja se on aina aktivoitavissa. Koira haluaa aina vahvistaa lauman yhteenkuuluvuutta ja miellyttää lauman johtajaa. Lauma kommunikoi keskenään erilaisten äänien, eleiden ja ilmeiden välityksellä.
Koulutuksessa laumaviettiä voidaan hyödyntää muun muassa tottelevaisuudessa luoksetuloliikkeessä ja kaikissa lajeissa peruskoulutuksen jälkeen, kun koira haluaa tehdä sille opetetun tehtävän miellyttääkseen laumanjohtajaa.

Sukupuolivietti
Suvunjatkamisvietti kehittyy nuoruusiässä, hormonitoiminnan vaikutuksesta. Vietti ilmenee yksilöillä eri vahvuisena. Sukupuoliviettiä ei voida hyödyntää koiran koulutuksessa.

Saalistusvietti
Ravinnonhankintavietin avulla koira hankkisi ruokansa, ellei ihminen sitä ruokkisi. Nälkä ajaa koiran liikkeelle etsimään ravintoa. Koska ihminen ruokkii koiran, sen ei tarvitse käyttää saalisviettiä ravinnon hankkimisessa. Kuitenkin ravinnonhankintavietti ja saalisvietti ovat säilyneet koiran käyttäytymisessä hyvin näkyvinä ja voimakkaina.
Jo aivan pienet pennut leikkivät keskenään saalistusleikkejä ja näin harjoittelevat saalistuskäyttäytymistä.
Saalisvietti on ns. kyllääntyvä vietti, eli koira ei aina ole kiinnostunut saalistamisesta.
(toim. huom. Onkohan tätä asiaa tutkittu vinttikoirilla, joka on näöllään ajava koira ja voimakkaasti saalisviettinen? Jos vinttikoira ajaisi kiinni esim. 10 jänistä, jatkaisiko se yhä 11:n jäniksen ilmestyessä näköpiiriin vai lopettaisiko se -ja missä vaiheessa - tympäännyttyään? Vietin voimakkuudella on suuria yksilökohtaisia eroja; ehkä joku koekoira lopettaisi kylläännyttyään ja toinen ei saisi koskaan tarpeekseen? Toisaalta mm. maastokokeissa näkee uransa alkutaipaleella upein pistein ajaneita koiria, jotka vuoden-parin jälkeen siirtyvät kisoissa kolmen kärkijoukosta loppupään kastiin? Miksi näin on ja onko siihen olemassakaan yksiselitteistä vastausta?)

Puolustusvietti
Puolustusvietti on koiran luontainen tapa puolustaa itseään tai laumaansa kokemaansa uhkaa vastaan. Avainärsykkeenä toimii koiran kokema uhka. Kun koira joutuu uhatuksi se joko puolustautuu tai pakenee, toiminnan tarkoituksena on saada uhka häviämään. Mitä suurempi puolustushalu, sitä pienemmästä ärsykkeestä koira puolustautuu.
Väistämiskäyttäytyminen (pako) on puolustusvietin toinen ilmenemismuoto. Väistämiskäyttäytymisessä on osatekijänä myös laumavietti eli alistuminen laumanjohtajalle. Väistämiskäyttäytymistä hyödynnetään erittäin usein koirankoulutuksen kaikilla osa-alueilla ei-toivotun käyttäytymisen korjaamisessa, eli ohjaaja antaa koiralle pakotteen, nykäisee taluttimesta ja koira väistää. Pakotteen on tultava oikeaan aikaan ja tarpeeksi voimakkaana, mutta ei liian voimakkaana. Pakote ei saa aiheuttaa pysyvää pelkoa, ainoastaan tarpeen väistää.
Vähintään yhtä tärkeää kuin oikea-aikainen pakote on oikea-aikainen kehuminen!
Huom: koiran tulee myös ymmärtää sille annettuja pakotteita!

Koiran luonne
Koiran yksilöllinen luonne ratkaisee sen reaktioiden nopeuden ja voimakkuuden eri viettialueilla. Luonteen ominaisuudet ovat perittyjä, mutta ominaisuuksien ilmenemisen voimakkuuteen vaikuttaa myös opitut käyttäytymismallit ja kokemukset.
Joskus kuulee kerrottavan koirien “täysin järjettömästä” toiminnasta. Tulee muistaa, että kaikkeen käyttäytymiseen on olemassa joku syy. Jos koirasi toimii oudolla tavalla ja täysin päinvastaisesti kuin olet odottanut tai käskenyt, voi syynä olla sijais- tai konfliktikäyttäytyminen. Tällaisen käyttäytymisen yhteydessä on syytä miettiä millainen ja miten kyseinen toimintaohje sille annettiin.
Sijaiskäyttäytymisessä koira purkaa voimakkaan vireystilan johonkin toisarvoiseen toimintaan. Esimerkiksi juoksuisen nartun haistanut uros alkaa ulvoa, ellei sillä ole mahdollisuutta paritteluun.
Konfliktikäyttäytymisessä kaksi erilaista käyttäytymispyrkimystä aktivoituu yhtä aikaa ja yhtä voimakkaina. Koira purkaa yleensä tilanteen jonkun kolmannen viettialueen kautta. Esimerkiksi koira ryntää kissan perään samalla kun huudat “tänne!”. Koira joutuu ristiriitaan kahden toiminnon välillä -tulla luoksesi tai lähteä kissan perään, se ei voi tehdä molempia yhtä aikaa. Konflikti syntyy kun kilpailevien toistojen purkautumistarve on yhtä suuri. Näiden sijaan laukeaa kolmas käyttäytymistapa ja koira voi esimerkiksi alkaa kieriä maassa. Konfliktin estämiseksi olisi ensin pitänyt huutaa “ei” ja vasta sitten “tänne!”. Näin olisi annettu koiralle selvä toimintaohje.

Koiran käyttäytymistä ohjaavat luonteen ominaisuudet ovat:
Temperamentti eli vilkkaus; kyky sopeutua vaihteleviin tilanteisiin ja huomiokyvyn nopeus. Temperamentti on synnynnäinen ominaisuus johon ei juurikaan voida koulutuksella tai koiran käsittelyllä vaikuttaa.
Terävyys; koiran luontainen kyky reagoida aggressiivisesti tuntiessaan itsensä uhatuksi. Koiran terävyyttä voidaan lisätä harjoituksilla tai vahvistamalla.
Taisteluhalu; koiran synnynnäinen taipumus nauttia taistelusta ilman, että se perustuu aggressioon (leikkihalu). Koira nauttii leukojen ja lihasten käytöstä eli se pitää lelujen retuuttamisesta ja palloleikeistä. Taisteluhalua voidaan vahvistaa harjoituksilla, mutta ei kuitenkaan loputtomasti. Usein oletetaan, että koira jolla on voimakas taisteluhalu on myös voimakas saalisvietti tai toisinpäin, koira jolla ei ole taisteluhalua ei myöskään ole saalisviettiä. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan koiralla on perimässään saalisvietti vaikka se ei haluakaan taistella tai leikkiä siten kuin me haluaisimme taisteluhalun koiran käyttäytymisessä ilmenevän. Tällaisen koiran saalisvietin herääminen vaatii erilaisen ärsykkeen.
Hyvän taisteluhalun omaava koira ei ota itseensä eteentulevia maastollisia tai ulkopuolisten häiriöiden tuomia ongelmia, vaan pyrkii sinnikkäästi kohti viettipäämääräänsä.
(toim. huom. vinttikoirien treenaamisessa ja kilpailemisessa painotetaan mielestäni (turhaan) liiaksi pelkän saalisvietin osuutta!)
Puolustushalu: koiran taipumus puolustaa aktiivisesti itseään, laumanjäseniä tai reviiriään. Puolustushalua voidaan harjoituksilla vahvistaa tai sammuttaa.
Kovuus: koiran taipumus muistaa epämiellyttävät kokemukset. Kova koira unohtaa kokemansa epämiellyttävyyden hetkessä kun taas pehmeä koira muistaa ne vaikka lopun ikäänsä. Kovuutta ei voida lisätä harjoituksella tai koulutuksella.
Hermorakenne: koiran heikko- tai vahvahermoisuus. Hyvähermoinen koira joutuu harvemmin turvautumaan sijaiskäyttäytymiseen tai konfliktikäyttäytymiseen kuin huonompihermoinen lajitoveri.

Vietit ja luonne
Jokaisella koiralla on perimässään edellä mainitut vietit, jotka tulevat esiin sen oman yksilöllisen luonteen mukaisesti.
Huom: viettitasoa nostettaessa eli kun koiraa ns. viritetään, motivoidaan ennen harjoitusta tai koetta, on varottava ettei koira ylivirity. Tällöin koira käy hetken aikaa hyvinkin voimakkaassa ärsytystilassa, mutta kun se ei pääse purkamaan viettiään sallitulla tavalla se joko purkautuu omia teitään kurittomuutena, sijaiskäyttäytymisenä tai koiran viretila lopahtaa ja samalla mielenkiinto koko tehtävään. Kun koiran viretila on käynyt hyvin korkealla kuitenkaan normaalisti tyydyttymättä, on vaarana koiran väsyminen ja stressaantuminen. Tällöin koulutus (tekeminen) ei ole koirasta enää kovin miellyttävää,
Koiran sopeutuminen ohjaajan käskyihin ja kyky toteuttaa annettuja käskyjä nopeasti, oikein ja halukkaasti, on riippuvainen koiran koulutuksen tasosta, mutta myös pitkälti sen luonteen ominaisuuksista, joita ei pystytä koskaan täysin hyvälläkään koulutuksella korvaamaan. Sen lisäksi, että tunnemme koiran viettirakenteen ja osaamme käyttää sitä koulutuksessa hyväksi, meidän tulee tuntea kunkin koiran luonne, sen vahvuudet ja ennen kaikkea heikkoudet.


Alkuperäinen teksti: Suomen Spanieliliitto
Alkuperäinen juttu otsikolla Koiran vietit ja jälkikoulutus
Kirjoittanut Tiina Karlström

Syksy!

Syksyisiä kuvia lenkeiltä 17. ja 18.10.

Lenkillä 18.10.2010 - uuden Canonin kanssa!

Suunnistimme kuulaassa ja sangen aurinkoisessa säässä yhdelle Hakunilan isoista pelloista. Pojat ottivat heti melkoisen hiittijuoksun, sillä samaisella pellolla oli kaksi muutakin whippetiä! Taidettiin siinä vetää vähän pellon vieressäkin, onneksi omat koirat tulivat verraten nopeasti takaisin -vieraan whippetin säikähdettyä pontevaa laumaamme! Omistajakin siinä äimisteli oman koiransa reaktiota -tää tykkää yleensä tosi paljon lajitovereista-, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja vieraatkin whiput saatiin kiinni ja kotiin.


Sitten oli aika alkaa ihmetellä uuden Canonin tekniikkaa ja kuvaustaktiikkaa. Tämä uusi kun "tarjoaa" eri kuvausmoodeja -aina tilanteen mukaan. Näytössä käy tulppaanin kuvaa, kasvokuvaketta ja mitä siellä nyt kaikkea tapahtuukaan, kaikkea ei edes ehdi nähdä. Se siis ottaa "itse" käyttöön kussakin kuvaustilanteessa aina sopivammaksi katsomansa moodin.
Tässä kuvassa lie käytössä "möllötysmoodi"; Lelu ja Hupi malleina.


Kauniisti ja kirkkaasti toistaa värejä. Lelu aurinkoisella pellolla.

Hupinkin olemus näyttäytyy näin "pehmeänä". Pellolla oli yksi pakkaamaton heinäpaali ja sen päälle piti tietysti pompsahtaa tekemään tarkempaa tutkimusta.

Hulan kuvauksessa on muuten -ainakin ollut- omat haasteensa. Turkin väritys on ilmeisen haasteellinen kuvattava? Harvoin on onnistunut näin "oikeanlainen" kuva Hulan värityksestä. Turkin sävy kun menee usein vähän likaiseksi tai suttuiseksi, ja Hulan kuvat varsinkin tapaavat usein olemaan enemmän ja vähemmän tärähtäneen näköisiä? Tässä Hula nyt kuitenkin tepastaa menemään pellolla, mitä ilmeisimmin jäniksenkakkaa tai hiiriä etsien.

Jossain vaiheessa kokeilin urheilumoodia, muuta en kuvattaessa huomannut kuin sen, että kamera ei näytä stillikuvaa kuvaamisen välissä. Se on heti uudelleen kuvaustilassa. No, pysäytti tämän Hupin pompsahduksen kuitenkin. Varsinaisia juoksukuvia en päässyt tällä kertaa ottamaan, kun suurimmat juoksuhepulit vedettiin n. puolen kilometrin päässä heti pellolle tultuamme....

Ja tässä Hula painelee menemään. Ihan siisti kuva.

Tässä kuvassa voi hämmästellä Hupin persuuslihaksia; palleroita, jotka sillä on hännän molemmin puolin, takaselässä. On siinä mollukkaa kerrakseen.

Tässä sinänsä "harvinainen" otos, että kaikki 5 ovat kuvassa!

Luxi tepastaa...

ja kurvailee!

Viri on piirtynyt näin kauniisti kuvaan. :)

Illalla pentuja kuvatessa sitten hämmästeltiin taas Canonin tarjotessa kasvontunnistusta koirakuvauksessa... Ihminen istuu edessä pöydällä seisotettavan pennun takana sohvalla; Canon tarkentaa automaattisesti ihmisen kasvoihin. Aiemmasta kamerasta poistin tuon toiminnon, tässä uudessa toiminnon poisto ei ollut ainakaan heti näkyvillä ja tarjolla MENUn takana. Siispä kilautus Canon helppiin.

Oiva apu muuten, voin suositella! Helpdeskissä haettiin vastaava kamera nopeasti puhelimessa auttaneen käteen ja sitten kohti MENUvalikoita. Valintakiekosta on siis jatkossa valittava P-toiminto kuvatessa esim. seisotuskuvia, joissa ihminen on takana. "P" on kuulema sama kuin AUTO-mutta siihen saa tehdä omia esivalintoja. Täältä P:stä tuo kasvontunnistus saatiin pois. Toki voisi käyttää tuota "esitarkennusta"; viet objektiivin koiran kylkeen, painat laukaisimen puoliväliin ja "palaat" ottamaan koko kuvaa. Jotenkin minulle epäluontaista, muutenkin niin hektisessä koirakuvaamisessa, jossa usein seuraavan rodun ihmiset läähättävät kehänauhojen takana jo pääsyä kehään...

Myös urheilumoodiin tehtiin viilauksia. Sinne muokattiin tarkennusikkuna "siniseksi", joka tarkoittaa sitä, että kamera ei "lukitse" tarkennusta, vaan hakee sitä kuvatessa liikkuvia kohteita "kokoajan" uudelleen. Tämä toiminto, kuten tuon P:n kanssa toimiminen jää nyt sitten jatkossa kokeiltavaksi ja ihmeteltäväksi, että miten saan sen/ne kuvattaessa pelittämään!

Hauskaa 7-vee synttäriä Viri!

Jei, mä sain Pedigree Jumbonen! Narsk.

Miten tää menee ihan pipariksi?

Murusiksi pieniksi.

Söinks mä sen jo? Ja tarjosin kavereille kans?

Siis tota öö, eiks mulle olis kuulunut koko paketti?

No jos kaikki Jumbonet meni, niin olisko sulla vielä jotain muuta?


Hauskaa 7-vee synttäriä Viri! Happy birthday 7 yr old Viri!

Toivovat Anita, Lelu, Hula, Hupi ja Luxi!

BONUSTRACK: Viri can´t believe he eat all already! CLICK.